Pudasjärven terveydelliset olot 1700–1800-lukujen vaihteessa

Pudasjärven terveydelliset olot noudattelivat vuoden satojen rytmiä niin kuin muissakin syrjäseutujen pitäjissä. Katovuosina ja varsinkin niiden jälkeisinä vuosina terveydentila heikkeni ja kulkutaudit pääsivät iskemään heikon ja yksipuolisen ravinnon heikentämään väestöön. Näistä kulkutaudeista suurinta tuhoa teki isorokko, jonka torjuntaan käytiin maassamme käsiksi jo 1700-luvun lopulla. Isorokon ohella väestön määrää harvensivat erikoisesti sellaiset kulkutaudit kuin hinkuyskä, tuhka- ja tulirokko sekä hermokuume. Silloin tällöin myös kurkkumätä- ja keuhkokuume-epidemiat raivosivat pitäjässä.

Pudasjärven piirin ensimmäisenä vt. piirilääkärinä toiminut Johan Justus Staudinger perusti Pudasjärvelle ensimmäisen eräänlaisen käsiapteekin. Hän nimittäin jätti kirkkoherra Lars Hennan Laurinin (kirkkoherrana Pudasjärvellä v. 1855–1867) huostaan joukon tavallisimpia lääkkeitä. Ensimmäinen vakinainen ja paikan päällä asunut piirilääkäri Karl Gustaf Fogelholm otti viran vastaan 20. päivänä kesäkuuta v. 1866. Vuoden 1869 elokuussa Karl Gustaf Fogelholm siirtyi Tornioon, eikä Pudasjärvelle hänen jälkeensä saatu omaa piirilääkäriä. Ennen Fogelholmin siirtymistä oli proviisori Karl Jakob Fellman anonut ja saanut privilegion Pudasjärvelle perustettavaan apteekkiin. Tämä privilegiokirje oli hänelle annettu 19.1.1869.

Tämä Pudasjärven ensimmäinen apteekkari oli syntynyt 21.9.1836. Koskaan hän ei apteekkia Pudasjärvelle perustanut, vaikka hänelle apteekkarin kirja annettiin 5.5.1869. Jo vuoden 1870 keväällä kirjoittaessaan edellisen vuoden Pudasjärven piirilääkärin vuosiraporttia lääkintöhallitukselle Oulun piirilääkäri Staudinger tiesi kertoa, ettei Fellman apteekkiaan tule perustamaan, sillä hän oli jo perustanut lasitehtaan Iin pitäjän Olhavaan. Itse asiassa Karl Jakob Fellman oli saanut haltuunsa isänsä, Lapin tutkijan ja rovastin Jakob Fellmanin, omistaman ja aikoinaan jo v. 1782 oululaisen kauppiaan ja hovineuvoksen Johan Nylanderin perustaman Olhavan eli Nybyn eli Säynäjäojan lasiruukin ja maatilan. Mistä syystä Pudasjärven ensimmäinen apteekki jäi tällä kerralla perustamatta, voidaan vain esittää olettamuksia.

Pudasjärven apteekin perustaminen

Sen jälkeen, kun Fellman oli v. 1870 luopunut apteekin perustamisesta Pudasjärvelle, ehti kulua toistakymmentä vuotta, ennen kuin asiassa ryhdyttiin minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Vuonna 1883 asia nousi uudelleen esille hyvin erikoisella tavalla. Apteekkari Albert Fredrik Nordfors, jonka apteekki, Oulun II eli uusi apteekki, oli palanut 2.11.1882 perustuksiaan myöten, teki silloin asiasta aloitteen. Hänen tarkoituksenaan oli perustaa Pudasjärvelle apteekkilaatikko eli oman apteekkinsa alainen sivuapteekki. Kovia kokenut apteekkari oli ilmeisesti saanut tietoonsa, että Pudasjärvi oli saamassa pitkästä aikaa oman lääkärin, joten hän päätti ehtiä edelle. Hänen anomuksensa käsiteltiin lääkintöhallituksessa 12.12.1883, mutta se sai tylyn vastaanoton. Anomukseen ei suostuttu; sen sijaan päätettiin esittää, että Pudasjärven apteekkioikeudet pantaisiin muitta mutkitta uudelleen haettavaksi.

