Tunnettu muurari, Antti Lohilahti, jota kutsuttiin Korpi-Antiksi, Vanhasetäksi tai Satusetäksi, oli myös luonnonparantaja. Hän keräsi metsästä kasveja ja kuivasi niitä. Kesäisin Antilla oli aina selässään säkki, johon hän keräsi lääkekasveja. Kun potilas tuli taloon, Antti laittoi saaviin kiehuvaa vettä ja kuivatuista kasveista tekemäänsä yrttisekoitusta. Kasvien annettiin hautua niin kauan, että vesi jäähtyi sen verran, ettei se polttanut ihoa. Sitten Antti komensi potilaan saaviin istumaan. Kolotukset yleensä lähtivät Antin yrttikylvyllä. Antti taisi myös verenpidätyksen. Kun hän saapui potilaan luo, hän ensiksi luki loitsun:

”Vanhan Väinämöisen veljenpoika,
veisteli vuorella venettä,
Kolkutteli kalliolla.
Jopa kirves kivehen lipsahti,
pätösen pojan polven päähän.
Läksi poika ajamahan,
ajoi soita, ajoi maita,
ajoi kivikannokoita.
Jo tuli talo, kysyi poika:
- Onko tässä talossa
tämän tulvan tukkijata,
salpoa vesisatehen?
Ukko uunilta urahti,
poika parkui pankon päältä:
- On tukittu tulvat suuremmatkin,
Salvattu vesisatehet.”

Luettuaan loitsun Antti sylkäisi haavaan kolme kertaa sanoen: ”Sulakoon sinun vihasi niin kuin voi suussa sulavi, vaahtopäissä paistukohon.”

Yleensä potilaan verentulo pysähtyi Antin käsittelyssä.

Antti sanoi, että hänellä ne on tarkat unet kuin ketulla. Kerran hän meni naapuriin keskellä päivää, pötkähti lattialle pitkäkseen ja sanoi, että hänpä kahtoo unen, että miten käypi tämän talon. Jonkin ajan kuluttua Antti nousi lattialta ja sanoi, että hyvät oli merkit, iso oli lehmikarja, kun hän unessa tänne käveli. Tänään talossa on kylän isoin karja.

Antilla oli muitakin ennustuksia. Hän sanoi kauan ennen suoturpeen käytön aloittamista, että vielä ne suotkin kääritään rullalle. Ja Isonjärven päästä lähtevästä kanjonista hän sanoi, että vielä ne rautahevoset täällä kulkevat. Tänään kanjonin läpi kulkee moottorikelkkareitti.

Antti ja naapurinsa, Antti Heikkinen, olivat uskovaisia miehiä, lestadiolaisia. Antti kuitenkin oli perso viinalle; tenttua ja pontikkaahan sitä silloin täällä sai. Kun naapurin Antti moitti Anttia viinanjuonnista, hän sanoi, että seittemällä Raamatun kohalla hän totistaa, että viinaa saapi ottaa. Raamatusta hän otti usein vertauksia. Kun moni uskonto ei salli sianlihan syöntiä, Antti sanoi siihen, että ei ihmistä saastuta se, joka suusta sisälle menee, vaan se, mitä suusta ulos tulee.

Antti luki usein Raamattua ja piti seuroja kotipirtissään. Mieluiten hän luki Ilmestyskirjan lukua 13, jossa puhutaan pedosta. Antti sanoi, että tämä on hirveätä puhujan puhua ja kauheata kuuntelijan kuunnella. Antti hyppäsi aina ylös, kun hän innostui. Joskus hän saattoi kesken kerronnan sanoa, että kun tuo ajatuspiiri lentää kuin tulen liekki niin nyt se lenti Jooppiin, ja niin hän alkoi puhua Jobin kirjasta.

Antti oli innokas kalastamaan. Hänellä oli aina kahvinkeittovehkeet mukana, ja heti saavuttuaan ongintapaikalle hän alkoi kahvin keittoon. Kerran pyhänä hän tuli pyytämään naapurin Anttia ongelle. Naapuri sanoi, että lähetään lauluseuroihin eikä ongelle. Antti sanoi että annetaan arvan ratkaista. Kirjoitettiin lappuihin ”lauluseuroihin” ja ”ongelle”. Laput laitettiin hattuun, jota Antti heilutteli sanoen: ”Lähes arpa astumaan pyhä veli pyörimään, astu arpa asian mukaan, älä miehen mielen mukaan.” – Arpa näytti, että ongelle lähdetään.


