Kilpahiihtäjäiset, laadultaan ehkä ensimäiset näillä seuduilla, pidetään huomenna Tyrnäwällä. Näiden loputtua pidetään iltahuwit esitelmällä ja laululla.

Kuva: Hiihtäjäisten isä Antti Bäck
Hiihtäjäisten isä Antti Bäck.

Suomen kilpahiihto sai alkunsa 1800-luvulla Pohjois-Pohjanmaalla pienessä Tyrnävän pitäjässä. Nämä Suomen ensimmäiset, sanomalehdissäkin mainostetut hiihtokilpailut eli hiihtäjäiset järjestettiin Tyrnävällä 23.3.1879. Hiihtäjäisten isä oli Suomen Kaartin aliupseeri Antti Bäck, joka oli saapunut Tyrnävälle Oulujoelta, ostanut Roustin talon ja ryhtynyt harjoittamaan siellä sekatavarakauppaa. Suomen Kaartissa ollessaan hän oli kiinnostunut urheilusta ja eritoten hiihdosta. Hän oli alkanut jo 1870-luvulla järjestää Tyrnävällä paikallisia hiihtokilpailuja ja herättäen näin paikkakuntalaisten innostuksen hiihtourheiluun. Vuonna 1879 Bäck pani pystyyn Tyrnävällä tuolloin toimineen kiertokoulunopettajan Antti Härkösen ja muutaman muun paikkakuntalaisen kanssa Suomen ensimmäiset hiihtokilpailut. Kilpailuja mainostettiin Oulun Wiikko-Sanomissa 22.3.1879 seuraavanlaisella uutisella: ”Kilpahiihtäjäiset, laadultaan ehkä ensimäiset näillä seuduilla, pidetään huomenna Tyrnäwällä. Näiden loputtua pidetään iltahuwit esitelmällä ja laululla.” Ensimmäiset kilpahiihdot kiinnostivat suuresti paikkakuntalaisia, ja hiihtäjäisiä saapuikin seuraamaan useita satoja katsojia. Katsojajoukko oli saapunut paikalle suksilla, sillä edellispäivinä oli pyryttänyt niin, ettei paikan päälle olisi muutoin päässytkään. Kilpailupäivänä oli kuitenkin kaunis sää.

Suomen ensimmäisten hiihtokilpailujen mestaruudesta saapui 23.3.1879 kisaamaan noin 70 hiihtäjää. Osanottajia ei eroteltu sarjoihin, vaan niin miehet, naiset kuin muutama nuori pojankoltiainenkin kilpailivat kaikki toisiaan vastaan. Kilpailujen lähtöpaikka lienee ollut Tyrnävän kirkonkylän kansakoulun kohdalla. Latu kulki tiettävästi pappilan peltojen poikki Ängeslevän kylää kohti ja kiersi sitten uuden hautausmaan ympäri. Noin 3–4 kilometrin pituiselle ladulle lähdettiin yhteislähtönä ja se kierrettiin kolme kertaa. Tuohon aikaan ainoana hiihtotyylinä oli tasamaahiihto, jossa lykittiin menemään vahvoilla käsivoimilla. Paras hiihtäjä olikin tavallisesti käsivarsiltaan voimakkain. Valmentautumista ei tuolloin tunnettu, vaan hiihtokisaan tultiin niin sanotusti kylmiltään. Pohjakunnon kilpailijoille loi raskas ruumiillinen työ. Suksivoiteita ei myöskään käytetty; paras kilpailuväline oli tervattu kolmemetrinen suksi.

Ensimmäisten hiihtäjäisten voittaja Antti Ollila
Ensimmäisten hiihtäjäisten voittaja Antti Ollila.

