Erkki Kangaskortet:

Kortet

Kortet 1

  • Kantatila perustettu uudistilana 1500-luvulla
  • Isäntä Pekka Juhonpoika Kortet 1560–1602
  • Isäntä Lauri Pekanpoika Kortet 1633–1664
  • Isäntä 1669–1686 Pekka Ollinpoika Kortet, vaimo Briita Erkintytär
  • Isäntä 1688–1710 poika Antti Pekanpoika Kortet, 1. vaimo Helga Jussintytär 1688, 2. vaimo Liisa Matintytär Niemelä samasta kylästä (Niemelä 1) vihitty 10.11.1689
  • Isäntä 1711–31 veljenpoika Matti Kortet, 1. vaimo Liisa Jussintytär Kipponen (Kippola 4) vihitty 1.11.1703, 2. vaimo Beatta Knuutila 1711–1716
  • 24.12.1687 vihittiin Pekan toinen poika Kalle Pekanpoika Kortet saman kylän Erkki Simonpoika Häivälän lesken Riitta Niilontyttären kanssa. He muuttivat 1689 Häivälän tilalle, jossa silloin oli isäntänä lanko Simo Simonpoika Häivälä. Kallesta tuli isäntä 1698 Simon kuoltua 1697.
  • Kolmas poika Simo Pekanpoika Kortet oli kolmessa avioliitossa ja sai yhteensä 9 lasta, henkikirjasta ei ilmene, millä tilalla he asuivat.
  • 1.vaimo vihitty 3.4.1689 Malin Mikontytär Kiimamaa
  • 2.vaimo vihitty 10.3.1690 Reetta Jussintytär Kähtävän talosta Alavieskan kylästä
  • 3. vaimo vihitty 4.3.1701 Anna Heikintytär
  • Jaakko Pekanpoika Kortet vihittiin 25.3.1694 Liisa Erkintytär Häivälän kanssa (Häivälä 1)
  • 2.2.1695 Saara Pekantytär Kortet vihittiin Pidisjärven kylän Nivalan talosta olevan Jussi Erkinpojan kanssa. Tilalla oli 1688 renki Matti Mikonpoika, 1691 itsellinen Kaisa Mikontytär, 1696 piiat Reetta ja Elina, 1698 piiat Susanna ja Reetta, 1700 palkkasotilas Mikko. Tilalta käytiin tervakauppaa. Kalajoen talvikäräjillä 1692 Jussi ja Antti Pekanpoika Kortet pyysivät todistusta siitä, että tulva oli tuhonnut heidän peltonsa eikä heillä ollut mitään syötävää. Heidät osoitettiin hakemaan apua maaherralta.

Kortet 2

  • Erotettu Kortet 1 vuonna 1680
  • Isäntä 1686–1697 Kortet 1:n isännän veli Jussi Ollinpoika Kortet, 1. vaimo Riitta Pekantytär, 2. vaimo Dordi vihitty 10.11.1689
  • Isäntä 1698–1713 poika Pekka Jussinpoika, vaimo Liisa Antintytär
  • Isäntä Jussi Ollinpoika Kortet kuoli 1698, äiti Dordi hauras
  • Matti Jussinpoika Kortet vihittiin 1.11.1703 samasta kylästä olevan Liisa Jussintytär Kipposen kanssa (Kippola 3). Heidän ensimmäinen lapsensa kastettiin 8.12.1704. Matista tuli Kortet 1:n isäntä 1711. Sitä ennen he asuivat 1707–1710 Soukan tilalla, jonka he jättivät autioksi.
  • Tytär Riitta Jussintytär Kortet vihittiin 11.12.1698 Heikki Heikinpoika Männistön (Männistö 1) kanssa. Heistä tuli samana vuonna Männistö 1:n isäntä ja emäntä.
  • Poika Niilo Jussinpoika Kortet vihittiin 1.3.1707 Marketta Matintytär Ollilan (Ollila 1) kanssa. Niilosta tuli Ollila 1:n isäntä 1710.
  • Tytär Marketta Jussintytär Kortet vihittiin 4.2.1700 Niilo Erkintytär Häivälän (Häivälä 1) kanssa. 1686 piika Beata.
  • Vuonna 1706 ylivieskalaiset Pekka Kortet, Matti Rahko, Matti Helaala ja Simo Pylväs olivat menettäneet tulipalossa yhteensä 30 tynnyriä tervaa ja 37 tynnyrin tervakset ja kärsineet siten 240 kuparitalariksi arvioidun vahingon. He saivat paloapua kalajoen pitäjästä 16 kupariäyriä savulta, josta kertyi noin 160 talaria, siis 67 % vahingosta.

