Vihannin murteen ominaispiirteitä

Vihannin murteessa voidaan havaita sekä Oulun alueen että Keski-Pohjanmaan jopa savon murteen äänteellisiä tai sanallisia aineksia. Seuraavassa esitellään muutamia tyypillisiä vihantilaisia piirteitä erittelemättä sitä, minkä murrealueen piirteisiin ne kuuluvat.

Yhden ässän inessiivi

koulusa, köökisä, mehtäsä, Raahesa, tuosa, tasa, Vihannisa, vihasa

Konsonanttien kahdentumia

eppäillä, kissoisa, kottiin, kukkaan, ossaa, peilaa, pittää, ylleesä

d:n karttaminen

eelle, maijon, pijellä, kojin, kavota, kuvon, mavon, sovan, saaha, tehhään

ts muuttuu ht:ksi

ihte, kohtua, kahtua, loihtia, mehtä, ohta, tarvihtee, vihta

Välivokaali eli svaavokaali

alakaa, ihiminen, kahavi, kelepaa, kirija, kolome, lehemä, Merija, palijo, vanaha

oa>ua, ea>ia, öä>yä

kalapia, kellua, kipiä, maitua, sanua, oikia, pimiä, sokia, tykyä

uo>uu, yö>yy, ie>ii

juua, tuua, lyyä, myyä, syyä, tiijä, viijä

Ei f-äännettä tai sananalkuista monikonsonanttisuutta

viini, viksu, reenit, ratekia, ressi

Äänteellisiä ja muodollisia erikoisuuksia

jänes ’jänis’, vares ’varis’, rästäs ’räystäs’, lehtejä ’lehtiä’, oveja ’ovia’, vihtiä ’viitsiä’, muasa ’mukana’, hällä ’hella’, laattia ’lattia’

Merkityksellisiä erikoisuuksia

käskiä kahaville ’pyytää kahville’, lystätä ’miellyttää, haluta’ (esimerkiksi ei ruoka lystää), porista ’jutella’, ryöttää ’liata, sotkea’, emäntä ’vaimo, äiti’, isäntä ’aviomies, isä’

Kuvaannolliset sanonnat

mennä hynttästä, nakata hurrauttaa, sanua hökästä, hökälehtää, tuhuruttaa, hötkyillä

Lyhyen katsauksen Vihannin murteeseen laati Anja Kaartinen.