Jokainen pyhäjärveläinen on kuullut jonkinmoisen tarinan siitä jättiläisestä eli Hiidestä, joka on asunut Pyhäjärven rannoilla, kahlannut niemestä niemeen valtava kivitaakka hartioillaan ja pudottanut sen keskelle selkää, kun vesi on alkanut mennä saappaan varren suusta sisään. Tuo hiiden taakka, pirun riippi, on vielä tänä päivänä näkyvissä lähellä Emoniemen kärkeä ja sitä kutsutaan tavallisesti Hiidenkariksi.

Useimmat nykyään elävät tarinat ovat tuntuneet kovin puutteellisilta, jopa keskenään ristiriitaisiltakin. Sen vuoksi päätin viime kesänä varta vasten käydä noilla hiiden kulkupaikoilla ja kysellä tarinaa seudun asukkailta. Pettymyksekseni kyselyni ei näyttänyt tuottavankaan sanottavia tuloksia. Tarina oli jo pahasti unohtumassa.

Kun sitten olin palaamassa retkeltäni, tuli tiellä – tarkemmin sanoen Lamminahon kaupan kohdalla – vastaani kaikkien pyhäjärveläisten tuntema asianajaja Hiski Kuoppala eli Kuoppas-Hiski. Heti välähti mieleeni, että tuo tiettävästi hyvämuistinen ja viisas vanhus ehkä osaisi kertoa jotain uutta hiidestä. Ja arveluni osui oikeaan. Kuoppas-Hiski oli heti alkuun innostunut asiaan ja lupasi kertoa saatuaan ensin piippunsa ”latinkiin”. Hän pyörähti vatsalleen ojan penkalle ja kertoi piippuansa imeä luputtaen, kasvoilla ilme, joka varoitti keskeyttämästä, seuraavan tarinan, mikä esitettäköön tässä sellaisenaan:

Emoniemessä ol hiien eli tihun pesä. Siitä sae Emoniemi nimesä. Emo jäe sinne ja poeka lähti asumaan Hiienvuoreen. Se vuori on niemessä, joka on nyt Hiienniemi. Hiienniemeen tul asukkaeta, jotka rupes rakentamaan kartanoeta. Hiisi lähti kaikkine kamppeineen pakkoon siitä vuoresta ja otti pesäkiviä takan selekään. Siitä näkyy jäläkiki. Se luul, että Emoniemessä ei oo kiviä. Lähti sitten matkalle Emoniemeen. Kahlasi Hiiensalmen poekki Kätkytniemen puolelle. Sillä oli liian palijon tarakkaa ja jätti Kätkytniemelle kätkyen, josta se niemi on nimesä saanu. Käveli Kätkytnientä pitkin Itkonniemeen. Siinä hän itki, kun oli lähettävä kahlaamaan leviä salami. Siitä on Itkonniemi saanu nimesä. Kahlasi Huhmarniemeen ja vähenti tarakkaansa ja jätti huhmaren, josta se niemi on nimesä saanu. Siitä hän kahlasi Kynnäänniemeen. Hänellä ol joku esine kynnä, josta paekka on nimesä saanu. Siitä taas kahlasi Kotalahen poekki Tuoriniemeen. Siinä hän väänsi sukastaan vein, josta on Tuoriniemi nimesä saanu. Siitä hän lähti kahlaamaan suuren selän poekki Emoniemeen. Siellä meni saappaan suusta vesi, vaikka oli seihtemästä tamman vuoasta tehty varsi kummassakin kengässä. Hän puotti kivitaakan seljästään, joka vielä tänä päivänä näkyy ja nimitetty Hiienkariksi. Sitten hän palasi jäläkiään myöten Huhmarniemeen asti ja suuntasi kulukusa toesaalle Emoniemen tyvelle. Ja siinä kun peäsi mantereeseen, soetti iloessaan kanteletta, kun pääsi näen ikävältä matkalta. Ja sitä hiekkaa kerrotaan nytkin Kannelhiekaksi. Siitä hän suuntasi matkansa Vänniin päen. Tuli suuri susilaoma häntä vastaan. Hän rutasi aesakoevun paksusen koevun poekki sekä pieksi suet pataluhaksi. Sitä paekkaa nytkin nimitetään Susipiiskaksi. Siitä hän sitten matkasi Havukkasyvänmaelle ja asuskeli siellä. Nyt siinä on talo Hiisi tae Hienaho. – Ja siinäpä sitä jo onkin.

Ensimmäiseksi muistiinmerkittynä ja sen vuoksi tärkeimpänä on mainittava E. Raussin toisinto, jonka hän on kirjoittanut sivuhuomautuksena Kristfrid Gananderin Mythologia Fennican suomennoksensa lehdelle hiisi-sanan kohdalle. Tämän merkittävän tarinan löytyminen on antanut aiheen prof. Martti Haavion Kotiseudussa -37 julkaisemalle artikkelille ”Hiien kulku Pyhäjärvellä”. E. Raussin muistiinpanon mukaan, joka todennäköisesti on peräisin jo 1850-luvulta, tarina on seuraava:

Pyhäjärvellä Pyhäjoen pitäjässä Pohjanmaalla. Satu.