Suomen ensimmäisten hiihtäjäisten voittajana maaliin lykki tyrnäväläinen tunnettu voimamies, väkivahva väkikiven nostaja Antti Ollila. Hän sai palkinnoksi 3 markkaa. Toiseksi tullut alatemmesläinen Heikki Riikola, myös Susi-Suutarina tunnettu riuska suutari ja suden tappaja, sai 2 markkaa. Kolmanneksi ja neljänneksi maaliin saapuneet saivat kumpainenkin markan. Näiden palkintojen voittajista ei ole varmuutta, mutta ainakin toinen niistä meni tiettävästi naiselle. Hän oli mahdollisesti noihin aikoihin seudulla tunnettu ”Mies-Mari”. Kilpailujen päätteeksi pidettiin komeat juhlat, joissa laulukunta lauloi heleästi isänmaallisia lauluja, muun muassa Suksimiesten laulun. Illalla siirryttiin vielä sisätiloihin laulamaan lisää sekä pitämään puheita. Kaiku-lehdessä 29.3. julkaistun selostuksen mukaan puheissa tuotiin muun muassa esille, kuinka ”hiihtotaito on ollut suomalaisillekin tunnettu jo Kalewalaisten ajoista asti”.

Alkuun päästyään kilpahiihdoista tuli Tyrnävällä pian liki jokavuotinen, odotettu tapaus. Tiettävästi ainakin vuonna 1886 paikkakunnalla järjestettiin ensimmäisten hiihtäjäisten veroiset kilpailut. Ajan myötä hiihtokilpailujen palkinnot suurenivat ja mielenkiinto kisoja kohtaan kasvoi. Kun urheiluseura Tyrnävän Tempaus perustettiin 1920-luvun alussa, otti se luonnollisesti vastuulleen hiihtokilpailujen järjestämisen. Kilpailuista muodostui jokavuotinen lakeuden suurtapaus, joihin saapui ottamaan mittaa toisistaan maamme eturivin hiihtäjiä Aitamurroista ja Koskenkorvasta Hakuliseen ja Mäntyrantaan.

Kuva: Hiihtäjäpatsas
Hiihtäjäpatsas.

Vuonna 1949 muisteltiin 70 vuoden takaisia hiihtäjäisiä, kun Tyrnävän Tempaus järjesti tapauksen kunniaksi kansalliset juhlahiihdot 29.–30.1.1949. Kolmenkymmenen vuoden perästä tyrnäväläiset pääsivät viettämään ensimmäisten hiihtäjäisten satavuotisjuhlia. Juhlat pantiin pystyyn talkoilla, ja niiden ohjelma noudatteli ensimmäisten kilpailujen perinteitä. Yleisöä juhliin kertyi 2 000–2 500 henkeä. Satavuotisjuhlissa paljastettiin 24.2.1979 neittäväläisen kuvanveistäjän Tauno Seppäsen tekemä hiihtäjäpatsas. Patsaassa on kuvattuna harmaalla graniittijalustalla seisova pronssinen 2,8 metriä korkea hiihtäjä lähdössä vuosisataiselle taipaleelleen. Jaloissaan hiihtäjällä on loivakärkiset mäystinsukset ja käsissään pitkät sauvat. Myös posti- ja lennätinlaitos huomioi kilpahiihtotoiminnan 100-vuotistapahtuman ”Hiihtäjäiset 100” -postileimalla.

Lähdeluettelo

  • Hiihtäjäiset 1879–1979: Suomen kilpahiihdon 100-vuotisjuhlat ja ”hiitäjäiset” Tyrnävällä 1979. 1979
  • Merestä noussut maa: Tyrnävä 1800–2000. 2005
  • Ivola, Pertti: Tyrnävä avasi ladun kilpahiihdolle sata vuotta sitten. Helsingin Sanomat 21.2.1979
  • Kalajoki, Atte: Tyrnävän esimerkki! Suomen kilpahiihdon 70-vuotismuisto. Kaltio 1949
  • SHL ei myöntänyt kunniaa tyrnäväläisille. Rantalakeus 7.12.1978
  • Sukkulaviestistä makupala hiihdon 100-vuotisjuhliin. Kaleva 14.2.1979
  • Saikkonen, Erkki: Suomen kuuluisimmat hiihtokisat. Lakeuden Joutsen 2.1.2002