Toinen Metsäkylässä vaikuttanut kansanparantaja oli Veeru Mikkonen eli Turkki-Veeru, joka asui Näljängässä Suomussalmen puolella. Hän osasi pysäyttää veret jopa näkemättä potilasta. Veri loppui vuotamasta heti, kun Veerulle saatiin sana asiasta. Kerran Mörkö-Kallella irtosi kirveen terä varresta, pomppasi puuhun ja sattui päähän. Kallen tytär vei heti sanan Veerulle, jonka taloon oli 40 minuutin matka tapahtumapaikalta. Samalla hetkellä lakkasi veren tulo. Veeru oli myös jäsenkorjaaja. Erään miehen savotassa vaiviutunut olkapää ei meinannut millään parantua lääkärin hoidossa. Horsman Martti neuvoi miestä menemään Veerun luo. Veeru laittoi olkapään paikoilleen. Lääkäri totesi, että onpa hyväksi parantunut. Aina kun jollain kipeytyi jäsenet, kutsuttiin Veeru paikalle. Myös ihottumat hän hoiti luonnonkasveista tehdyllä hauteella.

Veeru osasi myös muita poppakonsteja. Horsman Martti osti kerran markkinoilta hevosen. Se ei millään pysynyt laitumella vaan karkasi metsään, josta sitä jouduttiin etsimään päiväkausia. Martti meni Turkkilaan ja sanoi, että nyt tarvittaisiin hevosen piättäjää, kun ei pysy laitumella. Veeru sanoi, että jos sinä semmosiin uskot, silloin se tapahtuu. Heidän saavuttuaan Horsmaan Veeru kysyi moneltako jalalta pysäytetään.

”Kuhan kuuluu kello kotiin joka päivä”, sanoi Martti. Veeru otti hevosen kolmesta jalasta lihaa, laittoi palat myttyyn ja mytyn seinän rakoon ja se oli sillä selevä. Jos lihaa olisi otettu neljästä jalasta, hevonen ei olisi liikkunut ollenkaan. Sen jälkeen hevosen kello kuului joka ilta, ja se tuli veräjälle kutsumatta.

Veeru korjasi hammaskipeätä ottamalla ukkosen iskemästä puusta tikun, jolla kaivoi hammasta. Sitten tikku pantiin maahan tai puuhun. Veeru käski potilaan kulkea edellä, ja sanoi, että älä katso taaksesi, vaikka mitä tahansa kuulisit. Joka malttoi olla katsomatta, hänen hampaitaan ei enää särkenyt.

Kalle Päätalon kirjassa kerrotaan, kun Veeru haettiin korjaamaan hummeetia. Siinä tapauksessa hänen hoitonsa ei tepsinyt, koska asianomaiset eivät uskoneet Veerun parantavaan voimaan vaan nauroivat hänelle.

Vaikka Veeru oli taidokas parantaja, hän ei ollut pysty, vaan hän kohteli kaikkia samanarvoisesti.


Korpi-Antin arvoituksia, sanontoja ja luontoon liittyviä tietoja ja uskomuksia:

Hysseröinen, hasseroinen, johon paljas pistetään – mikä se on? (vantus)

Karvanen alta kahtoo nilopeätä nieltäkseen – mikä se on? (karitsa)

Mies metsään menevi, riihenriuku perässä – mikä se on? (kissa)

Satasattoa tuhattuhatta miestä yhellä tammenlastalla seisoo – mikä se on? (karttu, jolla kartataan villoja)

Mies metsään menevi, sata silmää selässä – mikä se on? (mies kontti selässä)

Viikot vietiin ennen vanhaan seuraavasti:

Tuomaasta kuusi kyntteliin,
kynttelistä kolme Mattiin,
Matista kolme Maariaan,
Maariasta viisi Jyrkiin,
Jyrkistä neljä Eerikkiin,
Eerikistä viisi juhannukseen,
juhannuksesta viisi Jaakkoon,
Jaakosta neljä pärttuliin,
pärttulista viisi mikkeliin,
mikkelistä viisi kekriin,
kekristä neljä Anteroon,
Anterosta kolme jouluun.

Kuun luku: Kuulle sanotaan, kun se syntyy: Uusi kuu terveeksi, vanha sairaaksi.

Pakkasen luku: Paleltumaan puhalletaan ja luetaan kolmasti: Pakkanen puhurin poika, älä kylmä kynsiäni, älä varpaitani pahoin palele.

