Ensimmäiset tiedot Reisjärven yhdistyksistä ovat peräisin 1800-luvun jälkipuoliskolta. Reisjärven järjestöelämä sanan varsinaisessa merkityksessä alkoi kuitenkin vasta 1900-luvulle tultaessa. Pari ensimmäistä vuosikymmentä olivat työväenyhdistysten, nuorisoseuran ja maamiesseurojen aikaa, mutta sitten kuntaan alettiin perustaa muitakin yhdistyksiä.

Samoin jo olemassaolevat yhdistykset pitivät kokouksia, joissa ne tavallaan perustettiin uudelleen rekisteröintiä varten. Vuonna 1919 nimittäin tuli voimaan uusi yhdistysrekisterilaki, joka helpotti yhdistysten perustamista, sillä perustaminen ei enää riippunut niin paljon paikallisista viranomaisista. Itsenäistynyt Suomi tarjosi vapaamman ilmapiirin kuin tsaarin Venäjä. Tämä kaikki elävöitti yhdistystoimintaa.

Sisällysluettelo

  1. Ammattiin liittyvät yhdistykset
  2. Harrastuspohjaiset yhdistykset
  3. Isäntäyhdistys
  4. Kalastus ja metsästys
  5. Kansainvälistä yhteistoimintaa harjoittavat järjestöt
  6. Kotiseututyö
  7. Lainamakasiini ja manttaalikunta
  8. Lotta Svärd -järjestö
  9. Maamiesseurat
  10. Maatalous
  11. Nuorisoseurat
  12. Paloapuyhdistys
  13. Partiotoiminta
  14. Raittiusseura
  15. Sotaveteraanit ja -invalidit
  16. Reisjärven suojeluskunta
  17. Työväenyhdistys
  18. Urheiluseurat
  19. Reisjärven yhdistystoiminta

Ammattiin liittyvät yhdistykset

Ammattitaitoa ylläpitämään ja kohentamaan oli tarkoitettu Reisjärven puutyöväen ammattiosasto ry., joka perustettiin 4.4.1937 ja jonka ensimmäisenä puheenjohtajana oli Ilmari Rekonen. Reisjärven opettajayhdistys ry:n (perustettu 1.3.1937) ensimmäisenä puheenjohtajana oli Eino A. Hyytinen. Järjestön tarkoitus oli työskennellä ”kansakoulun ja kansansivistyksen kohottamiseksi, hyvän yhteishengen edistämiseksi opettajistossa ja opettajien aseman parantamiseksi. Tähän päämäärään se pyrkii etupäässä esitelmä-, keskustelu- ja juhlatilaisuuksien avulla”. Jo ennen tätä virallista perustamista Reisjärven opettajat olivat kokoontuneet silloin tällöin yhteisiin tilaisuuksiin, joissa pohdittiin koululaitoksen ja kunnan tilaa.

Opettajayhdistys perustettiin siis lähinnä ammatilliseksi yhteenliittymäksi. Alkuvaiheessa Reisjärvellä oli toiminnassa mukana 12 opettajaa. Ammatillisen työn lisäksi ohjelmaan kuului jo varhain erilaisten kulttuuritilaisuuksien ja urheilukilpailujen järjestäminen. Sota-aikana opettajat hoitivat keräyksiä ja osallistuivat tällä tavoin mm. lentokoneiden hankkimiseen armeijalle. Myös kunnallisessa toiminnassa ovat Reisjärven opettajat olleet mukana. Vuoden 1968 jälkeen on edunvalvonta tullut Reisjärven opettajayhdistyksen toiminnassa keskeiseksi.

Opettajien ammattijärjestö (OAJ) perustettiin vuonna 1973, ja Reisjärvelle muodostettiin vastaavasti opettajien ammattiyhdistys (ROAY) vuoden 1975 alussa. Se jatkoi Reisjärven opettajayhdistyksen toimintaa. Ensimmäisenä puheenjohtajana oli Kyllikki Rauhala ja sihteerinä Raimo Palomäki, joka on toiminut kaikkiaan 25 vuoden ajan opettajayhdistyksen ja ammattiyhdistyksen sihteerinä. Reisjärven opettajien ammattiyhdistyksen jäsenet ovat pyrkineet vaikuttamaan kunnan kulttuurielämän kehittämiseen. Samoin he ovat keskustelleet ja ottaneet kantaa kaikkiin merkittäviin ajankohtaisiin koulupoliittisiin ratkaisuihin sekä edesauttaneet niiden toteuttamista.

Harrastuspohjaiset yhdistykset

Reisjärvellä alkoi vuonna 1931 niin sanottu palstanviljelystoiminta kunnan ja valtion avustuksien varassa. Tällä pyrittiin parantamaan köyhien ja vähävaraisten mökkiläisten elinmahdollisuuksia. Heille muokattiin juurikasvipalstoja, annettiin ilmaista siemenviljaa ja neuvontaa sekä mahdollisuus puutarhatuotteiden viljelemiseen. Kesäaikaisena neuvojana ja sadontarkkailijana toimi vuosina 1931–1932 Eino Lukkari.

Vuonna 1932 kirkonkylän maamiesseura julisti kerhoneuvojan toimen haettavaksi, ja siihen valittiin Rauha Arminen (myöhemmin Kiljala). Vuonna 1934 kerhoneuvojan toimi siirtyi kirkonkylän maatalousnaisten osaston piiriin. Näin syntyi Reisjärven maatalouskerho, joka on siis toiminut Reisjärvellä vuodesta 1931 lähtien. Vuodesta 1933 alkaen kerhotoimielimen puheenjohtajana toimi Varma Kauppinen. Maatalouskerhon ohjelmassa oli maatalouden harjoittamisen lisäksi retkeilyä, näyttelyitä sekä kotitalous- ja kylvökursseja. Lisäksi oli urheilutoimintaa. Leppälahdessa oli koko kesän kaksi kertaa viikossa ja Köyhänperällä kerran viikossa pesäpalloharjoitukset. Myöhemmin näyttelyiden yhteydessä järjestettiin myös urheilukilpailuja. Kerholaisten lukumäärä on noussut alkuvuosien sadasta nykyiseen [1987] noin 250:een.

Jo 1930-luvun lopussa toimintakertomukseen voitiin kirjoittaa, että ”yleisesti tunnustetaan paikkakunnalla kerhotyön suuri merkitys maalaisnuorison kasvattajana tulevaan elämän tehtäväänsä, ja se suuri taloudellinen hyöty, jonka he laittamalla kerhopalstojaan tuottavat kotitaloudelleen”.

Sodan jälkeen kerhon nimeksi tuli yleisessä käytössä Reisjärven maatalouskerhoyhdistys ja tunnustukseksi oli ilmaantunut neljä H-kirjainta, jotka tarkoittivat: Harkinta, Harjaannus, Hyvyys ja Hyvinvointi. Vuonna 1973 yhdistyksen nimi muutettiin Reisjärven 4H-yhdistykseksi. Säännöissä määrätään, että on ”tarkoitus kasvattaa nuorista henkilökohtaisella neuvonnalla, harrastustoiminnalla sekä 4H-kerhoissa tapahtuvalla työskentelyllä valistuneita, itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan pystyviä ammattitaitoisia ja terveitä elämäntapoja noudattavia yhteiskuntaan sopeutuvia kansalaisia”. Tähän pyritään paitsi palstojen viljelyllä, järjestämällä kerholaisille ammattikursseja, työkilpailuja, luento- ja keskustelutilaisuuksia, kokouksia, juhlia sekä retkeily- ja virkistystilaisuuksia. Toiminnan pyörittämiseksi on palkattu kerhoneuvoja. Päätoimisena yhdistyksen neuvojana ja sihteerinä on toiminut Ilta Liikanen.

Hevosharrastuksella on Reisjärvellä pitkät juuret. Varsinaista yhdistystä alettiin toden teolla puuhata vuonna 1919. Alkutoimissa kului pari vuotta, ja vuosi 1921 oli sikäli ratkaiseva, että silloin Reisjärvelle saatiin ensimmäinen kantakirjaori. Tämä pani vauhtia myös yhdistyksen perustamiseen, ja 1.3.1922 Reisjärven hevossiitosyhdistys hyväksyttiin Keski-Pohjanmaan Hevosliittoon. Hevossiitosyhdistyksen ensimmäinen johtokunta valittiin yleisessä kokouksessa 24.2.1923, ja siihen tulivat Heikki Kiljala, Yrjö Vesterinen, Jaakko Järvelä, Vilho Paananen, Kalle Savola ja Israel Rossi. Samana vuonna kesäkuun alussa pidettiin ensimmäiset viralliset kilpa-ajot Varisrannan suoralla. Yhdistys pyrki järjestämään kesällä kahdet kilpaajot, jotka olivat Suonperän, Mäntyperän, Varisrannan ja Kangaskylän maanteillä kilometrin suoralla. Talvella oli yhdet kilpa-ajot, jotka pidettiin jäällä. Kilpa-ajojen päätteeksi järjestettiin maamiesseuran tai nuorisoseuran kanssa yhteiset iltamat.

Yhdistyksen toimintamuotoihin ovat kuuluneet myös tamma- ja varsanäyttelyt sekä raviradan hankkiminen. Vuosina 1950–1952 oli jo neuvoteltu alueen ostamiseksi ravirataa varten. Siinä vaiheessa hanke ei kuitenkaan toteutunut, mutta vuonna 1964 saatiin ostetuksi Kangaskylältä alue, jolla ravirata nykyäänkin sijaitsee. Rata tehtiin valmiiksi talkoovoimin, ja jo 29.8.1965 voitiin pitää avajaisravit. Reisjärven hevoskanta on ollut melkoisen hyvä koko ajan. Monet hevoset ovat olleet Keski-Pohjanmaan ja Suomen huippuja: 1920-luvulla Yrjö Vesterisen ori Purje, 1940-luvun lopussa ja 1950-luvulla Paavo Sorolan ori Taru sekä Uuno Purolan tamma Lippari ja viimeksi Matti Saarasen ja Kalle Nikulan omistama lämminveritamma Jixy.

Suomen tai Suomen heimon vapaussotiin osaaottaneiden henkilöiden keskinäiseksi aseveljeysliitoksi oli tarkoitettu Reisjärven rintamamiesyhdistys ry. Se perustettiin 26.12.1935, ja sen ensimmäisenä puheenjohtajana oli Antti Koskela. Samaa ajatussuuntaa edusti myös Reisjärven aseveljet ry., joka perustettiin 27.10.1940, ja sen ensimmäisenä puheenjohtajana oli Kusti Korhonen.

Isäntäyhdistys

Isäntäyhdistysten perustamisajatus levisi Reisjärvelle todennäköisesti Etelä-Pohjanmaan mallin mukaisesti. Siellä oli 1800-luvun puolivälissä perustettu useita isäntäyhdistyksiä, jotka pyrkivät vastaamaan murrosajan haasteisiin. Ne toivat maatalouden neuvontatyön jokaisen talonpojan ulottuville. Lisäksi niiden toiminnasta on löydetty wrightiläisen työväenliikkeen, suomalaisuusaatteen ja uudistuvan kunnallispolitiikan aineksia. Paikallisista isäntäyhdistyksistä ei ole säilynyt kovinkaan paljon asiakirja-aineistoa. Reisjärveltä on tiedossa vain, että kuntakokous otti 12.12.1898 ”tuumiteltavaksi isäntäyhdistyksen perustamisen kuntaan”. Se päätettiinkin perustaa samalla, ja siihen liittyi heti 28 jäsentä. Säännöt laati työryhmä, johon kuuluivat Juho Nyman, K. A. Vuorela, Niilo Viljamäki, Joonas Korpela ja Juho Laurila.

Yhtenä syynä tietojen puutteellisuuteen on mahdollisesti se, että isäntäyhdistykset sulautuivat vähitellen paikallisiin maamiesseuroihin. Näin lienee käynyt Reisjärvelläkin, sillä isäntäyhdistyksen kanssa samaa suuntausta ja eräänlaista maamiesseuraa edustanee 5.8.1900 Heikkilän talossa perustettu Reisjärven maalaisseura, jonka ohjesäännön olivat laatineet Juho Nyman ja Niilo Viljamäki. Sen ensimmäisenä puheenjohtajana oli Juho Nyman.

Kalastus ja metsästys

Kalastus on Reisjärvellä näytellyt huomattavaa osaa jo pitkän aikaa. Kalanviljelyynkin on kiinnitetty huomiota varhain. Kuntakokouksen pöytäkirjoissa on maininta vuodelta 1882:

”Keisarillisen Maanviljelystoimikunnan kirjeessä Oulun kuvernöörille 21.12.1881 suodaan kalanistutuksesta Saariveteen ja Umpilampeen tai Tynnyrilampeen kruununtorppari Matti Tuhkaniemelle 100 mk:n palkinnon, jonka kuntakokouksen puheenjohtaja kirkkoherra J. F. Cajan tilaisuuden tullen ja sopivalla puheella antoi Tuhkaniemelle.”

Kuntakokouksessa 12.3.1892 ”tuumiteltiin kalanpyynti-säännöistä ja valittiin komitea laatimaan niitä sääntöjä: Benjam Haikola, Juho Aho, Henrik Kiljala, Matti Tuhkaniemi ja Wilho Nyman”. Säännöt valmistuivat varsin pikaisesti, sillä jo 4.4.1892 pidetyssä kuntakokouksessa todettiin:

”Kalastuksesta. Kuorenuotan käyttäminen, ainoastaan enemmistö pyytää komitean laatimaan aikaan 25 päivänä syyskuuta joulukuun 4. päivään. Ja ainoastaan vähemmistö lokakuun 15 pv:stä joulukuun 4. päivään. Joka vaatii siihen tarkoitukseen vastaavalla tiheydellä rakennettu nuotta. Salakan pyyntiä varten täytyy olla verkot, riittävällä tiheydellä varustetut. Vaan niillä on luvatonta pyytää muita kalan sikiöitä. Luvallisia pyydyksiä ovat ne joiden tiheys on 8 silmävarvia korttelilla. Eikä mitään pyydyksiä, verkkoja, rysää, mertaa tai lippoa saa käyttää eikä kesänuotan peräsikko saa olla tihiämpi. Luvattomasta kalanpyynnistä ja luvattoman tihiällä pyydyksillä pyytäjää sakotetaan kuten voimassa oleva laki säätää: 10–40 markan sakoilla”.

Kalastuslain noudattamista varten asetettiin pyynninvalvojia. Tämä järjestelmä oli Reisjärvellä voimassa aina 1950-luvun alkuun, jolloin uuden kalastuslain myötä syntyivät kalastuskunnat. Reisjärven kalastuskunta perustettiin 2.6.1953, jolloin pidetyssä kokouksessa oli läsnä 19 kalavesien osakasta sekä valtion ja metsähallituksen edustajat. Kalastuskunnan puheenjohtajaksi valittiin Yrjö Saari, varapuheenjohtajaksi Heikki Kiljala sekä muiksi toimikunnan jäseniksi Matti Kiviniemi ja Uuno Lepistö. Seuraavana vuonna valittiin ensimmäinen varsinainen johtokunta, jonka esimieheksi tuli Ilmari Sorola, varaesimieheksi Matti Kiviniemi sekä muiksi jäseniksi Uuno Lepistö, Kalle Kokkoniemi, Juho Kesola ja Ville Luotola.