Soile Lampovaara:

Kontio eli Ojala

Ylivieska, Ylivieskankylä

RN:o 14 (ent. 34) vuodesta 1548 1900-luvulle

Kontio on Ylivieskan vanhimpia taloja, sillä se on ollut olemassa jo vuonna 1548. Tilaa on kutsuttu myös Ojalaksi sen sivuitse virtaavan ojan mukaan.

Paavo Pekanpoika oli Kontion isäntänä 1548–1582. Ei tiedetä, oliko hän perustanut Kontion vai oliko sen tehnyt joku muu ennen häntä. Hän kuoli luultavasti vuonna 1582, koska hänen vaimonsa Elsa jatkoi tilan hoitoa vuoteen 1584.

Seuraavat isännät olivat

  • Heikki Antinpoika 1585–1593
  • Matti Matinpoika 1594–1595.

Aikakirjoista ei ilmene, miten isännät olivat sukua keskenään. Mahdollisesti myöhempi isäntä oli aikaisemman isännän veljen tai sisaren poika tai vävy, sillä tila pyrittiin 1500- ja 1600-luvulla pitämään saman suvun hallussa.

  • Vuosina 1598–1608 tilan omisti jälleen Elsa-leski
  • Matti Eskonpoika isäntänä 1609–
  • Tila autiona 1614, vaikka Matti oli tilan asukkaana vuoteen 1620
  • Matti Matinpoika isäntänä (1621?) 1633–1645
  • Klemetti Matinpoika, veli 1645–1664 (–1674?)

Vuonna 1664 Klemetti Matinpoika Kontio luovutti yhden manttaalin perintötilansa sisartensa pojille Simo Erkinpojalle ja Juho Joosepinpojalle, koska hän oli lapseton eikä halunnut sen joutuvan vieraiden käsiin. Ehkä hän oli sairastellut, sillä hän oli joutunut antamaan Kontion isännyyden vuosina 1663 ja 1664 Erkki ja Juho Klemetinpojille, jotka eivät olleet Klemetti Matinpojan lapsia.

Vasta vuonna 1675 Simo ja Juho mainitaan ensimmäisen kerran tilalla. Simo on merkitty isännäksi, koska hän oli serkuksista vanhempi. Juho Joosepinpoika siirtyi v. 1677 Kankaan tilalle.

  • Simo Erkinp. isäntänä 1675–1689, vaimo Vappu Knuutintytär 1675–1683
  • Tapani Simonp. isäntänä 1690–1692, vaimo Kaisa Heikintytär 1690–1692
  • Juho Simonp. veli, isäntänä 1695–1697, vaimo Liisa Erkint. Kaski 1695–1697

Simo Erkinpoika oli tarmokas mies, mutta hän oli miltei koko ikänsä veloissa Kokkolan kauppiaille. Syitä velkaantumiseen on vaikea löytää. Yksi lienee ns. majamiesjärjestelmässä, jossa kauppias pyrki saamaan kaupungissa käyvät talonpojat asioimaan itsellään antamalla majoituksen, kestityksen sekä joskus myös lainaa. Lisäksi kauppiaat maksoivat 1600-luvun puolivälistä alkaen talollisten veroja rahana kruunulle. Talonpojat suorittivat velkansa kauppiailleen tilansa tuotteilla. Tämä järjestelmä saattoi olla joskus hyödyllinen, mutta saattoi johtaa talonpojat suuriin velkoihin.

Erityisesti 1660- ja 1670-luvuilla heidän velkansa lisääntyivät, etenkin kun silloin sattui pahoja katovuosia. Tilaa lienee myös verotettu yli sen tuotantokyvyn.

