Alpo Jaakola:

Ylivieskan Jaakolan talon historiaa

Jaakolan talo oli alkujaan pieni mökki, ja siinä asui perheineen Jaako Jaakola. Hänen isänsä oli Antti Ollinpoika Ollila. Ollilan talo oli perustettu 1565. Juho Ylitalo osti Jaakolan talon 1860, ja perhe muutti siihen Ylitalosta. Juhon perheeseen kuului Jemiina-vaimo ja kaksi poikaa, Leonard ja Leander. Kolmas poika Oskari syntyi 1864. Juho muutti sukunimensä silloin myös Jaakolaksi. Perheessä oli ollut kaikkiaan 9 lasta, joista neljä kuoli pienenä.

Haapajärveltä Juho osti 1863 vanhan ison pappilan rakennuksen (rak. 1790), jonka rahtiajurit toivat Ylivieskaan mennessään Kalajoen satamasta hakemaan kauppiaitten tilaamia tavaroita. Maksu oli kuormaa kohti 50 kopeekkaa, joka maksettiin rukiin jyvinä. Rakennus kunnostettiin asuttavaksi, ja perhe muutti siihen 1864. Juho oli liikemies ja jatkoi kauppamatkojaan talvisin aina Venäjän Pietariin asti. Silloin ajettiin pitkässä hevoskaravaanissa, jossa vietiin mm. tervaa, viljaa, voita, nahkoja ja pellavia ja tuotiin suolaa, rautoja, kahvia, tupakkaa, kankaita, nappeja ja hattuja ym.

Kauppavoitoillaan Juho osti maatiloja, ja talosta muodostui jokilaakson suurin maatila, yht. 1 220 ha. Suurina nälkävuosina 1867–68 Juho osti kaksi talo-osuutta, ja kaupoissa tuli elatusvanhuksia mukana. Rautatien tullessa 1885 Ylivieskaan Juhon ostamista pelloista 1,5 ha pakkolunastettiin rata-alueeksi. Jaakolan pihaan rakennettiin toinen iso hirsirakennus, jossa asuivat ratainsinöörit, ja 1916 siihen muutti kestikievari Ollilan talosta joka myös kuului Jaakolan talolle.

1905 rakennettiin höyrysaha ja jauhomylly. Pistoraidetta pitkin pystyi ajamaan asemalta sahan sisälle asti. Sahalla oli töissä n. 20 henkeä.

1910 korjattiin talon päärakennus nostamalla se ylös. Maata pois kaivamalla seinän alle laitettiin 5 kerrosta porakiviä. Kellariin tuli iso tupa, varasto, maitohuone ja leipäuuni, jossa paistettiin joka arkipäivä 100 leipää. Isossa tuvassa kävi syömässä 60 henkeä kolme kertaa päivässä. Talon omaa väkeä oli 30 henkeä, lisäksi 10 palvelijaa ja 20 työmiestä.

1913 rakennettiin iso navetta, ja tässä uudessa navetassa pidettiin herättäjäseurat sisällä. Ulkoilmakokoukset olivat kiellettyjä poliittisista syistä.

1916 oli tsaarin valta Suomessa. Santarmit asuivat Jaakolassa ja vartioivat rautatiesiltaa, etteivät saksalaiset räjäyttäisi sitä. Venäjä ja Saksa olivat sodassa keskenään. Kievarissa oli Saksaan lähtevien jääkäreiden värväys- eli etappipaikka. Se oli uhkarohkeaa toimintaa, kun samassa pihassa oli vihollinen. Hevosten pakkoluovutukset tapahtuivat Jaakolan pihalla, ja hevoset vietiin isoissa laumoissa Vaasaan ja sieltä laivalla Venäjälle. Tällä matkalla laiva ajoi miinaan ja upposi.

1918 Jaakolan sahan toiminta loppui ajan levottomuuksien vuoksi.

1919 Iso Jaakola jaettiin neljään osaan veljesten kesken.

1922 Leander-veli muutti Pattijoelle ja osti sieltä Kesälän talon.

1925 lähtien nimismiehen toimisto ja asunto olivat Jaakolassa n. 15 vuotta.

1932 Nivalan konikapinan aikana Oulun poliisikomennuskunta asui Jaakolan kievarissa.

1933 Salon tuomiokunnan käräjäsali oli myös Jaakolassa, ja sotilaskutsunnatkin suoritettiin siinä.

1939 talvisodan ajan Jaakolassa asui n. 30 upseeria, odottaen tykkejä ulkomailta.