Kalastuskunnan toiminta on liittynyt paljolti kalastuslain toteuttamiseen liittyviin tehtäviin. Kokouksissa on yleensä asiantuntija (kalastusneuvoja) esitelmöinyt kalastukseen liittyvistä asioista, on keskusteltu rauhoituspäivistä, harrastettu kalanviljelyä (jopa kilpailuna), pidetty saalisluetteloita ja järjestetty erilaisia kalastuskilpailuja. Jopa veneentekokursseja on pidetty. Samaten kalastuksenvalvojan valinta on kuulunut kalastuskunnan tehtäviin. Jo vuonna 1956 kalastuskunta kiinnitti huomiota vesistöjen säännöstelystä kalakannalle ehkä aiheutuviin haittoihin. Vilkasta keskustelua herätti myös vesihallituksen päätös vuonna 1979, joka koski säännöstelyjärvien kalakannan tarkkailun lopettamista. Tähän päätettiin ryhtyä hakemaan muutosta.

Kalastuskunta on ollut kiinnostunut myös tutkimustyöstä: se luovutti maataloushallituksen kalataloudelliselle tutkimuslaitokselle Lintulammen erilaisten tutkimusten kenttäalueeksi. Lintulampi saatiin takaisin vuonna 1970, jolloin se päätettiin muuttaa virkistyskalastusaltaaksi. Myös Kalajan Valkeisesta on päätetty muodostaa urheilukalastusjärvi, johon istutetaan järvitaimenta. Vuodesta 1970 lähtien kalastuskunnan esimiehenä on toiminut Pentti Huotari ja sihteerinä Matti Hietala.

Metsästystäkin on Reisjärvellä harjoitettu jo hyvin varhain. Tosin 1600-luvulta on tieto, että eränkäyntiin ei riittänyt enää aikaa yhtä paljon kuin ennen, koska ”kaiket talvet piti hakata ja ajaa tervaksia”. Myös kruunun turkiksien saanti vaikeutui, ja niinpä kaksi Reisjärven miestäkin Markus Pekanpoika Haikonen ja Antti Leppänen nimitettiin kuninkaan metsästäjiksi, ja he saivat palkkioksi verovapauden karjaveroa ja kymmenyksiä lukuunottamatta. Kuntakokousten pöytäkirjoistakin löytyy muutamia metsästykseen liittyviä merkintöjä: 2.4.1883 todetaan, että ”seuraavat ketunnahat on näytetty ja saavat palkkionsa vuoden ylöskannossa talollinen Juho Potila 2 kpl, torppari Juho Heikkilä (eli Pajala) 2 kpl, Manna Partanen 1 nahka ja Matti Nisukangas 1 nahka”.

Kuntakokous päätti 29.9.1883, ettei kunta enää maksa tapporahaa ketuista ja haukoista. Muista petoeläimistä maksettiin, ja 22.12.1884 kuntakokouksen pöytäkirjassa mainitaan, että ”Pekka Hautala näytti ilveksen nahkaa, josta maksetaan tapporahaa kun kunnan päätös tulee tästä” ja uudestaan 24.2.1885 ”kuntakokouksessa näytti Pekka Hautala 2 ilveksennahkaa, josta saa palkkion 25 mk kunnan kassasta” sekä 25.3.1886 ”Taavetti Ahola ja Erkki Partanen näyttivät kokoukselle kumpikin yhden ilveksen nahan, joka merkittiin ja saa palkkion ja todistetaan”.

Reisjärvellä on sittemmin metsästetty yleisvaltakunnallisen lainsäädännön mukaisesti. Viime vuosikymmeninä on perustettu metsästysseuroja, jotka tekevät myös riistanhoitotyötä. Näitä ovat Kangaskylän seudun metsästysseura Repo, Reisjärven Eräveljet ja Kalajanjoen metsästysseura.

Kansainvälistä yhteistoimintaa harjoittavat järjestöt

Reisjärvellä toimii kaksi yhdistystä, joiden toimintaperiaatteisiin ja tavoitteisiin kuuluu ystävyys- ja yhteistyön harjoittaminen yli maan rajojen. Jatkosodan jälkeen Reisjärvelle saapui Suomi–Neuvostoliitto-seuran keskusjohdon kiertokirje, jossa kehotettiin perustamaan kuntaan seuran paikallisosasto. Ajatus sai paljon kannatusta ja Suomi–Neuvostoliitto-seuran Reisjärven osaston perustamiskokous pidettiin 29.11.1944. Paikalla oli kolmisenkymmentä henkeä. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Tyyra Sorola, Vilho Kantola, Eemil Kokkoniemi, Toivo Kärkkäinen, Väinö Reinikainen, Manna Jauhiainen, Milja Paavola, Kalle Paavola, Kaapo Nisula ja Veikko Kervinen. Alkuinnostus oli valtaisa. Puolen vuoden kuluttua jäsenmäärä oli jo yli 350. Yhdistys pyrki saamaan erilaisia näyttelyjä Reisjärvelle, järjesti ohjelmallisia juhlia, perusti opintokerhoja jne. Toiminnan alkuaikoina yritettiin hankkia kuntaan urheilukenttä. Tätä varten Reisjärven SNS:n osasto sai jo hankittua maaalueen Tolpankankaalta, mutta rahavaikeuksien takia urheilukenttähanke raukesi ja maa-alue myytiin Voimistelu- ja Urheiluseura Voimalle.

Tultaessa 1960-luvulle osaston toiminta oli melko lamassa. Sitä jatkui aina 1970-luvun puoliväliin, jolloin oli havaittavissa elpymisen merkkejä. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi monet hankkeet ovat rauenneet, mutta yhdistys on kuitenkin tuottanut Reisjärvelle korkeatasoisia neuvostoliittolaisia taiteilijavierailuja ja elokuvailtoja. Samaten on järjestetty matkoja ympäristökunnissa vierailevien neuvostoliittolaisten taiteilijoiden esityksiin. Koko 1980-luvun puheenjohtajana on toiminut Vilho Paananen.

Toinen Reisjärvellä toimiva kansainvälisyyttä edustava yhdistys Reisjärven Lions Club ry. aloitti toimintansa vuonna 1969, jolloin sen ensimmäisenä presidenttinä oli Lauri Närvänen ja sihteerinä Mikko Ruuska. Järjestön tavoitteena on kansojen välisen yhteisymmärryksen kehittäminen, eri klubien yhdistäminen ystävyyden, hyvän toveruuden ja keskinäisen yhteisymmärryksen avulla. Tärkeänä periaatteena on myös toiminta oman paikkakunnan hyväksi ilman henkilökohtaista taloudellista hyötyä.

Reisjärven Lions Club ry. on harjoittanut paikkakunnalla sosiaalista toimintaa ja osallistunut Reisjärven kehittämiseen: on rakennettu leikkipuisto, rantatelineitä, tehty uimaranta ja jääkiekkokaukalo, kunnostettu ympäristöä ja järjestetty erilaisia tempauksia. Vappuna 1986 klubi järjesti Reisjärven ensimmäiset järjestömessut. Samassa yhteydessä Lions Club kokosi tiedot Reisjärvellä toimivista yhdistyksistä ja järjestöistä Reisjärven järjestökalenteri -nimiseksi julkaisuksi.

Kotiseututyö

[Kuva: Museon avaus]
Museon avaus 10.7.1976, kuvassa Liisa Sorola ja Tauno Nyman.

Reisjärven Kotiseutuyhdistys perustettiin 25.9.1949 kunnanhallituksen koolle kutsumassa yleisessä kokouksessa. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Reino Suomala ja varapuheenjohtajaksi Urho Aho. Muita johtokunnan jäseniä olivat Heikki Kiljala, Viljami Kuoppala, Erkki Korhonen, Inga Sorola, Sylvi Saksio ja Maija Hietala. Kotiseutuyhdistys kerää vanhoja historiallisia kotiseudun elämään ja toimintaan liittyviä esineitä, joita säilytetään vuonna 1976 avatussa kotiseutumuseossa. Museo, joka sekin on yhdistyksen aikaansaannos, sijaitsee manttaalikunnan lahjoittamassa lainamakasiinissa kirkon vieressä.

Kotiseutuyhdistys on ollut aloitteentekijä kouluille hankittujen kaatuneitten muistolaattojen ja nälkään kuolleiden muistomerkin saamisessa. Se on pystyttänyt myös muistomerkin kivikauden aikaiselle asutukselle Hylkirannalle. Lisäksi kotiseutuyhdistys on julkaissut kirjallista materiaalia Reisjärvestä: kolmiosainen vihkonen Kotiseutumme Reisjärvi lienee näkyvin tulos. Kotiseutuyhdistys osallistui myös Suur-Kalajoen historian aikaansaamiseen. Yhdistyksen johtokunta julisti kokouksessaan 14.5.1951 vaakunakilpailun, ja sen voitti Eemil Töllin ehdotus ”Atras”, joka symbolisoi Reisjärven kalastuselinkeinoa. Tästä saatiin vuonna 1952 Reisjärvelle kunnan nykyinen vaakuna.

Haapajärvi-seura ja Reisjärven Kotiseutuyhdistys ryhtyivät yhteistoimintaan paikallislehden julkaisemisessa v. 1966. Näin Haapajärvellä ilmestynyt lehti muutti nimensä Maaseläksi ja siitä tuli myös Reisjärven paikallislehti. Kotiseutuyhdistys on järjestänyt Susisaaressa perinne- ja takkailtoja, joista v. 1974 muodostuivat vuosittain vietettävät, kotiseutuhenkeä ylläpitävät, kuntalaisia yhdistävät kotiseutupäivät, Reisjärvi-päivät.

Lainamakasiini ja manttaalikunta

Reisjärven manttaalikunta on maanomistajien eli ”manttaalinomistajien” yhteenliittymä, jolla on pitkät perinteet. Laki manttaalikuntien perustamisesta annettiin vuonna 1889. Manttaalikunnan yksi keskeinen tehtävä on ollut lainamakasiinin hoitaminen, johon kuntakokous valitsi erillisen hoitokunnan. Alussa sen puheenjohtajana oli kuntakokouksen tai kunnallislautakunnan puheenjohtaja, joka sai siitä erilliskorvauksen.

Vuonna 1860 määrättiin, että jokaiseen kuntaan on rakennettava oma lainamakasiini. Sen tarkoituksena oli taata kunnan asukkaiden siemenviljan tarve ja katovuosien aikana myös syömävilja niin pitkälle kuin resurssit riittivät. Tämän perusteella Reisjärvellekin rakennettiin lainamakasiini eli lainajyvästö vuonna 1864. Lainamakasiinille oli myös laadittava ohjesääntö, joka maaherran piti vahvistaa. Siinä määrättiin mm. perusvaraston suuruus, lyhennykset ja korko. Jos kelvollisia jyviä ei jonakin vuonna tullut, ne voitiin jättää vastaanottamatta. Vastaavasti itämätön vilja oli mahdollista myydä kokonaan pois makasiinista.

Tilanne on ilmeisesti ollut tällainen vuonna 1908, koska helmikuun kolmantena kokoontunut kuntakokous päätti muuttaa rahaksi lainamakasiinin jyvät ja antaa rahat (8 000 mk) Reisjärven kunnan säästöpankin pohjarahastoksi. Reisjärven kunnan lainajyvästöllä on ollut varsin suuri merkitys erityisesti katovuosien aikana. Sen hoito ei kuitenkaan ole ollut helppoa. Lähes koko sen olemassaolon aikana siellä on ollut ”vaillinkia”, epävarmoja saatavia, maksamattomia lainoja ja korkoja. ”Tilintutkijat” ovat saaneet olla jatkuvasti huomauttamassa.

Erityisen suuri vajaus (mahdollisesti 80 hl) on ollut 1880-luvulla, jolloin metsäntarkastaja K. J. Lariik toimi hoitokunnan puheenjohtajana. Kuntakokous vaati selvitystä vajaukseen ja korvausta K. J. Lariikilta. Tämä ei kuitenkaan osannut sanoa, mistä vajaus johtui, ja kielsi itse olevansa syyllinen siihen. Pöytäkirjoistakaan ei käy ilmi, saatiinko vajauksen syy selville. Vajausta ei lähdetty käräjäteitse hakemaan Lariikiltakaan. Tämä viittaisi siihen, ettei Lariikia pidetty syyllisenä (kunta luopui korvausvaatimuksesta ja syytteistä Lariikia vastaan) ja ainoaksi mahdollisuudeksi jää ulkopuolinen varkaus.

Reisjärvellä aloitti kunnanvaltuusto toimintansa vuonna 1919, jolloin kuntakokousten aika päättyi. Myös kunta ja manttaalikunta erkanivat, ja tässä yhteydessä nousi esiin kysymys lainamakasiinin omistuksesta. Asiasta kehkeytyi riita, jonka korkein hallinto-oikeus ratkaisi manttaalikunnan eduksi: ”Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 9.10.1928 nojalla luovutamme Reisjärven kunnan manttaalikunnalle kaikki lainajyvästön varat tilinpäätöksen perusteella.” Näin kirjoitettiin kesällä 1929 Reisjärven kunnan lainajyvästön kokouksen pöytäkirjassa. Manttaalikunnan tilikirjasta käy ilmi, että vuosi 1931 oli ensimmäinen, jolloin makasiini on ollut manttaalikunnan omistuksessa.

[Kuva: Reisjärven Osuusmeijeri]
Reisjärven Osuusmeijeri.

Lainamakasiini siirtyi manttaalikunnalle vaikeana aikana, sillä pula-aika koetteli seuraavina vuosina reisjärvisiäkin melkoisen ankaralla kädellä. Hyvänä osoituksena tästä on Albert Närhen ja Antti Kähkösen 31.12.1934 päivätty tarkastuskertomus, jossa he huomauttavat toimenpiteisiin ryhtymisestä 90 velkakirjan suhteen, muistuttavat lainojen hoitamattomuudesta, takauksien puutteellisuudesta, velallisen kuolemasta tai omaisuuden menetyksestä. Makasiinin varoista on vuonna 1923 lahjoitettu 4 000 mk vapaussodan sankaripatsaan hankkeeseen. Jyvästö on myös lainannut rahaa, sillä esim. vuoden 1930 talousarviossa on korkotuloja seurakunnalta 3 200 mk ja säästöpankilta 240 mk. Vuoden 1932 vuosikertomuksessa mainitaan korkotuloina 1 500 mk Reisjärven Osuusmeijeriltä. Laina liittynee vuonna 1930 valmistuneen uuden tiilisen meijerirakennuksen aikaansaamiseen. Vuoden 1941 vuosikertomuksessa on maininta, että lainajyvästö on saanut Reisjärven kunnalta takaisin vuonna 1937 lainatun rahasumman (16 640 mk) ilman korkoa. Tästä tilintarkastajat Juho Laurila ja Antti Viljamäki huomauttavat ja kysyvät, onko oikein pitää varoja näin kauan korottomana lainana.