Vaikka Simo Erkinpoika oli suurissa veloissa ja Kontio oli hänen aikanaan vajonnut perintötilasta kruunutilaksi, niin oikeuttaan viljellä maitaan hän ei kuitenkaan menettänyt. Vasta vuoden 1697 suuri nälkävuosi näyttää murtaneen Simon, ja hän luopui tilastaan vapaaehtoisesti. Syynä tähän saattoi olla se, että hän menetti vaimonsa ja kaksi vanhinta poikaansa Juhon ja Tapanin. Lisäksi tilalla kuoli Juhon vaimo, heidän kaikki lapsensa sekä Tapanin kolme lasta.

  • Vuonna 1698 Kontion otti haltuunsa Jaakko Hannunpoika Kantola.
  • Vaimo, leski Malin Erkintytär Kaski, emäntänä samat vuodet.
  • Jaakko Hannunpoika ja hänen sukunsa omisti Kontion vuoden 1698 jälkeen neljäkymmentä vuotta aina vuoteen 1738.

Vuoden 1698 käräjäpöytäkirja antaa jonkinlaisen kuvan Kontion maista, metsistä ja talon kunnosta 1600-luvun lopulla, jolloin uusi omistaja Jaakko Hannunpoika haki verohelpotuksia. On huomioitava, että asiakirjassa pyritään antamaan mahdollisimman huono kuva tilasta, jotta verohelpotusta voisi saada.

Jaakko Hannunpoika anoi nyt veronalennusta 1 manttaalin kruunun tilalleen, jonka Simo Kontio oli jättänyt jälkeensä autioksi. Hän esitti nimismiehen ja muutaman lautamiehen allekirjoittaman tarkastuskirjeen, josta selviää seuraavaa: Pellot muodostuvat 6 ½ tynnyrinalasta ruiskylvöä ollen hyvin heikkoa maaperää ja nyt kokonaan kesantona. Aitaukset ovat rappiolla. Niityt ovat kehnoja ja metsää kasvavia. Satoa niistä ei voi korjata joka vuosi vaan joka toinen vuosi 3 tynnyrinalan osalta. Talo on aivan kelvoton ja ränsistynyt eikä korjattavissa. Metsässä ei kasva tervas- eikä tukkipuita, kuitenkin polttopuita hätätarpeeksi. Metsä on lisäksi pitkän matkan päässä. Jokisyvennyksessä on myllynpaikka, jota jäänkulun vuoksi ei voi rakentaa.

Kun yksi tynnyrinala lasketaan ½ hehtaariksi, niin Kontion peltopinta-alaksi saadaan hieman yli kolme hehtaaria. Kontiota voidaan pitää keskisuurena tilana, vaikka nykyisen mittapuun mukaan peltoa oli vähän. (Lähteenä edellisessä: Ylivieskan Kontiot / Pertti Aho)

Ylivieskan seurakunnan rippikirjat alkavat vuonna 1734. Condio eli Ojalan asukkaat 1734–1739:

  • Lauri Jaakonp.(Kantola) 61 v
  • vaimo Anna 62 v
  • poika Jaakko 20 v
  • vaimo Maria 20 v
  • sotilas Stefan 15 v
  • vävy Johan 20 v
  • vaimo Liisa 24 v
  • äitipuoli Anna 62 v
  • sotilaan vaimo Maria 63 v

Ylivieskan kirkonkirjojen mukaan Simo Erkinpoika Kontion suku palasi entisille asuinsijoille Kontioon vuonna 1740. Kaisa Tapanintytär Kontio eli Ojala, Kontion suvun kantaäiti ja Heikki Niilonpoika Niemelä olivat avioituneet 16.10.1715 ja muuttivat perheineen Juurikoskelta vuonna 1740 Kontion tilalle, heidän poikansa Erkki jo vuonna 1739. Heikki Niilonpoika ja hänen sukunsa olivat saaneet tilaisuuden ostaa tila, koska edellinen omistaja ei kyennyt suoriutumaan veloistaan. Kontio oli kruununtila, joten omistaja voitiin vaihtaa helposti rahavaikeuksien takia.

