[Kuva: Taivalkosken ensimmäinen vesisaha]
Taivalkosken ensimmäinen vesisaha. Kuvalähde: Taivalkosken kunnan kuva-arkisto.

Taivalkosken vesisahan rakennutti kosken pohjoisrannalle vuosina 1839–40 oululainen kauppias Olof Lundström. Myöhemmin osakkaiksi tulivat myös oululaiset kauppiaat Anders Niska ja Jacob Fellman. Sahausoikeus Taivalkosken sahalla oli 3 000 tukkia. Saha teki vararikon jo vuonna 1865; vuosina 1872–79 sahanhoitajana toimineen Johan Nordbladin kertoman mukaan syynä oli Lundströmin ja Fellmanin keskinäiset erimielisyydet. Lundström, Niska ja Fellman myivät sahan vuonna 1870 oululaisille kauppiaille Leonhard Candelinille, Johan G. Bergbomille ja J .W. Snellmanille. Sahausmäärä vuodessa oli noin 20 000 runkoa.

Taivalkosken saha oli tuohon aikaan merkittävä työllistäjä ja ansiontuoja paikkakunnalla. Elantonsa sahalta sai keskimäärin 10–15 perhettä, 70–80 henkeä. Varsinaisen sahaustyön lisäksi työtä antoivat metsien hakkuut, ajot ja uitot. Sahan maille rakennettiin työntekijöiden mäkitupia, jotka myöhemmin itsenäistyivät omiksi taloiksi. Työläisille rakennettiin myös erityinen asuntotalo, ns. köysipaana. Asuntotalon rakennusmateriaalina oli käytetty lautoja ja lankkuja, seinäntäytteenä muhaa. Talo purettiin vuonna 1896.

[Kuva: Taivalkosken saha 1920-luvulla]
Taivalkosken saha 1920-luvulla. Kuvalähde: Taivalkosken kunnan kuva-arkisto.

Saha oli toiminnassa vuosittain sulan veden aikaan 6–7 kuukautta. Työtä tehtiin kahdessa vuorossa, jolloin vuoron pituus oli 12 tuntia. Aamuvuoro oli klo 6–18 ja iltavuoro klo 18–6. Välillä pidettiin yksi ruokatunti. Työ oli hyvin raskasta, sillä puutavara liikuteltiin käsin ja työpäivät venyivät pitkiksi. Palkat sahalla olivat pienet. Yksistään sahatyöstä saadulla palkalla tuskin tultiin toimeen, joten lisäksi pidettiin karjaa, kasvatettiin viljaa ja perunaa sekä kalastettiin.

Vientitavaraa saha tuotti vuoteen 1895 saakka; sen jälkeen sahattiin lähinnä kotitarvekäyttöön. Seudun viimeisen sisämaasahan elinaikaa jatkoivat Kuusamon 1880-luvulla isojaosta vapautuneet metsät. Vuonna 1912 Taivalkosken saha siirtyi Ab Uleå Oy:n hallintaan. Vanha saha purettiin vuonna 1915 ja sen tilalle rakennettiin uusi nykyaikaisempi saha- ja myllylaitos, joka valmistui sahauskäyttöön vuoden 1917 alussa. Saha- ja myllylaitos kuitenkin paloi perustuksiaan myöten jo vuonna 1918 petäjäjauhoja jauhettaessa. Heti seuraavana vuonna 1919 yhtiö rakennutti tilalle uuden saha- ja myllylaitoksen. Sahan yhteyteen rakennettiin myös sähkölaitos, joka alkoi tuottaa sähköä vuodesta 1928 lähtien Taivalkosken kyläläisille. Sahalaitoksen toiminta päättyi, kun saksalaiset polttivat sen sota-aikana. Sähkölaitos laitettiin kuitenkin kuntoon, ja se jatkoi toimintaansa sota-ajan jälkeen.

Lähdeluettelo

  • Taivalkoski: Aitojen ihmisten pirteä pitäjä koillismaan sydämessä. 1988
  • Suur-Iin historia 1870-1925
  • Suur-iin historia 1700-1870
  • Taivalkoski, Arvo: Taivalkosken vanhan sahan vaiheita. Hakkeita 5/1960
  • Taivalkoski, AHakkeita 1960, nro 6. / Arvo Taivalkoski. Vanhoista kämppä- ja uittotyöoloista sekä Taivalkosken sahan viimeisistä vaiheista. Hakkeita 6/1960
  • Riekki, Eino: Puulla parempiin päiviin. Iijokiseutu 12.2.1996