Vuonna 1945 perustetun Reisjärven Sähkö oy:n tukemiseen manttaalikunta osallistui ostamalla sen osakkeita 125 kappaletta à 1 000 mk ja antamalla lainaa ”saman summan edestä”. Vuodelta 1946 on tilintarkastajien pöytäkirjassa maininta, että Valtion viljavarasto on määrännyt myymään kaiken viljan, joka ei ole siemenkelpoista. Tilintarkastajat toteavat, että lainajyvästön sääntöjen mukaan makasiinissa pitäisi olla vähintään 2 000 kg vehnää, 5 000 kg ohraa, 2 000 kg ruista ja 7 000 kg kauraa. Mutta viljaa ei ole lainkaan, eikä kukaan tee siemenviljan viljelysopimuksia.

Sota-aika tuntui lainajyvästönkin toiminnassa. Liikenevää viljaa oli myytävä Valtion viljavaraston määräämin hinnoin armeijan ja elintarvikehuollon käyttöön. Lainajyvästön asioiden hoito alkoi helpottua 1940-luvun lopulla, sillä makasiini tyhjeni viljasta, ainoastaan rahaa oli jäljellä. Jyvästölle tulevia velkoja ei enää maksettu jyvillä. Varmuusvaraston pitäminen ei ollut tarpeellista, ja näin lainamakasiinin merkitys väheni vähenemistään. Viimeinen manttaalikunnan jyvästön hoitokunnan tekemä talousarvio koskettelee vuotta 1954. Manttaalikunta lahjoitti vuonna 1973 viljamakasiinin Reisjärven kotiseutuyhdistykselle museorakennukseksi. Manttaalikunnan pitkäaikaisin puheenjohtaja on ollut Onni Kähkönen, joka hoiti tehtävää vuoteen 1977 saakka, jolloin puheenjohtajaksi valittiin Urho Aho. Hänen jälkeensä vuodesta 1981 puheenjohtajana on toiminut Heimo Saartoala. Vaikka manttaalikunnan merkitys on nykyisin [vuonna 1987] vähentynyt, sillä on kuitenkin vielä jäljellä varsin harvinainen jäsenistön verotusoikeus, jota Reisjärvellä tosin ei ole käytetty enää vuosikymmeniin.

Lotta Svärd -järjestö

Suojeluskunnan sisaryhdistyksen Lotta Svärd -järjestön tehtävänä oli sääntöjen mukaan ”herättää ja lujittaa suojeluskunta-aatetta ja avustaa suojeluskuntajärjestöä suojaamaan uskontoa, kotia ja isänmaata”. Lotta Svärd -järjestön Raahen piirin Reisjärven paikallisosaston perustava kokous pidettiin kirkonkylän kansakoululla 18.11.1925. Järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Ester Jukola, varapuheenjohtajaksi Elli Kuoppala sekä sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi Laina Laurio.

Yhdistyksen toimintaa kuvaavat hyvin erilaiset jaostot: varustusjaosto (johtajana Frida Kirri), muonitusjaosto (Sirkka Pulkkinen), lääkintäjaosto (Jenny Lappalainen), keräysjaosto (Tyyra Ahlholm). Ensimmäisenä toimintavuotena yhdistyksessä oli 26 jäsentä ja yksi kannattajajäsen. Eräänlaista lottatoimintaa Reisjärvellä oli ollut jo ennen perustavaa kokousta: vuosina 1923 ja 1924 paikkakunnalla toimi ns. suojeluskunnan ompeluseura. Se ruokki suojeluskuntalaisia näiden leireillä ja harjoituksissa. Samaten ompeluseura avusti Reisjärven sankaripatsaan hankkimisessa.

Reisjärven lottien toimintamuotoihin kuuluivat säännölliset ompeluillat, suojeluskunnan muonitus, Haapajärvellä toimivan joukko-osaston muonitus talvi- ja jatkosodan aikana vuorotellen haapajärvisten lottien kanssa, erilaiset juhlat ja vierailut lähinnä Haapajärvelle, Sieviin ja Toholammille. Myös erilaisia voimistelu- ja lauluiltoja sekä myyjäisiä on järjestetty, ja vuosina 1932–1937 toimi suojeluskunta- ja lottakuoro. Usein lotat järjestivät keräyksiä erilaisiin suojeluskunnan tarkoituksiin. Tulos oli poikkeuksellisen hyvä, koska kuten toimintakertomuksessa mainitaan ”paikkakunnan väestö on aina suhtautunut myötämielisesti työhömme ja ollut aina valmis antamaan runsain käsin aitastaan milloin lotat talosta taloon kulkien ovat olleet muonavaroja pyytämässä”.

Reisjärven Lotta Svärd -osaston jäsenmäärä on vaihdellut eri vuosina: alimmillaan se on ollut vuonna 1928, jolloin jäseniä oli 20. Jäsenmäärä nousi 1930-luvulla ja lähenteli neljääkymmentä. Kaikkiaan osastossa oli sen perustamisesta lakkauttamiseen (1944) 160 eri henkilöä jäsenenä.

Toimintaa varsinkin alkuaikoina haittasi myös se, kuten Ester Jukola ja Milja Korpi laatimassaan vuosien 1925–1930 toimintakertomuksessa toteavat, että ”juuri ne henkilöt, joilla olisi erikoista kykyä ja harrastusta lottatyöhön, joutuvat muuttamaan paikkakuntaa”. Lotat lahjoittivat 6.12.1926 Reisjärven suojeluskunnalle lipun, jonka oli piirtänyt luutnantti Haapasalo ja neulonut lotta Jenny Lappalainen.

Pari seuraavaa vuotta olivat puuhakasta rahankeruuta talovelkojen maksamiseksi. Myös piirikursseille ja lottapäiville osallistuttiin. Rakennuksista voidaan mainita vielä vuonna 1938 säästöpankin tontille valmistunut maja eli kahvila, joka oli auki vain kesäisin mutta joka siitä huolimatta tuotti hyvin. Majatoimikunta elättelikin toiveita, että ”siitä tulisi paikallisosastomme rahapaja, jota me voisimme käyttää taas sen työn hyyäksi, jota varten me lotat olemme toiminnassa”.

Lähestyvä sota kuitenkin keskeytti hyvän kehityksen. Sodan aikana Reisjärven lotat olivat erilaisissa tehtävissä: 18 toimi rintamaoloissa ja sotasairaaloissa, väestö- sekä huoltotehtävissä oli 25–30 lottaa. Lotat hoitivat myös puhelinkeskus- ja ilmavalvontatehtäviä. Reisjärvellä oli Kivimäen kankaalla ilmavalvontatorni, jossa lotat tähystivät sodan aikana. Puhelinkeskuksen ympärivuorokautista päivystystä hoitivat Eeva Hovi (Malmivaara) ja Vieno Aho. Lotat muistivat myös rintamalla taistelevia osastoja erilaisin lähetyksin ja lahjoin, joista he saivat paljon kiitosta.

Lottajärjestönkin toimintaan liittyi läheisesti liikunta ja urheilu. Piirinmestaruuden viiden kilometrin hiihdossa saavuttivat muun muassa Impi Piispanen ja Esteri Heikkilä (Sitkiä). Ohjelmassa olivat myös jokavuotiset prosenttihiihdot ja -kävely viiden kilometrin matkalla. Kilpailu oli sekä paikallisosastojen että piirien välinen.

Lotta Svärd -järjestön Reisjärven osaston yhteydessä toimi myös kaksi kyläosastoa; Levonperän kyläosasto perustettiin 9.12.1930 ja Iso-Kalajan osasto 29.3.1932. Niiden jäsenmäärä vaihteli 10–12 henkeen. Näillä, samoin kuin paikallisosastollakin, oli vielä tyttöosastot, joiden jäsenluettelot alkavat 18.2.1936 ja päättyvät 1.6.1944. Kaikkiaan jäseninä oli tuona aikana 187 eri henkilöä. Marraskuussa 1944 määrättiin Lotta Svärd -järjestö lakkautettavaksi.

Kesällä 1944 Kokkolan piiriin siirtynyt Lotta Svärd -järjestön Reisjärven paikallisosasto piti viimeiset kokoukset (johtokunta ja yleinen kokous) 22.11.1944. Niissä sekä aikaisemmassa johtokunnan kokouksessa päätettiin velkojen maksun jälkeen lahjoittaa loput rahat kummilapselle, paikallisosaston uudet varusteet kauimmin palveluksessa olleelle lotalle, uusi hella sairaalalle, astiat, kalusto ja lottamaja maatalousnaisille. Levonperän kyläosasto lahjoitti käteiskassan äitienpäivätoimikunnalle ja säästössä olleet rahat kummilapselle. Iso-Kalajan kyläosasto luovutti kaiken irtaimen omaisuuden Iso-Kalajan maamiesseuralle.

Maamiesseurat

Vuonna 1913 perustettiin Keskipiirin maamiesseura, joka oli tarkoitettu koko Reisjärven kunnan alueen kattavaksi. Perustava kokous pidettiin Savolanniemen Laitilassa Antti Kuoppalalla. Johtokuntaan tulivat valituiksi Antti Kuoppala, Johan Häkkinen ja Gideon Kinnula. Maamiesseura järjesti jo alkuaikoina erilaisia kursseja, joilla pyrittiin kehittämään maataloutta. Viljelytekniikkaa, karjanhoitoa ja käden taitoja kehittäviä kursseja oli sekä naisille että miehille. Mainittakoon, että vuosina 1915–1916 pidetyllä nikkarikurssilla tehtyjä esineitä tapaa vielä eri talouksissa. Vuosina 1920–1921 järjestetyssä valtakunnallisessa pellavanviljelykilpailussa Antti Kuoppala sijoittui kolmanneksi. Reisjärvellä on ollut myös eräänlainen kiertävä maamieskoulu: 8.–16.3.1932 järjestettiin Hietalassa karjanhoitokurssi, ja vuonna 1935 oli noin kolmen kuukauden pituinen maamieskoulukurssi. Tällöin kurssilaisten oppitunnit pidettiin nykyisessä Matti Kiljalan talossa ja käytännön harjoittelu toteutettiin Kivimäen karjan hoitamisena. Molempien kurssien johtajana toimi Kannuksen maamieskoulun johtaja, agronomi Kauno Kleemola.

Reisjärven keskipiirin maamiesseura piti ilmeisesti rekisteröintiä varten uuden perustamiskokouksen 7.12.1936. Tällöin puheenjohtajaksi valittiin Ansu Savela, varapuheenjohtajaksi Urho Aho ja sihteeriksi Alfred Äijö. Muut johtokunnan jäsenet olivat Lauri Haikola, Vihtori Autio, Lauri Vainio, Aug. Jauhiainen, Matti E. Aho ja Aate Autio. Toimialueeksi määriteltiin Reisjärven ja Kalajan kylät. Varhaisin säilynyt pöytäkirja on syyskokouksesta 12.10.1940. Seuraava merkintä on vasta 26.4.1945, jolloin pidettiin syys- ja kevätkokous. Vuonna 1941 lienee kuitenkin ollut myös jonkinlaista toimintaa, koska vuoden 1945 kokouksessa luettiin ja hyväksyttiin vuoden 1941 tilit.

Sodan jälkeisenä aikana maamiesseura yritti elvyttää ja tehostaa maanviljelyä toimeenpanemalla muun muassa perunan, ohran ja vehnän viljelykilpailuja. Myös rakennustoimintaan kiinnitettiin huomiota, ja maamiesseuralta sai vuokrata sementtitiilivormuja. Maanviljelyksen tehostamiseen liittyi myös koneellistaminen. Vuonna 1947 seuran omistuksessa oli heinänsiemenen kylvökone, apilanhankaaja ja lajittelija. Jäsenille niiden käyttö oli maksutonta; muilta perittiin vuokraa. Vuonna 1953 maamiesseura päätti ostaa apulannan kylvökoneen, vuonna 1955 traktorivetoisen kasvinsuojeluruiskun ja väkilannoitteen kylvökoneen sekä vuonna 1964 viljankuivurin. Myös erilaisia rakennus- ja kunnostustyössä tarvittavia työkaluja oli maamiesseuran yhteisomistuksessa. Pesulankin perustamisesta keskusteltiin jo vuonna 1946.

Reisjärven kirkonkylän Nuorisoseuran kentällä järjestettiin vuonna 1952 karja- ja maatalousnäyttely. Vuonna 1961 Keski-Pohjanmaan maanviljelysseura ja Reisjärven maamiesseurat järjestivät maatalousnäyttelyn. Paljon kiinnitettiin huomiota kurssitoimintaankin. Alussa mainittujen lisäksi on järjestetty kasvisuojelu-, traktori-, salaojitus-, sokerijuurikkaan viljely-, laidun-, siipikarja- ja AIV-rehun valmistuskursseja. Lisäksi on käyty maatalousnäyttelyissä ja osallistuttu ammattikasvatushallituksen kursseille.

Vuodelta 1947 on mielenkiintoinen merkintä pöytäkirjoissa, sillä silloin ”päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin lähistöllä olevien soiden tutkimiseksi turvepehkun nostoa varten sekä osuuskunnan perustamiseksi tätä varten”. Maamiesseura oli aikaansa edellä myös ympäristönhoidossa: syyskokouksessa vuonna 1959 ”päätettiin pitää pihanhoitokilpailu, johon pyydetään osallistumaan etenkin maantievarsitaloja”. Maamiesseuroja perustettiin vähitellen myös kirkonkylän ulkopuolelle. Vanhin on Kangaskylän maamiesseura, joka on perustettu jo vuonna 1913; Levonperän maamiesseura perustettiin vuonna 1922, Iso-Kalajan vuonna 1933, Hakasaaren vuonna 1957, Kangaspään vuonna 1938, Kinnulanrannan-Mäntyperän vuonna 1962, Köyhänperän vuonna 1947, Leppälahden vuonna 1935, Lokkilan vuonna 1961, Pekkalan vuonna 1945 ja Räisälän vuonna 1943.

Useimpien maamiesseurojen yhteydessä omana itsenäisenä järjestönä toimii maatalousnaisten muodostama yhdistys, joista Keskipiirin maamiesseuran naisosasto on perustettu vuonna 1933, Leppälahden vuonna 1935, Kangaspään vuonna 1938, Räisälän vuonna 1943 ja Kinnulanrannan vuonna 1961. Naisosaston tarkoituksena on koota maa- ja kotitaloutta harjoittavat naiset yhteistoimintaan. Samalla pyritään kehittämään muuta hyvinvointia, henkistä valistuneisuutta ja säilyttämään kulttuuriperinnettä. Tärkeää on myös yhteistoiminta lasten ja nuorten kanssa. Naisosaston toimintamuotoja ovat mm. erilaiset esitelmät, kurssit ja kilpailut. Nykyyhteiskunnassa myös virkistystoiminnan järjestäminen on tullut keskeiseksi.