1941 lottien ilmavalvontakeskus oli kellarissa, ja isossa uunissa paistettiin leipää armeijalle. Kun keskus siirtyi muualle, armeijan autot toivat perunoita ja jauhoja ison tuvan täyteen. Saksan läpikulkuarmeijan muonavarasto oli kellarin toisessa päässä, jota vartioi neljä saksalaista sotilasta.

1944 neljä inarilaista evakkoperhettä asui hetken Jaakolassa ja Inarin kunnankirjasto oli myös samassa paikassa. Virolainen perhe tuli asumaan neljäksi kuukaudeksi mutta joutui pakenemaan Ruotsiin, kun tuli määräys heidän palauttamiseksi takaisin Viroon. Virolaisilta vapautuneisiin tiloihin muutti Ylivieskan kunnankirjasto.

1945 esikunta Länsipohja otti sotavarusteet kotiutetuilta sotilailta.

1957 tehtiin talossa peruskorjaus, laitettiin keskuslämmitys sekä rakennettiin kellarin ison leipäuunin sisälle sauna.

1977 tehtiin talon lämpöremontti.

1987 Herättäjä-Yhdistys sai lahjana tämän historiallisen talon ja tontin.

→ Katso myös Jaakolan talo.


Soile Lampovaara:

Murto (ent. Murronperä)

Ylivieska, Ylivieskankylä
RN:o 27 (ennen N:o 84) 1800-luvun alusta 1930-luvulle

Kruunu asuttaa takamaita ja liikamaita

Ylivieskan kylän alueelle perustettiin kymmenvuotiskautena 1800–1809 Kariniemi, Halmetkangas, Ojala, Seppälä (Syrjälä), Murronperä, Rajaniemi ja Hietala. (Suur-Kalajoen historia II) Perimätiedon mukaan Murronperän alueella oli ennen talon perustamista metsämiesten eräkämppiä.

Isojako on toimitettu 1837 ja vahvistettu 6.7.1838 rek. RN:o 27.

Talon nimi Murto
Laatu Perintöluonto
Syntytapa Isojako
Alkuperäinen manttaali 0,1667 (1/6)
Osaluku 1,00000
Maatiluksia 163,91 ha

Uudistila Murronperän ensimmäiset asukkaat Ylivieskan seurakunnan rippikirjoista 1807–1826 ja henkikirjoista vuosilta 1805, 1810, 1815, 1820 ja 1825

Talollinen Matti Matinp. Munselius
  • s. 13.4.1779, k. 4.10.1843 Ylivieska
  • nimitettiin suntion virkaan v. 1819
  • 1. puoliso Eeva Laurint. Ojatalo, s. 15.12.1774 Ylivieska, k. 14.10.1821 Ylivieska
  • lapset:
    • Greta Lisa, s. 28.6.1804 Ylivieska
    • Eva Hedvig, s. 12.11.1806 Ylivieska, k. 9.6.1808 Ylivieska
    • Christina, s. 31.8.1809 Ylivieska
    • Johanna, s. 20.12.1816 Ylivieska, k. 21.6.1817 Ylivieska
  • 2. puoliso Maria Pekant. Niemelä eli Hakalahti, s. 29.5.1787 Ylivieska
  • lapsi: Agatha, s. 11.8.1824 Ylivieska
Veli (merimies) Erkki Matinp. Munselius
  • s. 1786
  • puoliso Maria Heikintytär (perhe tuli Raahesta 14.12.1817)
    lapset:
    • Carl Alexander, s. 25.4.1817
    • Maija Stina, s. 18.11.1818
Lanko Jaakko Juhonp. Smedberg (eli Murronperä)
  • s. v. 1752, k. 30.9.1824 Ylivieska
  • puoliso Leena Laurintytär, s. 30.1.1770, k. 10.4.1832 Ylivieska
  • lapset:
    • Matti, Jaakko ja Margaretha, kuolivat 12-,5- ja 2-vuotiaina
    • Maria, s. 29.4.1812 Ylivieska
  • renki Pekka 28 v ja puoliso Maria (henkikirjassa)
Gustaf Henrik, Jaakonp. Kemell
  • s. 24.9.1794 Ylivieska
  • puoliso Brita Erkintytär, s. 3.12.1794
  • velipuoli Frans Petter Kemell, s. 9.12.1817 Ylivieska, koululainen
Kanssaviljelijä, uudisasukas Henrik Erkinp. Kylmäperä, myöh. Murronperä
  • s. 1.11.1790 Sievi (Perhe tuli Sievistä 25.9.1825.)
  • 1. puoliso Walborg Erkintytär, s. 1.3.1784, k. 18.4.1831 Ylivieska
  • lapset:
    • Esaias, s. 11.10.1816 Sievi
    • Henrik, s. 10.12.1818 Sievi
    • Johan, s. 13.3.1821 Sievi
    • Kaisa, s. 16.3.1826 Ylivieska, k. 1.7.1832 Ylivieska
    • Abel, s. 30.4.1828 Ylivieska, k. 25.5.1831 Ylivieska
  • 2. puoliso leski Walborg Juhont. Kääriälä, s. 1781

