Sievin ensimmäinen kappeliseurakunta perustettiin jo vuonna 1645. Ensimmäinen kappelirakennus nousi Vanhallekirkolle vuonna 1654. Sitä ennen sieviläiset hiihtivät sydänmaita pitkin Saloisiin kirkkoon. Sieviläisille oli merkittävää, että oma kappeliseurakunta perustettiin 1600-luvun puolessavälissä. Hallinnollisesti Evijärven eli nykyisen Sievin kappeliseurakunta kuului Kalajoen emäseurakuntaan. Vuonna 1690 rakennettiin toinen kirkko, mutta isonvihan aikana vihollinen ryösti kirkon kalleudet. Kolmas kirkko (Kustaan kirkko) rakennettiin vuonna 1775 erimielisyyksien jälkeen. Perimätieto kertoo, ettei uusi rakennus yhdistänyt sieviläisiä. Sievinkyläläiset joutuivat vahtimaan, etteivät yläpään kyläläiset polttaisi sitä.

[Kuva: Vanhakirkko 1800-luvulla]
Kuvassa vasemmalta Lakson puustelli, kirkko ja kellotapuli 1800-luvulta Sievin Vanhallakirkolla, Aarre Alopaeuksen akvarelli maalattu 1900-luvun lopulla. Kuva SKSA.

Vuonna 1833 rakennettiin kappalaiselle uusi puustelli eli sieviläisittäin pappila Rääsiön maille. Sievin kuuluisin lukkari oli Efraim Rivander, joka toimi todistajana ja ilmiantajana sieviläisiä heränneitä vastaan Kalajoen käräjillä vuonna 1838. Rivander tunnettin myös laulutaidostaan. Hän oli myös sieviläisten luottokirjuri ja luottamusmies.

Kahnausten jälkeen 1860-luvulla rakennettiin uusi kirkko ja kappalaisen puustelli (sittemmin pappila) nykyiselle paikalle keskelle Sieviä Pekanmäelle. Vuonna 1954 rakennettiin Vanhankirkon kappeli Sievin ensimmäisen kirkon paikalle. Kappelin ympärillä sijaitsee Sievin vanhin hautausmaa, johon aluksi haudattiin sieviläisten lisäksi myös rautiolaisia. Ennen Vanhankirkon hautausmaata sieviläisiä haudattiin muun muassa Ruuttilan ja Peltosalon kalmistoihin tai vainajat kuljetettiin Kalajoelle. Pekanmäellä sijaitsevat Järvenpuolihautausmaa ja Tienpuolihautausmaa.

Herätysliikkeet

Sieviläisyyteen kuuluu myös vahva hengellisyys. Ensimmäinen kosketus herätysliikkeisiin on jo 1700-luvulta, jolloin kappalainen Achrenius koki herätyksen. Varsinainen herännäisyys eli körttiläisyys tuli Sieviin 1830-luvulla Ylivieskassa vaikuttaneen Jonas Laguksen sekä Nivalassa vaikuttaneen Niilo Kustaa Malmbergin välityksellä. Myös sieviläisiä oli tuomittavana Kalajoen käräjillä vuonna 1838. Herättäjäjuhlia on pidetty Sievissä vuosina 1912, 1973 ja 2002.

Kalajoelta Ylivieskan kautta Sieviin saapui lestadiolaisuus 1860-luvun lopulla. Sieviläiset Fabian Lahti ja Sakari Pajukoski kävivät kuuntelemassa lestadiolaisuuteen kääntynyttä Eeli Juolaa. Mikko Jakola oli 1800-luvulla lestadiolaisuuden korvenraivaaja Sievissä. Nykyisin sieviläisten rauhanyhdistysten toiminta on laajaa ja monipuolista. Suviseurat on järjestetty Sievissä vuonna 1976. Vuoden 2008 vanhoillislestadiolaisten Suviseurat järjestetään Evijärven järvikuiviolla. Järjestäjänä on Ylivieskan rauhanyhdistys ry.