Reisjärvellä oli 1960-luvulle tultaessa jo niin monta maamiesseuraa, että niiden yhteistoimintaa järjestämään tarvittiin tehokas yhdyselin. Tällaiseksi perustettiin (maatalousvaliokunnan tilalle) Reisjärven maamiesseuraliitto 15.12.1961. Sen ohjelmaan kuului erilaisten koko pitäjän väestölle tarkoitettujen kurssien, juhlien ja tilaisuuksien järjestäminen sekä maatalouden suhdetoiminta eri väestöryhmien välillä. Reisjärven maamiesseuraliitto toimi reilun parinkymmenen vuoden ajan, kunnes se aikansa eläneenä lakkautettiin vuonna 1984, jolloin samalla perustettiin työn jatkajaksi Reisjärven Maatalousseura. Reisjärvelle maamiesseura perustettiin hieman myöhemmin kuin lähimpiin ympäristökuntiin. Nivalaan maamiesseura oli perustettu jo vuonna 1899, Haapajärvelle vuonna 1900, Sieviiin vuonna 1908 ja Reisjärvelle siis vuonna 1913. Pari vuotta myöhemmin Lestijärvi sai oman maamiesseuransa. Reisjärven pitäjän eri puolille perustettujen maamiesseurojen tärkeänä tehtävänä oli maatalousväestön koulutus ja opastus.

Maataloustietouden parantaminen oli niiden toiminnan keskeinen ohjenuora. Ne olivatkin tehokkaita uuden tiedon ja taidon levittäjiä. Tämä aikaisemmin toiminnan päämuotona ollut neuvontatyö on vuosien kuluessa jäänyt vähemmälle. Se johtuu viljelijäväestön ammattikoulutuksen ja tilakohtaisen neuvonnan lisääntymisestä. Nykyisin keskeinen toimintamuoto on palvelu eli lähinnä koneiden yhteiskäytön mahdollistaminen.

Maatalous

Maataloustoiminnan järjestäytyminen etuja ajamaan oli tarkoituksena, kun perustettiin Reisjärven maataloustuottajain yhdistys. Sen perustava kokous oli 19.11.1945, ja siinä yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Ilmari Sorola, varapuheenjohtajaksi Urho Aho ja sihteeriksi Erkki Paalavuo. Muiksi johtokunnan jäseniksi tulivat valituiksi Kalle Kokkoniemi, Sulo Herranen, Paavo Aho ja Matti Suihkonen. Yhdistyksen aatteen levittämiseksi valittiin jokaiseen koulupiiriin piirimies.

Aluksi yhdistys keskittyi jäsenten keräämiseen ja toiminnan organisoimiseen. Jo varhain ryhdyttiin puuhaamaan myös maatalouspäiviä ja muita ammatillisen tietouden ja yhteenkuuluvuuden lisäämistä korostavia tapahtumia. Samoin on pyritty kunnallisvaaleissa aina saamaan maatalousväestöstä riittävä edustus. Maataloustuottajain yhdistys on seurannut ja seuraa tiiviisti myös valtakunnan politiikkaa ja ammattiyhdistystoimintaan liittyviä asioita. Myös oman pitäjän asioita seurattaessa on oltu tarkkoina.

Niinpä esimerkiksi 1950-luvun lopulla Kalajan puolen viljelijät nousivat taisteluun Kalajan kuivatushankkeen mahdollista keskeyttämistä vastaan. Samalla tässä tuli esiin ajoittainen intressien erilaisuus toisaalta kirkonkylän ja toisaalta kalajalaisten maataloustuottajien välillä. Johtokunnan taitavan toiminnan ansiosta karikot kuitenkin vältettiin tuolloin ja myöhemminkin. Yhdistys osallistui myös sankaripatsashankkeeseen rahalahjoituksin. Samaten erilaisiin talkootöihin on annettu apua.

Tultaessa 1960-luvulle yhdistys tehosti valistustoimintaansa, järjesti laajoja keskusteluja jäsenkysymyksestä, osuusteurastamosta, osuusmeijeristä ja Metsäliiton alaan kuuluvista asioista. Samoin pyrittiin kunnan esimerkin voimalla lisäämään maataloustuotteiden menekkiä: esitettiin kunnanvaltuustolle, että ”kaikissa kunnan laitoksissa, kouluissa, sairaaloissa ja vanhainkodilla käytetään voita margariinin asemasta”. Myös nuorisoa on kannustettu. Tästä esimerkkinä on muun muassa Nuorten tuottajain kerhon perustaminen vuonna 1968. Sitä pyrittiin tukemaan ja ohjaamaan alusta lähtien sekä saamaan nuoriso mahdollisimman tehokkaasti mukaan.

Nuorisotyön ohella Reisjärven maataloustuottajain yhdistyksen toiminnassa on 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla ollut Maaseudun tulevaisuus -lehden levikkityötä, osallistumista MTK:n opiston kursseille, tuottajain kaupallisen järjestäytymisen ohjaamista, maatalouden veroneuvontaa, tupailtoja, erilaisia esitelmätilaisuuksia ja maatalouspoliittisia katsauksia. Myös taustajärjestöjä on pyritty saamaan edunajajiksi. Tässä on onnistuttukin hyvin, ja niinpä kevätkokouksessa 1986 voitiin todeta, että osuustoiminnallisista järjestöistä (esimerkiksi Lihakunta, Valio ja Metsäliitto) on tullut tuottajien taloudellisia edunvalvojia.

Nuorisoseurat

Nuorisoseuraliikkeen synty liittyy yleiseen 1800-luvun loppupuolella Suomeen levinneeseen valistusharrastukseen. Sen synnylle loi pohjaa kansallinen herääminen, joka oli Etelä-Pohjanmaalla nuorisoseuraliikkeen synnyinsijoilla omaksuttu 1870- ja 1880-lukujen vaihteessa. Liike levisi lähinnä opettajien ja ylioppilaiden ansiosta. Nuorisoseuraliike korosti kansansivistystyötä ja eri yhteiskuntaluokkien lähentämisen merkitystä. Keskeistä oli myös Santeri Alkion muokkaama oppi itsekasvatuksesta, jonka mukaan ”nuorison oli itsensä, lähinnä vapaan yhdistystoiminnan piirissä, huolehdittava omasta henkisestä kasvatuksestaan”. Usein nuorisoseuran perustamisajatus saatiin naapuripitäjän tai kylän nuorisoseurasta, jonka tilaisuuksissa oli vierailtu.

Haapajärvellä oli keväällä 1902 perustettu nuorisoseura, ja myös Reisjärvelle alettiin puuhata entistä aktiivisemmin omaa seuraa. Reisjärven Nuorisoseuran perustava kokous pidettiinkin todennäköisesti syys–lokakuussa 1902. Ensimmäisen johtokunnan puheenjohtaja oli opettaja Karikko ja sihteeri R. Raitanen. Muita johtokunnan jäseniä olivat T. Pohlman, Pietari ja Kalle Savola, L. Kajuutti ja J. Kemell. Nuorisoseuran toiminta alkoi nykyiselle paikalle tuodussa vanhassa Kujalan tuvassa. Sen huonokuntoisuuden takia jouduttiin kuitenkin siirtymään Savolan tupaan, kunnes 1907 rakennettiin ensimmäinen talo ”Sampola” nykyiselle paikalle. Vihkiäisjuhla pidettiin kesällä 1908. Siinä toimittiin parikymmentä vuotta, kunnes vuonna 1928 rakennettiin ajanmukaisempi toimitalo.

[Kuva: äitienpäivän viettoa]
Äitienpäivää viettämässä kirkonkylän nuorisoseuralla 1930-luvulla.

Toiminta oli heti alussa vilkasta. Yhtenä syynä lienee ollut se, että pitäjän kansakoulunopettajat lähtivät innokkaasti mukaan. Näytelmäharrastus oli hyvin suosittua, ja näytelmiä esitettiin monia: Tukkijoella, Roinilan talossa, Murtovaaralaiset, Seitsemän veljestä, Hallin Janne, Särkelä itte jne. Myös erilaisten juhlapäivien (Kalevalan päivä, joulu, itsenäisyyspäivä, äitienpäivät, kesä- ja syysjuhlat) järjestelyyn nuorisoseura osallistui kantavana voimana. Nuorisoseurassa toimi myös eräänlainen puhujaseura, jonka kokouksissa jäsenet mittelivät voimiaan henkisessä kolmiottelussa eli laulussa, puheessa ja lausunnassa. Tämä oli yleensä juhlien ohjelmanumeronakin, ja lopussa oli tanssia. Asiasta oli kylläkin erimielisyyttä, sillä kaikki eivät pitäneet tanssia nuorisoseura-aatteelle sopivana. Saatiin kuitenkin sovintoratkaisu: tanssittiin silloin tällöin ja tanssiaikaa oli yksi tunti. Sampolassa oli myös ”puhvetti”, josta sai ostaa ”korviketta, ankarstokkaa ja limonaatia”.

Reisjärven Nuorisoseura liittyi vuonna 1913 Oulun seudun Nuorison Liittoon ja vuonna 1919 Keski-Pohjanmaan Nuorisoseuraan. Tämä tehosti neuvontatoimintaa huomattavasti, ja eri alojen opintokerhotyö sai puhtia. Opintokerhotyön pioneereja ovat Aili Biese, Kiite Kinnula ja Eeva Kiljala. He toimittivat myös seuralehti Vesaa, joka ilmestyi vuosina 1919–1928. Erilaisiin kilpailuihinkin osallistuttiin: esimerkiksi vuonna 1946 Reisjärven kirkonkylän Nuorisoseura tuli toiseksi ja vuosina 1947, 1948 ja 1951 ensimmäiseksi Keski-Pohjanmaan Nuorisoseuran kokovuotistoimintakilpailuissa.

Urheilullakin on ollut merkittävä osa nuorisoseuran toiminnassa. Tietoja on vuoden 1904 nuorisoseuran järjestämistä hiihtokilpailuista, jotka voitti Kalle Ahola ja joissa August Partanen oli toinen. Samainen Kalle Ahola voitti myös neljä vuotta myöhemmin nuorisoseuran järjestämät jäähiihdot. Vuonna 1912 alkoi Reisjärven Nuorisoseura järjestää yleisurheilukilpailuja, joissa lajeina oli 100 m, 1000 m ja 110 m:n häkkijuoksu (= aitajuoksu). Myös pyöräily tuli mukaan näihin aikoihin: kilpamatkana oli 10 km. Vanhemman polven parhaita urheilijoita olivat hiihdossa Juho Nyman, Jani Nyman, Eino Kumpula ja Heikki Heikkilä. Naisista hiihdossa kunnostautuivat Tyyne Savola, Lempi Kinnula, Iida Sitkiä ja Olga Lepistö. Pyöräilyssä aktiivisimpia olivat Manu Annala, Vilho Paananen, Antti Itäniemi ja Ville Luomanen. Uinnissa useimmiten voittoja saavuttivat Paavo Vuorela, Matti Viljamäki ja Eemil Hietala. Juoksussa 2000 metrin matkalla kunnostautuivat Aarne Kumpumäki, Artturi Pekkarinen, Vilho Pulkkinen ja Pietari Kiljala. Naisten sadalla metrillä nopeakinttuisimpia olivat Hilma Heikkilä, Mari Parkkila, lida Sitkiä ja Rauha Kähkönen. Otteluissa taas vahvimpia olivat Paavo Vuorela, Heikki Heikkilä, Antti Viljamäki ja Artturi Pekkarinen.

Vuonna 1921 Reisjärven Nuorisoseuran nimi muutettiin Reisjärven kirkonkylän Nuorisoseuraksi, koska Kangaskylään perustettiin nuorisoseura, joka aluksi käytti samaa Reisjärven Nuorisoseura -nimeä. Toisaalta uusi ryhmittyminen lienee ollut paikallaan myös rekisteröintiä varten: Sampolassa 4.9.1921 pidetyssä yleisessä kokouksessa päätettiin perustaa Reisjärven kirkonkylän Nuorisoseura. Tällöin esimieheksi (puheenjohtajaksi) valittiin Eemil Hietala, sihteeriksi F. Vilho Aho ja muiksi hallituksen jäseniksi Antti Kuoppala, Johannes Häkkinen, Eeli Purola, Lempi Kinnula, Matti Kiljala, Kiite Kinnula, Aate Autio ja Olga Purola.

Reisjärvelle perustettiin siis toinenkin nuorisoseura, joka myöhemmin otti nimekseen Kangaskylän Nuorisoseura. Sen perustava kokous pidettiin 4.12.1921. Tuolloin puheenjohtajana oli Onni Kähkönen ja sihteerinä Jaakko Ahlholm. Johtokunnan muiksi jäseniksi valittiin Tyyne ja Kirsti Laukkanen, Elli Leppälä, Elli Nyman, Vilho ja Lauri Paananen, Antti Viljamäki sekä Pietari ja Lauri Kiljala. Yhdistysrekisteriin seura hyväksyttiin 12.12.1931, jolloin puheenjohtajana toimi Adiel Leppälä. Kangaskylän (ja kirkonkylän) nuorisoseuran oli alkukaavailujen mukaan tarkoitus kattaa koko Reisjärvi. Puuhamiehinä olivat opettajat Aili Biese ja Eetu Mähönen sekä Anni ja Kaarlo Hongel. Tätä varten oli jo 30.1.1921 pidetty yksi perustava kokous Taneli Kiljalan talossa ja ostettu häneltä Kivimäen kankaalta tonttikin. Asia sai kuitenkin syksyllä 1921 toisen käänteen, kun Kangaskylän uusi opettaja Heikki Suorsa ryhtyi ajamaan nuorisoseuraa Kangaskylän ja Leppälahden yhteiseksi. Uusi perustava kokous pidettiin sitten joulukuun alussa 1921 Ollikkalassa Jaakko Kukkolan talossa.

Kangaskylän tien varteen, Jaakko Kukkolan tontille Lintulammen rannalle rakennettiin ensimmäinen seurantalo. Virallisesti sen nimi oli Tapiola, mutta ihmiset nimittivät sitä ”Iisakin kirkoksi”. Nimitys johtui siitä, että kun ohikulkijat olivat kyselleet rakennusmies Jaakko Kukkolalta, mitä tämä rakentaa, niin Kukkola oli vastannut, että tähän tulee Iisakin kirkko. Tämä nimitys taas tulee kirkkoherra Iisakista (= Iisakki Eemeli Peltonen), joka herännäismiehenä vastusti ”tanssitalon” rakentamista. Samalla tontilla oli pieni heikkokuntoinen urheilukenttäkin, jossa oli 100 metrin juoksurata.