Piipon selällä on siellä pitkänlainen selkävä niemi, jota mainitaan hien niemeksi ja sen selkää hiien mäeksi. Sen tyvellä on hijen perän kylä. Tällä niemellä olisi Hiien ennen pitänyt asuntoa pitää: kun ensimmäiset asukkaat suomalaiset asettuvat niemen tyvelle, ei heille hiisi antanut rauhaa.

Tästä tuskaintunnena noutivat he mainion tietäjän Hiittä pois karkottamaan. Se laulo hiiden ulos pesästänsä, ja hiisi sieppasi kätkyven ja pehkupetkeleen olalleen, huhmaren kainaloonsa ja pesänsä sian selkäänsä ja lähti pötkimään pakoon. Mutta riippi tuli raskaaksi, jonka tähden hänen täyty jättää kätkyvensä ensimmäiselle niemelle, josta nientä kätkyt niemeksi mainitaan. Sitten lähti hiisi lahden poikki kahlomaan, mutta keski paikalle tultuansa, alko vesi saapas raista sisään hulista, jonka tähden hänen täytyi pesänsä sian selästänsä siihen putottaa, josta hiien kari tuli.

Yli päästyänsä toiselle niemelle täyty huhmarensakin jättää sille, josta huhmarniemi sai nimensä, kolmannella niemellä itki vaivojansa ja vahinkojansa, josta nientä itkuniemeksi kutsutaan. Niin kävi siellä Hiien kanssa laita. Tuossa vuoren lomassa näette vielä pesän sian, tuolla näette hänen vene valkamansakin; ne lepät ovat juuri sentähden kasvaneet sen ympärille, että hiisi kaloja perkaisansa on siihen nakellu suosku vettä.

Edellä esitetyissä toisinnoissa hiisi lähtee pakoon asumuksiaan tekeviä ihmisiä. Eräiden tällaisten lisäksi tapaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta muutamia sellaisia, joissa hiisi tulee jostakin kauempaa – tavallisesti Lapista. Näiden lähemmästä esittelystä on valitettavasti tässä yhteydessä luovuttava.

Sitten on vielä joukko toisintoja, joiden mukaan hiisi lähtee takkoineen hävittämään Pyhäjärven kirkkoa. Tämä kansainvälinen kirkkoaihe lienee liittynyt tarinaan ainakin osaksi jäljestä päin, koskapa vanhin muistiinpano ei sitä mainitse, ja eihän pitäjämme kirkon historia ulotu kuin 300:n sadan vuoden taakse. Monia piirteitä on lainattu selvästi Maamme-kirjasta, esim. saappaiden ompelu tapulissa, pikilankaan takertuva hevosmies ym., joita tapaa varsinkin nykyisiltä kertojilta.

Pyhäjärven hiisitarinan tyyppisiä selitystarinoita tavataan runsaasti esim. Virossa, Ruotsissa ja Saksassa, mutta ei mistään, ei koko maailmasta ole löytynyt näin runsassisältöistä. Tämä käytettävissäni ollut tarinasikermä antaa näet selityksen 25:lle paikannimelle. Ne ovat: Pirun kaivo l. Hiiden kirnu, Hiidenvuori l. Hiidenmäki, Hiidenlinna l. Pirun pirtti, Hiidenniemi, Hiiden l. Pirun valkama, johon kuulemma vieläkin ilmestyy uusi telapuu pois kuljetetun tilalle, Hiidensalmi, Hiidenkari, Pirun takka l. riippi, Hiidenaho, Hiisi, Hiidenoja l. Hiidenpuro, Kätkytniemi, Itkonniemi, Huhmarniemi, Kynnäänniemi, Tuoriniemi, Emoniemi, Petkelkangas ja Susipiiska.

Näistä paikannimistä ovat selvästi alkuperäisiä muut paitsi Tuoriniemi, Kynnäänniemi, Susipiiska ja Kannelhiekka, joille on hankittu luonteva selitys yhdistämällä ne tuohon erinomaiseen tarinaan. Kynnäänniemi on varmaankin saanut nimensä rannanmuodostumasta. Siihen viittaavat näet monet sanakirjatiedot ja kyselyni. Kynnäs-sanalla ymmärretään yleensä pientä kumpua tai törmää. Kytkyt, kynnä tai kynä eivät missään tapauksessa selitä tätä nimeä. Ja sitten Tuoriniemi, eiköhän se ole vain peräisin Jämsän Tuorilasta. Uudisasukkaat ovat antaneet asumuksilleen ja kotipaikoilleen vanhoja kotoisia nimiä.

Hiisitarinamme iästä on vaikea sanoa mitään varmaa. Joka tapauksessa se on tullut Pyhäjärvelle muualta – alkuaan Lounais-Suomesta – ja kehittynyt täällä näin ainutlaatuiseksi, maailman rikassisältöisimmäksi selitystarinaksi.