Pormestari Frans Nylanderin vetäydyttyä vuoden 1855 lopulla terveydellisistä syistä sivuun pormestarin virkatuolilta toimeenpantiin kaupungissa uudet pormestarin vaalit seuraavan vuoden kesäkuun 7. päivänä tuomari Häggströmin valvonnassa.

Tässä vaalitoimituksessa tuli valituksi ylivoimaisella enemmistöllä Raahen järjestyksessään 13. pormestariksi varatuomari Konstantin Hildén. Hän sai suoritetussa äänestyksessä peräti 2 145 ääntä. Raahen aiemman pormestarin Gregorius Gummeruksen vanhin poika Gregorius Gummerus nuorempi oli asettunut hänkin ehdokkaaksi, mutta sai vaalissa taakseen vain 1 395 ääntä.

Hildén näyttää olleen erittäin oivallinen pormestari Raahelle, ja pidetty myös. Hänen 12 vuotta kestäneen pormestarikautensa varrelle sijoittuvat vanhan Raahen värikkäimmät tapahtumat. Hildénin virkakausi alkoi kylläkin sikäli onnettomasti, että kaupunki ja ennen kaikkea sen elinhermo, merenkulku, joutuivat välittömästi itämaisen sodan kurimuksen kouriin.

Tämä myös Krimin sodan nimellä kulkeva sota tuottamuksineen asetti uuden pormestarin todella seinää vasten, sillä se lamautti kaupungin elinkeinoelämän pahanpuoleisesti. Kaupungin kauppalaivastosta tuhoutui kaikkiaan 13 alusta, minkä lisäksi varustamot joutuivat luopumaan kolmestatoista muusta aluksesta taloudellisissa vaikeuksissa. Varsinaiset suurvahingot aiheutuivat kuitenkin englantilaisten epäystävällisestä vierailusta Raahen rannalla sodan kuluessa. Englantilaisethan tuhosivat kaikki kaupungin viisi laivavarvia rakenteilla olevine aluksineen, rakennelmineen ja tarveainevarastoineen.

Vahingot olivat rahallisesti suunnattomat, mutta ne eivät lannistaneet kaupungin elinkeinoelämää. Uuden pormestarin johdolla ryhtyivät suuret kauppahuoneet ripeään uudisrakennustyöhön, joka oli todella nopeaa ja tuloksellista. Tästä parhaana esimerkkinä voitaneen mainita, että kaupungin laivasto käsitti englantilaisten hävitysretken jälkeen ja sotatapahtumien vaikutuksesta yleensä v. 1856 ainoastaan 6 purjealusta yhteiskantavuudeltaan 515 lästiä. Kolmessa vuodessa aluskanta kasvoi jo 27:een ja kantavuus 4 123 lästiin.

Raahen kauppalaivasto paisui siis kolmessa vuodessa kahdeksankertaiseksi. Kun tänä aikana jouduttiin vielä rakentamaan suuret laivaveistämöt uudelleen, oli saavutus mitä mainioin.

Tällainen taloudellinen nousu ei ilmeisestikään olisi ollut mahdollista ilman kaupungin ripeäotteista ja joustavaa hallinnollista johtajaa, pormestaria, jollainen Hildén näyttää kiistatta olleen. Hildén näyttää uskoneen horjumattomasti kauppamerenkulun mahdollisuuksiin Pohjanlahden rannikon kaupungeissa ja pyrki omalta osaltaan Raahessa tekemään kaikkensa, jotta tämä elinkeino voisi esteittä kehittyä. Olipa pormestari Hildénin henkilökohtainen osuus purjelaivakauden nousussa mikä tahansa, koki Raahe juuri hänen aikanaan voimakkaimman taloudellisen ajanjaksonsa ja kohosi maan suurimmaksi varustamokaupungiksi, jonka laivasto käsitti n. 15 % koko maan aluskannasta.

Mutta Hildén ei antanut laivaliikkeen sumuttaa itseään. Hänen aikanaan kiinnitettiin runsaasti huomiota myös muuhun toimintaan. Vuonna 1859 kaupunki sai järjestäytyneen palokunnan, jonka tehtäväjaon määritteli maistraatti. Tuon ajan palokunnassa oli sikäli mielenkiintoinen piirre, että sen toimintaan velvoitettiin maistraatin toimesta osallistumaan kaikki kaupungissa olevat myös naispuoliset työntekijät, joita ei ”ehdottomasti tarvittu kotona”. Naiset muodostivat palontorjunnassa varsin tärkeän lenkin, sillä heistä muodostettiin palopaikan ja lähimmän vedensaantipaikan välille yhtenäinen ketju, joka toimitti vesiämpärit kaivoilta paloalueen läheisyyteen.

Toinen varsin merkittävä yleishyödyllinen laitos, joka syntyi Hildénin aikakaudella, oli lennätin. Lennätinasema avattiin ensimmäisen kerran vuonna 1859, mutta se näkyy olleen 1860-luvun alkuvuosina jonkin aikaa poissa toiminnasta mutta ryhtyneen kuitenkin jälleen palvelemaan raahelaisia 1864 maistraatin päätöksen velvoittamana.

Näiden ohella kypsyivät Hildénin aikana useat varsin kauaskantoiset hankkeet, joista tässä mainittakoon mm. Fellman-veljesten suurlahjoitus v. 1863, jonka turvin Raahen Porvari- ja Kauppakoulu aloitti myöhemmin toimintansa.

Se, että tämäntyyppisiin hankkeisiin tuona aikana yleensä kiinnitettiin huomiota, on luettava suurelta osin juuri pormestarin ansioksi. Kaupunkia todellisuudessa hallitsevien suurlaivanvarustajien rinnalla usein erittäin vaikeissakin olosuhteissa toimivan pormestarin asema oli kaikkea muuta kuin helppo.

Pormestarin aseman tukevuudesta kertoo omaa kieltään v. 1863 valtiopäiväedustajan valinta. Porvariston suorittaman äänestyksen jälkeen todettiin kauppias Johan Lundbergin tulleen valituksi kaupungin edustajaksi valtiopäiville 139 äänellä pormestari Hildénin saatua vain 96 ääntä. Lopulta Hildén kuitenkin pääsi matkustamaan valtiopäiville edustamaan kaupunkiaan ja sen etuja Lundbergin ollessa estynyt matkustamaan, mutta vaalitapa luonnehtii sinänsä hyvin tuon ajan ajattelutapaa Raahessa.

Näiltä valtiopäiviltä palattuaan ei Hildén toiminut kuin vuoden päivät Raahen pormestarina, sillä hänet nimitettiin v. 1865 Oulun lääninsihteeriksi. Hänen muuttonsa jälkeen pormestarin tehtäviä hoiti väliaikaisena tuomari Herman Eugén Cajanus, ennen kuin virkaan valittiin 1866 keväällä Simon Filliam Nylander, joka toimi pormestarina vain 2 vuotta saatuaan nimityksen Oulun kunnallispormestariksi.