Alkuaikoina Kangaskylän Nuorisoseuran puuhamies oli Onni Kähkönen, joka toimi aktiivisesti seurassa yli kaksikymmentä vuotta. Hän oli mukana johtokunnassa sekä opinto- ja näytelmäkerhon vetäjänä. Näytelmätoiminta olikin vilkasta; mm. seuraavat näytelmät olivat suosittuja: Tukkijoella, Pohjalaisia, Simolan talossa, Kapituliherra, Fortuna ja diapolo, Roinilan talossa ja Kihlaus. Seuralla oli myös oma lehti Salon soihtu ja sitä toimitettiin innokkaasti. Kun uutta tietä Reisjärveltä Sieviin alettiin rakentaa, nuorisoseuran talon tontti jäi tien alle. Uusi toimitalo rakennettiin Leppälahteen v. 1957–1958, ja hankkeen päävetäjänä oli Oiva Rossi. Seuratoiminnan kulta-ajan eli 1950-luvun jälkeen toiminta hiljeni.

Urheilu, joka oli ennenkin näytellyt keskeistä osaa, tuli yhä merkittävämmäksi. Hyvänä osoituksena tästä on se, että vuonna 1969 käytiin urheiluseura Pilkkeen kanssa neuvotteluja seurojen yhdistymisestä. Hanke kuitenkin kaatui nuorisoseuralaisten vastustukseen. Tultaessa 1980-luvulle Kangaskylän Nuorisoseuran toiminta hiljeni entisestään ja toimitalokin jouduttiin myymään. Se on nykyisin eri järjestöjen (maamiesseura, metsästysseura, nuorisoseura) toimitiloina, ”seurojen talona”.

Myös Kalajan kylälle perustettiin nuorisoseura. Tämän Iso-Kalajan Nuorisoseuran perustava kokous pidettiin 28.4.1930. Puheenjohtajaksi valittiin Matti Liimatainen, sihteeriksi Augusti Myyryläinen ja rahastonhoitajaksi Otto Paananen. Iso-Kalajankin seuralla oli oma talo, jonka ympärille toiminta keskittyi. Pari ensimmäistä vuosikymmentä olivat melko vilkkaan toiminnan aikaa: järjestettiin urheilukilpailuja, iltamia näytelmineen, tanssiaisia jne. Sitten toiminta alkoi vähitellen hiljentyä. Vuonna 1965 yritettiin vielä kohentaa toimintaa ja seuran taloutta: vuosikokouksessa päätettiin, että joka keskiviikko järjestetään ompeluseurat, joissa on arpomista, nuolenheittoa, ammuntaa jne. Tästä ei kuitenkaan ollut paljon apua, eikä siitäkään, että yritettiin yhteistoimintaa Metsolan nuorisoseuran kanssa.

Paha takaisku koettiin 15.12.1967, jolloin 1950-luvulla rakennettu seurantalo paloi, mahdollisesti tahallaan sytytettynä. Sen jälkeen toiminta keskittyi lähinnä osallistumiseen keskusseuran juhliin ja tilaisuuksiin. Toiminta 1970-luvulla oli etupäässä erilaisten pienten avustusten myöntämistä. Osallistuminen oli laimeaa. Tästä kielii esim. syyskokous vuonna 1973, jossa ”päätettiin tehdä parannus ja osallistua paremmin kuin ennen keskusseuran tilaisuuksiin”. Toiminta kuitenkin hiljeni hiljenemistään: syyskokous 1976 pidettiin, mutta seuraava kirjattu kokous oli vasta 1979 ja sitä seuraava 1984. Yleinen kokous päätti 27.1.1985 ostaa nuorisoseuralle Tarmolan kiinteistön (= entinen osuuskauppa Suomenselän myymälä) ja turvasi näin ainakin tilat mahdolliselle toiminnalle.

Levonperällä on toiminut nuorisoseura Metsolan nuorisoseura. Paikkakunnan körtti-isännät eivät halunneet Levonperä-nimen yhteyteen liitettävän nuorisoseuraa, koska ajateltiin sen herättävän pahennusta. Siksi nimeksi otettiin Metsolan nuorisoseura. Sen perustavassa kokouksessa, joka pidettiin toukokuussa 1947, oli noin 50 henkeä mukana. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin myymälänhoitaja Väinö Ylikorpi. Nuorisoseuralla oli oma tanssilava Perälässä. Sen ympärillä oli urheilukenttä, jossa järjestettiin kesäjuhlia ja urheilukilpailuja. Juoksuradan pituus oli 300 metriä, mutta pikamatkat juostiin maantiellä. Opintokerhotoiminta oli vilkasta, ja ompeluseuroilla kerättiin rahaa maksuihin. Yhteisiä tanhuharjoituksia pidettiin Kalajan ja kirkonkylän nuorisoseurojen kanssa, ja näytelmätoiminta kukoisti. Ohjaaja-apua saatiin jonkin verran keskusseurasta, mutta paikkakunnan opettajat ja Uuno Lehto toimivat useimpien näytelmien ohjaajina.

Metsolankin toiminta hiljeni vähitellen ja loppui kokonaan 1960-luvun puolivälissä. Lavan kohtaloksi tuli purkaminen, ja vuonna 1977 se myytiin huutokaupassa. Lokkiperälle perustettiin nuorisoseura 1960-luvun alkupuolella. Tämän Lokkiperän Nuorisoseuran puheenjohtajana toimi Matti Niskanen, jota ”Lokkiperän keisariksi” kutsuttiin. Hänellä oli omistuksessaan tanssilava, jonka ympärille toiminta paljolti keskittyi. Tanssien lisäksi lavalla oli ohjelmallisia esityksiä. Lokkiperän Nuorisoseura jäi verrattain lyhytikäiseksi, sillä sen syntykin ajoittuu jo nuorisoseuraliikkeen laskun alkamisen ajankohtaan. Suomen ensimmäinen nuorisoseura perustettiin Kauhavalle vuonna 1881. Kun Reisjärvelle perustettiin nuorisoseura (vuonna 1902), oli niitä koko maassa jo 427 ja Pohjois-Pohjanmaankin alueella 38, joten monessa pitäjässä oli ennätetty Reisjärven edelle. Mutta juurruttuaan kuntaan nuorisoseura-aate levisi eri kylille ja ulotti vaikutuksensa laajaan väestöön.

Nuorisoseuratoiminta oli Reisjärvellä valtakunnalliseen tapaan verraten vilkasta aina 1960-luvun puoliväliin asti, mutta sen jälkeen toiminta on ollut lähes lamassa. Nuorisoseuraliikkeellä on Reisjärvellä, kuten yleensä maaseudulla, ollut huomattava kansanvalistukseen liittyvä merkitys. Nuorisoseuratyö on myös kasvattanut monia yhteiskunnallisiin tehtäviin. Samaten se on tasoittanut murrosajan ilmiöitä.

Paloapuyhdistys

Jo 1800-luvun puolella Reisjärvellä vaikutti paloapuyhdistys, jonka synty pohjautui lakiin. Paloapuyhdistyksen perustaminen oli 1800-luvulla useasti esillä Reisjärven kuntakokouksissa. Tehtiin jopa perustamispäätös, jota tosin ei saatu toteutetuksi. Sääntöjä laatimaan kuntakokous valitsi 26.2.1883 Antti Suontakasen, Wilhelm Puurusen ja Antti Mattolan. Laki paloapuyhdistyksistä säädettiin vuonna 1908, ja sen mukaisesti Reisjärven kuntakokous 1.2.1909 päätti jälleen kerran perustaa paloapuyhtiön. Juho Nyman ja Niilo Wiljamäki laativat säännöt, jotka kunnanvaltuusto hyväksyi vasta 20.10.1919. Yhdistyksen varsinainen perustava kokous pidettiin 9.7.1921, jolloin nimeksi tuli Reisjärven kunnan paloapuyhdistys.

Yhdistyksen ensimmäiseen hallitukseen valittiin Wilho Aho, Daavid Laiho, Kalle Savola, Matti Paananen ja Johannes Häkkinen. Hallituksen ensimmäinen kokous oli 5.8.1921, ja siinä poliisi Wilho Ahosta tuli puheenjohtaja sekä sitten myös ensimmäinen toimitusjohtaja. Hallitus päätti jakaa Reisjärven viiteen vakuutuspiiriin, joihin valittiin asiamiehet. Iso-Kalajan piirissä asiamiehenä oli Matti Paananen, Kangaskylässä Kalle Puurula-Harju, kirkonkylässä Daavid Laiho, Levonperällä Antti Vedenpää ja Savolanniemen piirissä Kalle Savola. Poliisi Vilho Aho oli toimitusjohtajana vuoteen 1925, minkä jälkeen kamreeri F. Vilho Aho hoiti toimitusjohtajan tehtäviä vuoteen 1928 ja uudestaan vuosina 1935–1938.

Välillä toimitusjohtajana oli poliisi Juho Laurila. Kanttori Einari Muuttola oli yhdistyksen toimitusjohtajana vuoteen 1955 saakka. Hänen apunaan oli vuodesta 1953 lähtien Erkki Muuttola, josta vuonna 1955 tuli toimitusjohtaja ja joka edelleen [vuonna 1987] hoitaa näitä tehtäviä. Reisjärven kunnan paloapuyhdistys on kehittynyt toimintansa aikana myös muita kuin palovakuutuksia antavaksi vakuutusyhdistykseksi, ja se toimiikin tällä hetkellä lähes kaiken kattavana vakuutuslaitoksena ja valtakunnallisen vakuutusyhdistysjärjestön osana.

Partiotoiminta

Partiolippukunta Reisjärven Eräveljet perustettiin 22.7.1959. Taustajärjestöksi oli lupautunut Reisjärven seurakunta. Vanhempainneuvostoon valittiin Kyllikki Kuoppala, Urho Aho, Urpo Hagman, Esko Lehtola ja Pentti Myllylä. Taustajärjestön edustajana neuvostossa oli Martti Linna. Partiolippukunnan johtajaksi tuli Eino Viitala. Toiminta loppui kuitenkin jo vuonna 1963 vetäjien puutteeseen. Syksyllä 1975 ryhdyttiin Reisjärvellä uudelleen puuhaan partion perustamiseksi. Raimo Mäki-Kortteen johdolla syntyikin Reisjärven Hongankolistajat. Lippukunnan johtajana on nykyisin [vuonna 1987] Jarmo Peltokangas, ja jäsenmäärä on noin 100.

Raittiusseura

Toinen 1800-luvulla Reisjärvellä perustettu yhdistys oli raittiusseura. Raittiusliikkeen keskuksena oli 1870- ja 1880-lukujen taitteessa Vaasa, josta liike levisi nopeasti ympäristöön. Samalla siitä kehittyi väylä monille uusille aatteille. Reisjärvelläkin raittiusseura osallistui yhteiskunnalliseen elämään, mistä on osoituksena mm. merkintä kuntakokousten pöytäkirjoissa 12.12.1887, että ”kunta päätti yhdistyä Raittiusseuran ehdotukseen”. Tästä voisi päätellä, että pitäjässä on tuohon aikaan ollut jonkinlainen raittiusseura, vaikkei siitä juuri muuta tietoa olekaan.

Raittiusseuran toiminta lienee Reisjärvelläkin noudatellut yleistä kehitystä: kun muu yhdistystoiminta kehittyi ja uudet järjestöt ottivat raittiuden edistämisen ohjelmaansa, laantui varsinaisen raittiusseuran toiminta. Samaten nouseva järjestötoiminta houkutteli aktiivisia ihmisiä pariinsa, ja vetäjien puute alkoi näkyä raittiusseuran toiminnassa.

Sotaveteraanit ja -invalidit

[Kuva: Sankarivainajien muistomerkki]
Sankari­vainajien muisto­merkki Reis­järven hautaus­maalla.

Sodassa kaatuneille ryhdyttiin 1950-luvun lopulla suunnittelemaan muistomerkkiä. Kirkkovaltuusto nimesi toimikunnan, jonka puheenjohtajana oli Erkki Vaaramo, sihteerinä Lauri Impiö ja jäseninä Liisa Seppinen, Kyllikki Kuoppala, Urho Aho ja Aate Niskakoski. Toimikunta valitsi aiheen ja järjesti varainkeräystilaisuuksia. Kunta, seurakunta ja muut yhteisöt suhtautuivat myönteisesti hankkeen rahoitukseen, ja sankaripatsas pystytettiin 17.9.1960. Tämä elvytti osaltaan veteraanitoimintaa, ja tultaessa 1960-luvulle tuli Reisjärvelläkin ajankohtaiseksi kysymys sotaveteraaniyhdistyksen perustamisesta. Perustavassa kokouksessa, joka pidettiin 20.2.1966, oli läsnä noin 200 sotaveteraania. Reisjärven sotaveteraanit ry. päätettiin perustaa, ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Viljami Kuoppala. Muiksi hallituksen jäseniksi tulivat Eemeli Hirviniemi, Vilho Koljonen, Elma Luikku, Reino Puurula, Reino Suomala ja Osmo Heino.

Pari ensimmäistä vuotta olivat toiminnan käynnistämistä, kartoittamista ja organisointia. Uusia jäseniä pyrittiin hankkimaan aktiivisesti, ja vuonna 1967 heitä olikin jo 359 (nykyään [vuonna 1987] noin 200). Annettiin erilaisia julkilausumia, joissa pyrittiin kiinnittämään huomiota sotaveteraanien asemaan. Vuonna 1967 osallistuttiin sodassa kaatuneitten muistotaulujen hankkimiseen kouluille. Samoin koko toiminnan ajan on ohjelmana ollut erilaisten avustusten kuten veljesavun antamista, seppeleiden laskemista sotaveteraanien haudoille, juhlatilaisuuksien järjestämistä ja varainkeräyksiä yhdistyksen toimintaa varten. Lisäksi on tehostettu sotaveteraanien neuvontaa mm. eläkeasioissa. Vuonna 1968 yhdistyksen puheenjohtajaksi tuli Antti Vinkka ja vuonna 1969 Vilho Paananen, joka jatkoi johdossa lähes kymmenen vuotta. Hänen aikanaan rakennettiin rakennusmestari Viljami Kuoppalan aloitteesta kirkonkylään kaksi rivitaloa veteraaneille (1971–1973). Vuodesta 1969 sihteerinä on toiminut Tauno Kaarto, ja vuodesta 1978 puheenjohtajan nuijaa on heilutellut Reino Suomala. Muut nykyisen johtokunnan jäsenet ovat Lauri Suontakanen, Urho Aho, Uuno Autio, Uuno Kokkoniemi, Aarne Korhonen, Väinö Korkiakoski ja Paavo Kulkkula.

Sotaveteraanien naisjaosto perustettiin vuonna 1969 piirin puheenjohtajan Ella Harjun aloitteesta. Ensimmäisenä puheenjohtajana oli Selma Jauhiainen, sitten 10 vuoden ajan Rauha Pesola ja sen jälkeen Anneli Autio. Sihteereinä ovat toimineet Kyllikki Kuoppala, Marjatta Lundström, Hanna Jokela (peräti 12 vuotta) ja nykyisin [1987] Annikki Nyman. Tämä varsin aktiivinen naisjaosto on koko toimintansa ajan ollut veteraaniyhdistyksen tehokkaana tukijana niin taloudellisissa kuin henkisissäkin kysymyksissä.

