”Piru vei Mattia, mutta Matti pani vastaan”

Tämä Matti pyöräili reilut sata vuotta sitten puisella polkupyörällä Pekanmäkeä alas kirkolta kylälle päin. Iso etupyörä pyöri vinhasti, eikä jarruista tainnut olla tietoakaan. Kyyti oli silloisen apteekin kohdalla jo aivan vallatonta. Tuolloin apteekkiin ryntäsi kauhuissaan ollut mies, joka kuvaili tapausta: ”Piru vei Mattia. mutta Matti pani vastaan.” Tietoa ei ole siitä, pysyikö mies pystyssä ja oliko loppu onnellinen. Hyvin täytyi kuitenkin käydä, koska samainen polkupyörä nyt tervehtii kävijöitä Sievin kotiseutumuseon eteisessä. Siinä se Mattia vienyt laitos on vuosikausia nököttänyt. Vanhat muistelevat, että puisen pyörän tekijä olisi ollut Johannes Lahti Lahdenperältä. Onko totta?

Santaholma pyöräili Sievissä

Vanhat myös muistelivat, että sahayrittäjä Antti Santaholman poika olisi herättänyt huomiota Sievissä ajelemalla suurella yksipyöräisellä polkupyörällä. Liekö nuori mies tullut Kalajoelta Sievin Korhosenkylälle junia ihailemaan? Rautatien saamisen jälkeenhän kalajokiset käyttivät Sievin asemaa. Taisi tie Kalajoelta Ylivieskaan olla vielä olematon.

Hevoset pillastuivat

Ensimmäisen auton kohtaamisesta on monenlaisia muistoja. Erikoinen tapaus oli Sievin ensimmäisiin kuuluneen auton ja hevosen kohtaaminen Jyringin Kaivoskosken sillalla. Sievin kirkonkylän opettajan Liisa Kallion mies oli menossa uudella autollaan kohti Korhosta. Vastaan Jyringin sillalla tuli iso hautajaissaattue, jossa ruumista vietiin pitkällä erikseen kootulla ruumisvaunulla. Hevoset pillastuivat nähdessään ja kuullessaan auton, mutta onneksi saaton johtaja, aluemetsänhoitaja Väinö Alopaeus sai estettyä hevosten suistumisen jokeen. Autoa ei voinut pysäyttää, sillä käynnistyminen oli epävarmaa.

Kohti alahautausmaata

Suuri hautajaissaatto pääsi Sievin alahautuumaalle (hautausmaalle), jossa arkku vietiin pääportista katsoen hautausmaan aivan vasempaan nurkkaan. Nykyään hautausmaata nimitetään ainakin virallisissa yhteyksissä järvenpuolihautausmaaksi. Siellä hauta hautakivineen on tänä päivänäkin. Itse kivi on mielenkiintoinen. Tosin aikaa tapahtumasta on jo yli 90 vuotta, joten tekstistä saa hädin tuskin selvää.

Kuva Edla Korvenheimon hautakivestä
Edla Emilia Korvenheimon hautakiveen on kaiverrettu erikoinen ammatti – kanavankaitsijan leski. Kiven löytää alahautausmaalta.

Kanavankaitsijan leski

Kiveen on hakattu teksti: Kanavankaitsijan leski, Edla Emilia Korvenheimo. Edla oli Aino Alopaeuksen ja Sievin tulevan kirkkoherran, rovasti Korvenheimon äiti. Sitä en koskaan tullut tietämään, minkä kanavan ”kaitsijana” Edlan mies oli ollut. Sen tiedon varmaan olisin saanut, jos olisin aikanaan osannut kysynyt Aarre Alopaeukselta, joka oli pienenä melkein 7-vuotiaana poikana mukana mummonsa hautajaissaatossa ja muisti elävästi suuren kohtaamisen.

”Mene hautuumaalle”

Aarrea haastateltaessa ensimmäisen auton kohtaamisvuosi oli hiukan epäselvä. Mutta Aarre keksi ja kehotti haastattelijaa menemään hautuumaalle katsomaan vuosilukua hautakivestä. ”No siitähän sen näkee, milloin Sievissä oli ensimmäinen auto. Katso milloin Edla kuoli.”

Nyt vuonna 2006 hautakiveä tunnustelemalla sai juuri ja juuri selville, että kuolinpäivä oli toukokuussa 1914. Tuolloin aivan varmasti Sievin teillä liikuskeli auto, jonka kohtaaminen jäi monen mieleen.

Antti Santaholman auto

Joku vanha on myös muistellut, että liikemies Antti Santaholma olisi piipahtanut Sievissä sellaisella autolla, jossa ei ollut vielä edes rattia. Autoa ohjattiin jonkinlaisella sauvalla. Siitä tapahtumasta lienee ainakin sata vuotta. Korhosenkylän elämän vilkkaudesta kertoo sekin, että 1910-luvun lopulla siellä oli jo useampi auto. Kauppiaat Pirttioja ja Junttila olivat ensimmäisinä hankkimassa kuorma-autoja.