Yli-Iin nykyisistä kylistä Tannila kauimpana Iin kirkosta ryhtyi ensimmäisenä puuhaamaan omaa kirkkoa kylälleen 1860-luvulla. Gabriel Calamniuksen ollessa Iin kirkkoherrana pidettiin asiaa käsittelevä kirkonkokous 2. helmikuuta 1862. ”Siurualaisten puolesta”, kuten tannilalaisia nimitettiin pöytäkirjassa, olivat valtakirjalla edustettuina Jaakko Siurua, Jaakko Hepokoski, Olli Säynäjäkoski, Matti Klaavuniemi, Paavo Jyrkäs, Kalle Jakku, Simo Tapio ja karjalankyläläisten puolesta renki Heikki Kestilä. Suunnitelma oman kirkon rakentamiseksi Tannilaan kariutui mainittuun kokoukseen, koska hankkeessa mukana olleet oijärviset ja karjalankyläläiset vetäytyivät siitä pois. Kokouksessa kirkkoherra totesi, ettei Tannila yksin voi taloudellisesti raskasta suunnitelmaa toteuttaa. Suuren emäpitäjän alueelle muodostuneet kappelit olivat velvollisia maksamaan papinsaataviaan myös emäseurakuntaan, ja näin ollen kappeliseurakunnat ja saarnahuonekunnat velvollisuuksineen olivat taloudellisesti muutenkin ahtaalla.

Uusi kunnallisasetus vuodelta 1865 katsoi jokaisen itsenäisen seurakunnan muodostavan oman kuntansa. 1910-luvulla valtiollisten itsenäisyyspyrkimysten kanssa virisi Yli-Iin kylissä haave itsenäisestä Yli-Iin seurakunnasta. Toki samalla tavoiteltiin kunnallista itsenäisyyttä – olivathan ne sisäkkäisiä ja toisistaan riippuvia asioita. Hankkeen innokkaimpia puuhaajia olivat Sakari Jussila, Herman Alatalo, Aukusti Kakko, Juho Maalismaa ja Jaakko Turtinen, joista jälkimmäiseltä on säilynyt muistiinpano, että hän v. 1912 jo olisi ollut kiertelemässä virastoja yli-iiläisten valtuuttamana seurakunnan perustamisasiassa.

Irtaantuminen vuosisatoja kestäneestä yhteydestä emoseurakuntaan ei kuitenkaan käynyt nopeasti ja vaivattomasti. Mainittujen kolmen Yli-Iin kantakylän Karjalankylän, Pirttitörmän ja Tannilan isännät pitivät tammikuun viimeisenä päivänä 1916 kokouksen Karjalankylän Hökän talossa, missä valittiin edusmiehet viemään seurakunnan perustamisasiaa eteenpäin tuomiokapituliin tarpeellisten perustamista koskevien kokousten pitämiseksi. Paikalla oli 50 isäntää, joista Jaakko Leskelä ja Eemil Alatalo valtuutettiin ottamaan selvää lakikysymyksistä.

Asiaa koskeva varsinainen Iin seurakunnan kirkonkokous (Iin kirkonarkisto. Kirkonkokouksen ptk 15.10.1916) pidettiin jäävittömän pappismiehen Kiimingin kirkkoherran Max Kataviston johdolla Iin kirkossa. Iin seurakunta oli laatinut arvovaltaisten edustajiensa kunnallisesimies Heikki Weijolan, valtiopäivämies Pekka Aulinin ja kirkkoväärti Pekka Kurttilan nimissä koneella kirjoitetun perusteellisen selvityksen seikoista, jotka puolustivat Yli-Iin pysymistä edelleen Iin seurakunnan alaisena. Selvityksessä viitattiin laajasti välimatkoihin, jotka Pirttitörmän ja Yli-Olhavan asukkailla olisivat lyhyemmät ja paremmat Iihin. Iissä olisivat paremmat palvelut, ja Yli-Ii jäisi veropohjaltaan ja väestöltään niin köyhäksi, ettei sillä olisi mahdollisuuksia menestyä itsenäisenä. Selvityksen rivien välistä on luettavissa emäseurakunnan luonnollinen pelko Yli-Iin kunnan itsenäistymisestä. Yli-Iin motiiveja seurakunnan perustamiseksi selitettiin ”aatteellisiksi ja uskonnollisiksi”. Suoritetussa äänestyksessä Iin emäseurakunnan kanta voittikin selvästi äänin 353 puolesta ja 766 vastaan.

On kyselty, miksi kokouksessa eivät olleet mukana tannilalaiset, jotka 1860-luvulla olivat innokkaimpina olleet puuhaamassa omaa kirkkoa kylälleen. Muistivatko tannilalaiset, miten naapurikylät olivat vetäytyneet heidän omasta kirkkosuunnitelmastaan? Kyläläisten ”tulkkina”, kuten muistiinpano nimittää, oli seurakunnan perustamiskokouksissa Tannilan koulun opettaja Kalle Veijola. Oliko hän Iin kannalla ja vaikutti kyläläisten mielipiteisiin? Kirkon paikkaa kyläläiset olisivat halunneet itseään lähemmäksi. Vaikutteita voi vain arvailla. Toisaalta seurakunnan perustamista vastustava kanta olisi voittanut, vaikka tannilalaiset olisivat olleet läsnä kokouksessa.