Lääkintöhallitus näyttää lähteneen siitä, ettei Pudasjärven apteekkia tarvinnut enää perustaa vaan että se itse asiassa oli jo perustettu silloin, kun Fellman oli saanut sinne apteekkioikeudet 19.1.1869. Sen vuoksi se esittikin keisarillisen senaatin siviilitoimituskunnalle, että Pudasjärven apteekin apteekkioikeudet julistettaisiin haettavaksi. Siviilitoimituskunta selitti vastauksessaan, että Pudasjärven kirkonkylään voitiin uudelleen perustaa apteekki, jonka apteekkioikeudet julistetaan kaikkien pätevien hakijoiden haettavaksi 56 päivän kuluessa. Huolimatta siviilitoimituskunnan vastauksen sananmuodosta Pudasjärven apteekki myöhemmin katsottiin kuuluneen nk. henkilökohtaisiin myytäviin apteekkeihin, joiden perustaminen itse asiassa päättyi v. 1883. Mainitun vuoden jälkeen tuollaisia apteekkeja ei enää perustettu. Näin ollen sekä lääkintöhallitus että Siviilitoimituskunta näyttävät pitäneen apteekin perustamisen todellisena päivämääränä 19.1.1869, koska ne sallivat myöhemmin sen vapaan myynnin.

Lääkintöhallituksen kokouksessa 16.4.1884 olivat esillä Pudasjärven apteekkioikeuksia hakeneet. Lääkintöhallitus esitti apteekkioikeuksien haltijaksi Karl Johan Sandellia. Tämän esityksen senaatin siviilitoimituskunta hyväksyi, ja niin proviisori Karl Johan Sandell sai privilegiokirjeen Pudasjärven apteekkiin 14.5.1884.

Heinäkuun 30. päivänä 1884 sanomalehti Kaiussa yksi pudasjärveläinen monien muiden kuulumisien ohessa mainitsee, että apteekkarikin oli saapunut kuntaan haeskelemaan sijoituspaikkaa apteekilleen, muttei ainakaan vielä siihen mennessä ollut onnistunut sellaista löytämään. Sama lehti tiesi kuitenkin jo 15.11.1884 kertoa uutisessaan, että sen viikon aikana Pudasjärven apteekki oli siinä määrin valmistunut, että se on pystytty avaamaan asiakkaille. Lehti mainitsee apteekin avanneen ovensa pitäjän suurimmalla liikepaikalla Nyytäjän kestikievarissa Oulun maantien varressa. Apteekki ei tullut siis kirkonkylään, niin kuin senaatin siviilitoimituskunta oli edellyttänyt, vaan Kurenaluksen kylään, Oulun maantien varteen ja Iijoen rannalle.

Karl Johan Sandell ja hänen apteekkinsa

Sandellin saapuessa Pudasjärvelle paikkakunnan elämä oli hyvää vauhtia vilkastumassa. Kurenaluksesta oli muodostunut pitäjän liikekeskus lähinnä Oulun–Kuusamontien ansiosta. Erikoisesti apteekkari juovuttavien juomien myyjänä ja ”nuorison turmelijana” joutui pian muutamien nimimerkkien panettelun kohteeksi. ”Nuoriso Kurenalla oli tullut hokmannin voimalla tanssitautisiksi”, selitti v. 1886 nimimerkki X. Kun apteekkari Sandell anoi heti saavuttuaan kunnalta oikeutta pitää apteekissaan myynnissä muutamia viinilaatuja, kunta suostui siihen yksimielisesti. Mutta varsin pian kääntyi nk. yleinen mielipide tässä asiassa apteekkaria vastaan täydellisesti. Vuonna 1890 pappilassa pidetyssä kunnan kokouksessa marraskuun 7. päivänä sorvattiin seuraava pykälä apteekin harjoittamaa riettautta vastaan:

”Koska apteekkari K. Sandellin viinin myynnin on havaittu edistävän juoppoutta, niin päätettiin yksimielisesti, että apteekkari ei saa tästä lähtien myydä minkäänlaista viiniä, sikäli kun se on kunnan vallassa.”

Sandell hankki lääkkeensä alunperin pääasiassa Saksasta. Suomesta hankittiin lähinnä apteekkivälineitä, mm. reseptivaaka, käsikauppavaaka, grammapainoja, korkin poria ja -puristimia, luisia lusikoita ja rautaisia pillerirasioita. Tuon aikaiset lääkkeet olivat pääasiassa rohdoksia, eräitä myrkkyjä ja alkoholia. Ajan erikoisimpia lääkkeitä olivat verijuotikkaat eli verimadot. Sellaisia Sandellkin hankki heti apteekkiinsa.

Lääkintöhallituksen apteekkien tarkastaja ei käynyt Pudasjärven apteekkia tarkastamassa Sandellin aikana, vaan kaikki tarkastukset suoritti piirilääkäri Werner Lindman yhdessä Pudasjärven silloisen nimismiehen Conrad Pihiin kanssa. Tarkastuksissa kiinnitettiin erikoista huomiota siihen, että reseptit olivat järjestyksessä. Sandellilla oli tapana pujotella ne lankaan kuukausittain nippuihin käärittyinä ja numerojärjestyksessä. Pistokokein tarkastaja katsoi, että lääkemääräykset oli oikein hinnoiteltu eikä väärinkäytöksiä ollut sattunut. Edelleen Sandellilla oli tapana pitää nk. köyhien resepteistä, eli sellaisista lääkemääräyksistä, jotka kunta oli kustantanut vähävaraisille, aivan omaa luetteloa. Ne olivat erikseen omassa nipussaan.

Apteekkinsa hoitamisesta Sandell selviytyi yksin suurimman osan apteekkarin ajastaan. Vasta v. 1890 mainitaan hänellä olleen apulaisena apteekkioppilas Sisko Tornberg. Tämäkin oli vasta vuoden loppupuolella apteekkiin otettu. Kun Sandell luopui apteekistaan 6.10.1891, hän näyttää jälleen hoitaneen sitä yksin.

Karl Arrheniuksen aika 1891–1906

Karl Arrhenius oli lähtöisin Varsinais-Suomesta. Arrheniuksen aikainen Pudasjärvi oli aika lailla samantyylinen kuin Sandellinkin aikana. Elämä Kurenaluksen kylässä oli koko ajan vilkastumaan päin. Apteekkari Arrhenius näyttää olleen hyvin toimelias, joskin aika koleerinen ja arvaamaton herra. Välittömästi Pudasjärvelle tultuaan hän perusti haara-apteekin Kuusamoon v. 1892 sekä siitä kahden vuoden kuluttua toisen vastaavanlaisen Puolangalle v. 1894.

Vuoden 1893 tarkastuksessa todettiin, että apteekkihuoneistossa oli suoritettu merkittäviä muutoksia. Sekä offisiiniin että materiaalihuoneeseen oli laitettu uudet paperit sekä kattoon että seiniin. Viimeksi mainittuun huoneeseen oli hankittu koko joukko uusia lasiastioita. Samoin laboratorio oli uusittu laittamalla sinne uudet hyllyt, kaapit ja lasiastiat. Kartanolle oli rakennettu uusi uunilla varustettu makasiini, missä säilytettiin kasveja, viinejä, happoja, öljyjä jne. Tämän makasiinin pohjoispuolelle oli tehty uusi pääkellari. Astiasto oli suurin piirtein ennallaan, paitsi että huhmareita ja lasitavaraa oli lisätty samoin kuin emaljoituja keittoastioita.

