Tyrnävän Leppiojan taloissa maakaasu oli merkittävä energianlähde yli 40 vuoden ajan; vasta sähkön saaminen kylälle lopetti lopulta kaasun käytön. Maakaasua saatiin porakaivoista, joiden putket ylsivät usean kymmenen metrin syvyyteen saakka.

Suomen Kuvalehden artikkelissa vuodelta 1934 Teknillisen Korkeakoulun professori Oskari Routala kertoo tyrnäväläisestä maanviljelijästä Heikki Lassilasta, joka tuolloin oli käyttänyt tilallaan kaasua keittotarkoituksiin jo kuutisen vuotta. Leppiojan laajalla tasangolla maanviljelijä Lassilan oli aikoinaan kaivovettä saadakseen täytynyt porata putkikaivo aina 52 metrin syvyyteen saakka, ennen kuin vettä löytyi. Myöhemmin huomattiin kaivon vedestä nousevan kaasukuplia, jotka sytytettyinä paloivat sinisellä liekillä. Kaivoon valmistettiin rautapellistä kupu eli kaasukello, josta johdettiin putki keittiöön hankittuun kaasuhellaan.

Kolme vuotta myöhemmin samaisessa lehdessä ilmestyneessä artikkelissa vuori-insinööri Evald Pyhälä kertoo vuonna 1934 Lassilan kaivosta purkautuneen niin paljon kaasua, että se oli nostanut kaasuhellan ylös 70 cm, minkä vuoksi kaivon kannelle oli jouduttu pinoamaan kiviä vastapainoksi. Vuonna 1937 tapahtui uusi kaasupurkaus, josta maanviljelijä Lassila kertoi itse seuraavaa: ”Veden tulo kaivoon oli niin suuri, että täytti kaivon ja juoksi ojaan. Kaasukello paukkui ja meni soikeaksi. Siihen syntyi reikä, josta tuli kaasua, joka synnytti sellaisen äänen (kohinan) että se kuului 20 m:n päähän.”

Geologi-lehdessä vuonna 1972 Aulis Heikkinen selvittää suokaasua löytyvän ns. Muhoksen muodostuman alueelta. Muhoksen muodostuman paksuus on paikoin liki kilometrin luokkaa, ja iältään se on 1 300 miljoonaa vuotta vanha. Maakaasua syntyy, kun savikerrostumien alle jääneet eliöperäiset jäänteet mätänevät. Muhoksen muodostuman savikerrokset toimivat maanalaisen kaasuvaraston läpäisemättömänä peitteenä niin, että pohjaveteen liuenneet kaasut eivät pääse nousemaan ylös itsestään. Savikerrosten väliin muodostuukin kaasutaskuja, ja kun ne puhkaistaan, erkanee kaasu keveytensä ja paineen vähenemisen vuoksi vedestä.

Maakaasun purkautuminen maata kairattaessa ei ole nykyisinkään harvinainen ilmiö: vuonna 2008 Limingan Tupoksessa maa-ainekseen sitoutunutta metaanikaasua purkautui maaperätutkimusten yhteydessä sillä seurauksella, että kaasu syttyi palamaan. Myös Tupos kuuluu Muhoksen muodostuman alueeseen.

Lähdeluettelo

  • Routala, Oskari: Uskotte tai ette: Tyrnävällä keitetään kaasulla joka tulee ilmaiseksi maasta. Suomen kuvalehti 1934: 36, s. 1174–1175
  • Pyhälä, Evald: Onko Suomessa naftaa?: Tyrnävän Lassilan kaasu uuden tutkimuksen valossa. Suomen kuvalehti 1937: 48, s. 1902–1903
  • Heikkinen, Aulis: Tyrnävän ja Muhoksen maakaasuista. Geologi 1972: 8
  • Tyrnävän Leppiojan kaasua käytettiin yli 40 vuotta. Rantalakeus 3.9.1997, s. 11
  • Ojala, Antti: Kairaus sai kaasun pulppuamaan Limingassa. Kaleva 7.8.2008, s. 5