1740–1745 rippikirjan mukaan Condio eli Ojalan asukkaat:

  • Heikki Niilonpoika Niemelä 73 v
  • vaimo Kaisa Tapanint. Kontio 45 v
  • poika Erkki 17 v
  • vaimo Susanna (1744) 16 v
  • poika Jaakko 15 v
  • poika Perttu 14 v
  • poika Pekka 9 v
  • tytär Kaisa 13 v avioitui Nuoralaan
  • anoppi Valpuri 57 v
  • tytär Kaisa 13 v avioitui Kolehmaiselle
  • vanha piika Liisa (1745) 50 v

1700-luvun puolivälissä uusia tiloja perustettiin mm. vanhoja tiloja halkomalla. Ylivieskan Kontio jakaantui viiteen osaan. Talojen peruluettelo ajalta 1744–1758 on tehty kaikkiaan 166 talosta. Sen mukaan Ylivieskan Kontion (1750) varat ja velat olivat täsmälleen yhtä suuret eli 524 talaria.

Maakirjatutkintoluettelo 1788–1798/ Kåndio RN:o 34 5/8–5/16 m Jeremias Erkinp. Kontio perheineen, renki Matti ja piika Anna ja 5/16 Antti Pekanpoika Kontio ja vaimo Liisa, Perttu Pertunpoika Kontio (myöh. Annala) ja vaimo Sanna, rengit Pekka ja Jaakko, piika Liisa. (Oulun maakunta-arkisto/ ES 2507)

Maakirjat vuonna 1820/ Kondio RN:o 34 5/8. Isäntinä: 5/16 Heikki Heikinpoika Kontio, 5/32 Antti Antinpoika Kontio, 5/32 Perttu Pertunpoika Kontio (Oulun maakunta-arkisto/ MMH 33)

Jakotoimitus 6.6.1838 (Isojako). Maakirjassa RN:o 34 Tila Kondio 5/8 manttaalia, useita asukkaita, hallitsee osituksen mukaan 316 tynnyrinalaa, 21,279 kapanalaa

Yhteenvetona tila omistaa:

Vanhaa peltoa 14 tynnyrinalaa 12,750 kapanalaa
Uutta peltomaata 23 -”- 20,286 -”-
Vanhaa niittyä 57 -”- 26,748 -”-
Uutta viljelysmaata 85 -”- 20,514 -”-
Metsämaata 135 -”- 4,981 -”-

Kun lasketaan, että yksi tynnyrinala vastaa noin ½ hehtaaria, niin tilan pinta-alaksi saadaan yli 150 hehtaaria.

Maakirjat vuonna 1855/ Kondio RN:o 14 Manttaali 1 Perintö 5/8 Perintö 3/8 vähennetty vuonna 1698 Perinnöksiostettu 7.7.1858 (Oulun maakunta-arkisto/ MMH 49)

Maakirjat vuonna 1905/ Ojala (Kontio) RN:o 14 Manttaali 1 Perintö 0,6250 Kruunulle pidätettyä 0,825 Perintö 3/8 manttaalia vähennetty vuonna 1698 Perinnöksiostettu 7.7.1858. Nimi muutettu Ojalaksi 1897 vuoden maakirjatutkimuksessa. (Oulun maakunta-arkisto/ MMH 283)

Seurakunnan rippikirjojen mukaan Kontio eli Ojala kuului alkuaikoina Ojalankylään, mutta 1750-luvulta lähtien Ylivieskankylään, ja nykyisin sanotaan, että Kontion kantatalo on Niemelänkylällä. Kontion kantatalo on tyypillinen talonpoikaistalo. Talon rakentamisikä ei ole tiedossa. Perimätieto kertoo, että talossa tanssittiin Matti Erkinpoika Kontion ja Maria Jaakontytär Pirttiperän häitä 14.12.1804. Kontion tilakoko ja asukkaiden määrä lisääntyi alkuajoista huomattavasti kertoen myös siitä, että pihapiiristä oli muodostunut puhto. Suurimmillaan tilan pinta-ala on ollut 246,5 ha. (Suomen maatilat, osa V).

