Monilla nimillä on oma erikoinen syntyhistoriansa ja tarinansa, joka usein kulkee muistitietona sukupolvelta toiselle. Joskus nimen alkuperä saattaa kuitenkin unohtua, niin etteivät edes paikan läheisyydessä ikänsä asuneet ihmiset sitä muista. Seuraavaan on poimittu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimitoimiston Vihannin nimikokoelmasta nimiin liittyviä uskomuksia ja tarinoita.

Aartokangas
Kirkonkylässä, kolme kilometriä keskustasta Raaheen päin. Aartokangas on ollut kivikautinen asuinpaikka, josta on löydetty ikivanhoja verkonkuivaustelineitä. Paikan nimi tulee sanasta aarto, joka tarkoittaa verkkojen yms. kuivaamiseen käytettävää telinettä.
Autionkangas
Hanhelanperällä. Kankaalla on sijainnut isonvihan aikaan (ilmeisesti) raahelaisten piilopirtti. Tarinan mukaan vihollinen löysi piilopirtin, surmasi sen asukkaat ja poltti tuvan miltei maan tasalle. Tämän jälkeen kangas jäi autioksi, mistä se on saanut nimensä. Autionkankaasta on liikkunut monenlaisia muitakin tarinoita. Maakunnassa kierteli joskus menneinä aikoina kaksi naispuolista kulkukauppiasta, joita kutsuttiin ”Taalain flikoiksi”. Tarun mukaan Taalain flikat kuolivat Autionkankaalle, ja sinne heidät myös haudattiin. Ainakin näiden kulkukauppiaiden tavaroita on löytynyt kankaalta myöhemminkin. Autionkankaalla on uskottu myös kummittelevan. Salmelan Annaa usein säikäytellyt kummitus tosin osoittautui Kööpeli-Mikoksi, tutuksi kyläläiseksi, mutta lienevät muut kummitukset sentään oikeita olleet!
Fiiankujelma
Vihannin kylässä, Pahkamaan pohjoispuolella sijaitseva kangas on nimeltään Fiiankangas. Kankaan kautta on kulkenut vanha kirkkopolku Vihannista Saloisiin. Tarinan mukaan eräs Fiia-niminen vihantilainen emäntä istahti kerran kirkkomatkallaan levähtämään kankaan keskellä sijaitsevalle kiviröykkiölle. Siinä istuessaan emäntä otti neuleensa esille mutta pudotti vahingossa sukkapuikon kivikkoon löytämättä sitä enää. Tästä kivilatomus on saanut nimekseen Fiiankujelma tai Viiankujelma.
Iskulehto
Lohkotila, jossa aikanaan sijaitsi Kankaalan torppa. Sijaitsee Alpuassa. Tarinan mukaan lehdossa puita hakkaamassa ollut mies oli iskenyt kirveensä jotenkin pahasti, mistä koko lehto sai nimensä.
Hyttimäki
Sijaitsee Myllyperältä Hanhelaan päin. Paitsi että tervaa valmistettiin polttamalla maan alla tervahaudassa, sitä saatettiin myös tehdä maan päällä ”hytissä”. Jälkimmäinen tapa lienee kuitenkin aika harvinainen. Tarun mukaan Hyttimäkeen on kätketty aarre, jonka on nähty palavan juhannusyönä sinisenä liekkinä.
Itko
Entinen luonnonniitty, nykyinen pelto Vihanninjoen itärannalla Ilveskorven Verkaperällä. Joki oli ennen ainoa kulkuväylä, jota myöten päästiin kirkonkylään. Kaikki hautajaisvieraat eivät kuitenkaan mahtuneet veneisiin mukaan, joten he seurasivat veneitä jonkin matkaa jokirantaa myöten ja jäivät sitten peränteeseen itkien ja valittaen veneiden kadotessa mutkan taakse. ltkonperänteeksi eli Itkoksi paikkaa alettiinkin sitten kutsua.