Yli-iiläiset eivät perääntyneet asiassaan emäseurakunnan vastustuksen tähden. Ehkäpä seurakuntahakemukseen liitettävät muut viranomaislausunnot tuomiokapitulilta, läänin maaherralta, Iin nimismieheltä ja Oulun kihlakunnan kruununvoudilta ovat olleet myönteisempiä, koska senaatti yksiselitteisesti päätti perustaa ”konsistoriallisen, kirkkoherran yksin hoidettavan Yli-Ii-nimisen kolmannen luokan kirkkoherrakunnan” 16.8.1917. Asiaa koskevassa senaatin Kirkollistoimituskunnan päätöskirjelmässä määritellään tarkoin uuden seurakunnan rajat, tehtävät ja velvoitteet. Seurakunnan nimeksi tuli Yli-Ii. Se muodostui Karjalan-, Tannilan- ja Pirttitörmän (Jakkukylä) kylistä. Karjalankylän väkiluku oli tuolloin 957 henkeä, Tannilan 606 henkeä ja Pirttitörmän 523 henkeä, yhteensä 2 086 henkeä. Seurakuntaan liittymässä olleet yliolhavalaiset halusivat lopulta pysyä emäseurakunnan yhteydessä. Hakuprosessin alussa seurakunnan omaisuuden jaossa iiläiset eivät olleet valmiita antamaan yhtään mitään eroavalle Yli-Iille. Nyt perustamispäätös määräsi Iin seurakunnan taloudelliset korvausvelvoitteet.

Haettaessa uuden seurakunnan perustamista kirkon paikka määriteltiin Karjalankylään. Edellä mainitussa kokouksessa 31.1.1916 kirkon paikasta oli tullut tannilalaisten ja muiden välillä kiistaa. Tannilalaiset olisivat halunneet kirkon ”Siuruajokea ylemmäs, ei Halaojaa alemmas” Jo tällöin kirkon paikaksi määriteltiin nykyinen paikka ”Niemelän metsikkö”.

Voimme myös todeta Yli-Iin seurakunnan perustamispäätöksen syntyneen olosuhteissa, jolloin kansallisesti elettiin murrosaikaa ja suurruhtinasmaassa koettiin ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen etäistä jylinää. Samana syksynä iiläinen vaikuttaja ja valtiopäivämies Pekka Aulin (Ahmavaara) kirjoitti oman nimensä Suomen itsenäisyysjulistuksen alle. Kansalaissota oli Iin seudulla taloudellisesti vaikeaa aikaa. Nälkä oli vieraana useassa kodissa. Kuitenkin olosuhteet täällä pysyivät rauhallisina. Näissä oloissa ei ole lainkaan ihme, että haluttiin hiljakseen rakentaa uutta seurakuntaa ja tehdä sitä koskevia päätöksiä. Kirkonkokouksia pidettiin, ja jo v. 1919 tehtiin päätös hautausmaan perustamiseksi kirkonkylään nykyiselle paikalle. Keskikyläläiset olisivat halunneet hautausmaan nykyisen urheilutalon Nasevan tienoille. Yli-Iillä ei ollut vielä varsinaisesti omaa pappia. Iin pitkäaikainen kirkkoherra rovasti Johan Fredrik Thauvón kuoli tammikuussa 1918. Kappalainen Matti Huovinen toimitti Yli-Iissä näinä välivuosina pidettyjä kirkonkokouksia. Hänestä uusi seurakunta toivoi itselleen kirkkoherraa.

Oman Yli-Iin seurakunnan puuhaajilla on täytynyt olla alusta saakka tavoitteena itsenäisen Yli-Iin kunnan muodostaminen. Tämän tavoitteen tiesi myös emäseurakunta, koska he vastineessaan näkivät kunnallisten ja muiden maallisten palveluiden siirtyvän Yli-Iihin. Kantona kaskessa oli kysymys uuden Yli-Iin seurakunnan itsenäisyyden muodollisten normien täyttämättä oleminen. Iin kunnanvaltuusto oli 5.3.1923 myöntänyt maanviljelijä Herman Alatalon ym. esityksestä Yli-Iille oikeuden oman kunnan perustamiseen 1.1.1924 alkaen. Päätöstä kuitenkin monet valtuutetut vastustivat perustellen sitä laittomaksi. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Heikki Veijola koetti jarruttaa päätöksen voimaan tulemista. Kun yli-iiläiset pyysivät häntä kutsumaan vaalikokouksen Yli-Iin kunnanvaltuuston jäsenten vaalia varten, Veijola kieltäytyi vedoten siihen, ettei seurakunta ollut vielä itsenäinen. Läänin maaherra asettui päätöksessään 7.9.1923 puoltamaan yli-iiläisiä, jotka olivat kohdaltaan huolehtineet, että seurakunta nyt täytti itsenäisen seurakunnan tuntomerkit kirkollisvuoden alusta toukokuun 1. päivästä 1923 lähtien. Tuomiokapitulista saatujen ohjeiden mukaan itsenäisen seurakunnan edellytyksiä olisivat oma pappi ja oma kirkko. Ehdot oli pyritty täyttämään pikimmiten. Niemelän pirttikirkko oli vihitty käyttöön 10.6.1923, ja Iin kirkkoherra Eino Virkkula oli lupautunut hoitamaan oman toimensa ohella myös Yli-Iin seurakuntaa.