Sotainvalidien Veljesliiton Reisjärven alaosasto ry:n perustava kokous pidettiin 2.7.1944. Läsnä oli parikymmentä henkeä. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Jalmari Vehkalahti ja muiksi jäseniksi Kalle Suontakanen, Paavo Hietala, Eino Saartoala, Aate Niskakoski, Arvi Jokela ja Pietari Järvenpää. Johtokunnan kokouksessa 7.7.1944 varapuheenjohtajaksi valittiin Kalle Suontakanen sekä sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi Elias Paavola.

Toiminnan tavoitteena on veljesavun antaminen sitä tarvitseville sotainvalideille. Reisjärven osasto on auttanut jäseniään asumistason parantamisessa, antanut taloudellista apua, ohjannut kuntoutukseen, järjestänyt virkistysretkiä ja ylläpitänyt henkistä vireyttä. Varoja toiminnan rahoittamiseen on saatu iltamien ja urheilutapahtumien järjestämisellä, lahjoituksilla ja keräystoiminnalla. Reisjärven osasto onkin ollut erittäin aktiivinen sotainvalidien syyskeräyksessä. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan osasto on saavuttanut parhaan keräystuloksen Keski-Pohjanmaalla. Tulos on niin hyvä, että on alettu puhua ”Reisjärven hengestä” sotainvalidikeräyksessä. Jo alkuvuosista lähtien sotainvalideilla on ollut tukena naisosasto, jonka jäsenmäärä on pysytellyt neljänkymmenen paikkeilla.

Nykyisenä puheenjohtajana toimii Selma Hietala ja sihteerinä Elma Luikku. Sotainvalidien jäsenmäärä oli perustamisvaiheessa 70–80, mutta aika on vaatinut veronsa, ja tällä hetkellä [1987] jäseniä on 48. Järjestön kokoavana voimana on parinkymmenen vuoden ajan ollut vuonna 1966 sihteeriksi valittu ja edelleen tässä tehtävässä oleva Pekka Hietala. Pitkäaikaisimpia puheenjohtajia ovat olleet Tauno Nyman (1946–1957), Matti Kiviniemi (1959–1971) ja Erkki Autio (1972–1983). Vuonna 1984 uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Erkki Isoaho, joka jatkaa tehtävissä edelleen.

Reisjärven suojeluskunta

Syksyllä 1917 esiintyi Reisjärvellä liikehdintää, joka tähtäsi suojeluskunnan perustamiseen. Pitäjään tuli 3.10.1917 maisteri Viluksela tutkailemaan yleistä mielialaa. Hänen johdollaan pidettiin Nestori Vesterisen talossa neuvottelu, jossa olivat läsnä lisäksi Tuomas Tiippana, Albert Närhi ja N. Lepistö. Samana päivänä otettiin yhteys myös työväenpuolueen edustajiin, mutta yksimielisyyteen ei päästy, ja molemmat osapuolet päättivät perustaa oman kaartinsa. Suojeluskunnan kannalla olevat kutsuivat koolle yleisen kansalaiskokouksen Savolan taloon 13.11.1917. Paikalle tuli yli sata henkeä.

Pöytäkirjan ensimmäisessä pykälässä päätettiin perustaa Reisjärven suojeluskunta. Jäseneksi liittyi heti 51 henkeä. Samalla valittiin viisimiehinen ”pitäjähallinto”: Antti Kähkönen, Heikki Hietala, Kalle Savola, Aate Räisälä ja Tuomas Tiippana. Myös osastojen päälliköt valittiin: Kalajalta Aate Räisälä, Matti Ojala, Matti Siltamäki, Matti Paananen, Erkki Partanen ja Jalmari Finnilä; kirkonkylältä Kalle Luotola, Heikki Hietala, Kalle Uusitalo, Helmer Laitila, Antti Mäkelä, Eino Heinonen, Jani Nyman, Jani Luomala, Niilo Viljamäki, Eetu Mähönen ja Juho Heikkilä; Kangaskylältä Matti Takalo, Juho Ollikkala, Onni Kähkönen ja Albert Närhi. Edellä mainitut muodostivat samalla suojeluskunnan esikunnan. Marraskuussa Reisjärven suojeluskunnan luonne oli aktivistinen (palokunnallinen) mutta muuttui helmikuun alussa varsinaisesti suojeluskuntamaiseksi, eli perustamisen tarkoitus oli sekä aktivistinen että yhteiskuntarauhaa turvaava, järjestyskunnallinen.

Vapaussodan jälkeen suojeluskunnan toiminnassa oli lamakausi. Syyskuussa 1918 suojeluskunta järjestettiin uudelleen ja esikuntaan valittiin Matti Luotola, J. Savola, Albert Närhi ja Jaakko Ojala. Paikallispäällikkönä toimi edelleen Tuomas Tiippana. Hänen jälkeensä 5.10.1919 uudeksi paikallispäälliköksi tuli Helmer Laitila ja 6.6.1922 Eemil Hietala, joka oli toimessa talvisotaan saakka. Hänen jälkeensä jatkosotaan asti paikallispäällikkönä oli Matti E. Aho ja sitten suntio Eljas Paavola järjestön lakkauttamiseen saakka. Muita suojeluskunnan esikuntaan eri aikoina kuuluneita ovat metsäpiiriesimies Vihtori Rapp, Antti Kuoppala, Matti Kiljala, työnjohtaja Asarias Paananen, Einari Muttola, kirkkoherra Pauli Kauppinen, Osmo Rapp, taloustirehtööri Heikki Kiljala, maanviljelijä Aate Leppälä ja kaupanhoitaja Jalmari Vehkalahti.

Varsinaisen sotilaskoulutuksen lisäksi urheilu näytteli merkittävää osaa Reisjärven suojeluskunnassa. Erityisen suosittuja olivat ampumakilpailut. Tuloksiakin saavutettiin, sillä esimerkiksi vuonna 1934 Reisjärven suojeluskunnan joukkue voitti koko järjestön kouluammunnan kiväärillä (93 pistettä sadasta mahdollisesta). Ampujista eniten piirinmestaruuksia saavutti Jalmari Vehkalahti. Suojeluskunnalla oli ampumarata ensin Vesterisen rannassa ja sitten Helmisen kankaalla, vasemmalla puolen vanhaa Levonperän tietä.

Kesällä olivat suosittuja viisiottelut (korkeus, kuula, keihäs, 100 m ja 1 500 m). Toimintaa haittasi kunnollisen urheilukentän puuttuminen: suojeluskunnalla oli vain pieni keskentekoinen urheilukenttä kirkonkylän nuorisoseuran vierellä. Siellä hypättiin ja heitettiin, mutta juoksut järjestettiin maantiellä.

Myös nyrkkeily, pesäpallo ja voimistelu olivat ohjelmassa, samoin pyöräily, ja siinä piirin parhaimmistoon kuuluivat Jussi Nyman ja Ville Leppälä. Talvella taas hiihdettiin: 30 km:n hiihto ja ampumahiihto olivat suosituimpia lajeja. Hiihdossa piirinmestaruuden saavuttivat Jussi Nyman ja Jani Nyman. Reisjärven suojeluskunnan suosituimpiin kilpailulajeihin kuului hiihtoammunta. Parhaita siinä olivat 1920-luvulla Aate Heinonen, Antti Itäniemi, Lauri Kiljala sekä myöhemmin Osmo Rapp, Arvi Nevala, Urho Aho, Aate Leppälä ja Toivo Herranen.

Ikämiesten sarjassa isännöi pitkään Jani Nyman. Juoksijoista mainetta saavutti 3 000–10 000 metrin matkoilla vielä Matti Parkkila, joka 1930-luvun taitteessa oli Raahen suojeluskuntapiirin parhaimmistoa. Suojeluskunnan viisiottelussa kärkinimiä olivat yleisessä sarjassa Ilmari Rekonen ja ikämiessarjassa Asarias Paananen. 1930-luvun puolivälissä oli koossa myös nyrkkeilyjoukkue, johon kuuluivat Aate Leppälä, Eljas Hietala, Urho Aho, Toivo Närhi ja valmentajana poliisi Kuivalainen.

Yleensäkin suojeluskunnan toiminnassa oli urheilulla ja liikunnalla suuri osuus. Kaikissa lajeissa järjestettiin ensin Reisjärven suojeluskunnan mestaruuskilpailut, sitten alueen, piirin ja lopuksi valtakunnalliset suojeluskuntien mestaruuskilpailut. Jokaisessa suojeluskuntapiirissä oli urheilun ja liikunnan alalla oma ohjaaja, josta käytettiin nimitystä kolmas sotilasohjaaja. Raahen sk-piirin viimeinen tällainen ohjaaja oli Taavi Kujala.

Reisjärven suojeluskunta avusti paikallisia viranomaisia myös järjestyksenpidossa. Poliisi pyysi usein suojeluskunnalta apua pontikkatehtaiden hävittämiseen. Reisjärven suojeluskunnan kokouksissa kävi alkuvaiheessa kolmisenkymmentä henkeä. Jäseniä kerättiin lisää, ja määrä nousikin tasaisesti koko ajan: vuoden 1939 vaiheilla aktiivijäseniä oli 150–170 sekä veteraanijäseniä 30–40. Suojeluskunnalla oli myös poikaosasto, jonka johtajina toimivat Urho Aho, Lauri Vainio ja Tauno Nyman. Enimmillään siinä oli 30–40 jäsentä. Suojeluskuntapojat auttoivat suojeluskuntalaisia näiden harjoituksissa mutta järjestivät myös omia harjoituksia.

Sodan aikana pojat suorittivat aseellista vartiointia Kivimäellä olevan puhelinkeskuksen ympärillä. Reisjärven suojeluskunta kuului Raahen suojeluskuntapiiriin 25.8.1940 saakka ja sitten Kokkolan suojeluskuntapiirin XII alueeseen. Moskovassa 19.9.1944 solmitun välirauhansopimuksen 21. artiklan mukaan Suomen suojeluskuntajärjestö lakkautettiin. Reisjärven suojeluskunnan arkiston tarkistustilaisuus pidettiin 26.11.1944, ja Kokkolan sotilaspiirin esikunnan määräyksestä yleiset ja salaiset asiakirjat poltettiin. Sota-arkistoon on jätetty ainoastaan vuosikertomukset vuosilta 1927, 1930, 1931 ja 1940 sekä pöytäkirja vuosikokouksesta 30.1.1941.

Reisjärven suojeluskunnan varusteet ja aseistus luovutettiin armeijan varastoon. Suojeluskunnan rakennus Honkalinna, joka oli tullut Puistolan jälkeen toimitaloksi, lahjoitettiin kunnalle, ja se toimii nykyään terveyskeskuksen perusosana.

Työväenyhdistys

[Kuva: Leppälahden työväentalo]
Leppälahden työväentalo.

Reisjärven työväenyhdistys perustettiin vuonna 1905. Toimintansa alussa se joutui ratkomaan myös ammattiyhdistysasioita ja palkkariitoja. Jäsenistö oli pääasiassa työläisiä ja pientalonpoikia. Jo vuonna 1907 valmistui Leppälahteen työväentalo, mikä vilkastutti yhdistyksen toimintaa huomattavasti. Tosin sitä häiritsi ajoittain paikkakunalla laajaa jalansijaa saanut juoppous. Kaiken kaikkiaan kymmenen seuraavaa vuotta olivat kuitenkin edistymisen aikaa.

Alussa yhdistyksen monivuotisena puheenjohtajana oli sittemmin kansanedustajana toiminut Filemon Savenius. Kansalaissodan aattona työväenyhdistys pystyi vaikuttamaan vielä kunnalliselämään, sillä se sai ehdottamiaan jäseniä (Esa Salmela ja Antti Närhi) mm. uudelleen valittuun elintarvikelautakuntaan.

Vuonna 1916 Reisjärvelle perustettiin toinenkin työväenyhdistys: Kalajankylän työväenyhdistys. Samana vuonna yhdistykselle rakennettiin myös oma toimitalo. Tosin F. Savenius mainitsee vuonna 1928 lehtikirjoituksessaan parastaikaa rakenteilla olevan toisenkin työväentalon eli Kalajan työväentalon, jonka perustamisvuosi olisi siis 1928. Ensimmäisenä puheenjohtajana lienee ollut Heikki Niskanen, sihteerinä Jalmari Reinikainen ja rahastonhoitajana Juho Niemi. Jäsenistö koostui suureksi osaksi vieraan palveluksessa olevista henkilöistä, mutta joukossa oli muutamia pienviljelijöitäkin. Kalajan ja Reisjärven työväenyhdistykset olivat itsenäisiä järjestöjä. Niillä ei ollut yhteistä organisaatiota eikä muuta järjestäytynyttä yhteistoimintaa, ainoastaan vierailuja tehtiin.

Kansalaissodan aikaan vuonna 1918 suljettiin työväentalot Reisjärvelläkin. Seuraavana vuonna toiminta pääsi kuitenkin käynnistymään uudelleen. Tuolloin työväenyhdistystä ravisuttivat myös sisäiset riidat, jotka koskivat lähinnä aatteellista suuntaa. Työväenyhdistysten toiminta vaikeutui, vaikka uusi yhdistyslaki vuonna 1919 teki niiden perustamisen vähemmän paikallisista viranomaisista riippuvaisiksi. Toisaalta on muistettava, että linjariitojen taustalla oli koko työväenliikettä koskettanut kahtiajakautuminen. Se johti siihen, että vuonna 1922 suomalainen äänestäjä ensi kertaa joutui vaaleissa valitsemaan sosiaalidemokraattien ja kommunistien välillä.

Reisjärvellä kommunistinen aines sai myös työväenliikkeessä ylivoimaisen jalansijan sosiaalidemokraatteihin nähden. Syynä lienee se, kuten Urho Aho arvelee, että pitäjässä oli jo työväenliikkeen alkuaikoina erittäin taitavia puhujia ja aktiivisia kommunistipoliitikoita, kuten Filemon Savenius, Manu ja Lauri Kantola sekä Väinö Leppälä. Reisjärven työväenyhdistys hyväksyi kokouksessaan 7.12.1919 uudet säännöt, koska vanhat eivät enää täyttäneet uuden yhdistyslain vaatimuksia. Tähän asti työväenyhdistys oli noudattanut senaatin talousosastossa 28.5.1906 vahvistettuja Suomen työläisliiton sääntöjä. Reisjärven työväenyhdistyksen toimintatarkoitus pysyi ennallaan:

”Edistää työväen sivistyksellistä, taloudellista ja valtiollista kehitystä. Suorittaa herätys- ja valistustyötä paikkakunnan vähävaraisten keskuudessa.”

