Raahen kaupungin yleinen asema valtakunnassa muuttui 1680 kertaheitolla vaikeaksi. Mainittuna vuonnahan kuolivat sekä kaupungin perustaja Pehr Brahe ja kaupungin ensimmäinen ja ehkä vaikutusvaltaisin pormestari Hendrich Corte. Nämä kaksi miestä olivat horjumattomalla arvovallallaan taanneet Raahelle suotuisat kehittymismahdollisuudet. Nyt heidän poismenonsa jälkeen joutui kaupunki yllättäen pulmallisen tilanteen eteen. Kuka kykenisi jatkamaan näiden kahden miehen tehtäväkenttää ja takaamaan kaupungille turvallisen ajan jatkumisen?

Hendrich Hendrichinpoika Corte oli isänsä elinaikansa jäänyt jollakin tapaa tämän vaikuttavan hahmon varjoon. Poika opiskeli lakia Turun yliopistossa, josta hän siirtyi loppututkinnon suoritettuaan Turun hovioikeuteen auskultantiksi. Täältä hänen tiensä kulki lainlukijaksi useihin eri pitäjiin ja lopulta vuonna 1675 – 28-vuotiaana – neuvosmieheksi Raaheen.

Corte oli todella nuori astuessaan neuvosmiehen tehtäviin. Tuohon aikaanhan kunnallishallinto oli lähes yksinomaan ”ikävaarien” käsissä. Tosin on todettava, että nuoremman Corten nopean kohoamisen takana olivat aivan ilmeisesti myöskin isä-Corten ja Pehr Brahen väliset hyvät suhteet. Joka tapauksessa ryhtyi Hendrich Corte nuorempi istumaan Raahen maistraatissa neuvosmiehen pallilla ja täytti paikkansa ilmeisesti hyvin, koskapa kaupunkilaisilla ei tässä suhteessa ollut mitään valittamista.

Isä-Corten kuoltua 1680 ehti Pehr Brahe ennen kuolemaansa nimittää Hendrich Hendrichinp. Corten Raahen pormestariksi 10.4.1680 päivätyllä valtakirjalla. Nuori Corte osoittautui pormestarin virassaan oivaksi, mutta myöskin vaateliaaksi mieheksi. Niinpä hän kieltäytyi heti alkuun vuoden 1680 valtiopäivämiehen tehtävistä, koska porvaristo ei myöntynyt hänen vaatimaansa 300 kuparitalarin palkkioon. Valtiopäivillä edusti Raahea notario Brunell.

Seuraavana Cortekin joutui jo matkaamaan Tukholmaan suuremmin palkkiomääristä välittämättä. Tällöin oli kysymys koko kaupungin ja siinä sivussa myöskin pormestarin viran säilyttämistä, koska Raahea uhkasi naapurikaupunkien vehkeilyjen tuloksena lakkauttaminen. Corte nuorempi osoittautui kuitenkin ”miehen mittaiseksi” onnistuessaan käännyttämään asian lopulta Raahelle myönteiseksi.

Jos vaikka Corte olikin virassaan kykenevä ja tunnustettu, oli hän yksityishenkilönä kiivas ja ristiriitainen. Tästä kertonee sekin, että raastuvanoikeus tuomitsi hänet maksamaan 1682 60 kuparitalaria Johan Tammelanderille sovintorahana. Tämä syystä, että Corte oli jollakin huvipurjehduksella oltaessa huitaissut Tammelanderia kepillä päähän niin voimakkaasti, että tämä sai päähänsä pahan verihaavan.

Corte hoiti pormestarin tehtäviä aina kuolemaansa vuoteen 1706 saakka. Vuotta aiemmin hän oli solminut kolmannen avioliittonsa myöhemmin Pyhäjoen kirkkoherran Johan Tawastin tyttären Beatan kanssa. Leskeksi jäätyään syntyi Beata Corten ja Hendrich Corten ensimmäisessä avioliitossa Margaretha Nycarluksen kanssa syntyneen pojan Gabriel Corten välille riita pormestarin hautapaikasta. Leski olisi halunnut siirtää pormestarin ruumiin Pietarsaareen sukunsa omistamalle maatilalle haudattavaksi, kun taas Gabriel piti kiinni isänsä elinaikanaan esittämästä toivomuksesta tulla haudatuksi Raahessa olevaan perhehautaan. Porvariston päätöksellä riita lopulta ratkaistiin Gabriel Corten hyväksi, ja niin hän sai haudata isänsä Raahen kirkkotarhaan kahden aiemman vaimonsa, vanhempiensa, tyttärensä ja tämän lapsen sekä siskonsa kanssa samaan hautaan.

Kuollessaan Hendrich Corte nuorempi jätti jälkeensä valtaisat velat yhteissummaltaan lähes 7 000 hopeatalaria. Beata ja Gabriel Corte joutuivat uhraamaan lähes koko kuolinpesän varat isänsä velkojen maksuun. Nuorempi Corte ei siis ollut yksityishenkilönä talousmies, vaikkakin kykeni hoitamaan yhteiskunnan taloutta hallinnollisten tehtäviensä ohella.