Vuoden 1894 tarkastus oli viimeinen Nyytäjän apteekissa pidetty tarkastus. Vasta tänä vuonna Arrhenius oli käyttänyt jonkun aikaa apulaisia. Nimittäin farmaseutit Karl Sundström ja Matias Arthur Valentin Kronqvist työskentelivät kumpikin muutaman viikon apteekissa. Näistä viimeksi mainittu siirtyi täältä Kuusamon haara-apteekin hoitajaksi, ja hänestä tuli myöhemmin Kuusamon itsenäisen apteekin ensimmäinen apteekkari.

Maaliskuun 3. ja 4. päivän välisenä yönä v. 1895 koko apteekki ja valmistumassa oleva asuinrakennus paloivat maan tasalle. Mukana paloi suurin osa apteekin irtaimistoa. Apteekkari Arrhenius oli juuri edellisenä iltana 2.3. kartanolla kävellessään murtanut jalkansa. Palon oli huomannut kylältä illalla kello 10 aikaan palannut apteekkioppilas. Hän huomasi oman vinttihuoneensa olevan savun vallassa ja välikaton tulessa. Hän herätti talonväen, joka oli vielä sikiunessa. Apteekkari jouduttiin kiireesti kantamaan ensimmäisenä turvaan. Ennen kuin naapurit ja muut kylän miehet olivat ehtineet palopaikalle oli jo uuden rakennuksen kattokin ollut ilmiliekeissä. Käytännössä ainoastaan apteekin ulkorakennukset pystyttiin varjelemaan tulelta.

Apteekki ei kuitenkaan joutunut kauan olemaan suljettuna, sillä naapurista Takalon torpasta oli vasta joutunut neljä huonetta tyhjiksi Albin Steniuksen muutettua sieltä pois. Koska Puolangalle oli edellisenä vuonna perustettu Arrheniuksen toimesta haara-apteekki, muutti sieltä apteekin hoitaja Fritz Nyström lääkevarastoineen päivineen Takalon torppaan ja alkoi pitää apteekkia.

Apteekkilaitostaan Arrhenius edelleen hoiteli melkein koko ajan yksin. Vuoden 1895 aikana hänellä oli sairauden lomittajana ollut farmaseutti Nyström, mutta tämän palattua Puolangalle apteekkari oli toiminut ilman apua. Vuoden 1896 kesäkuussa häntä avusti kaksi viikkoa farmaseutti K. V. Limön ja saman vuoden lopulla hän sai avukseen farmaseutti Fanny Ahlbäckin. Lisäksi apteekkarin rouva Hulda Arrhenius oli ryhtynyt apteekkioppilaan ominaisuudessa auttamaan miestään. Takalon apteekissa Arrhenius ei enää ryhtynyt mihinkään suurempiin muutostöihin. Apteekkari Arrhenius osti v. 1899 joulukuussa Matti Isomursulta palstan, joka sijaitsi aivan Oulun–Kuusamon maantien varrella, tien eteläpuolella ja Iijoen vasemmalla rannalla. Tänne rakennettiin kesällä v. 1900 apteekille ensimmäinen ihan oma talo. Apteekki siirtyi v. 1906 Oskar Wiikinkosken haltuun.

Apteekki vakiinnuttaa asemansa

Uusi apteekkari Oskar Wiikinkoski oli syntynyt Noormarkussa. Oskari Wiikinkoski muutti Pudasjärvelle maaliskuussa v. 1906. Wiikinkosken saapuessa Pudasjärvelle siellä oli piirilääkärinä Karl Edwin Rafael Mellberg. Pudasjärven sairaalan rakennustyötäkin oltiin aloittamassa. Sen rakentaminen kuitenkin edistyi erittäin vitkalleen, sillä vasta vuoden 1909 syyskuussa sairaala oli siinä kunnossa, että se voitiin lääkintöhallituksen toimesta hyväksyä käyttöön.

