• ”Suven suu ja lehmän maha”, sanoi Raution vanhaisäntä Hetekylässä Jongun jätkille heinäniityllä, kun jätkät söivät leipää Jankin kanssa ja puuronkin kanssa.
  • Kun Ravaskan Hermanni meni kerran Kurenalla erään tunnetusti virkavaltaisen ja ylpeän vosmestarin (metsänhoitajan) konttoriin asioimaan, hän istahti ovensuussa olevalle tuolille ilman muuta. Tämä ei ollut metsäherrasta oikein sopivaa, koskapa hän huomautti: ”En minä ole käskenyt istumaan.” Silloin Hermanni kimeällä äänellään loihe lausumaan: ”Ja jos minä olisin aina oottanut käskyä istumaan, en olisi vielä koskaan saanut istua tähän.”
  • Jokin kokous on taasen Kurenalla, koska Sara-Kalle kulkee vaneeriaskinsa kanssa kylällä.
  • ”Kyllä se kallansa hakkee, sanoi ennen vanhat, ja niin se näkkyy nytkin olevan”, tuumasi Pelttarin Eino huh-tikuun 9. päivän aamuna 1949, kun yöllä oli lunta työntänyt ”metrikaupalla”, ja jatkuvasti satoi edelleenkin. Ensin näytti keväästä muodostuvan lyhyt, vähävetinen ja aikainen, mutta nyt kyllä näyttääkin tulevan luultavasti tulvat. Kun syksyllä kylmäsi jokien törmät korkean veden aikana, näyttää nyt kevät hakevan kallan (=roudan) törmiltä veden avulla poiskin.
  • ”Kun on köyhysi vaivannut, en ole saanut parempaa asentoa” (=asuntoa), sanoi Herukan Aatami Korpisen Jaurakkajärvellä 8.6.1938.
  • ”Eikös emäntä antas vähä noita sylttyjä, kun se on aina tuo lappi laukussa”, sanoi Keikku-Ville (Ville Kela Keikkulan talosta Pudasjärven Livolta), kun Ahoselle tuli, eikä eväslaukussa ollut muuta kuin pettuleipää.

    Lapin aika = lehmät on ummessa.
    Lappi = aika jolloin lehmä on ummessa, myös muussa mielessä, kun on vähän ruokaa.
  • Pudasjärven Siurualla Liekokylässä 1960 sanottu: ”Susi kantoon pierassut ja ukkonen ulos ajanut” (avioton lapsi)
  • ”Pohjanen menee akkansa viereen yöksi” (= kun tuuli on pohjoisessa, tulee yöllä kylmä, pakkanen).
  • ”Piilossa kun piru pirun takana”.
  • ”Siinä on päitä kun kiiskisaavissa”.
  • ”Sillä on aivan anhiton akka” (= mittääntekemätön, mitätön).
  • ”Sinne on kai vielä matkaa muutama (= yksi) kilometri?” – ”On vähän päällekin.”
  • ”Jos minä sinne kiipesin, niin varmasti putosin”, sanoi Pudasjärven poika kaverilleen.
  • ”Jo on hilla tupella”, sanoi torpan poika äidilleen. ”Kohta päästään poimimaan.”
  • ”Ei se hyvvää oottaa postiauttoa, koska se on tavallisesti aina täynnä”, sanoi Kollajan mies toiselle odotta-jalle Kuusamontien pientareella.
  • ”Minä että mikä siellä tulee”, sanoi kalamies, kun uistin ruohoon tarttui.
  • ”Kiitoksia vaan, kun nenästitte minua”, sanoi Tyrnävän emäntä Oulussa Jokiselle, kun tämä oli neuvonut kysyjälle tien.
  • ”Matti oli ensimmäinen kevätpäivä. Silloin täi nousi jätkän korvalliselle päivää paistattamaan”. (Vilho Laukan sanonta Turkansaaressa.)
  • ”Käki kukkui Erkinpäivän jälkeen, vaikka sulaa olisi ollut vain kannon nokassa. Ennen Erkkiä se ei kuku”. (Laukka)
  • ”Talvi hanhen hartioilla.” (Laukka)
  • ”Helmikuu sano, että jos hän ois vanhemman veljen, tammikuun, tilalla, niin hän palelluttas varsat tamman mahhaan ja akkain käjet taikinasaaviin.”
  • ”Naisia on kun Viron susia.”
  • ”Käväsi kun kissa kuumassa uunissa” (niin pian palasi takaisin.)
  • ”Täisikin olla vain völö-tuhkuria.” (Kun jokin tauti paranee kovin pian tai paremminkin, kun joku sairastaa vain laiskankipua.)
  • ”Siitä kait tullee sillom maitopyöräl laulu!” (jos jossakin asiassa edestakaisin päätellään, soudetaan ja huovataan.)
  • ”On kun tynnyrissä kasvatettu ja runtinreiästä ruoka annettu” (jos joku on oikein tomppeli, omapäinen tms.)
  • ”Pöllintekijä ei muuta tarvihte kuin pölöjän pään”, sanoi Latvalehdon likka Taivalkosken Jokijärvellä.
  • ”Härmästä ollaan ja kropsua eväänä”, sanoi kodinhoitaja Aira Holappa Jokiselle Oulussa.