Murronperän asukkaat vaihtuivat

Perheitä tuli Sievistä, Kalajoelta, Lohtajalta ja tietysti myös Ylivieskasta: Ollilasta, Rahkolasta, Heikkilästä, Hannulasta, Nisulasta, Knuutilasta ja Niemi N:o 4:stä. Perheitä lähti Murronperältä Nivalaan, Lohtajalle, Ylikannukseen ja Ylivieskassa Rahkolaan, Hannulaan jne.

1876–1880 Murronperä 1/6

(Leander Kivioja omistaa ½ taloa.)

Talollinen, kuudennusmies Gustaf (Kustu) Johan, Jaakonp. Kontio, Murronperä
  • s. 30.11.1835 Ylivieska
  • puoliso Greta Jaakont. Nisula, s. 3.6.1838 Ylivieska

Perhe muutti 1880 N:o 5 Kivioja-Rahkolaan.

Talollinen Antti Jaakonp. Kontio
  • s. 20.9.1835 Ylivieska
  • 1. puoliso Greta Nikunt. Knuutila, s. 21.10.1840 Ylivieska
  • 2. puoliso leski Hilma Mannant. Hakala, Järvelä, s. 3.4.1859 Ylivieska

Perhe tuli Knuutilasta 1877.

1881–1890 Murronperä

Edellä oleva Antti Jaakonp. Kontio, Murronperä perheineen

Kalle Kallenp. Niemi, Knuutila

  • s. 24.10.1840 Ylivieska
  • 2. puoliso Hedvig Juhont. Raudaskoski, s. 22.3.1848 Ylivieska

Perhe muutti Niemi N:o 4:stä 1881.

Veronkantokirjojen mukaan muutama esimerkki isännistä
1867 – 68 Murronperä Manna 1/12 mant. 4 äyriä
Murronperä Juho 1/12 mant. 4 äyriä
1871 Murronperä Emanuel 1/12 mant.  
Murronperä Gustaf 1/12 mant.  
1880 Murronperä Gustu 1/12 mant.  
Kontio Antti 1/12 mant.  
1898 Niemi Kalle 1/12 mant.  
Kontio Antti 1/12 mant. 3 koiraa!

Veroja kannettiin esim. 1871 seuraaviin kohteisiin: Pitäjään, Paloraha, Köyhille, Wiiniraha, Silta, Kuittaus Rästeitä

Myöhemmin veronkantokirjassa, esim. 1893, mainitaan: Talon numero, Manttaali, Manttaaliäyrit, Warallisuusäyrit, Palvelijain äyrit, Talon miesluku, Talon naisluku, Renkiä, Piikoja, Koiria

Taksoitusluettelotkin kertovat talon piiat ja rengit, esim. 1876 Murronperä N:o 27:

  • 1/12 Gustaf Murronperä, 1 renki, 2 piikaa
  • 1/12 Leander Stenbäck, 2 renkiä, 3 piikaa

Murronperän kauppakirjoista: Keeta Nikunt. ja Antti Jaakonp. Murronperä ovat ostaneet 15.12.1877 Leander Mikonp. Stenbäckiltä 1/12 verua Murronperän Kruunumaata.

Kamaritoimituskunnan Keisarillisen Suomen Senaatin talousosasto 31.1.1889: Kruunutilasta perintötilaksi

Talokas Antero Jaakonpoika Knuutilalle ja Kalle Kallenpoika Niemelle, molemmille: ”puolen Murronperästä N:o 27, joka kooltaan ½ tilaa ja 1/12 manttaalia…”

Antti Jaakonp. Murronperän (e. Knuutila, s. Kontio) osuuden 1/12 omistajat vuosina 1900–1908:

  • Poika Antti Antinp. Murronperä, kauppakirja 1.2.1900
  • Leander Leanderinp. Stenbäck, kauppakirja 25.10.1900
  • Antti Jaakonp. Murronperä, kauppakirja n. 1902
  • Antti ja Kaisa Murronperä (myöh. Murto), kauppakirja 25.2.1908

Kalle Kallenp. Niemen osuus 1/12:

  • 1/18 Vilhelmi Aukustinp. Änkilälle Hedvig Juhont. Murronperältä ja alaikäisiltä Kallelta ja Antilta, kauppakirja 16.7.1908
  • 1/36 Antti Vilhelmi Mikonp. ja Anttuuna Seemint. Leppikankaalle Joonas Kallenp. Murronperältä, kauppakirja 7.3.1910
  • 1/36 Antti Murrolle Antti Vilhelm ja Anttuuna Leppikankaalta, kauppakirja 16.8.1924

23.5.1931 on maarekisterissä nimi Murronperä Ylivieskankylässä muutettu maakirjan 1905 mukaiseksi nimeksi Murto.