Reisjärven työväenyhdistyksen toiminta oli alkuaikoina paljolti kenttätyötä; paperityö tahtoi jäädä laiminlyödyksi. Tästä on osoituksena mm. tilintarkastajien lausunto vuodelta 1920. Siinä he huomauttavat ”kuitteja puuttuvan sekä meno- että tulopuolelta” ja toteavat, että ”ei saisi laiminlyödä tehtäviään”. Reisjärven työväenyhdistyksessä seurattiin myös naapurimaan tapahtumia: etenkin Neuvosto-Venäjä oli mielenkiinnon kohteena. Sen tilanteesta keskusteltiin ja päätettiin jopa ruveta avustustoimintaan siellä vallitsevan nälänhädän lievittämiseksi.

Ohjelmallisten iltamien järjestäminen oli yhdistyksen huvitoimikunnan tehtävänä. Toiminta sai uutta intoa lokakuussa 1927 Leppälahden peruskorjatun työväentalon avajaisjuhlien jälkeen. Iltamissa oli yleensä yksinlaulua, näytelmä, puheita, piirileikkiä ja tunti tanssia. Reisjärveltä löytyi varsin kyvykkäitä esiintyjiä (Kantolat, Laihot, Kukkolat, Ollikkalat, Jalmari Hakala, Janne Savenius jne.), eikä joka sunnuntai pidettyjen iltamien ohjelman järjestäminen tuottanut vaikeuksia. Vieraisilla käytiin Kalajan lisäksi Sievissä ja Lestijärvellä.

Työväenyhdistys järjesti urheilukilpailujakin. Lajeina olivat kesällä viisiottelu (korkeus, pituus, kuula, kolmiloikka ja 100 m), 1000 metrin juoksu ja nuolenheitto. Talvisin tietysti hiihdettiin. Työväenyhdistysten toiminta ei Reisjärvellä ollut aina helppoa. Tästä hyvänä osoituksena on Oulun läänin maaherran kirje vuodelta 1924 Haapajärven kihlakunnan kruununvoudille. Siinä vaaditaan nimismieheltä selvitystä siitä miksi hän on sallinut kommunististen Reisjärven ja Kalajan työväenyhdistysten toimia. Nimismies vastasi, että: ”koska yhdistysten toiminta on ollut aina tarkan poliisiviranomaisten silmälläpidon alaisena ja olen huomannut niiden toiminnan rajoittuvan ainoastaan kommunistikiihoituksellisista puheista ja esitelmistä vapaaksi huviohjelmallisten julkisten iltamien järjestämiseksi. Kaikki yhdistykset ovat jo tehneet rekisterimuutosilmoitus anomuksen asianomaiseen paikkaan liittyäkseen Suomen Sosialidemokraattiseen puolueeseen.”

Toiminta vaikeutui liiaksi tai aateristiriidat tulivat ylipääsemättömiksi, sillä 30.11.1924 samat henkilöt perustivat uuden yhdistyksen, Reisjärven työväen paikallisjärjestön. Sopimuskirjan allekirjoittajina olivat Filemon Savenius, Artturi Rekonen (sihteeri), Daavid Laiho (puheenjohtaja), Kalle Ollikkala, Aarne Kumpumäki, Vihtori Niemi, Arno Laiho, Emil Leppälä, Eljas Skantsi, Juho Torvikoski, Jooseppi Raitio, työmies Matti Kantola ja palstatilallinen Matti Kantola. Yhdistys pyrki vaikuttamaan organisoimalla työläisten osanottoa vaaleihin, järjestämällä kokous- ja juhlatilaisuuksia sekä harjoittamalla kirjallista ja suullista valistustyötä. Kovin kauan ei tämäkään yhdistys saanut toimia, sillä se lakkautettiin viranomaisten päätöksellä 3.7.1931.

Reisjärven Kalajankylän työväenyhdistys hyväksyi kokouksessaan 28.3.1920 säännöt, jotka pohjautuivat Suomen Työläisliiton uusiin sääntöihin. Samoihin aikoihin (3.5.1920) yhdistys päätettiin rekisteröidä. Kalajankylän työväenyhdistys ry:n puheenjohtajaksi valittiin työmies Wäinö Reinikainen ja sihteeriksi puuseppä Aukusti Hepolehto. Muut jäsenet olivat torppari Matti Jauhiainen, räätäli Juho Sorola, palstatilallinen Mikko Honkamäki ja työmies Heikki Niskanen. Varalla olivat talokas Kalle Niskanen, palstatilallinen Wilho Lampi ja palstatilallisen vaimo Senni Reinikainen.

Kalajankylän työväenyhdistyksen toiminta ei kuitenkaan jatkunut kovin kauan. Syitä lienee monia. Yhtenä keskeisimpänä ajan poliittinen tilanne: Reisjärvellä, kuten koko maassa, työväenyhdistykset olivat tarkkailun alaisia. Niinpä Kalajan työväenyhdistyksen työväentalolla 20.6.1928 pidetyssä kokouksessa tultiin siihen tulokseen, että ”kun yhdistys ei ole toiminut pitempään aikaan, niin yksimielisesti päätettiin yhdistyksen toiminta lopettaa kannatuksen puutteessa”. Ilmeisesti tarkoituksena oli myös taktikoida, sillä 23.11.1930 samat henkilöt perustivat Kalajankylän Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen. Sen puheenjohtajana oli Heikki Niskanen (joka oli ollut Kalajan työväenyhdistyksen viimeinen sihteeri) ja sihteerinä Eemeli Sorola.

Poliittisten erimielisyyksien ja hajaannuksen takia työväenyhdistyksen toiminta oli rikkonaista. Helmikuun 17. päivänä vuonna 1930 oli perustettu Suomen maa-, metsä- ja uittotyöväenliiton Reisjärven Kalajan osasto n:o 92 ry. Yhdistys on rekisteröimättömänä toiminut varhemminkin, koska Kalajankylän työväenyhdistyksen tilikirjoissa on osastosta maininta vuodelta 1926. Osaston puheenjohtajaksi valittiin Wäinö Reinikainen ja sihteeriksi Alvar Päkkilä. Järjestön tarkoitus oli ”koota ja järjestää seutukunnan maalaisköyhälistö taloudellisten parannusten hankkimiseksi ja henkisen kehitystason edistämiseksi”.

Vastaavanlainen osasto perustettiin myös Leppälahteen Reisjärven työväenyhdistyksen toimipaikalle. Virallisesti tämä Suomen maa-, metsä- ja uittotyöväenliiton Reisjärven osasto n:o 91 ry. perustettiin 23.2.1930, mutta sen toiminnasta on tietoa jo vuodelta 1927. Tuolloin puheenjohtajana oli Filemon Savenius ja sihteerinä Manu Kantola. Reisjärven ja Kalajan osastot eivät saaneet kuitenkaan kauan toimia. Tämä ilmenee Suomen Kansan Demokraattisen Liiton Kangaskylän yhdistyksen valtioneuvostolle 25.6.1947 jättämästä kirjelmästä. Siinä anotaan takaisin Suomen maa-, metsä- ja uittotyöväenliiton Reisjärven osaston n:o 91 ry:lle kuulunutta Rientola-nimistä tilaa, jonka yhdistys menetti tultuaan Helsingin raastuvanoikeuden 17.8.1931 julistamalla päätöksellä lakkautetuksi.

Reisjärven työväenyhdistyksen toiminnan käynnistäminen oli melko hankalaa. Iltamalupia peruutettiin yllättäen ja työväenyhdistysten jäseniä uhkailtiin. Lapuanliike ja siihen liittyneet lieveilmiöt heijastuivat Reisjärvellekin. Työväenyhdistyksen toimintaan lamaannuttavasti lienee vaikuttanut myös se, että järjestön voimahahmot (Filemon Savenius, Väinö Leppälä, Manu ja Lauri Kantola) siirtyivät Neuvostoliittoon. Toiminnan jatkumisen kannalta oli välttämätöntä saattaa yhdistys ainakin ulkonaisesti sosiaalidemokraattiselta näyttäväksi. Todennäköisesti tässä tarkoituksessa perustettiin 6.4.1938 Reisjärven Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry. Puheenjohtajaksi tuli Manu Kukkola ja sihteeriksi Tuomas Storck. Yhdistyksen toimintatarkoitukseksi määriteltiin miltei sanalleen sama kuin Reisjärven työväenyhdistyksen. Lisäyksenä oli että edellytetään noudatettavan sosiaalidemokraattisen puolueen sääntöjä ja ohjelmaa.

Kalajalla toiminta 1920-luvun lopussa ja 1930-luvun alussa oli ehkä vireämpää. Työväenyhdistysten huvitoimikunnan järjestämät iltamat olivat hyvin suosittuja. Niissä kävi myös muita kuin työväenyhdistyksen omaa väkeä, tosin vähemmän. Iltamiin liittyi aina näytelmä, sillä huvivero oli tällöin halvempi. Kalajan työväenyhdistyksen ensimmäinen näytelmä oli nimeltään ”Kirjavassa hameessa”. Iltamavierailuja tehtiin Leppälahteen paikallisen työväenyhdistyksen luo, mutta myös Muurasjärvelle ja Haapajärvelle. Työväenyhdistyksellä ja nuorisoseuralla oli ajoittain yhteistoimintaa: esimerkiksi vuonna 1930 järjestettiin työväentalolla yhteiset iltamat Kalajan koulun kirjaston perustamisen tueksi.

Reisjärvellä työväentalot siis suljettiin 1930-luvulla. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen työväentalot palautettiin takaisin. Kalajan työväentalo oli joutunut työväenyhdistyksen lakkauttamisen jälkeen (1931) Iso-Kalajan nuorisoseura ry:n omistukseen. SKDL:n Kalajan yhdistys ry., joka perustettiin 21.4.1945 tavallaan työväenyhdistyksen toiminnan jatkajaksi, jätti anomuksen valtioneuvostolle, että se 12.7.1946 annetun lakkautettujen yhdistysten toimitalojen palauttamista koskevan lain nojalla lunastaisi ja luovuttaisi hakijalle (= lakkautetulle Suomen maa-, metsä- ja uittotyöväenliiton Reisjärven kalajan n:o 92 ry:lle) kuuluneen tilan toimitaloineen. Iso-Kalajan nuorisoseura vastusti tätä sillä perusteella, että tila oli joutunut pois työväenyhdistykseltä pakkohuutokaupassa ja nuorisoseura oli tehnyt toimitalossa suuria korjauksia. Valtioneuvosto kuitenkin päätti, että työväentalo tiloineen menetettiin yhdistyksen lakkauttamisen vuoksi, ja määräsi tilan 28.10.1948 tekemällään päätöksellä luovutettavaksi SKDL:n Kalajan yhdistys ry:lle. Samalla yhdistys velvoitettiin toimitalossa suoritettujen uudisrakennustöiden ja peruskorjausten vuoksi maksamaan valtiolle korvauksena 25 000 markkaa.

Työväenyhdistysten toiminta Reisjärvellä ei kuitenkaan enää palautunut entiselleen. Poliittinen kahtiajako oli syvä. Työväenyhdistysten ympärille perustettiin SKDL:n ja SKP:n Reisjärven osastot. Työväenyhdistysten historia päättyi, ja tilalle tuli poliittisten puolueiden historia. Työväentalot säilyivät SKDL:n osastojen hallussa. Leppälahdessa sijainnut työväentalo pääsi rappeutumaan, ja se jouduttiin purkamaan v. 1978–1979. Sen sijaan Kalajan työväentalo on viime vuosina kunnostettu, ja se toimii yhä kokousten ja erilaisten tilaisuuksien viettopaikkana

Urheiluseurat

Reisjärvellä harjoitettiin jonkinlaista kilpaurheilua jo viime vuosisadalla. Ensimmäiset hiihtokisat on pidetty tiettävästi vuonna 1895. Yhteislähtö oli Reisjärven Hirviniemestä, ja oli hiihdettävä Vuohtojärven Kellonrannalle ja takaisin. Kääntymispaikkaa ei tiedetty, ja sen takia tuleva voittaja Niilo Viljamäki ehdotti: ”Antakaa minun mennä edellä, minä tiedän mihin on mentävä”. Myös nuorisoseurat, maamiesseurat ja työväenyhdistykset järjestivät Reisjärvellä urheilukilpailuja ennen kuin varsinaisia urheiluun erikoistuneita seuroja oli perustettu. Samaten Reisjärven suojeluskunta oli hoitanut urheilutoiminnan hyvin monipuolisesti. Siksi tuntui, ettei paikkakunnalla ollut tarvetta urheilun erikoisseuran perustamiseen.

Vasta kun suojeluskuntajärjestö lakkautettiin, jäi urheilutoimintaan niin suuri aukko, että pitäjän urheilumiehet ryhtyivät puuhaamaan uutta urheilun erikoisseuraa, varsinkin kun Reisjärvelle haluttiin myös SVUL:oon kuuluva urheiluseura. Reisjärven ensimmäinen varsinainen urheiluun erikoistunut seura oli Reisjärven Voimistelu- ja Urheiluseura Voima, joka on perustettu syksyllä 1926. Työväen Urheiluliittoon (TUL) seura on hyväksytty jäseneksi 29.12.1926. Se lienee Oulun piirin vanhimpia TUL:n seuroja, sillä esimerkiksi vuonna 1917 ei Oulun piirikunnassa ollut vielä työväenjärjestön alaista urheiluseuraa, ja Kokkolan piirikunnassakin niitä oli vain yksi.

Reisjärven Voimistelu- ja Urheiluseura Voiman käynnistäjänä on toiminut Reisjärven työväenyhdistys. Samat henkilöt ainakin esiintyvät vuodelta 1928 peräisin olevissa kuiteissa keskeisinä vaikuttajina. Erityisen toimeliaita ovat olleet Aarno Laiho sekä Manu ja Lauri Kantola. Muita jäseniä tuolta ajalta ovat Kalle Hautamäki, Matti Paavola, Ade Kellokangas, M. Hautala, Eljas Skantsi, Juho Hakala, Einari Hautamäki, V. Leppälä ja Ville Lintula.

Yhtenä rahankeruukeinona oli Työväen Urheilulehden myynti, jota esimerkiksi vuonna 1928 näyttää menneen useita kymmeniä kappaleita. Myös iltamien järjestäminen tuotti jonkin verran, yleensä 150 markan tienoilla. Ohjelma oli melko lailla samanlaista kuin työväenyhdistyksenkin järjestämissä tilaisuuksissa. Lisäksi jäsenet tukivat Voimistelu- ja Urheiluseura Voiman taloutta erilaisin lahjoituksin. Voima pyrki elvyttämään omalta osaltaan paikkakunnan urheiluelämää. Sen ohjelmistoon kuuluivat erilaiset juoksut, hypyt, heitot ja moniottelut. Talvella taas hiihto oli päälajina.