Juomakivi
Lukkaroisista Myllyperän kautta Vihannin kirkkoon johtaneen kirkkopolun varrella oleva iso kivi. Sen päälle kirkkoon menijät pysähtyivät istumaan, juomaan leileistään piimää ja keräämään voimia loppumatkaa varten.
Kalmanviia
Alpuassa sijaitseva kangas. Tarun mukaan eräs Pitkä-Viia-niminen piika on kirkkomatkalla Paavolaan synnyttänyt lapsen Pitkänviiankankaalla, pessyt sen Viianlammessa (sijaitsevat Paavolan puolella) ja tappanut sen sitten Kalmanviialla. Toisen kertomuksen mukaan Pitkä-Viia on hukuttanut lapsen Viianlampeen ja haudannut sen sitten Kalmanviialle. Tämän surullisen tapauksen muistoa kangas kantaa yhä nimessään.
Kalmasti
Metsikkö Alpuassa. Nykyisin paikalla sijaitsee jo asutusta ja urheilukenttä. Kerrotaan, että isonvihan aikana haudattiin Kalmastiin vainojen uhreja. Väittävätpä jotkut nuorisoseurantalon rakennusvaiheen aikana maasta löydetyn venäläisen päällikön luita. Vanhat ihmiset ovat uskoneet, että Kalmastiin on kätketty isonvihan aikana kadonneet Vihannin kirkonkellot: ”Kirkkoniemeen kun kirkko tehdään, niin Kalmastista kellot saadaan.”
Karhunkallot
Hanhelanperällä sijaitseva suuren huoneen kokoinen kivipaasi. Näyttää siltä, kuin kiven onkaloissa olisi joskus ollut jotakin pesän tai asumuksen tapaista. (Tässä kivessä oli ennen omituisia piirroksia jumalista. Piirroksien alkuperä ihmetytti kovasti kyläläisiä, kävipä niitä kansallismuseon johtajakin tutkimassa. Lopulta ne paljastuivat Helborgin Heikin, aikansa kansanhauskuuttajan, tekemiksi.)
Kiimaketo
Kuusiradissa sijainnut Alakujan sisään jäänyt tasainen kenttä, jossa nuoret ovat tanssineet ja pyörineet piiriä. Leikillisesti paikkaa on alettu kutsua ”kiimakedoksi”.
Kiisselisaari
Vihannin kylässä Piehinginjoen varrella sijaitseva kuiva kohta. Todennäköisesti sillä paikalla ovat niittymiehet ennen pysähtyneet pitämään ruokataukoa ja keittelemään ”leipäkiisseliä”, joksi nimitettiin vedestä ja leivästä keitettyä puuroa.
Kirkkokivi
Alpuan Kirkkoniemessä korkean harjun laella. Kivi on saarnastuolia muistuttava kallionlohkare. Kerrotaan, että paikalla ovat kerjäläismunkit ja papit saarnanneet erämaan asukkaille. Ennen, kun Vihannissa ei ollut omaa kirkkoa, lähdettiin tarun mukaan Kirkkokiveltä viemään vainajia Luohuan hautausmaalle. Perimätiedon mukaan Isovihan aikana ihmiset ovat kokoontuneet sunnuntaisin seurakunnan sielunpaimenen johdolla pitämään jumalanpalveluksia Kirkkokivellä. (Kirkkokivi on nykyään rauhoitettu). Ilveskorvessa ja Vihannissa on myös aikaisemmin ollut oma kirkkokivensä.
Kirkkotie
Vanha kärrytie, joka on lähtenyt Alpuasta nykyisen urheilukentän luota ja kulkenut Käppäläisenkankaan halki Vihannin kirkonkylään. Aikanaan tämä tie oli hyvin vilkkaasti liikennöity; kesät talvet sitä käytettiin. Sitä pitkin kuljetettiin Raaheen tervaa ja mastopuita. Tietä on virallisissa kartoissa nimitetty myös Viantieksi, jota nimitystä eivät paikkakuntalaiset käyttäneet.
