Jääkauden lopulta alkaen ilmaston lämmetessä mannerjäät sulivat ja vetäytyvä jää avasi tietä ihmiselle. 7 000–8 000 vuotta sitten Haapaveden Karhukankaalta avautui merenlahti kohti Piippolaa. Lahtea suojasi pohjoisesta Pulkkilan Lehtimäen aluetta ympäröinyt niemi. Kampakeraamisen ajan alkuun tultaessa noin 6 000 vuotta sitten Uljuan altaan paikalla oli laajahko merenlahti, jonka suu oli Rantsilan Sipolan tasalla.

Pohjois-Pohjanmaan kiinteitä muinaisjäännöksiä esittelevän teoksen mukaan entisen Pulkkilan kunnan [nykyisin osa Siikalatvan kuntaa] alueelta tunnetaan 42 erilaista muinaisjäännöskohdetta. Luettelossa esitellään viisitoista esihistoriallista asuinpaikkaa ja yksi rakkakuoppakohde. Kaikkia Pulkkilan maaperällä olevia muinaisjäännöksiä ei vielä välttämättä ole löydetty. Tähän mennessä löydetyistä kohteista yksikään ei ole valtakunnallisesti merkittävä; tosin niiden merkitys voisi kasvaa, mikäli kohteissa suoritettaisiin kaivauksia.

Esikeraamisen ajan asutuksesta löytyy merkkejä Pulkkilasta. Esikeraamisena asuinpaikkana voidaan pitää kirkonkylän Tappelupaikkaa ja mahdollisesti Lusikkaperän Leinosta.

Mattilasta harvinaista keramiikkaa

Saviastioiden valmistustaito opittiin Suomessa noin 4200 eKr. Siikajokivarresta keramiikkaa on löydetty vain Pulkkilasta ja Ruukista. Pulkkilan Vornasta Mattilasta on löydetty Sär I -ryhmän kampakeramiikkaa oleva astianreunapala. Keramiikan löydöspaikat sijaitsevat pääsääntöisesti paikoissa, joissa nykyisinkin on vesistöä tai vesistö on lähellä. Korkeudeltaan merenrantasidonnaisena voidaan pitää vain Pulkkilan Mattilan asuinpaikkaa, josta joelle on matkaa reippaasti.

Mattilan löydökset on tehnyt tilan omistava Pentti Laitinen. Mattilan talo sijaitsee Siikajoen eteläpuolella noin 500 metriä pitkän harjanteen luoteisosassa, harjanteen läpi kulkevan Uljuantien pohjoispuolella. Talon ja tien väliseltä pellolta on löydetty mm. kvartsiesineitä, pienoistaltta ja saviastian reunapala sekä palanutta kiveä. Osa kohteesta on mahdollisesti tuhoutunut tietä rakennettaessa. Laitinen on lahjoittanut löytönsä Suomen Kansallismuseon kokoelmiin. Mattilan tuvan seinällä on kunniapaikalla Laitilalle toimitettu kunniakirja, jossa kiitetään lahjoituksesta ja toivotaan Laitisen vastaisuudessakin löytöjä tehdessään toimittavan ne Kansallismuseolle ja näin edistävän tieteellistä tutkimustyötä.

Kampakeraamisella kaudella ilmaantui uusia esinetyyppejä, ja löytöaineisto monipuolistui. Tavallisimpia työkaluja olivat pohjalaiset esinetyypit: kirveet, tasa- ja korutaltat sekä tuurat. Näiden rinnalle tuli itäkarjalaista tyyppiä olevia tasa- ja korutalttoja. Itäisistä yhteyksistä kertovat myös Pulkkilan kirkonkylän ja Majan kehdonjalaksen muotoiset hakut, jotka molemmat ovat irtolöytöjä. Skandinavian suunnasta taas ovat tulleet erilaiset liuskeiset kärjet ja veitset, joita esiintyi lähinnä kivikauden lopulla. Liuskeveitsi on löydetty mm. Pulkkilan Kaijankoskelta.

Rasvamäessä ympäristö ennalleen

Esihistorialliset asuinpaikat sijaitsevat usein kaukana nykyisistä vesistöistä. Maastosta muinaisrannan voi kuitenkin hahmottaa. Pulkkilassa sijaitseva Rasvamäen asuinpaikka löydettiin 1960-luvulla, Uljuan altaan rakentamista edeltäneen muinaisjäännösinventoinnin aikana. Inventointia tehtäessä läheisin vesistö oli 300 metrin päässä kulkenut Uljuanoja. Nykyisin patoaltaan vedenpinta on lähellä samaa korkeutta kuin silloin, kun asuinpaikka oli käytössä kivikaudella eli arviolta noin 6 000 vuotta sitten. Näin ollen muinaismaisema on osin palannut ennalleen. Paikalta on löydetty kvartsisäle ja -iskoksia.