[Kuva: kirkonrakennus]
Yli-Iin kirkko rakenteilla.

Maalaiskuntain kunnallisasetuksen 27.11.1917 §:n 1 mukaisesti itsenäinen seurakunta on lain mukaan eri kuntakin. Maaherra määräsi 1 000 markan sakon uhalla kunnanvaltuuston puheenjohtajan toimimaan siten, että viiden viikon kuluessa puheenjohtajan saadessa päätöksestä tiedon tuli kunnanvaltuuston kokoontua äänestysalueiden jakamista ja keskuslautakunnan sekä vaalilautakuntien valitsemista varten.

Erillistä asetusta Yli-Iin kunnan perustamisesta ei näin tarvinnut antaa. Sen sijaan ilmoitettiin valtioneuvoston päätöksellä 10.6.1926, että Yli-Iin kirkkoherrakunnasta on tehty senaatin päätös 16.8.1917, ja edelleen todettiin, että seurakunta ja kunta on muodostunut ja että nyt 1.7.1927 lähtien Iin kunnasta on kameraalisesti siirrettävä Karjalan, Tannilan ja Jakun kylät kokonaan sekä määriteltävä vielä tarkemmin uuden kunnan rajat. Valtiokalenterissa itsenäinen Yli-Iin kunta on ensimmäistä kertaa v. 1924.

Yli-Iin ensimmäinen kunnanvaltuusto piti ensimmäisen kokouksensa 3.1.1924. Jo joulukuun loppupäivinä 1923 valtuusto oli pitänyt tutustumiskokouksen, jossa puheenjohtajaksi valittiin mv. August Kakko ja varapuheenjohtajaksi mv. Juho Maalismaa. Valtuuston sihteerin toimi annettiin mv. Konrad Niemelälle. He kaikki olivat nk. porvarillisia ehdokkaita.

Ensimmäisessä kunnanvaltuustossa jäseniä oli 18, ja edellä mainittujen lisäksi siihen kuuluivat porvarillisista ehdokkaista Benjam Torvela, Jaakko Kerola, Juho Pahkala, Heikki Turtinen, Jaakko Alasaari, Heikki Mannila-Syrjälä, Antti Siurua, Jaakko Mikkola, Eemil Alatalo, Albin Piri ja August Manninen. Vasemmistolaiset valtuutetut olivat G. A. Soronen, Jaakko Ylitalo-Laukka, Viljam Torro ja H. Räihä. Tilintarkastajina toimivat porvarilliset ehdokkaat K. Virkkula ja P. Tolonen, varalla Jaakko Turtinen ja sosialisteista G. A. Soronen.

Uuden kunnan ensimmäinen kunnanvaltuuston kokous pidettiin Koskelassa v. 1924. Vuonna 1927 vuokrattiin valtuuston kokoustilaksi huone Konrad Niemelältä. Siuruan kansakoulusta suunniteltiin kunnan kokoustiloja, mutta v. 1929 vanha koulurakennus paloi. Uusi kunnantalo valmistui Toivolaan ja vihittiin käyttöön v. 1931. Nykyinen kunnan virastotalo on saneerattu vanhaan meijerirakennukseen (1916).

Chamonixin talvi- ja Pariisin kesäolympialaisvuonna 1924, jolloin Ville Ritola voitti olympialaisten 10000 metrin ja 3 000 metrin estejuoksun ja Paavo Nurmi sai olympiakultaa 1 500 ja 5 000 metrin juoksuissa, Yli-Iin kunta aloitti näin itsenäisen toimintansa, kun seurakunta ensin oli saatu puolta vuotta aiemmin myös muodollisesti itsenäiseksi. Yli-Ii oli vapaa ottamaan vastaan tulevaisuuden haasteet itsenäisenä seurakuntana ja kuntana, tosin vielä emäseurakunnasta monin tavoin riippuvaisena.

[Kuva: vaalilautakunta kunnantuvassa]
Vaalilautakunta pöydän ympärillä kunnantuvassa, joka toimi vuosina 1938–1946. Pöydän päässä Konrad Niemelä.

Esitelmä Yli-Iin kunnanvaltuuston juhlakokouksessa liikuntahalli Vorellissa 27.01.2004.

Lähdeluettelo

Yli-Iin kunnan ja seurakunnan arkistot.