Kolosaari
Tervanpolttoa varten hakattiin kasvaviin puihin koloja pihkottumisen lisäämiseksi. Puuronevan pohjoisosassa Vihannin kylässä sijaitseva kuiva kangassaareke on saanut nimensäkin koloille hakatuista puistaan.
Koltankivi
Lampinsaaren länsipuolella lähellä uutta tietä. Tarinan mukaan Koltankiven saarella on vuosisatoja sitten asunut lappalaisia. Heimon kaikotessa pois pohjoisia erämaita kohden yksi sen jäsenistä, pieni ja vanha lapinmies, ei ole hennonnutkaan luopua asuinpaikastaan vaan on jäänyt poronsa kanssa entiselle sijalleen. Ukolla on ollut omituisia tapoja: noitarummun ääni on hiljaa kaikunut hänen saareltaan. Hämyisinä kesäöinä sen kumu on sieltä kuulunut, myös talven kuutamoöinä tai revontulten palaessa. Poroaan ukko on käyttänyt paitsi ajokkina myös riistan hankintaan. Mitenkä lieneekään ukko ajokkiaan opettanut, leppäkelloa soittamalla hän sen on saanut tulemaan luokseen kaukaa jäkäläkankailta Alaputaanojan toiselta puolelta asti. Usein porolla on ollut villipeuroja matkassaan, varsinkin ”roukumisaikana”. Säännöllisesti on lapinukko vienyt veronahkansa Patosaaren suurelle pyyntimiehelle, enemmänkin on vienyt kuin on ollut puhekaan, että saisi rauhassa olla. Puukello on kalissut ukon houkutusporonkin kaulassa, ettei Patosaaren mies sitä ampuisi.
Yhden miehen kota on ukolla ollut saarellaan, kukaan ei ole ukkoa koskaan kotoa tavannut, aina hän on ollut noitarumpuineen sieltä poissa. Kota on sijainnut kolmisen metriä korkean, pystysivuisen ja kapean kiven kupeessa. Eräänä päivänä, kun puukello on jälleen poroa kutsunut, se ei ole enää tullutkaan isäntänsä luo. Patosaaren isäntä tai hänen poikansa oli sen ampunut huomattuaan, kuinka korvaamaton se oli ukolle. Silloin rumpu on soinut Koltankiven saarella kuuluvammin kuin koskaan. Sen illan se on soinut ja seuraavan yönkin, taukoamatta, ja lakannut sitten ainiaaksi. Sen koommin ei ole näkynyt jälkeäkään lapinukosta. Poissa on ollut kota korkean kiven viereltä, ja kiven on rummun pärinä oudosti kallistanut.
Kun Koltankiveä tarkastelee, voi nähdä sen päällä sopivan, miehen maattavan syvennyksen. Jos siinä on aikanaan ollut katto sammalista ja jäkälistä, voi siinä hyvinkin olla selitys, miksi lapin miestä ei koskaan tavattu kotoa. (Jaakko Verkasalon mukaan)
Kontti
Talo Alpuassa. Kontin talon ja sen naapuritalojen nimistä on seuraava hoku: ”Salon ukko nosti kontin mättäälle (Mätäs) ja kurkisti arolta (Aro) juomaa.” Kontin virallinen nimi on Kontinaho, mutta kansan suussa se lyhentyi Kontiksi. Kontin taloon kuulunut torppa sai nimensä siten, että tuumittaessa torpalle nimeä joku huomasi: ”Konttia ei voi kantaa ilman Villekettä. – Koska talo on kerran Kontti, olkoon torppa Villeke.” Villeke tarkoittaa kontinkannatinta.
Kopisto
Levänahon talon torppa Alpuassa. Levänahon talon ja sen torppien nimistä on hoku: ”Lepistö, Kopisto, Levänahon Haikari”.