Halottu osiin RN:o 1–2, rekisteröity 1/12 1932

Asiakirjat Murronperän, nyttemmin Murron perintötalon N:o 27 halkomisesta tilalla on tehnyt vanh. maanmittausinsinööri Kustaa Jänkävaara vuosina 1927–31.

RN:o 27/1 Murto
omistaa Antti Antinp. Murto
1/12 ja 1/36 osa manttaalia = 1/9 manttaalia, joka vastaa 2/3 Murronperän tilasta
RN:o 27/2 Murtola
omistaa Vilho Aukustinp. Änkilä
1/18 osa manttaalia, joka vastaa 1/3 Murronperän tilasta

Murtoon ja Murtolaan kuului tontti rakennuksineen, peltoa, niittyä, suoviljelystä, nevaniittyä, kaskimaata, peltomaata, alavamaata, mutasuota, korpea, rahkasuota, rämettä.

Murto 27/1: kauppakirja 19.8.1933, jonka mukaan Antti ja Kaisa Murron omistaman tilan uusi omistaja on Joonas Vähäkangas.

Entisaikoina useat sukupolvet asuivat yhdessä, saman katon alla tai samaan pihapiiriin rakennetuissa taloissa. Nämä suurperheet ovat kadonneet.

Perimätiedon mukaan Murronperä oli vielä 1800-luvun loppupuolella yksikerroksinen, matala rakennus, mutta Leander Mikonp. Stenbäck halusi isomman ja komeamman talon. Uuden, hirsisen puolitoistakerroksisen pohjalaistalon rakentaminen alkoi ilmeisesti jo 1870-luvulla. Loppuosa tätä vanhaa rakennusta purettiin vuonna 1989, jolloin hirsistä löydettiin merkintöjä yli 100 vuoden takaa ja merkkejä myös tulipalosta.

Ouluntien varressa, noin 10 km Ylivieskasta Oulaisiin on oikealla puolella tietä tienviitta ”Murto”. Tätä sivutietä pääsemme uusien nykyaikaisten rakennusten omistajien luo, mutta kenenkään sukunimi ei ole enää Murronperä tai Murto. Vanhaa Murronperän pihapiiriä, entisajan puhtoa, ei enää ole olemassa.


Soile Lampovaara:

Suvanto

Ylivieska, Kankaankylä

Suvanto on osuus Koskelan perintötalosta RN:o 1/13 … 1/15 … 1/61 … 1/63 … 1/65.

Suvanto on kaikille nykyisille ylivieskalaisille tuttu nimi ja alue, mutta miten on tultu nykyajan Suvantoon?

Asutus vuosina 1547–1607

Uudistiloja Ylivieskaan perustettiin jo 1560-luvulla viisi. Pekka Juurikosken kolmas poika Pekka Olli perusti v. 1562 ensi kerran mainitun Koskelan talon.

Kalajoen pitäjän ala- ja keskiosista on vain joitakin tietoja siitä, mistä tämän ajan uudisasukkaat ovat kotoisin. Ylivieskan uudisasukkaista ainakin Koskelan, Ojalan ja Ollinojan (Nisulan) perustajat olivat oman kylän miehiä.

Asutus vuosina 1608–1713

Vanhoista taloista jaettiin 12 taloa kahtia, kuten esim. Koskela, Kippola kolmeksi ja Niemelä kerrassaan neljäksi. Ylivieskan taloluku oli maakirjojen mukaan 56 savua v. 1713.

Niittyjako vahvistettu 4.2.1785

Isojakolittera: N:o 50 & 51 Kankaankylä N:o 1 Koskela, perintötalo

  • ennen N:o 3 Ylivieskankylässä

Jakotoimitus 6.7.1838

  • osaluku 1
  • manttaali 0,6458
  • luonto per
  • pinta-ala yht. 604,48 ha

Suvanto-nimisen tilan ensimmäiset asukkaat

(Lähteenä Ylivieskan seurakunnan rippikirjat 1876–1900 ja Henkikirja 1895)
1876–1880 Koskela N:o 1 Wäsylä Kankaankylä

Tällä sivulla mainitaan nimi Suvando ensimmäisen kerran ja alla seuraavat nimet:

  • Karl Pajukoski
  • Joh. Karjalevola
  • Joh. Alanko
(Mm. henkikirjoissa nimi oli vielä 1920-luvulla (Mm. henkikirjoissa nimi oli vielä 1920-luvulla Suanto).)
1881–1890 Koskela-Suvanto: omistaa Z. Ylitalo N:o 17 Ylivieskan kylässä.
1891–1900 Suvanto 25/256 m Kangaskylä Ylitalon kinkerikunta
Tal. Kustaa Vilhelm Sefanianp. Ylitalo, s. 16.6.1862 Ylivieska
Vmo Kustaava (Staava) Fredrikint. Sipilä, s. 13.12.1864 Ylivieska

Lapset:

  • Aina Fredriika, s. 20.2.1887 Ylivieska
  • Saima Amanda, s. 18.6.1889 Ylivieska
  • Kustaa Wilho, s. 27.5.1891 Ylivieska, k. 15.9.1892
  • Wäinö Fredrik, s. 11.3.1893 Ylivieska, k. 4.8.1894
  • Kustaa Vilho, s. 5.4.1895 Ylivieska
  • Aili Kustaava, s. 15.5.1897 Ylivieska
  • Lempi Aliina, s. 22.4.1899 Ylivieska

Mäkitupalaisia, itsellisiä, piikoja, renkiä:

  • Juho Fors, s. 1874
  • Joonas Heikkilä, s. 1880
  • Kalle Suonvieri, s. 1871
  • Taneli Lysti, s. 1874
  • Emma Kangas, s. 1871
  • Kustaa Ojala, s. 1881
  • Leonard Salmela, s. 1869
  • Anna Kaisa Korpi
  • Kaisa Komu
  • Maria Lysti, s. 1879
  • Kaisa Lysti, s. 1867
  • Maria Rauhala, s. 1878
  • Kalle Suonvieri, s. 1871
  • Emma Kantola, s. 1882
  • Maria Rauhala, s. 1878
  • Reeta Tuomikoski, s. 1882
  • Jaako Björn, s. 1831
  • Maria Leena Korpi, s. 1883
  • Joonas Marjamäki, s. 1881
  • Kaisa Korpi, s. 1875
  • Erkki Wisuri, s. 1883

11.11.1926 Koskela ent. rek. numero 1 voimassa oleva 1/13. Alat muuttuneet. Halottu osiin 1/15–1/26.

31.12.1929 Suvanto ent. RN:o 1/13 voimassa oleva 1/15. Omistaa Mikko Knuutilan perikunta ja Heikki Knuutila, osa koko talosta 0,0735, manttaali 0,0474. Lohottu osiin 1/60 ja 1/61 luonto per.

Kauppakirja 15.12.1932 Suvanto perintötalo RN:o 1/15 Antti Murrolle Heikki, Yrjö ja Meeri Knuutilalta sekä alaikäisen Lauri Heikki Knuutilan holhoojalta talokas Herman Haikolalta.

31.12.1935 Suvanto: ent. RN:o 1/15 voimassa oleva 1/6 osa koko talosta 0,0684 manttaali 0,0419 Lohottu osiin 1/62 ja 1/63 luonto per.

29.10.1937 Suvanto: ent. RN:o 1/61 voimassa oleva 1/63 osa koko talosta 0,0649 manttaali 0,0419 Tilusala hehtaareissa yht. 43,91 luonto per.

10.11.1937 Suvanto: ent. RN:o 1/63 voimassa oleva 1/65 osa koko talosta 0,0576 manttaali 0,0372.

Tilusala hehtaareissa 39,165. Siitä joutomaata 0,130 ha.

Suvanto oli monessa mukana jo 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