Tiloilta myytiin viljaa, maitoa, lihaa ja rehuja paikkakunnalle. Metsistä on myyty saha- ja polttopuita. Ajan myötä on tullut myös eri alojen yrittäjiä. Vuonna 1763 mainitaan Erkki Heikinp. Kontio Ylivieskan toisen sahamyllyn yhtenä alkuunpanijana. Talonpojat saivat 1760-luvulla oikeuden valmistaa ruudintuotannossa käytettävää salpietaria. Siitä tuli myös tulonlähde. Sen tuotanto aloitettiin erityisissä salpietariladoissa. Tällaisia latoja oli viidessä talossa Ylivieskassa. Kontiolla oli suurin lato 8,30 × 7,13 m = 59 m². Matti Kontiolla oli nahkuriverstas. Nahkatehdas sekä Toiminimi Kontio ja Pojat toimivat 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Kontion kauppiaat ovat myös tunnettuja. Kauppias Jaakko Kontio (1861–1931) palasi vuonna 1882 Amerikasta. Hän rupesi rakentamaan kotia, ja apuna oli Kyösti Kallio. Kivijalkaa perustettaessa yksi kivi vierähti pois paikoiltaan. Tuleva presidentti Kallio sanoi: olkoon talon nimi Vierikko! Näin talon isäntä sai nimen Vierikon Jaakko, ja vanhassa balladissakin lauletaan: ”Vierikon Jaakko ja tammansa Nella…” Vielä pojanpojan Lauri Kontion ja hänen puolisonsa Anjan tullessa omistajiksi vuonna 1941, heitä kutsuttiin Vierteen Anjaksi ja Lauriksi. Pohjanmaalla tämä oli entisaikoina yleinen nimitystapa.

Kontion kantatalo peruskorjattiin vuonna 1963, ja puinen talousrakennus on vuodelta 1956. Sukupolvenvaihdoksen myötä vuonna 1981 Antti Kontiosta tuli uusi omistaja, ja hän kertoi, että tilaa korjattaessa ulkorakennuksista löytyi vuosiluku 1903 ja yhdessä tuvan penkissä on vuosiluku 1813.

Oulun maakunta-arkistossa olevia Ylivieskan Kontion lainhuutokortteja, jotka kertovat omistajien vaihdoista ja muista maakaupoista, on kymmenittäin. Kauppoja käytiin, välillä ostettiin uutta maata, välillä myytiin. Entisajan isot tilat ovat kadonneet.


Kati Pehkonen:

Häivälän talo 1548–1850-luvulle

Häivälän talo mainitaan kymmenysveroluetteloissa ensimmäisen kerran 1548, vaikka talon synnyn arvellaan sijoittuvan jo 1400-luvun lopulle. Isäntänä tilalla oli Juho Sipinpoika vuoteen 1572 saakka. Juho toimi myös lautamiehenä 1559–70 ja oli yksi niistä kolmesta ylivieskalaisesta lautamiehestä, jotka istuivat vuoden 1564 pitäjänkäräjillä. Häivälän talosta oli lautamiehiä vuoteen 1640 asti. Juhon poika Niku jatkoi isäntänä 1573–89, ja hänen poikansa Klemetti ja Matti jakoivat talon vuonna 1616. Sitä ennen isäntänä oli 1590–1601 Olli Laurinpoika, joka saattoi olla talon tyttären mies tai Nikun lesken uusi puoliso. Hänen ajalta tiedetään, että vuonna 1598 tilalla oli 20 lehmää, mikä oli kolmanneksi eniten koko Suur-Kalajoen alueella.

Klemetti Nikunpoika oli isäntänä kantatalossa 1602–24 ja nuorempi veli, Matti, toisen Häivälän talon isäntä, mainitusta jakovuodesta lähtien vuoteen 1640. Molemmat veljekset toimivat myös lautamiehinä: Klemetti 1608–31 ja Matti veljensä jälkeen 1634–40.