Pudasjärven apteekin tarkastus kävi jossakin määrin epäsäännölliseksi piirilääkäri Mellbergin virkakauden alkupuolella. Vuosilta 1907 ja 1908 puuttuvat apteekintarkastuspöytäkirjat. Sen sijaan vuodesta 1909 ne sitten ovat säilyneet aina vuoteen 1919 saakka. Vuoden 1909 tarkastuksessa todettiin, että apteekki oli juuri verhottu uudella linoleummatolla. Sen sijaan muissa tiloissa, materiaalihuoneessa, joka sijaitsi apteekkihuoneen vieressä ja toimi myös laboratoriona, ja kellarissa, ullakolla sekä makasiinissa ei ollut tehty muutoksia. Näiden tilojen siisteys ja järjestys sai säännöllisesti erittäin auliin tunnustuksen tarkastajan taholta. Vuoden 1914 tarkastuksessa todettiin apteekissa suoritetun aika perusteellisen remontin. Materiaalihuoneesta oli purettu uuni ja sen tilalle oli sijoitettu destillointikone. Huoneen katto ja hyllyt oli maalattu uudelleen ja seinät oli paperoitu. Itse apteekkihuoneen seinät oli niin ikään paperoitu ja katto oli maalattu. Sen tiskit oli päällystetty uudella linoleummatolla ja reunat oli varustettu messinkikiskoilla. Sen sijaan muissa apteekin tiloissa ei mitään mainittavia muutoksia kyseessä olevana aikana tehty. Vuonna 1917 todettiin, että apteekin tilat olivat muutoin samassa kunnossa kuin ennenkin, paitsi että materiaalihuoneeseen oli hankittu reagensseja varten oma kaappinsa.

Apteekkivälineistöä uusittiin kyseisellä kaudella säännöllisin väliajoin. Vuonna 1909 oli hankittu uusi destillointikone G. J. Miisseliltä Pfalzheimista (siis Saksasta) ja erikseen infuusiokone (uuttimien valmistukseen käytettävä laite) tinasta ja posliinista sekä uudet mensuuri- eli mittalasit. Vuonna 1913 suoritetussa tarkastuksessa mainitaan mainittujen koneiden lisäksi myös rohdosmylly ja puserrin. Edelleen tarkastaja mainitsi, että apteekkiin oli tilattu ”uusi, mukava mikroskooppi”. Vuoden 1917 tarkastukseen mennessä kyseinen mikroskooppi oli hankittu sekä sen lisäksi vielä sterilisointikone.

Myrkkyjen kanssa vallitsi suunnilleen entinen käytäntö. Niitä säilytettiin kahdessa eri lukitussa ja signeeratussa kaapissa. Näillä oli myös aivan omat astiat, vaa’at ja painot. Toisessa lukitussa kaapissa säilytettiin selviä myrkkyjä ja toisessa nk. C-luokan eli varoen käsiteltäviä aineita.

Taivalkosken haara-apteekin perustaminen

Wiikinkosken tullessa Pudasjärven apteekkariksi sen alaisuuteen kuului vielä Kuusamon apteekki, joka säilyi vielä kaksi vuotta Wiikinkosken omistuksessa. Tämä apteekki kuitenkin itsenäistyi vuoden 1909 alusta, mistä lähtien Wiikinkoskella sitten ei ollut muita apteekkeja omistuksessaan kuin Pudasjärven apteekki. On hyvin luonnollista, että toimelias apteekkari iski sen jälkeen heti silmänsä Taivalkoskelle. Tämä hieman yli 2 000 asukkaan kunta kuului samaan piirilääkärin piiriin kuin Pudasjärvi ja Kuusamo. Sen jälkeen, kun Kuusamoon oli avattu kunnan sairaala v. 1907, oli sikäläinen aluelääkäri Juho Varpula alkanut tehdä säännöllisiä vastaanottokäyntejä sinne noin kerran kuukaudessa. Sen lisäksi siellä vieraili Pudasjärven piirilääkäri kerran pari vuodessa. Taivalkoskelaisilla oli kuitenkin melkoisesti matkaa lähimpiin apteekkeihin: sekä Kuusamoon että Pudasjärvelle oli pitkälti yli 60 km.