Työväenyhdistyksen ja Voiman järjestämissä kilpailuissa saavutti voiton 1920- ja 1930-lukujen taitteessa useimmiten Kalle Pesola Kangaskylältä. Urheilutoimintaa haittasi suuresti sopivan urheilukentän puuttuminen. Sitä yritettiin saada aikaiseksi jo 1930-luvulla ja jonkinlainen urheilupaikka löydettiinkin, mutta se ei täyttänyt läheskään kaikkia vaatimuksia. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948 saatiin ostetuksi Suomi–Neuvostoliitto-seuran Reisjärven osastolta urheilukenttäalue Tolpankankaalta, mutta sitä päästiin varojen puuttuessa kunnostamaan vasta 1950-luvun alussa. Työhön saatiin kunnaltakin avustusta. Lisäksi järjestettiin entiseen tapaan varojen keräämiseksi ohjelmallisia iltamia ja tanssiaisia Leppälahden työväentalolla. Kenttä tulikin jonkinlaiseen kuntoon, ja siinä pidettiin muutamat kilpailut.

Voiman urheilijoista 1940- ja 1950-luvuilta voidaan mainita Heikki Kinnula ja Veikko Jauhiainen, jotka saavuttivat kolmiottelussa (100 m, kuula, pituus) hyviä tuloksia. Veikko Jauhiainen oli yleisurheilija sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä hän menestyi miltei lajissa kuin lajissa. Pitkän matkan juoksijoista oli menestyksekkäin Heikki Kinnula, joka kunnostautui myös korkeushypyssä. Lyhyiden matkojen erikoismies oli Niilo Paavola.

Urheilukentän syrjäinen sijainti ja se, että kirkonkylälle valmistui uusi isompi kenttä, lienevät vaikuttaneet siihen, että Voiman kenttä pääsi ruohottumaan ja on nykyisinkin metsän peitossa. Voimistelu- ja Urheiluseura Voiman toiminta ei kuitenkaan koskaan loppunut vaikka olikin pitkään lamassa. Uutta eloa tuli 5.12.1976, jolloin pidettiin eräänlainen uusi perustamiskokous, jossa oli läsnä 15 henkeä. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Seppo Maliniemi, sihteeriksi Juhani Reinikainen ja rahastonhoitajaksi Pekka Parkkila. Muiksi johtokunnan jäseniksi tulivat Veikko Kukkola, Pekka Leppälä, Otto Saarela, Eero Karjula ja Einari Moilanen. Samassa kokouksessa päätettiin seuran nimeksi muuttaa Reisjärven Voima ry. Viime vuodet seuran puheenjohtajana on toiminut Pekka Parkkila.

Toiminnan vauhdittamiseksi perustettiin erilaisia osastoja: yleisurheilu- ja hiihtojaosto, voimailujaosto ja naisjaosto. Jaostot ovat organisoineet kilpailuja sekä yleisissä että nuorten sarjoissa. Samoin on tuettu nuoria urheilijoita. Hiihdon piirinmestaruuskisoissa on saavutettu mitalisijoja. Myös erilaisia juhlia Voima on järjestänyt: 1980-luvulla on yleensä vierailtu äitienpäivänä ja jouluna vanhainkodissa tai järjestetty Kalajan työväentalolla juhlat. Rahankeräyskeinoista tuottavimmaksi on osoittautunut bingo. Reisjärven Voiman jäsenmäärä on pysytellyt koko 1980-luvun 320–340 hengen vaiheilla.

Reisjärven toinen urheiluun erikoistunut seura oli vuonna 1935 perustettu Levonperän Urheiluyhdistys Visa, joka ei kuitenkaan jaksanut toimia kolmea vuotta kauempaa. Reisjärven Urheiluseuran perustava kokous pidettiin Osuuskaupan kahvilassa 14.1.1945. Paikalla oli kolmisenkymmentä henkeä. Rekisteröitävän yhdistyksen nimeksi otettiin Voimistelu- ja Urheiluseura Reisjärven Pilke. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin perustavassa kokouksessakin puhetta johtanut Jalmari Vehkalahti. Perustavan kokouksen jälkeen pidettiin heti johtokunnan kokous. Johtokuntaan kuuluivat Ilmari Rekonen, Antti Niemi, Ansu Savela, Pentti Myllylä, Ansu Hautala, Jaakko Pasanen, Heikki Kinnula, Lauri Suontakanen, Anni Puurunen ja Aili Paananen. Johtokunta valitsi seuran ensimmäiseksi sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi Pentti Myllylän.

Rahahuolien ohella Pilkkeen ensimmäisiä ongelmia oli urheilupaikkojen puuttuminen. Kunnanvaltuusto oli jo 30.1.1945 tehnyt päätöksen vuokrata Pilkkeelle 30 vuodeksi Anjalan tilalla olevat pellot urheilukenttää varten ehdolla, että ”kenttää saavat käyttää kaikki urheilua harrastavat seurat ja järjestöt sekä kunnan koulut”. Asiaa kehiteltiin, mutta näytti siltä, että alue olisi liian pieni. Kun lisämaata ei onnistuttu ostamaan, luovuttiin urheilukentän teosta Anjalan tilalle eli nykyisten lääkäritalojen paikalle.

Sen sijaan Kiljanjärven rannalta ostettiin Eero Haikolalta noin kolmen hehtaarin peltoalue. Paikka oli kuitenkin sen verran syrjässä, että päädyttiin neuvottelemaan Lauri Haikolan kanssa aluevaihdoksesta. Näin Pilke saikin alueen kirkon ja Vuohtojäryen välistä. Mutta seurakunta ei halunnut urheilukenttää aivan kirkon viereen, ja pitkällisten neuvottelujen jälkeen se osti Pilkkeeltä kyseisen alueen. Kauppavoiton turvin Pilke pystyi ostamaan urheilumieliseltä Ansu Savelalta nykyisen urheilukentän alueen vuonna 1950. Suureksi osaksi talkootöinä ja osaksi kunnan työttömyystöinä kivinen kentän pohja saatiin tasoitetuksi. Vuonna 1953 kenttä oli valmis. Se vaati kuitenkin jatkuvaa hoitoa ja kunnostusta, mikä nieli varoja. Sen takia Pilkkeen vuosikokous teki 5.2.1958 päätöksen urheilukentän myymisestä Reisjärven kunnalle. Alkuvuosina Pilkkeen näkyvimpiä urheilumuotoja olivat kenties pesäpallo ja hiihto. Yleisurheiluakaan ei sovi unohtaa, sillä seuralla on kautta aikojen ollut piirin parhaimmistoon kuuluvia juoksijoita.

Alusta alkaen Pilkkeessä oli useita eri jaostoja: pesäpallo-, yleisurheilu-, suunnistus-, lentopallo-, nyrkkeily- ja naisjaosto. Näiden lisäksi on myöhemmin perustettu vielä valmennus- ja koulutusjaosto. Pilke pyrki laajentamaan toimintaansa koko pitäjää koskevaksi, ja tässä tarkoituksessa perustettiin syksyllä 1958 kylille alaosastoja, jotka tavallaan olivat kylien omia pienoisurheiluseuroja. Ne saivat omat nimetkin: Hakasaaressa oli Hakasaaren Haka, Kalajalla Kaiku, Kangaskylässä ja Lokkiperällä Pilkkeen Vasa, Kinnulanrannalla Rauran Terä ja Leppälahdessa Lahden Lukko. Näiden toiminta oli ajoittain erittäin vilkasta – jopa vilkkaampaa kuin pääseuran. Pilkkeen aloitteesta Reisjärven kuntaan perustettiin urheilulautakunta. Vuonna 1975 avattiin Leppälahden koulun maastoon seuran tekemä Reisjärven ensimmäinen valaistu hiihtolatu.

Viime vuosiin asti Pilke on kamppaillut rahavaikeuksien kanssa. Tämä on aiheuttanut toimintaan kausittaisia vaihteluita: ajoittain toiminta on ollut hyvinkin vilkasta, ajoittain lähes lamassa. Laman syvyydestä voi esimerkkinä mainita 6.10.1969 pidetyn neuvottelukokouksen Pilkkeen ja Kangaskylän Nuorisoseuran välillä: siinä keskusteltiin yhtymisestä yhdeksi seuraksi. Pilke tarjosi toimihenkilöitä ja odotti saavansa varoja. Hanke kariutui nuorisoseuralaisten vastustukseen. Reisjärven Pilke on ollut valioluokan hiihtoseura vuosina 1952–1961. Myöhemminkin on menestytty hyvin, sillä vuonna 1981 Aila Piispanen voitti 20-vuotiaiden tyttöjen 15 kilometrillä SM-pronssia ja vuonna 1982 viidellä kilometrillä hopeaa. Vuonna 1982 20-vuotiaat tytöt voittivat 3 × 5 kilometrin viestihiihdossa SM-hopeaa joukkueella Sirpa Pasanen, Riikka Pasanen, Aila Piispanen.

Reisjärven Pilkkeen osuus oli hyvin merkittävä maakuntaviestin järjestelyissä vuosina 1956 ja 1982. Pilkkeen kuuluisin urheilija on toistaiseksi ollut keihäänheittäjä, moninkertainen maaotteluedustaja, Suomen mestari (1975), Montrealin olympialaisten esikisavoittaja Aimo Aho. Hänen esimerkkinsä on kannustanut monia nuoria keihäänheittoharrastukseen. Nuoret heittäjät ovat menestyneet hyvin, mutta maininnan arvoisiin saavutuksiin ovat yltäneet muutkin, mistä on osoituksena muun muassa Pertti Änäkkälän Suomen mestaruuden E-kisan voitto vuonna 1986.

Pesäpallossa Pilkkeen naisjoukkue saavutti menestystä jo 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla, jolloin se pelasi jopa karsintaottelun SM-sarjaan pääsystä. Silloisen joukkueen rungon muodostivat Helli Aho (nykyisin Österberg), Hilkka Aho (nykyisin Halonen), Maija Rossi (nykyisin Kiljala), Seija Muuttola (nykyisin Kuisma), Helena Muutola (nykyisin Linna), Mirjami Aho, Inkeri Aho, Hilkka Vinkka, Sinikka Kokkoniemi ja Sointu Leppänen. Monivuotisena huoltajana toimi Lauri Heikkilä. Vuonna 1985 naisten joukkue nousi ykkössarjaan. Samana vuonna piirin parhaaksi naispesäpalloilijaksi valittiin Sari Viander ja seuraavana vuonna Päivi Niemi.

Miesten pesäpallojoukkue karsi jo vuonna 1952 pääsystä Suomensarjaan. Se ei sillä kertaa onnistunut, mutta vuonna 1981 joukkue nousi Suomensarjaan. Vuonna 1978 oli Pilkkeen Teuvo Nyman valittu piirin parhaaksi pesäpalloilijaksi. Reisjärvelle muutti 1960-luvun jälkipuoliskolla innokas urheilumies, maaottelunyrkkeilijä, Suomea Rooman olympialaisissa edustanut Väinö Järvenpää, joka elvytti monella tavoin Pilkkeen urheilutoimintaa. Myös aktiivinen nyrkkeilyharrastus alkoi tuolloin. Tuloksiakin syntyi, sillä jo vuonna 1968 Jouko Luikku voitti SM-poikanyrkkeilypäivillä kultaa. Miesten Suomen mestaruuden hän saavutti vuonna 1973, minkä lisäksi hänellä on muita mitalisijoja. Vuonna 1972 Pilke sijoittui Suomen mestaruuden B-kisassa ensimmäiselle sijalle joukkuekisassa. Tuolloin joukkueessa olivat Jouko Luikku, joka voitti myös henkilökohtaisen kultamitalin, Aulis Aho (myös henkilökohtainen kultamitali) sekä Pekka Parkkila (myös henkilökohtainen pronssimitali). Vuonna 1975 Aulis Aho uusi vastaavassa B-kisassa mestaruutensa. Edellä mainittujen lisäksi B-kisoissa oli 1970-luvun puolivälissä useaan otteeseen mitalisijoilla Pauli Kuoppala.

Urheilun alalla Pilkkeen saavutukset ovat hyvin moninaiset. Se on valittu muun muassa piirin parhaaksi seuraksi, paljolti tuloksekkaan junioritoiminnan ansiosta. Pilkkeen nykyinen [vuonna 1987] henkilöjäsenmäärä on 839, ja sen toimintaa on viime vuosina vetänyt Teuvo Nyman. Yleisurheilun, pesäpallon ja hiihdon lisäksi on viime vuosina uudeksi lajiksi noussut painonnosto, jossa Esko Aho on voittanut piirinmestaruuksia ja SM-hopeaa sekä saavuttanut ikä- ja painoluokassaan vuonna 1985 maailman toiseksi parhaan tuloksen. Edellisten lisäksi Reisjärvellä toimii vielä kolme muuta urheilun erikoisseuraa: vuonna 1977 perustettu Tenniskerho, vuonna 1982 perustettu Urheiluautoilijat ja vuonna 1982 perustettu Maaselän Latu, jotka omalta osaltaan monipuolistavat reisjärvisten urheilumahdollisuuksia.

Yhdistystoiminnan merkitys

Tässä katsauksessa on pyritty saamaan monipuolinen kuva Reisjärven järjestöhistoriasta. Reisjärven järjestöelämä syntyi 1800-luvun loppupuolella mutta pääsi varsinaisesti vauhtiin vasta muutamaa vuosikymmentä myöhemmin. Nuorisoseurat, työväenyhdistykset ja maamiesseurat ovat olleet jatkuvuutta ylläpitäviä yhdistyksiä. Myös urheiluseurat ovat tuoneet oman värinsä järjestöelämään. Reisjärven väestö on saanut elantonsa etupäässä maataloudesta. Sama toimeentulolähde on ilmeisesti vaikuttanut yhtenäistävästi väestöön ja siihen, että Reisjärvellä yhteiskunnallistenkin kriisien aikana on ollut suhteellisen rauhallista. Tämä on mahdollistanut osaltaan eri ideologiselta pohjalta lähtevien yhdistysten rauhallisen toiminnan – jopa yhteistyön. Reisjärvellä on ollut ja on yhä melko paljon erilaisia yhdistyksiä. Vuonna 1986 julkaistussa Reisjärven järjestökalenterissa yhdistysten lukumäärä lähentelee sataa, minkä lisäksi tulevat eri puolueiden omat organisaatiot. Jäseniä näissä yhdistyksissä on ulkopaikkakuntalaiset pois lukien noin 10 000.

Tilastollisesti se merkitsee, että reisjärvisten yhdistysten jäsenmäärä on keskimäärin sata ja että jokainen reisjärvinen on jäsenenä kolmessa yhdistyksessä. Järjestötoiminnan merkitys on ollut tärkeä Reisjärvellä kuten muissakin pitäjissä vireyden ylläpidon lisäksi myös koulutuksessa ja elämän taitojen antamisessa. Monet yhdistysten johtohenkilöt ovat saaneet järjestöelämässä sitä käytännön koulutusta, joka on johtanut heidät myös kunnallisiin luottamustoimiin ja työhön oman kunnan kehittämiseksi.