Talvisodassa valtaosa sieviläisistä sotilaista kuului 8. divisioonaan; joukko-osastona oli JR 24. Päätaistelupaikkana oli Karjalan Kannaksen itälaita III AK:n alaisuudessa. Toinen merkittävä talvisodan taistelupaikka oli Koillismaa, jonne sieviläisiä joutui JR 64:n riveissä. Jatkosodassa sieviläisten pääasiallinen joukko-osasto oli JR 29. III pataljoonan 9. komppania ylitti rajan 5.7.1941 Värtsilän ja Korpiselän välistä. Sen tie kulki kohti Äänislinnaa. Sittemmin Syvärin puolustustaisteluiden jälkeen sieviläisiä osallistui myös Oulun ja Kemin valtauksiin sotien loppuvaiheessa. Sota-arkiston tietojen mukaan Sieviin on haudattu 164 isänmaan puolesta kaatunutta.

[Kuva: Paavo Korven muistomerkki]
Mannerheim-ristin ritarin Paavo Korven muistomerkki sijaitsee Jyringin koulun pihalla.

Mannerheim-ristin ritareita on Suomessa nimitetty 191. Yksi heistä on ritari n:o 34 Paavo Korpi (18.11.1919–8.12.1941). Ritariesityksessä marraskuulta 1941 on mainittu Korven osoittaneen taisteluissa pelottomuutta ja taitavuutta komppanian komentoryhmän johtajana ja taistelijana. Paavo Korpi hukkui Poventsassa vihollisen räjäytettyä Äänisjärveen johtaneen kanavan sulkuportin.

Kotirintamalla miesten poissa ollessa vanhukset, naiset ja lapset tekivät raskaat taloustyöt maan kyntämisestä rankojen kaatoon. Talkootyöllä autettiin naapureita ja tuotettiin tarvikkeita rintamalle. Kotirintamalla lotat huolehtivat muun muassa ilmavalvonnasta. Lähimmät pommitukset osuivat Kalajoelle, ja kumu kuului Sieviin saakka. Sievi itse säästyi pommituksilta.

Sodan jälkeen alkoi jälleenrakennus. Oma piirteensä molemmissa sodissa oli siirtoväen eli evakkojen tulo Sieviin. Rajan taakse jääneeltä alueelta asutettiin kymmeniä perheitä Sieviin. Lapin sodan jaloista saapui syksyllä 1944 posiolaisia.