Ruotsin suurvalta-ajaksi kutsutaan kautta Stolbovan rauhasta 1617 suureen Pohjan sotaan (1700–21). 1600-luvulla Suomen asioita hoiti kenraalikuvernööri Per Brahe. Kreivi Pietari Brahe suosi ja tuki aateliston valtaa valtakunnassa. Ruotsin sodat kustantaneet ja sodissa ansioituneet aatelissuvut saivat palkkioksi verovapauden ja läänityksiä, joista he saivat kerätä verotuloja itselleen. Aateliset rikastuivat sekä kansan että valtion kustannuksella. Vauras aatelisto kalusti kirkkoja ja täytti niiden seinät vaakunoillaan ja muistotauluillaan. Raahessa rikkaat kauppaporvarit omaksuivat aateliston roolin kirkon koristajina.

Mikael Baltin ensimmäinen työ Raahen kirkossa oli hillityn komea myöhäisrenessanssinen saarnatuoli vuonna 1655. Valkean kultauksin koristetun saarnatuolin kyljessä oli Corten vaakuna ja katoksen reunoja kiertävä omistuskirjoitus: jumalan kunniaksi, Hänen temppelinsä kaunistukseksi lahjoitti korkeasyntyinen ja ansioitunut Henrik Carte, pormestari ja mahtimies tämän saarnatuolin muistomerkiksi. Vuosien 1669 ja 1673 välisenä aikana valmistuivat muut raahelaisten vaikuttajien kustantamat veistokset.

[Kuva: Corten epitafi]
Raahen pormestarin Henrik Corten epitafi vuodelta 1670

Pormestari Henrik Corten muistotaulu vuodelta 1670 oli sakariston seinällä, ison ristiinnaulittua kuvaavan taulun päällä. Vuoteen 1670 mennessä Corte oli toiminut 20 vuotta Raahen pormestarina. Henrik Corte luettelee Per Brahen arvonimet ja läänitykset vaakunataulussaan:

Jumalalle kunniaksi ja seurakunnalle kaunistukseksi korkeasyntyinen Kreivi ja herrojen Herra Brahe syntyjään Wisingsborgin Kreivi, Kajaanin Vapaaherra, Rudboholmin, Lindholmin, Brahenlinnan ja Bogesundin herra. Ruotsin valtakunnan neuvos ja drotsi. Ruotsin ja Suomen suurruhtinaskunnan sekä niiden maakuntien oikeuslaitoksen johtaja. Westmalandin, Berglaagenin ja Taalainmaan laamanni. On nimittänyt Raahen käskynhaltijaksi, pormestariksi ja Salon pitäjän nimismieheksi korkeasti kunnioitetun Henrik Corten, joka on tämän epitafin itselleen ja jälkeläisilleen muistoksi omistanut armon vuonna 1670.

Samanlaisen enkelten reunustaman epitafin kustansivat tullinhoitaja Karl Kranck ja raatimies Hans Forbus. Pormestarin ja hänen alaisensa epitafit olivat vastakkaisilla seinillä kirkon itäpäässä. Kranck ja Forbus kertovat epitafissaan kehystäneensä kuorin sivuikkunan ”itsellensä ja jälkeläisillensä muistoksi” vuonna 1670.

Pormestari Corten Per Brahea ylistävän epitafin lisäksi heillä molemmilla ovat omat vaakunataulunsa. Kirjaimet P:B:C:W tulevat sanoista Per Brahe Comes Wisingsborg. Brahen vaakuna oli sidehirren päällä kirkon etuosassa. Vuoden 1884 remontin jälkeen jätettiin kirkkosaliin Baltin veistoksista vain saarnatuoli ja Brahen vaakuna, josta muodostui Raahen kaupungin vaakuna. Brahen vaakunassa oli kaksi ratsastajaa ja heraldisia liljoja. Vaakunan päällä oli kaksi kruunupäistä silmikkokypärää. Saarnatuoli ja Brahen vaakuna tuhoutuivat kirkon palossa vuonna 1908.

Keskisalin ikkunakoristeet

[Kuva: Forbuksen frontoni]
Henrik Forbuksen frontoni vuodelta 1669

Raahen kirkossa oli kahdeksan ikkunaa, joista neljä oli keskisalissa. Keskisalin ikkunakoristusten lahjoittajat olivat raahelaisia kauppiaita ja raatimiehiä. Joukossa on myös kaksi naista. Raahen kirkkoherran Stenbäckin 1700-luvulla tekemistä muistiinpanoista selviää kuka milloinkin veistokset on lahjoittanut. Stenbäckin mukaan salin ikkunoita kehystivät vuonna 1669 Henrik Forbus, vuonna 1670 porvari Henrik Grå, vuonna 1671 pormestarin tytär Anna Henriksdotter Corte ja puolisonsa pitäjänkirjuri Johan Mickelsson (Tame lander) sekä vuonna 1673 Mickel Bertilsson (Sovio) ja vaimonsa Catharina Auctersdotter (Duvel/McDongall). Ikkunoiden kehystäjien nimet ovat puisissa päätykolmiotauluissa eli frontoneissa. Frontonit ovat niiden muodosta päätellen olleet salin neljän ikkunan yllä. Stenbäckin mainitsemat vuosiluvut ovat ikkunoita kehystäneissä ornamenttilistoissa. (Ornamentti on yleensä kasviaiheinen koristekiehkura.)

[Kuva: Corten epitafi]
Henrik Grån frontoni vuodelta 1670