Postitoimistot ja postinhoitajat

Postitoimistoja oli 1840-luvulla koko maassa muutamia kymmeniä. Postin palveluja tarvitsivat lähinnä virkamiehet ja säätyläiset. 1800-luvun loppupuolella posti sai kirjeiden ja pakettien lisäksi kuljetettavakseen suomenkielisiä sanomalehtiä, joita maaseudun väki vähitellen tottui tilaamaan ja lukemaan. Postitoimistoa hoiti usein kansakoulun opettaja tai kauppias sivutoimisesti kotonaan. Tyrnävän postinkulusta puhuttiin ”yhteisessä kokouksessa Tyrnävän seurakuntalaisten kanssa Tyrnävän kappalaisen virkatalossa 8. päivä Tammikuuta 1866”. Kokouksen tärkein asia oli ollut uuden kirkon suunnittelu äsken sattuneen kirkon palon jälkeen.

10 § ”Otettiin kysymykseen pitäjään postinkuljetus joka wiikko pappilasta Ollilan kestikievariin, sillä eholla että täältä mennessä posti pitää kello 12 aikana päivällä Maanantaina ottaa pappilasta ja kuljettaa Ollilan kestikievariin ja lupasi unilukkari Heikki Junelius täyttää sitä virkaa palkkaa vastaan 18 markkaa vuodessa, niinkauvan kuin hän tahtoo, elikkä täyttää velvollisuutensa.”

Postitoimistoa pienempiä postiasemia saatiin perustaa vuodesta 1881 alkaen. Tyrnävän kuntakokouksessa 30.12.1890 päätettiin pyytää omaa postiasemaa myös Tyrnävälle. Virallinen lupa postiaseman perustamiseksi saatiin keisarilliselta Suomen senaatilta 1.5.1893:

”Tämä uusi postiasema tulee kuulumaan Limingan postitoimituksen alle, jonka kanssa se asetetaan postiyhteyteen siten, että posti kulkee Tyrnävältä tiistaisin ja lauvantaisin aamulla ja lähetetään Limingalta takaisin samoina päivinä kello 12.”

Postiasema sijoitettiin kauppias Esaias Härmän kaupan yhteyteen, ja sen ensimmäiseksi hoitajaksi tuli kauppias itse. Kunta maksoi postinhaku- ja hoitokulut. Kyläläiset hakivat postinsa postiasemalta.

Kesällä 1896 pidetyssä kuntakokouksessa päätettiin yksimielisesti postiylihallitukselta pyytää, että Tyrnävän postiasema muutettaisiin toisen luokan postitoimistoksi ja postia kannettaisiin kolme kertaa viikossa Limingan aseman ja Tyrnävän postiaseman välillä, ”tiistaina, tuorustaina ja lauvantaina”. Lisäksi päätettiin pyytää kirjeenkantaja Ängeslevän kylään.

Postinhoitajan tehtävät siirtyivät vuonna 1905 Kaarle Oskari Metsolan huoleksi. Hänen aikanaan postiylihallituksen päätös muuttaa Tyrnävän postiasema, kuntalaisten anomuksen mukaisesti, toisen luokan postitoimistoksi toteutui vuoden 1906 kesäkuun 1. päivästä alkaen. Ängeslevälle saatiin postipysäkki. Metsolan jälkeen vuosina 1908–1921 postiasemasta vastasi Klaus Jaakko Mattila oman kanttorintoimensa ohella. Seuraava aseman hoitaja Antti Pylkäs luovutti tehtävät 7.12.1921 tyttärelleen Hiljalle; postiasema toimi heidän kotonaan nykyisen terveyskeskuksen viereisellä tontilla. Postin- ja kirjastonhoitaja Hilja Pylkäs hoiti tehtävää vuoteen 1944 saakka.

Tyrnävän postiasema toimi 40 vuotta Limingan postitoimiston alaisena. Kesäkuun alussa 1933 alistettiin Tyrnävän postiasema I sekä Ängeslevän postipysäkki Oulun postikonttorin alaisuuteen. Itsenäisen postitoimiston oikeudet Tyrnävän postiasema sai 1.3.1945. Posti toimi tuolloin Oulun Osuuskaupan kiinteistössä. Toimiston hoitajaksi nimitettiin Toini Norapohja. Saman vuoden syksyllä Tyrnävän postista voitiin lähettää sähkösanomia ja viralliseksi nimeksi tuli Tyrnävän posti- ja lennätintoimisto. Ennen Oulun Osuuskaupan ja postitoimiston paloa 1969 postinhoitajina toimivat Mirja Korpelainen, Leena Niskanen, Lyyli Oikarinen, Maija Heinonen, Ulla Portimojärvi ja Kaarina Veijola. 1960–70 -luvulla Tyrnävän postin toimistotyössä oli myös Aino Poutiainen Utajärvellä. ”Oulun kaupan” palon jälkeen toimisto siirtyi Tyrnävän Osuuskaupan kiinteistöön. Hoitajaksi nimitettiin 1972 Heikki Kiesi ja 1976 Eino Palola.

