Liite artikkeliin Tyrnävän maakaasu

Suomen Kuvalehdelle kirj. Teknillisen Korkeakoulun kemian Prof. Oskari Routala

Kevättalvella 1934 saapui allekirjoittaneelle 2 näennäisesti tyhjää, huolellisesti korkattua ja lakattua pulloa, joiden sisällys, siis kaasu, allekirjoittaneen oli tutkittava. Lähetystä seurasi kirjelippu, jossa ilmoiteltiin tätä kaasua saatavan Heikki Lassilan tilalta Tyrnävän pitäjässä, Oulun tienoilla. Kuutisen vuotta on tilalla, jolla elätetään parikymmentä lehmää ja paria hevosta, käytetty kaasua keittotarkoituksiin. Oli selvää, että tällainen tieto heti herätti suurta kiinnostusta asiaan, etenkin kun kaasu tutkittaessa osoittautui melkein puhtaaksi metaanikaasuksi, jossa oli vain vähän typpeä ja kolmisen prosenttia hiilihappoa. On tosin kauan ollut tunnettua, että suoseuduilla, järvien rantamilla ja pienten purojen vedestä nousee kaasukuplia, jotka sytytettäessä palavat, mutta näin runsaasta, samalla paikalla virtaavasta kaasusta ei ollut tietoa monilla ammattimiehilläkään. Tiedettiin, että jossakin paikassa Suomessa oli kauan aikaa takaperin maasta virrannut palavaa kaasua jonkin aikaa. Ja nyt tänä keväänä tapahtui jonkinlainen kaasupurkautuma Pitkärannan grafiittikaivoksella, jossa eräs henkilö valitettavasti menetti henkensäkin.

Suomalaisen Tiedeakatemian ystävällisen avustuksen turvin sai allekirjoittanut tilaisuuden ins. Olavi Kuulan kanssa matkustaa aparaatteineen Tyrnävälle asiaa lähemmin tutkimaan. Geologinen Toimisto salli oman suospesialistinsa, tri Hyypän kahden apulaisensa kanssa saapua samanaikaisesti Tyrnävälle tutkimaan alustavasti kaasuesiintymän geologista puolta. Tutkimuspaikalle saapui myös Oulusta kaasun varsinainen ”keksijä”, koneenkäyttäjä Jaakko Leppälä, jonka huomio oli kiintynyt kaivon vedestä yhtä mittaa nouseviin kaasukupliin, jotka sytytettyinä paloivat sinisellä, hyvin kuumalla liekillä. Hän valmisti rautapellistä kuvun, ”kaasukellon” kaivoon, johti siitä putken keittiöön ja hankki kaasuhellan, jolla aamuvarhain eräänä päivänä kuutisen vuotta takaperin keitettiin ensimmäinen aamukahvi.

Tyrnävän pitäjä, joka on Limingan, Temmeksen ja Muhoksen välillä, on Lassilan tilan kohdalla laajaa tasankoa, jossa kaivoveden saanti on hankalaa. Niinpä Lassilan putkikaivo oli lyötävä pitkälle maan sisuksiin, 52 metrin syvyyteen, ennen kuin vettä ilmaantui. Tällä matkalla putki kulki mm. 18 metrin paksuisen ”lieju”-kerroksen läpi. Oli otaksuttavaa, että palava kaasu oli peräisin tästä liejukerroksesta ja että se kaivoputken ulkoreunoja pitkin oli hakeutunut ylöspäin. Tutkittaessa huomattiin nyt kaasua vähin tulevan useassakin kohdassa noin 8 metrin syvyydestä ja kaivon läheisyydessä 11 metrin syvyydestä. Tulitikulla sytytettäessä kaasu syttyi humahtaen, jolloin valtava liekki kohosi yläilmoihin kärventäen varomattoman geologin kulmakarvat. Maakerros, josta kaasua purkaantuu, oli 3 metrin syvyydestä alkaen pikimustaa, hienon hienoa savea, joka kuivuessaan muuttui harmahtavaksi ja josta hapoilla vapautui rikkivetyä. Mutta mitään liejua ei tämä maakerros ollutkaan, kuten oli ilmoitettu, vaan niin tiivistä ja lujaa maata, että 8 miehen voimalla poraamalla ei päästykään kuin 14 metrin syvyyteen. Mustan saven seassa oli siellä täällä valkeita simpukan kuoria, todistaen, että seutu on vanhaa meren, Litorinameren, pohjaa.

Mistä sitten tämä kaasu syntyy? Ja onko sitä niin runsaasti, että sillä on jotain suurempaa käytännöllistä, edes paikallista merkitystä? Metaanikaasu on orgaanista alkuperää. Sitä on yleensä kivihiilikerroksien yhteydessä, jolloin sitä nimitetään kaivoskaasuksi, joka mm. aiheuttaa usein tapahtuvat varsin tuhoisat kaivosräjähdykset. Sitä syntyy myös soissa, jolloin sitä nimitetään suokaasuksi. Samoin on sitä aina vuoriöljyä sisältävissä maakerroksissa. Kivihiiltä ei tiettävästi Suomen maaperässä voi olla. Samaten todistavat geologit, että vuoriöljyä ei täällä myöskään voi löytyä. Kaasun esiintymiselle täytyy siten etsiä todennäköisempi peruste. Ja silloin on luonnollisinta otaksua, että Tyrnävän kaasu syntyy samantapaisten kemiallisten muutoksien välityksellä kuin suoseuduilla esiintyvä kaasu, siis mikro-organismien vaikutuksesta puuhun ja muihin hiilihydraattipitoisiin kasvi- ja eläinjätteisiin. Maan syvyyksissä viihtyvä metaanibakteeri, Bacillus methanigenes, voi hajoittaa puun hiilihydraatit metaanikaasuksi, hiilihapoksi ja erinäisiksi rasvahapoiksi. Kevyt metaanikaasu pyrkii luonnollisesti ylöspäin erottuen helposti seuralaisistaan.

Tämäntapaiset kaasuesiintymät ovat melko tavallisia maapallon eri osissa. Niinpä Hollannissa käytettäneen samantapaista maakaasua sangen yleisesti kotitalouksissa maaseuduilla. Neuengaumissa Hampurin läheisyydessä avattiin 1910 reikä, josta vielä 1920 virtasi päivittäin 60,000 m³ kaasua. Se sisältää 97 % metaania ja sitä käytetään valaistukseen ja lämmitykseen. Tämä kaasu saadaan 247 metrin syvyydestä tertiäärisestä savikerroksesta.

Siebenbürgenissä saadaan päivittäin 2 ½ milj. m³ kaasua, jota käytetään tehtaissa polttoaineena. Tavattomia määriä maakaasuja saadaan Texasin ja Pennsylvanian vuoriöljykerrostumista. Sitä johdetaan sieltä rautaisia putkijohtoja pitkin käytettäväksi tehtaissa ja kotitalouksissa. V. 1928 käytti sitä 30,000 tehdaslaitosta ja 3 milj. kotitaloutta.

Tyrnävän kaasuesiintymä todistaa, että Suomessakin voi olla seutuja, esim. entiset merenpohjat, joissa maakaasua voidaan saada laajoiltakin aloilta. Kun tätä kaasua varsin yksinkertaisten laitteiden avulla voi käyttää kotitaloudessa keitto-, lämmitys- ja valaistustarkoituksiin on syytä kiinnittää huomiota kaasuesiintymiin. Mikäli kaasua jossakin virtaa runsaasti maasta, voidaan sitä käyttämällä säästää puuta jalompiin tarkoituksiin kuin polttoaineeksi.