Tien molemmilla puolilla on niittykasvillisuutta. Valoisilla tienvarsilla kasvaa pitkää ja osin takkuista heinikkoa. Kasvistoa hallitsevat heinäkasvit nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), timotei (Phleum pratense), juolavehnä (Elymus repens) ja koiranheinä (Dactylis glomerata). Seassa kasvaa maitohorsma (Epilobium angustifolium), vadelma (Rubus idaeus), koiranputki (Anthriscus sylvestris), pelto-ohdake (Cirsium arvense), puna-ailakki (Silene dioica), hiirenvirna (Vicia cracca), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) ja kangasmaitikki (Melampyrum pratense).

[Kuva: Tienvarren niitty]

Hoitamattomina tienvarret ensin pensoittuvat, ja myöhemmin puut alkavat vallata alaa. Ensin tulevat Pohjolan palmuina pidetyt pajut (Salix), koivu (Betula pendula), haapa (Populus tremula), pyhä onnen puu pihlaja (Sorbus aucuparia) ja tuomi (Prunus padus). Lopuksi tulevat valtapuiksi lähimetsän valtapuut: pitkäikäisyyden symbolina tunnettu mänty (Pinus sylvestris) ja kuusi (Picea abies). Niityn reuna-alueilla menestyvät myös sitkeyden vertauskuvana pidetyt katajat (Juniperus communis). Kataja viihtyy erityisesti lammaslaitumilla.

Niittyjä voi tehdä itsekin. Laiduntaminen ja kasvillisuuden niittäminen rikastuttavat maisemaa. Keto- ja niittykasvillisuuden säilyminen vaatii valoa ja tilaa. Hienoja kukkaniittyjä muodostuu muutamassa vuodessa laiduntamisen tai oikeaan aikaan kukinnan jälkeen suoritetun niittämisen seurauksena. Niitetty heinä tulee viedä pois; maata ei saa muokata, lannoittaa tai myrkyttää.

Hoito, kuten laidunnus ja niitto, lannistaa vähitellen voimakkaammat kilpailijat ja luo niittyjen hennommalle lajistolle tilaa. Värileikin pääosiin nousee alkukesästä leijonahampainen aurinkoyrtti voikukka (Taraxacum officinale), jonka lehdet ovat hyvää salaattiainesta ja jonka juurista saa jauhettua kahville korviketta. Myöhemmin tulevat pyhän kolminaisuuden kukat apilat (Trifolium), arpakukkana ja papinkauluksena tunnettu päivänkakkara (Leucanthemum vulgare), vilutautisten rohto niittyleinikki (Ranunculus acris) ja kissankello (Campanula rotundifolia).

Niityt ja kedot ovat vähentyneet nopeasti laiduntamisen ja vanhanmallisen niittytalouden vähennyttyä. Nykyään ketokasvien parhaita esiintymisalueita ovat tienvarret, joita hoidetaan niittämällä sopivan harvoin.