[Kuva 1]

Pikkurata oli kapearaiteinen metsärata, joka toimi vuosina 1920–1961 Sievin, Kannuksen, Toholammin, Reisjärven ja Lestijärven valtionmetsissä. Pääosa metsäradasta sijaitsi Sievin kunnan alueella.

Pituutta radalle kertyi vuosien kuluessa yhteensä 68 kilometriä. Pikkurata olikin Suomen pisin ja pitkäaikaisin nimenomaan puutavaran kuljettamiseen käytetty rata.

Metsähallitus aloitti radan rakentamisen Kannuksen Eskolan kylältä heti 1920-luvun alussa. Suuntana oli Reisjärvi ja Lestijärvi, joihin päästiin Sievin sydänmaiden läpi. Ratapohjaa tehtiin aluksi paikallisin voimin, mutta apuna sydänmaalle tultaessa oli venäläisiä Kronstadtin pakolaisia. Varsinkin Ristilän ja Vanhanlammen kohdalla metsähallitus käytti vankityövoimaa.

Kapea ratapohja, 750 mm, kaivettiin lapiolla soitten ja kivisten mäkien läpi. Vasta 1930-luvulla rakennustöissä käytettiin koneita. Käsipelillä kaivaminen takasi työtä vuosikausiksi paikalliselle väestölle.

[Kuva 2] [Kuva 3] [Kuva 4] [Kuva 5] [Kuva 6] [Kuva 7]

Rata eteni pikkuhiljaa kohti hakkaamattomia valtionmetsiä. Savotoille tulevat miehet tarvitsivat majapaikan, joten metsähallitus rakensi useita kämppiä välittömästi radan varteen. Nykyään Pikkurata on metsäautotie, jonka varrella entisten kämppien kohdalla on opastetaulut. Eskolasta lähtien voi tutustua Vanhanlampin, Ristilän, Takkulan, Lojulan, Kalliosaaren, Itäojan ja Saariveden kämpän menneisyyteen. Saarivesi on ainoa täysin säilynyt suuri kämppä, jota nykyään hyödynnetään virkistyksen ja matkailun merkeissä.

[Kuva: Saariveden kämppä]
Saariveden kämppä kesäkuussa 2006.

Lukuisat kämpät Eskolan, Teeriharjun ja Lestin haaran välillä majoittivat satoja miehiä kiivaimpana hakkuuaikana. Olosuhteet olivat karut ja huolto kulki omassa repussa. Puutavara hakkuualoilta vedettiin hevosilla radan tai väliaikaisten pistojen varteen. Puutavara lastattiin käsin sydänmailla junan vaunuihin. Neljä veturia veti jatkuvasti puuta Eskolan asemalle. Eskolassa puutavara lossattiin VR:n vaunuihin, suuntana suuri maailma.

Ensimmäisinä vuosina Pikkuradan varret suuret koivikot pääsivät palvelemaan Suomen höyryvetureita. Myöhemmin kysyntää oli kaikenlaisella puutavaralla.

[Kuva 8]

1960-luvun alussa Pikkurata oli tehnyt tehtävänsä. Tämä paikallinen ”Kemijoki” savottoineen ei enää tarvinnut Sievinkään miehiä tai naisia hakkuille, kämppäemännäksi, veturimiehiksi tai edes junapuun sahaajiksi. Pikkurata siirtyi historiaan muutamaksi vuosikymmeneksi.

1980-luvulla Pikkuradan muistot kerättiin talteen ja tehtiin julkaisu radan vaiheista. Pikkuradan loppuvaiheista tehty filmi muokattiin videoksi. 1990-luvulla käveltiin ensimmäinen Pikkuratavaellus Eskolan kylätalon pihalta Sievin Saariveden kämpälle. Saman vuosikymmenen lopulla Sievin kunta ja Kannuksen kaupunki käynnistivät yhdessä metsähallituksen kanssa Pitkin Pikkurataa -hankkeen, joka muokkasi alueen perinnettä muun muassa matkailun ja virkistyksen käyttöön.

Lähdeluettelo

  • Anne Ruuttula-Vasari: Eskolan metsärata eli Pitkin Pikkurataa. Ylivieska 1988.
  • Pitkin Pikkurataa -video.

Katso myös (ulkoinen linkki)