  • Sanomalehti Kaiku 19.4.1893: Sairaus on kunnassamme kiihtymään päin, etenkin isorokko, jota löytyy sieltä täältä ympäri kuntaa. Sen johdosta piirilääkäri kuulutti sunnuntaina tämän kuun 9. päivänä ottavansa sairaita 12. päivänä Suwannon kestikievarissa. Sairaita tuli, mutta rokkotautisia ei ollut.
  • Ylivieskan kirkonkylän kevareina toimivat 1800-luvun lopulla mm. Heikkilä, Juurikoski ja Suvanto. Sanomalehti Kaiku: Suvannolta se siirtyi vuonna 1905 Jaakolan Ollilaan. Vuonna 1919 se muutti jälleen Suvannolle. Kolmen vuoden kuluttua kievari takaisin Jaakolan Ollilaan, jossa se oli kievarilaitoksen lopettamiseen saakka eli vuoteen 1937.
  • Viidennet herättäjäjuhlat Ylivieskan Suvannolla vuonna 1897. Ylivieska oli herännäisyyden syntypaikkoja, missä oli toiminut kappalaisena Jonas Lagus vuosina 1828–1845. (Perinnealbumi, s. 700)
  • Rippikoulutyttöjen kuva vuodelta 1913 Perinnealbumissa kertoo, että Suvannolla pidettiin myös rippikoulua.
  • Sanomalehti Kaleva 26.4.1905: Maanviljelijä Ylitalo rakennuttaa kylpylaitoksen lähelle Suwannon majataloa. Rakentamistöiden on määrä ehtiä niin, että kylpykausi voidaan aloittaa viimeistään kesäkuun puolivälissä. Perinnealbumissa olevan kuvan teksti kertoo, että kylpylä oli toiminnassa vielä vuonna 1910.
  • Meijeritoiminta alkoi Ylivieskassa 1870- ja 1880-luvun taitteessa. Koneellisempia meijereitä edusti K. W. Ylitalon Niemelänkylän Sipilään 1890 perustama meijeri. Se siirrettiin sittemmin Suvannon tilalle, ja aikanaan se sulautui Ylivieskan osuusmeijeriin. (Ylivieskan kirja, sivu 97)
  • ”Yliwieskan Maanviljelyskoulu” toimi K. W. Ylitalon omistamalla Suvannon tilalla vuosina 1906–1911. Se oli yksivuotinen, käytännön viljelijöitä ammattiinsa valmistava oppilaitos. Koulu oli Pohjois-Pohjanmaan ensimmäinen maamieskoulu. Se siirrettiin Oulaisiin, jossa se lopetettiin vuonna 1918. Koulun lukuvuosi kesti marraskuun alusta huhtikuun loppuun (noin 130 työpäivää), jolloin oppilaat ehtivät koteihinsa maatöihin. Koulun suoritti Ylivieskassa lähes sata oppilasta, joista 63 oli ylivieskalaisia. Koulun johtajana oli agronomi G. A. Söderman. Koulurakennus purettiin myöhemmin ja hirsistä rakennettiin Vilja- ja siemenkaupan kookas talo ”Pohjanpelto”. Talo oli sitten Kansallis-Osakepankin toimitalona ja paloi myöhemmin. (Ylivieskan kirja, sivu 98 ja Perinnealbumi, sivu 671)
  • Loppiaisaattona vuonna 1915 tuli tuhosi K. W. Ylitalon omistaman Suvannon päärakennuksen, jossa asui Pietari Päivärinnan kuoleman jälkeen hänen perheensä. Onnettomuudella oli myös kulttuurihistoriallinen merkitys. Palossa tuhoutui suurin osa Pietari Päivärinnan käsikirjoituksista. (Joos Päivärinnan artikkeli sanomalehdessä (lähes 50 v. tapauksen jälkeen))
  • Vuonna 1931 Antti Murto perheineen muutti Suvannolle. Rakennuksessa oli huoneita neljä, kaksi alhaalla ja kaksi ylhäällä. Taloa alettiin suurentaa Antti Murron suunnitelmien mukaan. Keväällä tuli valtavat tulvat, ja vielä juhannuksena oli jäitä pihalla ja tulva oli viedä rakennushirret. Huoneita tehtiin lisää: kaksi alas ja kaksi ylös.
  • Suvannolle istutettiin koivun taimia kujaksi, joka johti taloon. Perheen kolme tytärtä (nykyisin 89–95-vuotiaat) muistavat, miten he joutuivat kastelemaan taimia. Komea koivukujahan siitä tuli! Torstaina 28.10.2004 Suvannon pappilan koivukuja kaadettiin. Arvokas, paikallismaisemalle oman leimansa antanut puusto oli tehnyt tehtävänsä. Uudet koivut istutettiin vuonna 2005. (Kalajokilaakso / Renssulan rutinoita)
  • Ylivieskan seurakunta osti vuonna 1941 Kaisa ja Antti Murrolta Suvannon tilan ja se toimi kappalaisen virkatalona, ”pikkupappilana”, vuoteen 1958. Sanomalehti Kalajokilaakso / 20.11.1958: Suvannon pappilan uuden päärakennuksen rakennustyöt alkavat olla harjannostajaisvaiheessa, kertoi kappalainen Iikka Takala. Vanha Suvannon pappila purettiin vuonna 1959 ja samana vuonna muutettiin uuteen pappilaan.

