Raahen pormestarius oli 1800-luvun taitteessa lyhyen ajan sisällä monissa käsissä. Lujana, jopa taistelevana virkamiehenä tunnetun Carl Mentzerin vuoteen 1805 jatkuneen virkauran kestäessä pormestarin tehtäviä hoiti väliin Mentzerin poissa ollessa neuvosmies ja kauppias Röring. Röring oli muuttanut Raaheen Kokkolasta 1760-luvulla, mutta ei ollut anomuksistaan huolimatta saanut lupaa perustaa omaa kauppaliikettä Raaheen. Röring hankki kuitenkin kauppahuoneen hoiviinsa solmimalla avioliiton Alexander Freitagin lesken kanssa. Tällä siirrollaan Röring pääsi kaupungin neljänneksi suurimman kauppahuoneen johtoon, mutta hankki samalla myös maistraatin jakamattoman suuttumuksen niskaansa.

Pormestari Mentzer joutui virkauransa loppuvuosina useaan otteeseen olemaan poissa viranhoidosta heikentyneen terveytensä vuoksi. Näinä aikoina pormestarin tehtäviä hoiti v. 1794 varapormestariksi valittu Matthias Vilander, joka joitakin vuosia myöhemmin näkyy kirjoittaneen nimensä muotoon Wilander.

Wilander valittiin myöhemmin, 1806, Raahen pormestariksi. Ennen tätä oli pormestarin tointa hoitanut väliaikaisesti Henrik Jacob Heikel puolentoista vuoden ajan eli pormestari Mentzerin kuolemasta Wilanderin valintaan saakka.

Pormestari Wilanderin virkakausi oli raskasta aikaa Raahelle. Ei kuitenkaan Wilanderista johtuvista syistä, vaan lähinnä Suomen sodan ja Raahen palon takia, jotka takasivat pormestarille todella raskaan työtaakan.

Suomen sodan pyörteissä tapahtuneet vihollisjoukkojen vuoronperäinen majoittaminen, muonitus ja varustaminen sekä haavoittuneiden hoito imivät kaupungin elinvoimaa perusteellisesti. Alituiset neuvottelut, joita käytiin armeijakuntien päälliköiden kanssa näiden esittämistä vaatimuksista, olivat kaupungin johtomiehille raskaita ja ajan mittaan jopa pitkästyttäviä. Näissä neuvotteluissa pormestari Wilander joutui kuitenkin syrjäytettyyn asemaan. Kaupungin suurimmat porvarit ottivat noissa olosuhteissa suoran neuvottelukäytännön, ja ehkäpä näin oli Raahen kannalta parempikin, koska kyseessä olleet majoitus-, muonitus- ja varustusvaatimukset parhaastaan koskivat juuri rikkaita patruunoita.

Raahen palon jälkeisessä kaupungin uudelleenrakentamisessa pormestari Wilanderilla sen sijaan oli taas ratkaiseva osa. Hänet valittiin komiteaan, jonka tehtävänä oli järjestää ja jakaa välitöntä apua suurimmassa hädässä olleille. Kun olot oli suurin piirtein saatu siedettäviksi, seurasi Wilanderin virkauran merkittävin vaihe. Ryhdyttiin suunnittelemaan uuden kaupungin asemakaavaa.

Virallisesti asemakaavan laati kommissionimaanmittari Odenvall, mutta Wilanderin johtama maistraatti määritteli hyvinkin tarkkaan ne puitteet, joissa Odenvallin oli pysyteltävä. Täten voidaan hyvin sanoa pormestari Wilanderin luoneen Raahen kaupunkikuvan nykyiseen muotoonsa, vaikkakaan Wilander itse ei ehtinyt nähdä jälleenrakentamisen tuloksia kovinkaan paljon.

Wilanderin virkakaudelle sattui vielä eräs varsin merkittävä tapahtuma, joka kylläkin näyttää menneen kovin kivuttomasti. Suomen sodan jaloissahan maa vaihtoi valtiasta. Ruotsin kruunu vaihtui tsaarin valtikaksi. Wilander lienee kuitenkin ollut mies paikallaan juuri tuohon aikaan, koskapa mitään suurempia erimielisyyksiä ei päässyt isännänvaihdoksen johdosta syntymään. Onnistuipa Wilander hankkimaan Raahen palon jälkeen korkeimmasta paikasta viideksi vuodeksi vapautuksen kaikista kruununveroista.

Pormestari Wilander edusti henkilönä paljolti Mentzerin tyyppistä virkamiestä, joka ei – lukuisista tilaisuuksista huolimatta – antautunut elinkeinoelämän pyörteisiin vaan pitäytyi yksinomaan niukasti palkatun virkansa hoitamiseen. Wilanderin taloudellisesta asemasta antanee jonkinlaisen kuvan se, ettei hän koskaan kyennyt hankkimaan omaa taloa, vaan asui suurten kauppiaiden taloissa ”hyyryllä”.

Wilander ei ehtinyt toimimaan Raahen pormestarina kuin 9 vuotta, sillä hän kuoli jo 1815 tammikuun 29. päivänä. – Pormestarin virka oli jälleen avoinna.