Kotasaari
Vihanninkylässä Ahmanevalla oleva metsäsaareke, jossa tarun mukaan on asunut ennen lappalaisia. Nykyään Kotasaari on myös Ilveskorvessa olevan rautatiepysäkin nimenä.
Kurkikaivo
Vanha kaivo Kuusiradissa Kurkipellon reunassa. Nykyään kaivo on kuivunut Kurkirämeen ojituksen seurauksena. Kaivo oli käytössä jo ainakin 1800-luvun puolivälin jälkeen. Vielä 1930-luvulla se oli suosittu pyykinpesupaikka. jonne kylän vaimoväki kokoontui työn ohella tarinoimaankin. Kurkikaivossa oli monien mielestä kylän paras vesi.
Käärmekallio
Vihanninkylän Perukassa Uudentalon viljelyksien keskellä sijaitseva kallio. Keväisin talviunestaan heräävät käärmeet nousivat kalliolle lämmittelemään, ja kylän pojat pystyivät siinä helposti nujertamaan kohmeiset vihollisensa.
Lemmenkuja
Pertun karjakuja Kuusiradissa. Yleensä karjakujat kulkivat aukeilla paikoilla, mutta tämä kuja kulki metsikön suojassa. Nuoretparit käyttivät kujaa riijuupaikkanaan, se kun oli uteliaiden silmiltä piilossa. Karjakujaa ruvettiinkin yleisesti kutsumaan ”Lemmenkujaksi”.
Leppyykivi
Kivi Ilveskorven ja Kilpuan välillä. Nimi on muistona isonvihan ajoilta. Kerrotaan nimittäin, että erään venäläisten kanssa käydyn kahakan jälkeen ilveskorpiset istuutuivat tämän kiven päälle levähtämään.
Linnaistenkangas
Kirkonkylästä pari kilometriä Alpuaan päin. Kerrotaan, että joskus muinaisina aikoina kyseisellä kankaalla sijaitsi hirsistä rakennettu linnoitus. Nykyään linnoituksesta ei ole enää mitään jälkiä, sillä linnan kivijalka ajettiin tien pohjaa vahvistamaan Varisnevan leväköihin. Linnoitus on saattanut olla keskiajalta peräisin. Asiaa ei liene koskaan tarkasti tutkittu.
Löytöpelto
Pelto Vihannin Myllyperällä Myllylän kohdalla. Vanhan tarinan mukaan peltoon on kätketty aarre. (Matti Junttila muistaa asian hieman toisin. Peltoa perattaessa siitä on löytynyt iso kontillinen rahaa. Kontin ovat ottaneet mukaansa jotkut insinöörit, jotka ovat olleet silloin paikkakunnalla. Sen jälkeen kukaan ei ole kuullut rahoista enää mitään.)
Makkamyssaari
Pieni kumpu Ilveskorven Verkaperällä. Paikkakuntalaiset arvelevat paikan nimen jääneen perintönä seudulla aikaisemmin asuneilta lappalaisilta: onhan Magga saamelainen erisnimi. Lapset ovat joskus väännelleet vieraan kuuloista nimeä ”kakkamyssyksi”.
Möykkyperä
Vihannin kylän osa. Joku savolainen on tarun mukaan muinoin kulkenut Raaheen ja pysähtynyt nykyisen Möykkyperän kohdalle. Siellä hän on kaivanut ruisleivän kontistaan ja todennut: ”Vasta toinen päevä ja kolomas möykky.” Tästä ruisleivästä eli möykystä on kertomuksen mukaan siis Möykkyperä saanut nimensä.
Paskoperä
Kirkkojärven koillispäässä ollut poukama. Nimen alkuperää ei tiedetä, mutta paikkaan on liittynyt ennustus tulevasta kesästä. Jos nimittäin jäät ovat menneet Paskoperään, on tullut hyvä kesä, mutta jos Uusaareen, niin huono kesä.