Oireena kunnan vähemmän valoisista tulevaisuudennäkymistä Tyrnävän postitoimisto oli 1970–80-luvulla jonkun aikaa Limingan aluekonttorin, sitten Oulun postikonttorin alaisuudessa. Tulevaisuudennäkymien parantuessa sai Tyrnävän posti takaisin itsenäisen postitoimiston asemansa.

Ängeslevän postiasemaa hoiti parikymmentä vuotta Maija Korkala kotonaan Korkalassa. Vuonna 1955 asema siirrettiin Tyrnävän Osuuskaupan sivumyymälään Haaran kauppaan, missä postista vastasi Mirja Alatalo. Postiaseman vaatimustason noustessa 1968 postiasema I:ksi, johon tuli kuulua oma huone postia varten, oli Ängeslevän posti siirrettävä ensin Toppisen taloon ja sitten Juhani Oravaisen kiinteistöön. Asta Oravainen hoiti Ängeslevän postiasemaa sen lakkauttamiseen 31.12.1985 saakka. Sekä Ängeslevän että Ala-Temmeksen postiasemat olivat Tyrnävän postitoimiston alaisuudessa.

Tyrnävän postin tehtävät ja velvoitteet kasvoivat sitä mukaa kuin yhteiskunta- ja elinkeinoelämä kehittyivät. Sanomalehtien jakelun sekä kirjeiden ja pakettien välittämisen lisäksi tuli myös rahaliikenne ja posti-, leima- ja veromerkkien myynti; myös elokuva- ym. huviliput sai ostaa postista. Työmäärän lisääntyessä oli saatava lisää työvoimaa: 1960-luvulla saatiin kirjurin virka, seuraavalla vuosikymmenellä postiapulaisen toimi. Pekka ja Raili Leiviskä tulivat näihin tehtäviin, sittemmin postivirkailijoina. 1980-luvulla postitoimistoista tuli myös perinteisin pankkivaltuuksin varustettuja pankkilaitoksia. Postipankin säästökirja oli ”Leijonakantinen”, Suomen vaakuna kertomassa postista valtion laitoksena. Tietokonepäätteen ääreen Tyrnävän postivirkailijat istuivat vuonna 1986.

Kun maa ajautui 1990-luvun alussa syvään lamaan, myös postilaitos joutui sopeutumaan muutoksiin. Tyrnävän Säästöpankin toiminnan lakattua postitoimisto ja Postipankki siirtyivät säästöpankin tiloihin. Postipankin/Pankkipostin/Leoniankin tarina oli pian kerrottu loppuun. Suuresta osasta Suomen maaseutupaikkakuntien postitoimistoista tuli jonkin kauppaliikkeen yhteydessä toimivia ns. asiamiesposteja. Kaupan henkilökunta koulutettiin muun työnsä ohella toimittamaan paikkakunnan lähtevä ja saapuva posti eteenpäin. Tyrnävällä tehtävän hoitaakseen sai osuusliike Arinan omistama S-market Ykkönen.

Postinjakelu ja postinkantajia

Unilukkari Juneliuksen jälkeen 1800–1900-lukujen taitteen molemmin puolin postia Limingasta hakivat mm. Pekka ja Jaakko Siira, Aleksi Tuppurainen ja Kalle Haarala hevosella, myöhemmin Heikki ja Paavo Turunen autolla. Savosta tulevan postilinjan varrelta Ala-Temmekseltä Ollilan kestikievarista postia kuljettivat mm. Jussi ja Toivo Väänänen. Kirkonkylällä postinhoitaja Hilja Pylkäs, sisarensa kertoman mukaan, oli postin lajiteltuaan sytyttänyt tulen öljylamppuun, jolloin postin noutajat tiesivät tulla hakemaan häneltä postiaan. Postinjaosta Suutarinkylään ja siitä edelleen kirjoittaa Eino Palola:

”Postinjakelu syrjäkylille oli vaival[l]oista ja raskasta, koska tiet olivat enimmäkseen kärryteitä ja kinttupolkuja. Suutarinkylän ja Ylipään postin kuljetti vuosisadan alussa Aappo Siira kolme kertaa viikossa. Hän kulki laukku selässä kesällä jalkaisin ja talvella hiihtäen rantatörmiä pitkin. Maantietä oli vain Mälliselle saakka ja loppumatka oli kärrytietä. Ensimmäinen jättöpaikka oli Keränen, sitten Herranen, Mällinen, Lekkula ja Keski-Suutari. Seuraavana päivänä posti vietiin Suutarinkylästä Ylipäähän Rekisen taloon, josta kyläläiset hakivat postinsa. Vuosina 1935–36 tehtiin maantie Suutarinkylästä Tyrnävän Ylipäähän, jonka jälkeen jätettiin posti myös Haaralaan, Kallisen Heinolle ja loput Rekiselle. Aappo Siiran jälkeen postia kantoi vajaan vuoden Iikka Kallinen. Myöhemmin 1921–1949 Antti Koskela ja hänen poikansa Jonne ja Aarne huolehtivat Suutarinkylän ja Ylipään postin jakelusta. Välillä posti haettiin postiasemalta kyläläisten toimesta vuoropäivin. 50-luvulla alkoi Hannes Ylisuutari kuljettaa postia linja-autolla. Vuodesta 1954 kuljetettiin posti Iikka Kylmäsen linja-autossa Suutarinkylälle ja sieltä Leevi Niemelä vei Ylipäähän.”

Vähitellen saatiin kaikille kyläkulmille järjestetyksi kirjeenkantajat ja taloja, joista kyläläiset hakivat postinsa. Polkupyörän yleistyttyä posti kulki pyörän ”rekalla/tarakalla”. Päivittäin postia saattoi olla useita kymmeniä kiloja. Postinkantaja toi postin perille taloon saakka; postilaatikot maantien varteen ja mopot tai autokuljetus tulivat myöhemmin.

Keskikylän ja Korvenkylän postia kantoi kaksi kolme vuosikymmentä Aino Keränen, ”Korven Armaan” eli Armas Pasasen sisar. (Mainittu veli tunnetaan paremmin ”Peilipoikana”, joka auttoi ihmisiä löytämään kadonneet henkilöt ja tavarat sekä selvittämään erilaisia rikoksia.) Keskikylällä talojen kujat saattavat olla 200–300 metriä pitkiä, mikä lisäsi kuljettavana olleen matkan pituutta. ”Posti-Aino” oli kylän sääprofeetta, jolta kysyttiin tulevien päivien ja viikkojen säitä ja kelejä. Hän meni Keskikylältä Korpeen kärrytietä, ns. Takalon linjaa pitkin. Korpeen saatiin maantie 1960-luvulla.

Leppioja-Partaan postia kantoivat 1920-luvulla Heikki Anttila, 1930-luvulla Jussi Vinkkilä, Iikka Markus ja Veikko Toikka. Ängeslevän postiasemalta lähti Murtoon viemään postia Urho Rahkila, hänen jälkeensä Hilda Karppinen, Ängeslevän Alapäähän Antti Keränen ja Ängeslevän Ylipäähän Iikka Keränen. Kun postiautot ja Kylmäsen linja-autot eivät enää kulkeneet Tyrnävän Ylipäähän saakka tai sen kautta, annettiin 1990-luvulla postin vienti sinne taksin tehtäväksi. Muillakin kylillä taksipostipalvelut ovat yleistyneet. Elokuusta 1980 alkaen päivälehdet (Kaleva, Liitto ja Kansan Tahto) tuotiin tilaajan laatikkoon jo varhain aamulla. Varhaiskannosta ovat huolehtineet mm. Ellen Patala, Elsa Laakso, Pentti Mustajärvi ja Ilpo ja Jari Kauppi. Varhaisjakelu on sittemmin laajentunut lähes koko kunnan alueelle.

Tyrnävän kautta kulki 1960–70-luvulla kaksi postiautolinjaa: Suutarinkylän tietä kulkenut Oulu–Kestilä–Tavastkenkä–Tyrnävä–Oulu-linja ja Ala-Temmeksen kautta tullut Oulu–Kajaani–Tyrnävä–Oulu-linja. Oranssinkeltaiset postilinja-autot kuljettivat myös matkustajia, joita noilla vuosikymmenillä vielä riitti. 1990-luvulle tultaessa postiautot kuljettivat vain lehtiä, kirjeitä ja paketteja, varsinkin postimyyntifirmojen lähettämiä.