Jaakko Junno:

Leppikangas

Ylivieska Raudaskylä RN:o 15

Leppikankaan tila on perustettu vuonna 1780 (Suur-Kalajoen historia I, s. 22). Ylivieskan Raudaskylällä sijaitsevalta Leppikankaalta on matkaa Ylivieskaan 18 kilometriä, Nivalaan 17 kilometriä ja Sieviin 15 kilometriä. Leppikankaan tila on aivan Ylivieskan ja Nivalan rajan tuntumassa. Hieman etelämpänä oleva Junnon tila N:o 3 on jo Nivalan puolella.

Itärajalla, Ypyänojan varressa, on Ylivieskan Kankaankylän Koskelan talon luonnonniittyalue heinämaana. Koskelan raja kulkee kahden puolen Ypyänojaa. Pinta-alaa on 52 hehtaaria, ja se ylettyy Ypyänjärvelle saakka. Ypyä on kuulunut vuoteen 1782 saakka Ylivieskaan, mutta on nykyisin Nivalan puolella.

Länsirajalla on Välikylän Tuulihaudan tila RN:5 ja pohjoisrajalla Törmälän tila, joka kuuluu Raudaskylään. Törmälä on nykyisin Ylivieskan seurakunnan omistuksessa.

Leppikankaan pinta-ala on 220 hehtaaria viljelysmaata. Metsämaa ylettyy Törmäjärven yli. Alue on Ylivieskan mäkisintä maastoa.

Leppikankaan asutusta on allekirjoittanut tutkinut vasta vuodesta 1874 alkaen, jolloin Antti Olavinpoika Hannula ja vaimonsa Petronella Olavin tr. Hannula ostivat tilan ja muuttivat Leppikankaalle.

Antti Olavinp. Ollila-Hannula-Leppikangas

  • s. 4.4.1833 Ylivieska, k. 17.6.1895 Leppisessä
  • vaimo Petronella Olavin tr. Hannula, vihitty 17.4.1856, s. 31.8.1835 Ylivieska, k. 14.11.1918 Leppisessä

Antti siirtyi avioiduttuaan asumaan Hannulaan. Vuonna 1874 he ostivat Leppikankaan tilan, jonne muuttivat asumaan. Sukunimi muuttui Leppikankaaksi. Heille syntyi neljä poikaa ja kaksi tyttöä:

  • Mikko Leppikangas, s. 9.4.1857, k. 19.1.1912
  • Aatami Leppikangas, s. 22.12.1859, k. 6.11.1933
  • Antti Leppikangas, s. 5.6.1862, k. 3.5.1951
  • Hilma Leppikangas, s. 28.6.1865, k. 4.6.1900
  • Taneli Leppikangas, s. 8.4.1868
  • Maria-Liisa Leppikangas, s. 20.7.1871, k. 18.11.1910

Esko Saari:

Puolivälin torpan sopimuskirja 21.3.1876

Mikko ja Juho Jaakonpojat Pylväs ottivat Robert Saaren torppariksi 20 vuodeksi, Kuoppalan ja Pylvään perintömaille. Kartanoksi ja peltomaaksi saa Kuoppalan maalta kirkkotien varrelta kahden tynnyrinalan ja kymmenen kapanalan maan. Niituksi sai Napalasta neljä mittatynnyrinalan, jossa on valmis lato. Metsäksi saa kaiken mitä on niitun pohjapuolella on Pylvään metsää. Suopeltomaaksi saa Pylvään maalta Isolta nevalta kaksi mittatynnyrinalaa. Talo tekee lisää valmista peltoa yhden mittatynnyrinalan niin että se joutuu ensi syksyksi rukiille. Päivätöitä piti tehdä joka kuudes viikko, talon ruuassa, alkaen 1 toukokuuta ja tehdään aina miehen päivätyönä. Sopimus kestää 20 vuotta. Määräajan loputtua talo maksaa 4 markkaa kapanalasta sulasta pellosta jonka torppari on tehnyt mutta talon tekemästä pellosta ei makseta mitään. Muu maa jää myös maksutta taloon paitsi jos torppari tekee suopeltoa, niin siitä maksetaan kohtuuden mukaan.

Robert Saari 1851–26.2.1886, vih 9.8.1877 Beata Johantytär 27.5.1847–7.2.1931 Ängeslevä, Huhtakangas. Lapset Jaakko 27.6.1878 - 8.3.1926, Joonas ja Mikko kuolivat lapsena.

Robert ehti olla torpparina alle 7 vuotta, Jaakko oli vain 8-vuotias kun isä kuoli. Beatalle on ollut kova työ hoitaa taloa. Beata meni uudelleen naimisiin Kustu Sorviston kanssa 15.12.1889.