Piikainperänne
Polveke Vihanninjoessa Ilveskorven kohdalla. Kertomuksen mukaan on muuan piika tuskissaan hukuttautunut tälle kohdin. Myös peränteen lähellä oleva synkkä kangasmetsikkö on saanut samasta tapahtumasta nimensä Piikainkorpi.
Piikkikangas
Vihannissa on kaksi Piikkikangas-nimistä paikkaa: toinen Perukan länsipuolella, toinen Korvenkylän ja Kilpuan välillä. Kankaalta on ennen vanhaan kuultu lapsen itkua, mikä on johtunut siitä, että joku äiti on jättänyt lapsensa heitteille. (Matti Junttilalle on kerrottu kankaalta kuuluneen valitusta: ”Tuo äiti kenkää, tuo äiti sukkaa, risu pistää pikku jalkaa.” Tämä tarina on siitä mielenkiintoinen, että samanlainen heitteille jätetyn tai surmatun lapsen valitus on kansainvälinen: monissa maissa tunnetaan samantyylisiä riimejä.)
Piilola
Kankaalan talon noin 60 vuotta sitten hävinnyt torppa Alpuassa. Torppa on ollut isonvihan aikaisena piilopaikkana, siitä nimi. Viereinen kangaskin on sitten saanut nimen torpan mukaan: Piilokangas. PiilokankaalIa on sijainnut vanha tervahauta.
Pirulankorpi
Synkkä korpi Ohimaalla, nykyään osittain raivattu viljelykseen. Korvessa kerrotaan kummittelevan: piru kulkee pimeinä öinä synkkien puiden varjossa.
Poissuunnankorpi
Kuusikkoräme Alpuassa. Maasto on hyvin eksyttävää ja on siitä saanut nimensä. Rämeen kautta on kulkenut Käppäläisen kankaalta Ristonahoon talvitie, jota on kutsuttu ”Poissuunnantieksi”. (Matti Junttilan mukaan Poissuunnankorpi-nimitystä on käytetty joskus myös yleisterminä varastamisesta: ”Jos joku otti vieraan mailta salaa puutavaraa, sanottiin, että hän otti ’poissuunnankorvesta’.”)
Putkanmutka
Kuusiradin Kotikankaan koillisnurkan nimitys. Paikalla on sijainnut 1800–1900-lukujen vaihteessa hävinnyt Putka-niminen torppa, jossa on asuskellut huonotapainen muurari perheineen. Putkan kedolla pidettiin tansseja kesäaikaan.
Puuroneva
Laaja suo Piehinginjärven etelä- ja itäpuolella. Suolla liikkujista on käveleminen tuntunut puuron päällä hyllymiseltä, ja niinpä he ovat alkaneet nimittää suota Puuronevaksi.
Riitukangas
Kapea pitkänomainen kangas Myllyperän länsipuolella. Kangasta myöten on kuljettu ennen Saloisten kirkkoon. Kankaalla on suuri kivi, Riitunkivi, jonka viereen tarinan mukaan eräs Riitu-niminen nainen Haapavedeltä on kuollut kirkkomatkallaan. Tarinan mukaan Riitun 10 vuoden ikäinen tyttö on tuonut sanan äitinsä kuolemasta Myllyperälle.
Roppapolku
Polku, joka kulkee Kurjalan talosta Kuorilehdon ja Tuumalan väliselle tielle. Kertomuksen mukaan polku on ollut niin vaikeasti kuljettava ja huonokuntoinen, että mukana kuljetettu maito on jo matkalla muuttunut ropaksi. Roppa on eräänlaista kirnuamisen jälkeen tuoreeltaan, vaivaamatta suolattua voita.
