Taivalkosken kunnan pinta-alasta on kolme neljäsosaa metsiä, joista valtio omistaa yli puolet. Metsäkylässä näitä valtion metsiä on samassa suhteessa. Metsäkylässä on Hurunvaaran eteläreunalla Koppelorämeällä soidensuojelualue. Hurunvaarasta ja Katajavaarasta ollaan ottamassa vanhojen metsien suojeluohjelmaan noin 4 700 hehtaaria.

Metsäkylän savottakämpät

Karhujärven savottakämppä on ollut tämän vuosisadan alkupuolella Karhujärven läheisyydessä Metsäkylän eteläosassa. Ölkynojan eli Latvasuon kämppä on ollut Latvasuon laidassa Ölkynojan varressa, ja Verkonsuvannon kämppä on perimätiedon mukaan sijainnut Korvuanjokivarressa. Nämä kolme kämppää ovat olleet silloisen Raahe-yhtiön omistuksessa.

Metsäkylän lounais- ja länsilaidalla on ollut Huttusuvannon kämppä Korvuanjokivarressa, samoin Simpukkalammin kämppä. Lohijokivarressa oli Lohijoen kämppä. Nämä kämpät olivat olleet käytössä heti toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvulle saakka. Näiden kämppien omistajana oli Vapo eli Valtion polttoainetoimisto. Nämäkin kämpät ovat olleet talvisin täyteen ahdettuja, koska siellä olivat hakkuu- ja ajomiehet, eli hevosmiehet yhtä aikaa.

Metsäkylän itä- ja pohjoislaidalla olivat Väärälammin kämppä Väärälammen rannalla, Karhuvaaran kämppä Karhuvaarassa ja Nuolilammen kämppä Nuolilammin rannalla lähellä Suomussalmen rajaa. Nämä kämpät lienevät olleet Toppilayhtiön rakennuttamia, mutta perimätiedon mukaan näissä kortteerasi myös Raumayhtiön miehiä. Samalla suunnalla oli Isojärven kämppä, joka oli Isojärven koillispäässä. Tämän kämpän oli rakennuttanut Rauma-Repola-yhtiö. Kämppä oli ensimmäisiä nykyaikaisempia kämppiä. Siellä oli talvella enimmillään lähes 100 miestä kortteeria ja useita kymmeniä hevosia, joille oli tehty oma talli.

Metsäkylän luoteisperällä oli Vapon rakennuttama Lummesuon kämppä Lummelammen rannalla Kuusijärven eteläpuolella. Hiiriharjun kämppä oli Hiiriharjussa Taivalkoski–Puolanka-maantien varressa Itälän ja Pyöreävaaran välillä. Hiiriharjun kämpän omisti Toppila-yhtiö.

Tiettävästi viimeisin käytössä ollut kämppä Metsäkylässä on Kentän kämppä, jonka on omistanut Metsähallitus; aikanaan sen on rakennuttanut VR radanrakennusmiesten asunnoksi. Tämä kämppä lienee ollut käytössä vielä 1970-luvulla. Varpukorven kämppä oli saksalaisten jälkeensä jättämä parakki, jossa kortteerasivat hiilenpolttajat. Kellariojan kämppä oli Jokijärven alapäässä.

Elämää savotoilla

Jo hyvin nuorena, jopa kymmenvuotiaana, joutui moni metsäkyläläinen poika lähtemään savottaan isälleen kaveriksi. Toki savottatyöt olivat pääasiassa miehisten miesten töitä – olihan työ metsissä raskasta ja voimia ja hyvää kuntoa vaativaa. Savotoissa kuluivat talvet pöllinteossa, parkkuussa tai hevosen kanssa ajohommissa. Miehet kulkivat savotoissa joko kotoa pitäen tai olivat viikkokunnissa ja yöpyivät kämpillä.