Kun seurataan kantatalon vaiheita, Häivälä 1:n isännäksi Klemetin jälkeen tuli poika Juho, jonka isännyys kesti ilmeisesti vain 1625–27 välisen ajan. Seuraavaksi isäntäluettelossa on perheelle vieras nimi, Simo Laurinpoika, joka oli isäntänä 1634–50. Oliko hän ehkä vävy tai kokonaan uusi asukas tilalla? Simon jälkeläiset asuttavat tilaa ainakin 1800-luvun lopulle. Simon pojanpojan Erkin ollessa isäntänä (1675–83) talossa asuivat ainakin puoliso Riitta Nikuntytär, Erkin äiti Marketta Nikuntytär, sisaret Pieta ja Vappu, tyttäret Riitta, Anna, Liisa ja Pieta, pojat Yrjö ja Niilo sekä veli Simo perheineen. Simon vaimo oli Liisa Heikintytär Nisulan eli Olliojan tilalta, ja heidät vihittiin 2.2.1684. Suuret kuolonvuodet (1696–97) näkyvät myös Häivälän tilalla – Simon isännyys päättyy kuolemaan 10.5.1696 vain 39-vuotiaana, ja Liisa jatkoi leskiemäntänä vielä seuraavaan vuoteen. Tämän jälkeen isännöimään rupeavat 1697 Erkki Simonpojan leski Riitta Nikuntytär ja hänen toinen puolisonsa Kalle Pekanpoika. Kalle kuolee noin 1713, juuri ennen venäläisten vihamielisen armeijan vyörymistä Ylivieskan alueelle.

Venäläisten miehitysajan kokivat myös Häivälän talojen asukkaat: Niilo Erkinpoika sai surmansa 1715, hänen ja vaimonsa Marketan lapsista neljä nuorimmaista kuoli 1714–16 välisenä aikana, joka oli pahinta venäläisten väkivaltaisuuden ja nälän aikaa Ylivieskan alueella. Myös toisen Häivälän perhe koki vihan – isäntä Heikki Erkinpojan venäläiset tappoivat vuonna 1714, hänen tyttärensä Liisan ja tämän lapsen Riitan venäläiset tappoivat 1715. Liisan puoliso Juuso Koskela oli kuollut Malilan kahakassa 1714.

Isovihan jälkeen tehdyn katselmuksen mukaan Häivälän tila säilytti kuitenkin ½ manttaalin verotusarvon ja rakennuksia oli pystyssä 11, arvoltaan vain 85 kuparitaalaria. Peltoa oli 5 tynnyrinalaa 8 kapanalaa, josta viljeltyä oli vain 1 tynnyrinala ja 24 kapanalaa eli noin 0,86 hehtaaria, niittyä oli 12 kuormanalaa, tarvemetsä oli 1 ½ peninkulman päässä. Myllyosuutta talolla ei ollut. Katselmuksen mukaan tila sai verotuksesta vapaita vuosia neljä. Niilo Niilonpojan perukirjasta selviää, että taloa oli ryöstetty isovihan aikana, sillä Niilon äiti, Marketta Juhontytär kertoi, ettei ensimmäisen puolisonsa, Niilo Erkinpojan kuollessa tilalta löytynyt mitään mitä olisi voitu jakaa perillisten kesken eikä perunkirjoitusta oltu pystytty pitämään.

Tila oli v. 1759 perunkirjoituksen aikaan edelleen ½ manttaalin perintö- eli verotila arvoltaan 1500 kuparitaalaria. Tilaa rasitti huomattava velka kokkolalaiselle raatimiehelle Jacob Falanderille 1158,23 taalarin edestä, sekä pienempiä velkoja yhteensä noin 7 taalarin edestä, joten velkojen osuus oli 277,11 taalaria yli irtaimen omaisuuden arvon. Perikunta päätyikin jättämään perinnön jaon suorittamatta sekä kiinteästä että irtaimesta omaisuudesta. Näin tila säilyi elinkelpoisena ja välttyi mahdolliselta myynniltä. Hevosia oli kaksi vanhaa ruunaa, kaksi tammaa ja kaksi varsaa. Lehmiä puolestaan oli 13 ja lisäksi kaksi pientä härkää, sonni ja kahdeksan vasikkaa. Talolla oli tuohon aikaan vielä osuudet Kallassa kahdesta aitasta, saunasta ja silakkaveneestä. Kalastusvälineiden mukaan pyydettiin ainakin silakkaa ja lohta. Perttu Niilonpojan perukirjassa (v. 1810) ei enää mainita osuuksia kalastukseen eikä kalastustarvikkeita. Toisaalta Kallan asiakirjoissa vuodelta 1826 mainitaan erään venevalkaman tarkastuksen yhteydessä todistajana Heikki Häivälä.