Ajokset viedään metsään samalla lailla kuin hammasmato: kannetaan märkä tikun nenässä kituvan puun kylkeen, jota ei saanut kaataa. Samalla puhallettiin tikun nenään ja luettiin: Kiusaa tuota vaivaista puuta äläkä minua, minun lihaani, vertani ja luutani jyrsi.

Yskässä on juotava kanervavettä ylösnoustessa.

Kihtiin pureksitaan sinisiä katajanmarjoja.

Korvakivussa puhalletaan korvaan tupakinsavua tai laitetaan korvaan mustia lampaanvilloja, joihin laitetaan kamferiöljyä.

Käsikivussa laitetaan ranteeseen harmaa villalanka, joka on kehrätty pesemättömästä villasta. Lanka pitää kiertää ranteeseen ilman solmua.

Enteet eläimistä: Kun pääskyset tekevät talon alkuun pesänsä, tietää se hyvää. Samoin ampiaisten viihtyminen tietää hyvää. Jos mehiläinen tekee pesän villakoriin tai villalankoihin tai takan sammaliin, tietää se pahaa. Kun kuutsikka eli kuukkeli lentää edellä, puissa repalehtaa, tietää se onnea. Hämähäkin jos tappaa, tietää se talon onnen menoa. Harakantappo vie talosta karjaonnen.

Kun kuusenkäpyjä levitetään pellolle, ei tule juurimato eikä turilas. Kävyissä on pihkaa, joka karkottaa maot ja turilaat. Männynkävyt ovat kuitenkin liian pihkaisia maahan levitettäväksi.

Kiimaheinät kasvavat suolla. Ne kuivataan ja hierotaan kämmenissä jauhoksi. Apteekista otetaan koniöljyä ja innostuspulveria. Kun kaikki aineet sekoitetaan viinaan tai kahviin niin se tekee nauttijan taitamattomaksi hulluksi, että täytyy paritella.

Sananparsia

  • Kiire kuin soopankokilla, sanotaan, jos jollain on kova kiire ja häärii toisten tiellä.
  • Reki varsan neuvoo, eli elämä opettaa. Varsan totuttaminen valjaisiin alkoi toisella vuodella reen vetämiseen opettamalla.
  • Kuikka kuuluisa vesillä, vaan ei taija maalla käyvä, sillä kun on jalat niin persiellä, selitti Ylipirtin ämmi.
  • Jatkavat silmiä vaan jatkakootpa korvia, sanoi Horsman herastuomari, kun maanmittarit vaaralla kaukoputkella katella mulistelivat.

Sillä lailla ne iltojaan kulutti ennen, kertomalla kaskuja ja arvoituksia. Ne kokoontui ihmiset johonkin taloon iltaisin, piisitulen valossa istuivat ja raatasivat. Eräs tällainen kokoontumispaikka Metsäkylässä oli Putikka, jossa Riitu Päätalon veli, Jakki, asui natsuunansa kanssa. Tilaa oli vähän, mutta sinne sopi aina naapurit raatille, eli ranskalaisen sananlaskun mukaan: Talomme on pieni, mutta sydämemme on suuri.


Horsman Martti kertoo:

Paikannimiä

Horsman takana oleva Tenkasuo sai nimensä siitä, kun kerran eräs laukkuryssä hiihti Näljängästä Karhulan, Mörkölän ja Kokon kautta Metsäkylään. Suolla hän aukaisi laukkunsa, jossa piti olla rahaa – rahan nimi oli tenka. Laukku olikin tyhjä. Horsmassa hän tuli taloon ja sanoi, että katosi tenka suolle. – Tenkasuolla on maalimanreikä eli syvä rooppi, jonne on maaliman aijan upotettu kaikenlaista tavaraa elukanroppiista lähtien, kun joskus talvella kuoli lehmiä, sinne ne painu. Veden lorina siellä kuuluu kesällä, vaikka ei ole muuten vetinen suo.

Kalle Kemppainen eli Katajan Ukko oli ollut Vienassa Jakoleffin eli nykyisen Jalavan kauppiassuvun palveluksessa. Siellä hän oppi poimimaan ja käyttämään sieniä, joita ei vielä siihen aikaan osattu täällä käyttää. Kalle poimi sieniä Jalavan kauppiaalle, Nikolaille. Polku Katajasta Horsmaan tien varteen sai nimen Katajan Ukon Sienitie.