Nykyisin näiden jo lujasti juurtuneiden suuntauksien ohella muun muassa Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys värittää Sievin hengellistä elämää. Kirkkoon kuulumattomia eriuskolaisliikkeitä Sievissä on ollut 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Suurin kannatus on ollut aluksi Vanhallekirkolle juurtuneella helluntailaisuudella. Myös Jehovan Todistajat toimivat Sievissä.

[Kuva: helluntailaisten kastetilaisuus]
Helluntailaisten kastetilaisuus 1930-luvulla Vääräjoessa. Kuva SKSA.

Achreniukset

Vanhallakirkolla kappalaisen Simon Achreniuksen perheen pojat Henrik (1730–1798) ja Simo (1729–1782) edustavat Suomen merkittävintä 1700-luvun runoilijasukua. Poikien setä oli kuuluisa herännäisjohtaja ja runoilija Abraham Achrenius. Vanhemman veljen, Simo Achreniuksen, pääteos oli ”Uudet hengelliset runot läsnäolewaisista ja tulewaisista tiloista”. Suomalaisen taiderunouden varhaishistorian mukaan Henrikin osalta voidaan puhua jo runoilijan elämäntyöstä. Henrik toimi myös Kalajoen nimismiehenä vuodesta 1757 alkaen.

Henrik onkin parhaimmillaan leikillisissä tilapäisrunoissa. Loppusointujen käyttäjänä Henrik oli etevin aikalaistensa joukossa. Humoristinen runo "Wiinasta Walitus Wirsi / Runo Raukan Kuolemasta (1777) on aikakauden parhaimpia saavutuksia. Suomennostöihin kuuluu myös faabeleita ja jopa vallankumouslaulu ”Marseljeesi”.

Henrik Achrenius myös kirjoitti Sievin Vanhankirkon kappelin (kirkon) vihkiäisrunon vuonna 1765.

Tuli Kircko kijtettävä
Tämä temppeli korea
Evijärven edullisen
Sievin kylän sijwollisen
Asuwilda ahkeroilda
Jämeöildä Salvetuxi
Ratki hyvin Raketuxi
Kirkon ennen eduttoman
Warsin wanhalle sialle

Omaksi kunnaksi

Suurta muutosten aikaa elettiin 1860-luvulla. Hallinnollisesti vuosi 1862 merkitsi sitä, että Sievin kappeliseurakunnasta tehtiin oma kirkkoherrakunta. Kirkkorakennuksen uudeksi paikaksi tuli Pekanmäki Haikolankylällä. Kirkon ja pappilan rakennusten teko oli kova voimainponnistus pitäjältä, joka muiden tavoin kärsi 1860-luvun nälkä- ja katovuosista.

[Kuva: Sievin vaakuna]

Vuoden 1865 kunnallisasetus siirsi päätösvallan kunnassa kuntakokoukselle, mikä merkitsi eroamista seurakuntahallinnosta. Sieviläiset anoivat lykkäystä vedoten köyhyyteen. Sieviläisten mielestä oli helpompi hoitaa asioita edelleenkin ”muinaisen totutun tavan jälkeen” pappeuden avulla. Oulun läänin kuvernöörin kehotuksen myötä, ja etenkin seurakunnan kappalaisen kieltäydyttyä kunnan asioiden hoitamisesta, sieviläisten oli taivuttava.

Päätös kunnallishallinnon perustamisesta tehtiin 4.11.1867. Tämän jälkeen ei puhuttu vanhan tavan mukaan Evijärvestä vaan Sievi-nimi vahvistettiin käyttöön. Asetus määräsi päätösvallan kuntakokoukselle. Aluksi kunnalliset luottamusmiehet vaihtuivat tiuhaan tahtiin, mutta sittemmin luottamusmiehet ovat olleet pitkäaikaisia. Kunnallishallinnon rooli nykyisen dynaamisen Sievin kehittämisessä on aivan erilainen kuin vuonna 1867. Vaivaishoidon vetäjästä on ollut pitkä matka ”Sievissä on itua” -rooliin.