Ulkoiset olosuhteet metsätyömailla eivät olleet aina kaksiset. 1800-luvulla kämpissä oli vielä maalattia ja kiuas, niin kuin savusaunassa, keskellä kämppää lämmönlähteenä. Havuja kannettiin lattialle petin pohjaksi, lyyssi korville peitoksi, ja siinä oli savottalaisen nukkumapaikka. 1928 helmikuussa oli iso suvi, ja vettä tuli Kellariojan kämpän lattialle niin paljon, että siinä ei voinut nukkua. Kehitystä tapahtui, kun kämppien lattioille tehtiin säretyistä ja halkastuista puista ritsit eli makuulaverit sekä kamiinat keskelle kämppää. Kamiina oli lämmönlähde ja samalla myös hella, jossa aamulla aikaisin tirisi monta käristyskauhaa, ja höyrysipä siinä jokunen kahvipannukin.

Kaarlo Pitkänen eli Sauna-Kalle kertoi, että monesti kämpät oli ahdettu miehiä täyteen, että kun yöllä lähti käymään ulkona ja palasi sieltä, niin se kapea rako, mistä oli lähtenyt, oli siinä välissä kadonnut: miehet kahden puolen olivat vähän liikkuneet ja täyttäneet paikan! Mutta siihen oli vain pitänyt yrittää kylelleen kallistua ja löytää nukkumapaikka.

Myöhemmin olosuhteet paranivat. Rakennettiin uusia kämppiä, joissa oli keittiö erikseen, sekä herrojen kämppä eli terävä pää. Uusissa rakennuksissa oli ikkunat, uuni, lattiat ja puusta tehdyt kaksikerroksiset sängyt, ja elämänluukku avautui keittiöön. Sieltä savottalaiset saivat aamulla herättyään ennen metsään lähtöä ostaa lämpimän ruuan ja kahvit, ja illalla metsästä tullessa oli taas lämmin lihavelli tai käristys odottamassa. Märät vaatteet sai nostella kuivumaan.

Työ metsässä

Järeämmät eli suuremmat puut olivat sahapuita, jotka kaadettiin metsässä kirveellä, myöhemmin pokasahalla ja justeerilla. Perimätiedon mukaan puut ajettiin hevosilla metsästä kokonaisina runkoina jokivarsiin, missä ne katkottiin sopivan pituisiksi.

1900-luvun alkupuolella on alettu katkoa puut sopivan pituisiksi jo metsässä. Metrimittaa on käytetty, kun sahapuut eli tukit on katkottu sopivan pituisiksi. Myöhemmin otettiin mitaksi englantilainen jalka, jonka pituus on 0,3055 metriä. Pinotavara eli pöllit on katkottu metrin, kahden tai kolmen pituisiksi. Propsit eli kaivospuut on katkottu englannin jalkaa käyttäen 5-5, 5-6-7-9 jalkaisiksi. Puut pinottiin, ja näistä pinoista ajomiehet ajoivat puut puutavaralansseihin. Puut ajettiin ensi alkuun hevospelillä, myöhemmin traktoreilla ja jopa autoilla.

1940–50-lukujen taitteessa tulivat ensimmäiset moottorisahat. Sota-aikana oli saksalaisilla ollut kahden miehen käsiteltävä moottorisaha, jolla oli katkottu valmiiksi kaadetut puut. 1970–80-lukujen taitteessa tulivat ensimmäiset monitoimikoneet eli motot, jotka alkuun vain katkoivat ja karsivat valmiiksi kaadetut puut. Tämän päivän monitoimikone kaataa, katkoo, karsii ja mittaa puut. Kun metsätyöt Metsäkylässä työllistivät parhaina talvina satoihin nousseen miesjoukon, on tänä päivänä tosiasia, että vain muutama mies saa toimeentulonsa metsätyöstä.

Lisäys 29.3.2010: Savotan kokit eli kämppäemännät tekivät pitkää päivää. Aamulla herätys oli kello 3, jolloin perunapadat ja käristyskattilat pantiin hellalle kiehumaan. Kesti tovin, ennen kuin hella oli tarpeeksi kuuma, koska hellat olivat puulämmitteiset. Perunat ja käristys olivat jo saatavana elämänluukulta heti kello kuuden jälkeen. Savotankokit ansaitsevat suuren kunnioituksen ja kiitokset siitä arvokkaasta työstä, jota he tekivät miesten ruokahuollon eteen.