Wilanderin lyhyeksi jääneen virkakauden jälkeen toimeenpantiin Raahessa pormestarin vaalit vasta kesäkuun 7. päivänä 1815, siis lähes puoli vuotta pormestari Wilanderin kuoleman jälkeen. Väliaikana toimitti pormestarin tehtäviä varatuomari A. Elfgren.

Tällä kertaa oli Raahen pormestarius jo laajalti kiinnostusta herättävä virka. Kaupunkihan oli saanut vuonna 1791 tapulioikeuden eli luvan harjoittaa esteetöntä kauppamerenkulkua kaikkialle ulkomaille. Tämä oli omiaan vilkastuttamaan kaupungin laivanvarustus- ja kauppatoimintaa. Nouseva kauppakaupunki herätti kiinnostusta myös virkamiehissä.

Oulun pormestarin varatuomari Hasselblattin johdolla suoritetussa vaalissa asetettiin vt. pormestari A. Elfgren ensimmäiselle vaalisijalle. Hänelle niukasti äänestyksessä hävinnyt varatuomari J. Lundberg sai toisen ehdokassijan, ja kolmannelle sijalle asetettiin varatuomari A. J. Westman.

Vaalituloksen vahvistamista saatiin Raahessa odotella aina seuraavan vuoden huhtikuulle, johon saakka Elfgren edelleen toimi pormestarin tehtävissä. A. J. Westman oli Pietarissa kuitenkin katsottu virkaan soveliaimmaksi, ja niin hänet kaikkien yllätykseksi nimitettiin 27.4.1816 Raahen järjestyksessään kymmenenneksi pormestariksi.

Westmanin virkakausi oli Raahelle voimakkaan elpymisen aikaa. Pormestari Wilanderin aikana alulle päässyt Raahen uudelleenrakentaminen siivittyi Westmanin aikana todella vauhtiin. Vilkas rakennustoiminta työllisti uuden pormestarin ensimmäisten virkavuosien aikana lähes täysin. Samaan aikaan alkoi myös kauppamerenkulun perusteiden luominen. Kaupungin myöhemmin mahtavaksi paisuneet kauppahuoneet ryhtyivät nousemaan, samoin laivanrakennustoiminta. Laivaliikenteen kasvusta Westmanin aikana antanevat parhaimman kuvan tullikannot. V. 1814 oli Raahen tullihuone kantanut meno- ja tulotulleja yhteensä 2 014 hopearuplaa ja vuonna 1828, Westmanin viimeisenä pormestarivuotena, oli vastaava summa jo lähes nelinkertainen eli 7 859 hopearuplaa. Tätä on pidettävä erittäin hyvänä saavutuksena, koskapa 1820-luku oli yleisesti ottaen huono vuosikymmen kaupan piirissä.

Oma mielenkiintonsa on myös niillä tuotteilla, joilla Westmanin aikainen Raahe kävi merikauppaansa. Vuonna 1812 oli kaupungista viety ulos 1 195 000 litraa tervaa, 205 000 litraa pikeä ja 133,7 tonnia voita, joiden lisäksi kauppa käsitti pienempiä eriä talia, vasikannahkoja, potaskaa ja hartsia. Näistä terva, nahat, potaska ja hartsi olivat maakunnallisen ostotoiminnan kautta saatuja tuotteita, piki sen sijaan poltettiin omassa pikipolttimossa Ruonanojan suussa. 1828 vei Raahe jo 2 679 litraa tervaa, joten tervan vienti oli neljäntoista vuoden kuluessa runsaasti kaksinkertaistunut. Pienkauppa sen sijaan oli pysytellyt lähes entisellään, vientiä syntyi vain 237 200 litran edestä, kun taas voin vienti oli lisääntynyt noin 50 %:lla eli 200,2 tonniin. Tämän lisäksi vienti käsitti 72,8 tonnia potaskaa (puutuhkaa, jota ulkomailla käytettiin runsaasti lannoitteena) sekä jonkin verran puutavaraa, halkoja ja lautoja.

Westmanin virkakaudella alkoi kaupungin vaiheissa myöskin Raahen myöhemmin seurannut koulukaupungin rooliosa. Oulun triviaalikoulu siirtyi nimittäin 1822 alkukesästä toimimaan Raahessa, kun suuri tulipalo oli tuhonnut sen toimintatilat Oulussa. Tämä jos mikä tiesi kaupungin sivistysoloissa huomattavaa kohennusta. Näihin saakka oli tilanne Raahessa ollut suurin piirtein se, että pormestaria lukuun ottamatta ei kaupungista paljoa koulunkäynyttä miestä löytynyt.

Tosin triviaalikoulu ei ollut pitkään Raahessa, sillä jo vuonna 1826 oululaiset saivat sen anomuksen kautta jälleen siirretyksi Ouluun, mutta jo ne neljä vuotta, jotka tämä läänin silloin korkein opinahjo toimi Raahessa, eivät voineet olla vaikuttamatta pienen Raahen elämänmenoon. Ajan mittasuhteet huomioiden koulu oli koko lailla mittava. Sen oppilasmäärä ensimmäisenä vuonna Raahessa, siis 1822, oli peräti 180. Se oli paljon Raahessa, jonka väkiluku tuolloin pyöri 700–800:n tienoilla.

Westmanin virkakauden merkittävimpiä tapahtumia oli keisari Aleksanteri I:n vierailu Raahessa 1819. Vierailun järjestämisestä lankesi suurin vastuu luonnollisesti pormestarille. Keisarin kunniaksi määrättiin kaikki vielä maalaamattomat rakennukset ja aidat maalattaviksi ja kaikki siat ja naudat toimitettavaksi vierailupäiväksi kaupungin ulkopuolisille laidunmaille. Se, että Raahessa todella varauduttiin keisaria varten, ilmenee monin eri tavoin. Pormestarin toimesta valittiin neuvosmies Johan Frieman vieraan isännäksi. Keisari majoittui Friemanin taloon, jota silloin pidettiin kaupungin edustavimpana. Eräitä rakennuksia koristettiin koivun ja pihlajan oksilla. Kaupungin etelätulliin oli järjestetty juhlatilaisuus, jossa keisari otettiin pianonsoitolla vastaan. Kunnialaukauksia ei voitu ampua, koskapa kaupungissa ei ollut ainuttakaan ampumakuntoista kanuunaa. Juhlavasti vastaanotettu vieras toimitettiin myös merikaupungille ominaisesti edelleen taipaleelle. Fredrik Soveliuksen ja Zachris Fransenin kookkaat purjeveneet varustettiin purjehduskuntoon, ja keisari kyyditettiin niillä Raahesta Siikajoelle.

Pormestari A. J. Westmanille itselleen lienee Raahen pormestarius ollut vain välivaihe, sillä hän haki 1828 vapautunutta Iisalmen tuomiokunnan tuomarin virkaa ja hänet nimitettiinkin tähän toimeen vielä saman vuoden aikana. Vaikka näin olisi ollutkin, oli hänen toimikautensa Raahessa kaupungille varsin hedelmällistä aikaa.