Tyrnävätuoli

[Kuva: Tyrnävätuoleja Tyrnänän kirkossa]
Tyrnävätuoleja Tyrnävän kirkossa.

Vanhoja ”Tyrnävän tuoleja” on vieläkin tallella ja käytössä monissa tyrnäväläisissä kodeissa. Uusia valmisti liminkalainen puuseppä Jussi Sutela Tyrnävän myllykirjastolle 1990-luvun alussa. Malli on nälkävuosien ajoilta 1860-luvulta. Tiettävästi ensimmäinen, joka Tyrnävällä ryhtyi tämän mallisia tuoleja valmistamaan, oli talollinen Samppa Niemelä Tyrnävän Ylipäästä. Hallavuosina 1866–67 hän alkoi tehdä niitä myös myyntiin. Tuolin valmistajiksi Tyrnävän Ylipäässä ryhtyivät myös torppari Heikki Kylmänen ja veljekset Antti ja Heikki Väli. Antti Väli teki myös paljon keinutuoleja, joita niitäkin kutsuttiin Tyrnävän tuoleiksi.

[Kuva: Tyrnävätuoli Tyrnävän kirjastossa]
Tyrnävätuoli Tyrnävän kirjastossa.

Tyrnävätuoleja valmistivat 1800-luvun lopulla Tyrnävän Ylipäässä myös torpparit Antti Parkkinen (muutti Muhoksen Kylmälänkylään jatkamaan tuolien tekoa), Antti Tervo ja Antti Heinonen. 1900-luvun alussa tuoleja valmistivat pääasiassa talollinen Olli Suutari ja torppari Juho Väliheikki. ”Kaikki nämä henkilöt asuvat Tyrnävän ylipäässä, joka kulmakunta siis näyttää tulleen mainittuin tuolein kotiteollisuuskeskukseksi. Hyvien koivumetsiensä takia tämä paikkakunta onkin siihen sopiva. … Pajutöitä on tehty jonkin verran… Puuteollisuudella luulisi olevan näillä seuduin hyvät menestymismahdollisuudet, koska paju näissä lihavissa tasankomaissa kasvaa hyvin nopeasti”, kirjoittaa nimimerkki A.P:NEN vuonna 1918 kotiteollisuusyhdistyksen kymmenvuotisjulkaisussa.1

Myös Ängeslevän Ylipäässä Honkakoskella on tyrnävätuoleja tehty. Niiden malli poikkeaa hieman selkänojan välipuun muotoilussa edellä mainituista. Tyrnävän Ylipään tuoleissa välipuun sekä ylä- että alapuoli on muotoiltu, Ängeslevän Ylipään tuoleissa alapuoli on jätetty suoraksi. Tuolien teon aloitti 1880-luvulla Matti Honkakoski (ent. Keränen), ja hänen poikansa Heikki ja Matti jatkoivat 1900-luvun puolella. Aino Honkakosken mukaan tuoleja valmistettiin myös myytäväksi Oulun torilla.

Tyrnäväraanu

Ensimmäisen tyrnäväraanun kutoi Salli Siira (o.s. Mällinen) Ala-Siiran talon seinälle. Mallin hän todennäköisesti löysi kansanopistoaikanaan Limingassa lukuvuonna 1919–1920. Raanun väri on tavallisesti tumman ruskea, mutta myös tummanvihreä- tai mustapohjaisia on kudottu. Pohjakudos on kuderipsiä, rantujen kohdat ruusukassidosta. Alkuperäisessä mallissa raanun ympärillä kiertävät ns. istukashapsut. Raanun uudelleentuleminen tapahtui 1970-luvun lopulla. 1980-luvulla tyrnäväraanuja kudottiin kansalaisopiston kudontakursseilla kudonnanneuvoja Aino Matinollin opastuksella monen tyrnäväläisen kodin seinälle tai lahjaksi kotoa lähteneille lapsille.2

Tyrnävän pitäjäpuku, tyrnäväpuku

Tyrnävän pitäjäpuvun idean äiti on Helli Fyrstén. Puvun suunnittelu aloitettiin vuonna 1978. Kulttuurilautakunta nimitti työryhmän, johon kuuluivat Raija Jäppinen, Aino Matinolli, Lea Suutari ja Riitta Jääskeläinen, suunnittelemaan puvun värejä, kankaita ja mallia. Pukuun kuuluu villakangashame ja liivit sekä valkoinen pellavapaita. Keltaiset ohranjyvät kertovat Tyrnävästä viljapitäjänä, pohjan ruskea kuvaa kosteaa multaa, koruissa toistuvat kypsät jyväaiheet.

Puku esiteltiin yleisölle Tyrnävä-päivillä huhtikuussa 1983. Pukua varten kankaita kutoi mm. Lea Suutari, joka myös ompeli valmiita pukuja. Pukuja valmistettiin kansalaisopiston pukuompelun harrastajapiirissä käsityönopettaja Riitta Jääskeläisen ohjauksessa.3 Kansallispukumalliston uusin tulokas on 2000-luvun puolella suunniteltu Rantalakeuden puku, jonka malli löydettiin vanhoista 1700-luvun perunkirjoista.

Lähdeviitteet

  1. Nimimerkki A.P:nen (August Pulkkinen), Tyrnävän kotiteollisuus, Oulun läänin kotiteollisuus-yhdistyksen kymmenvuotisjulkaisu ja toimintakertomukset v. 1917–18, s. 65–67 TkoA; Aino Honkakoskelta saatu tieto tyrnävätuolien valmistuksesta myös Ängeslevän Ylipäässä.
  2. Annikki Ylitalon ja Maija-Liisa Siiran tiedonannot.
  3. Liitto 15.4.1983 ja Rantalakeus 20.4.1983, Riitta Jääskeläisen tiedonannot.