[Kuva: Vanha pappila]

Pappila kohoaa ylväänä kuusien katveessa. Siikajoen emäseurakunnan edellinen pappila oli rakennettu vuonna 1748 Jakob Garvoliuksen ollessa kirkkoherrana. Se joutui tulen saaliiksi vuonna 1795, ja heti palon jälkeen pystytettiin nykyinen pappila kirkkoherra Silferbergin laatimien piirustusten mukaan. Alkuperäinen kustavilainen tyyli on saanut väistyä useiden korjausten myötä.

Suomen sodan aikana huhtikuussa 1808 taistelun melskeet kävivät kovina pappilan ympäristössä. Suomalaisten perääntyminen kääntyi puolustustaisteluksi ja voitoksi eversti Kulnevin johtamien venäläisten ja eversti Adlercreutzin suomalaisjoukkojen 9-tuntisessa taistelussa. Pappilan salin seinässä on tuolloin ammuttu kanuunankuula muistona tästä. Myös joen toisella puolella olevat vallihaudat kertovat sodasta.

Sara Wacklin on tallentanut kirjaansa Sata muistelmaa Pohjanmaalta (1844) seuraavan viehättävän kuvauksen:

Keisari Siikajoella

Ylittäessään proomussa Siikajoen, joka virtaa leveänä ja syvällä kahden korkean hiekkatöyrään välissä, keisari näki mitä viehättävimmän kappalaispappilan ylinnä mäellä, vihreän kuusimetsän ympäröimänä kristallinkirkkaaseen jokeen kuvastuen. Pienen punaiseksi maalatun talon avoimessa ikkunassa hän huomasi nuoren ja kauniin tytön. Heti hänen mieleensä juolahti käydä yllättämässä pieni uskollinen, vaikkakin utelias talonvahti. Hän nousi nopeasti mäen ja seisoi pian majesteettiutensa koko leppeässä loistossa pikkukaunottaren, seutukunnan kappalaisen pastori Frosteruksen kasvattityttären, neiti Stjerncreutzin edessä.

Iloisena hämmästyksen valtaan joutunut neitonen, joka tunsi keisarin, niiaili yhä syvempään ja syvempään, niin kauan kuin hänen yhä enemmin vapisevat polvensa sen sallivat, mutta lopulta hän ei enää jaksanutkaan nousta. Keisari katseli ensin hymyillen pientä istuvaa neitiä, jonka poskilla vuorottelivat ruusun ja liljan värit. Kuin anovasti tämä kohotti suuret sinisilmänsä keisarin puoleen, joka ojensi tyttöparalle molemmat kätensä auttaakseen hänet pystyyn. Heidän keskustelunsa oli kuitenkin mykkää, koska neiti Stejrncreutz ei osannut mitään vierasta kieltä.

Kirkkoherra Johan Gumeruksen aikana (1862–88) pappila eli aineellisesti kukoistavaa vaihetta. Karjanhoito oli mallina muillekin, pellot ja niityt tuottivat hyvin, ja pappila oli kaikkiaan koko pitäjän vaurain maatila, koska myös kappeliseurakunnista saatiin huomattavia tuloja.

1900-luvun pitkäaikaisia kirkkoherroja olivat Aarno Seppo ja Pertti Telkki. Siikajoen pappila on suomen vanhimpia asumiskäytössä olevia puupappiloita.

Hengellisen elämän tyyssijana pappila on kokenut monia vaiheita. Useiden herätysliikkeiden, kuten lestadiolaisuuden ja herännäisyyden, vaikutus tuntuu alueella.

Koivukujan pappilasta kirkolle ovat kirkkoherra Sepon rippikoululaiset istuttaneet v. 1946.