Puolivälin nimi on tullut perimätiedon mukaan siitä, kun sen kohdalla on ollut tien varrella suurehko kivi, jossa on voinut istahtaa kantaessaan jyväsäkkiä Kuoppalasta kotiin Pylväälle ja joka on lähimain puolessa matkaa.

Rakennusten tekemisestä ei ole tarkempaa tietoa, mutta tulipalo on kuitenkin ollut talon päädyssä joskus 1800-luvun lopulla. Kyösti Kallio on kertonut tulleensa Oulusta Nivalaan juuri silloin kun talo oli tulessa Puolivälissä. Tulipalon aikainen seinäkello on vielä olemassa.

Torpan lunastus on käynnistynyt 1919, ja lohkomispäätös on saatu lopullisesti 1.5.1925. Jaakko ehti kuolla ennen kuin lopullinen omistus saatiin (lainhuuto).

Henkilöt

Taulu 1

I Robert Matinpoika Saari, s. 1851 Ylivieska, k. 26.2.1886 Ylivieska, ikä 35 v. Syntymäpäivää ei ole saatu selville. On syntynyt Nivalassa perheen ollessa siellä. Muuttivat takaisin Kantokylään ja sitten on tullut torppariksi Pylvään taloon, torpan nimi on Puoliväli, perustamisvuosi 1876.

Puoliso: 9.8.1877 Ylivieska Beata Johntytär Saari e. Ängeslevä, s. 27.5.1847 Ylivieska, k. 7.2.1931 Ylivieska, ikä 83 v ja 8 kk. Muuttanut Ängeslevästä Huhtalaan v 1868 perheen mukana, jolloin sukunimeksi vaihtui Huhtakangas.

Oli nuorena leskeksi jäätyään mennyt Jaakon kanssa Puolivälistä peltoja pitkin yöksi Hautamäelle jossa asui sisar?, tunsi yksinäisyyttä. Toinen puoliso Sorviston Kustu asui lähellä Hautamäen taloa pienessä mökissä.

Johan Bäckman vihki 9.12.1877. Vanhemmat: Johan Samuelinpoika Huhtakangas e. Ängeslevä ja Liisa Elisabeth Pekantytär Ängeslevä e. Marjamaa.

Lapset:

  • Jaakko Saari, s. 27.6.1878 Ylivieska. Tauluun 2.
  • Jonas Saari, s. 27.5.1880 Ylivieska, k. 25.4.1882 Ylivieska, ikä 1 v ja 10 kk.
  • Mikko Saari, s. 4.2.1885 Ylivieska, k. 31.12.1885 Ylivieska, ikä 0 v ja 10 kk.

Kuulutus 21.11.1877.

Taulu 2
(taulusta 1, isä Robert Saari)

II Jaakko Robertinpoika Saari, s. 27.6.1878 Ylivieska, k. 8.3.1926 Ylivieska, ikä 47 v ja 8 kk. On lunastanut Puolivälin torpan itsenäiseksi 1925. Torpan vuokrana on ollut joka kuudes viikko tehtävä työpäivät. Kuollut vatsakatariin (keuhkotauti). Vihki Jonathan Montin.

Puoliso: 22.5.1906 Ylivieska Saara Aliina Saari e. Ängeslevä, s. 14.5.1881 Ylivieska, k. 4.12.1951 Ylivieska, ikä 70 v ja 6 kk. Alina teki eläinten hoitoja ja myös ihmisille mm silmäluomien kääntämisiä. Alina kaatui Puolivälin ulkoportaissa syksyllä 1951 ja loukkasi kasvonsa. Vanhemmat: Juuso Ängeslevä e. Soukka ja Saara Ängeslevä.

Lapset:

  • Joonas Adolf Saari, s. 13.8.1907 Ylivieska, k. 4.1.1990 Seinäjoki, ikä 82 v ja 4 kk.
  • Eliisa Saari, s. 8.2.1909 Ylivieska, k. 6.6.1999 Ylivieska, ikä 90 v ja 3 kk. Muuttanut: 23.2.1940, Haukipudas.
  • Matti Saari, s. 8.10.1911 Ylivieska, k. 15.4.1986 Ylivieska, ikä 74 v ja 6 kk.
  • Amanda Aliina Saari, s. 30.8.1913 Ylivieska, k. 14.4.1917 Ylivieska, ikä 3 v ja 7 kk.
  • Jaakko Saari, s. 15.5.1916 Ylivieska, k. 6.3.1917 Ylivieska, ikä 0 v ja 9 kk.
  • Amalia (Anneli) Saari, s. 12.4.1919 Ylivieska. Tampere.
  • Lauri Saari, s. 3.11.1921 Ylivieska, k. 9.5.1938 Ylivieska, ikä 16 v ja 6 kk.