Merkittävä osa jokisuun maisemaa on tulvaranta, jonka suurin muovaaja on jokavuotinen tulva. Kevättulvan jäidenlähdön jättämiä merkkejä näkyy kaikkialla rantapajukossa ja isommissakin puissa. Näillä kohdin on vuosittain vapun seudulla suuri, jopa parin kolmen kilometrin pituinen ja joskus kymmenenkin metriä paksu jääpato. Jääpato on Uljuan altaan rakentamisen jälkeen ulottunut Siikajoen kirkkoa alemmaksi vain harvoin. Myös syksyisin ja kesäisinkin kovien ja pitkäaikaisten sateiden aikana tulvaniitty saattaa joutua osittain veden alle.

[Kuva: Tulvaranta keväällä]

Tulvaranta jäiden lähdön jälkeen.

Jatkuvat tulvat ja joesta tulevat ravinteet pitävät tulvaniityn hyvin reheväkasvuisena. Runsaan ja ravinteikkaan heinäkasvillisuuden vuoksi tulvaniityllä pidettiin kesäaikana ennen karjaa. Laiduntaminen on antanut joillekin Siikajokisuun saarille omat nimensäkin: Konisaari ja Lammassaari. Karja saattoi olla saarissa koko kesänkin; syksyn lähestyessä se haettiin pois.

Karjan laiduntaminen piti rannan tulvaniityt puhtaina pajuista (Salix) ja lepistä (Alnus), jotka ovat nyt näkyvä osa niittyjä. Muutenkin niittyjen kasvusto on muuttumassa. Monia avointa niittyä kaipaavia lajeja uhkaa häviäminen pensoittumisen vuoksi. Näkyvimpiä lajeja ovat häähuoneen lattiamattonakin käytetyt angervot (Filipendula), lääke- ja maustekasvina käytetty ”enkelikasvi” karhunputki (Angelica sylvestris), ravinto- ja rohdoskasvi maitohorsma (Epilobium angustifolium), pahasta irrottautumisen kasvi hevonhierakka (Rumex longifolius) ja kurjenjalka (Potentilla palustris).

Vastapäätä näkyy jyrkkiä Siikajoen törmiä. Jokitörmiä on jouduttu kiveämään rantasortumien ehkäisemiseksi. Törmässä pesii joka kesä mm. satapäinen törmäpääskyjen (Riparia riparia) yhdyskunta.

Siikajokisuisto on merkittävää kalastusaluetta. Syksyinen siianlippous on kutemaan nousevan siian merkittävintä pyyntiaikaa. Lippoajan taidokkailla pitkävartisen lipon (haavin) vedoilla ja soutajan tarkalla veneen soutamisella voivat yhden illan saaliit nousta kymmeniin kiloihin venekuntaa kohti. Myös nahkiaisen pyynti on säilynyt näillä alimmilla koskilla. Elokuussa tätä ympyräsuista nostetaan pyyntiin erityisesti kehitetyillä pajusta valmistetuilla nahkiaismerroilla, ja sitä myydään suurena herkkuna Etelä-Suomea myöten.

Siikajokisuun alueella tavataan monia harvinaistuneita ja uhanalaisiakin kasvilajeja, kuten pulskaneilikkaa (Dianthus superbus) ja upossarpiota (Alisma wahlenbergii Juz.). Upossarpio on vaarantunut kansainvälisestikin, ja se on mukana maamme ainoana lajina Euroopan Neuvoston luonnonsuojelusopimuksessa. Se kasvaa suojaisissa murtovesilahdissa matalassa vedessä hiekka- ja savipohjalla.