Henkilökuvia

Lohilahdessa syntyi vuonna 1870 Matti Lohilahti, joka sittemmin tunnettiin Ollin-Mattina. Matin isä oli Antti. Oli vuosi 1886, kun Antti oli tulossa Oulusta ja pysähtyi Halkolaan. Hän oli puhunut, että niin vilustaa. Hän kiipesi Halkolan pirtin uunin päälle ja kuoli sinne.

Matti oli Taivalkosken kirkolla Partasen pirtissä renkinä. Sieltä pitäen hän teki Kynsi-Ukon kanssa sopimuksen, että otti pestin Kynsilään. Pestiraha oli kakskymppiä. Se maksettiin, kun saatiin renki taloon, lisäksi tuli vuosipalkka.

Matti oli Kynsilässä seitsemän vuotta. Siellä ollessaan hän näki unessa, kun kuolema tuli taloon ja sanoi olevansa seitsemän viikkoa tässä talossa. Talosta kuoli seitsemän henkeä punatautiin.

Kynsilästä Matti tuli rengiksi Horsmaan ja perusti siellä ollessaan perheen. Hän rakensi taloa Ollinahoon Horsmasta pitäen. Hänen sisarensa, Amanda, oli Horsmassa piikana ja Rinkkalan poika, Aukusti Pitkänen, sittemmin Sauna-Aukustina tunnettu, renkinä. Hekin perustivat perheen, ja Aukusti raivasi itselleen Sauna-ahon tilan niinikään Horsmasta pitäen. Aukusti kuokki yötä myöten, niin että kivet iskivät tulta pimeässä.

Aukusti oli käynyt armeijan venäläisaikana. Hän kertoi:

”Ne herrain ja rahamiesten poijat ei kehannu olla vartiossa, vaan maksovat kun vartioin heijänni vuoroillaan. Oli se heleppo tienesti, sen kun vain käveli pyssy olalla. Silloin laitettiin olokisäkki puuhun kiinni, sitä pistimellä pisteltiin niin paljo ku kerittiin. Sakejaan ne sano ’kalii, kalii’ ja joka sanalle piti keritä pistää. Ne oli käskyt venäjäksi. Juostiin myös, se käsky oli ’pikom’. Jos joku juoksi kovasti, sanottiin, että siinä sitä oli pikomie.”

Sota-aikana Aukusti oli kotonaan, ei lähtenyt evakkoon. Lähtiessään saksalaiset meinasivat polttaa Sauna-ahon. Aukusti kertoi, että on siitä hyötyä tuosta kielitaijosta, ei polttaneet taloa, kun sanoin, että ”niks, ei polteta”. Aukusti kertoi, että enkelit hälle unessa sanoivat, että kaheksaa vaille sata vuotta elät, ja niin kävi. Ollin-Matti oli neljää vuotta vanhempi kuin Aukusti. Aukustin kuoltua Matti totesi, että nuorenapa se Aukustikin kuoli. Matti eli 97-vuotiaaksi.

Ennen sotia kierti pitäjällä maatalousneuvoja Putkonen. Hän liikkui moottoripyörällä ja järjesti tupailtoja kylillä. Hän oli innokas valistamaan kylien ihmisiä viljelysasioissa. Tupailtoihin ei aina tullut hänen mielestään tarpeeksi väkeä. Niin Putkonen lyöttäytyi pappi Aatto Koiviston matkaan, kun hän kiersi kylillä pitämässä seuroja. Seuroihin tulivat kaikki kyläläiset. Kun pappi oli pitänyt puheen, siirtyi Putkonen puhujan paikalle ja esitti oman asiansa.

Tumperin Juuso oli rauhallinen mies, ei hätäillyt pienistä. Kerran hän oli Jalavassa matkalaisten pirtissä yötä. Joku kulkumies oli mennyt Juuson repulle ja ruvennut siitä syömään. Juuso oli vierestä kahtonut, ja kun kulkumies oli ruvennut sulkemaan reppua, oli Juuso sanonut, että elähän paa sitä kiini, se oon minähi ruukannu tuosta laukusta syödä.

Oli niitä ennen leipätankoja pirteissä, ei ne tyhjään uuneja lämmittäneet. Talvella ja keväällä tehtiin leipää, Horsman uuniin sopi kerralla 29 leipää paistumaan. Kun leivät kuivuivat ne vietiin aittaan orrelle. Leivät kostuivat aitassa, se se oli hyvää, natina kuului kun puukolla leikkasi. Nykyjään kun leipä jäähtyy se on vanhaa.