Rullankangas
Kangas Vihannin ja Raahen kuntien rajalla Leinosesta länteen. Kankaan eteläosassa on kallion louhikko tai kivilatomus: Rullavuori, jota vanha kansa on pitänyt noitien eli rullien asuinpaikkana. Rullavuoren lisäksi seudulla on vielä toinenkin kivilatomus, jota kutsutaan Pikkurullaksi. Rullakon vierellä on ollut vanha uhripetäjä. Joku on kuitenkin sen kaatanut ja vienyt pois, ja siitä on tehty penkit Penttilän pirttiin. Yöuni on kuitenkin petäjän kaatajalta mennyt, sillä öisin on alkanut kuulua kyselyä: ”Miksi kaadoit minun puuni?” Kivilatomuksen keskustalla on kertomuksen mukaan ennen ollut kumma tapa: se on aina vajonnut alaspäin, vaikka sitä olisi kuinka päältä päin täytetty. Kivet ovat aina pikkuhiljaa hävinneet kuin jyvät myllyn ratista. Joskus ennen vanhaan on haltija näyttäytynyt Rullavuorelta ohikulkijoille. Kun Vihantiin on sitten saatu kirkko ja kirkonkelloja on soitettu ensimmäistä kertaa, on haltija paennut, eikä sitä ole sen koommin nähty.
Ruuhiaho
Kangas Kirkkoniemen rämeen keskellä Alpuassa. Kankaan läpi on kulkenut joskus ajotie Paavolaan. Ahon kohdalla on matkalaisten täytynyt veistää hevoselle pitkospuut eli ruuhet alustaksi, koska tie on kovasti vajottanut.
Säily
Haapaveden ja Vihannin rajalla sijainnut pakopirtti, jonne todennäköisesti ilveskorpiset kätkeytyivät isonvihan vainoja. Vanhojen muistojen mukaan vainolainen löysi piilopirtin kuitenkin ja surmasi sen asukkaat. Vain yksi vanha vaimo ”säilyi” hengissä kertomaan ystäviensä surullisesta kohtalosta.
Siinainvuori
Kumpare Puuronevalla Vihanninkylässä. Raamatullisen nimensä kangas on saanut siitä, että Saloisten kirkkoon matkalla olevat ihmiset tapasivat levähtää tällä kankaalla.
Siunauskankaan pyöreät kivet
Hanhelanperällä. Kankaalla on suurissa röykkiöissä pyöreitä kiviä. Taru kertoo niiden olevan vainolaisen tykin ammuksia alkuperältään.
Siinanperänne
Ilveskorven Verkaperällä sijaitseva Vihanninjoen mutka ja poukama. Kyseiseen paikkaan on Siina-niminen nainen hukutettu.
Törppökivi
Alpuan Kuusiradissa oleva terävähuippuinen kivi, jonka alla tarun mukaan on aarre kätkettynä.
Varakunpaikka
Kangas Ilveskorvessa. Kankaalla on joskus sijainnut sotilastorppa, mistä paikka on saanut nimensä. ”Varakku” nimittäin tarkoittaa reserviläistä.
Tihulaisenlinna
Hanhelanperällä sijaitseva jyrkkä, linnaketta muistuttava kalliomuodostelma, joka kohoaa noin viisi kuusi metriä maanpinnasta. Tihulaisella tarkoitettiin paholaista, pikkupirua.
Vihanti
Nimen alkuperää on selitetty kahdella tavalla. Toinen selitys palautuu vihanta-sanaan ja toinen pitäjän läpi kulkeneeseen Vian- eli Vihantiehen, jota pitkin vainolaisia on saapunut rannikolle useita kertoja. Vihannin kolmen, nykyään kuivan, järven ympäristö on aikaisemmin ollut hyvin vihantaa, joten näiden pattijokelaisten ja saloistelaisten niittymaiden omistajat ovatkin saattaneet puhua ”vihannista järvistä” tai ”vihannasta seudusta” paikkaan viitatessaan.
Viinakallio
Hanhelanperällä lähellä kirkkopolkua. Saloisten kirkon viinat olivat kallion kielekkeen alla isonvihan aikana piilossa.