Perttu Niilonpojan isännyyden (n. 1763–1800) aikana talo jaettiin n. 1778. Uuden puolen isännäksi tuli Pertun serkku Niilo Antipoika Häivälä, ja hänen vaimonsa oli Niemelän Maria Samulintytär. Tästä tilasta käytetään 1780-luvun kirkonkirjoissa nimitystä Yli-Häivälä. Leski Perttu Niilonpoika kuolee 25.7.1810, ja hänen perukirjansa tehdään saman vuoden joulukuussa. Sen mukaan Niemelänkylän n:o 5 Häivälän ¼ osa manttaalin verotilasta oli annettu ⅓ sekä pojalle Jaakolle että vävylle Niilo Knuutinpojalle vuonna 1800. Jäljellä olevan kolmanneksen peri Jaakko. Tilan arvoksi arvioitiin 12 000 taalaria Ruotsin valtion velkarahaa, joka oli ruplina 640,-. Eläimiä oli 3-vuotias ori, 2 ruunaa (9- ja 10-vuotiaat), 4-vuotias tamma ja tammavarsa. Lehmiä oli kaikkiaan 20, vuoden ikäisiä hiehoja oli viisi, härkä, kaksi sikaa ja kaksi porsasta.

Jaakko Pertunpoika isännöi tilaa kuolemaansa 4.2.1822 asti, ja hänen osuus Häivälän ¼ manttaalin verotilasta oli 1/6 osa manttaalia, arvoltaan 15 000 taalaria eli hopearahassa 416 ruplaa 64 kopeekkaa. Velat eivät juuri rasittaneet taloa – omaisuuden summa oli 622 ruplaa 18 kopeekkaa ja vähennysten osuus vain 10 ruplaa. Talo oli sitä vastoin saamapuolella Heikki Kiviojalta 19 ruplaa 18 kopeekka, Antti Antinpoika Järvelältä 15 ruplaa 82 kopeekkaa, Perttu Heikinpoika Haikolalta 17,50 ruplaa, Mikko Heikinpoika Kolehmaiselta 5 ruplaa. Hakalahden Heikille oli lainattu ½ tynnyriä ohria arvoltaan 3,50 ruplaa ja Tuomas Kippolalle ruista ja heiniä yhteensä 3 ruplan arvosta. Perukirjan mukaan leski Susanna Heikintytär teki ”syytinkisopimuksen” poikiensa kanssa tilasta omistamaansa 1/6 osaa vastaan, että he hoitaisivat ja ylläpitäisivät häntä kuolemaan saakka ja sitten saisivat tilan osan haltuunsa.

Henkikirjan 1825 mukaan Häivälä 5:n 1/6 manttaalia isännöivät Perttu Jaakonpoika ja Maria Antintytär. Tilalla asuivat myös Pertun veli Juho perheineen, veli Jaakko, sisar Maria, äiti Susanna, tytär Ulla sekä kaksi Juho -nimistä renkiä. Tilan numerolla asuivat vielä itsellinen Yrjö Hakalahti, 7/64 omisti Heikki Matinpoika, 7/60 omisti Erkki Erkinpoika ja 1/10 oli Iisakki Heikinpojalla. Pertun poika Antti oli jo isäntänä 1860 Liisa-vaimonsa kanssa, ja heidän poikansa Mikko isännöi Häivälää vaimonsa, Annan, kanssa jo 1870.

1800-luvun puoleenväliin tultaessa Häivälöiden tilojen numerolla asuu useita perheitä ja heidän vaiheitaan on helpoin seurata henkikirjojen avulla. Samoin henkikirjoista selviää, että myös tilakoko pienenee.