Oskari Wiikinkoski perusti haara-apteekin Taivalkoskelle kesällä 1911. Lääkintöhallitukselta hän sai perustamisluvan uudelle sivuapteekille 12.5.1911. Piirilääkäri ilmoitti lääkintöhallitukselle raportissaan 22.7., että apteekki avattiin heinäkuun 1. päivänä. Sen sijaan vuosikertomuksessaan piirilääkäri Mellberg mainitsee ajan 24.6.1911.

Apteekki avattiin Taivalkosken kirkonkylässä Jussilan talossa, ja se käsitti kaksi huonetta: varsinaisen apteekkihuoneen ja pienen materiaalihuoneen. Edelliseen oli hankittu Iin apteekin entinen kalustus: ruskeaksi maalatut tiskit ja hyllyt. Vedettävät laatikot oli varustettu liikkuvilla kansilla. Vaikka ensimmäinen apteekin tarkastus tässä pikkuapteekissa pidettiin jo 20.7.1911, sinne oli ehditty hankkia kaikki tarvittavat välineet. Kun hyllyillä olevat pullotkin olivat vielä tummanruskeata lasia, tämä apteekki on ulospäin antanut synkähkön leiman. Mitään isoja varastotiloja apteekki ei tarvinnut, sillä suurin osa lääkkeistä valmistettiin emäapteekissa ja rahtiliikenne Pudasjärveltä Taivalkoskelle kulki vilkkaasti päivästä toiseen. Apteekin hoitajaksi otettiin proviisori Carl Sigurd Andersson.

Proviisori Carl Sigurd Andersson hoiti apteekkia aina 1.12.1916 saakka, minkä jälkeen haara-apteekin otti vastuulleen proviisori Toivo Reinikainen. Vuoden 1917 tarkastuskertomuksessa, joka sekin oli apteekintarkastajan laatima, mainitaan, että haara-apteekki olisi silloin sijainnut Kalle Korennon talossa ”entisessä paikassa” ¾ km:n päässä kirkosta.

Apteekki sotien välisenä aikana

Kun piirilääkäri Mellberg jätti piirinsä, Pudasjärven terveystilanne oli erinomaisen heikossa tilassa. Kunnansairaala oli suljettuna ja rakennus pahasti rappiolla. Väestö oli alkanut yhä enemmän vieroa terveydenhoitoa turvautuen milloin omiin milloin apteekin rohtoihin. Kenties juuri tältä ajalta on peräisin se pudasjärveläinen perimätieto, että kun kansa ei luottanut lääkäriin, se kääntyi apteekkari Wiikinkosken puoleen ja pyysi tältä jotakin rohtoa vaivoihinsa. Kun sitten piirilääkäri Onni Sjölin saapui paikkakunnalle, hän sai tehdä lujasti töitä saadakseen tilanteen hallintaan. Vuoden 1920 tarkastuskertomuksesta saa sellaisen kuvan, että apteekkirakennuksen varsinaisessa ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat edelleen paitsi varsinainen apteekkimyymälä eli offisiini myös sen takana laboratorio- ja materiaalihuone. Seuraavana vuonna apteekissa oli suoritettu melkoisen näyttävä pensseliremontti. Katto, apteekkitiski ja hyllyt oli maalattu uudelleen ja seinät oli paperoitu.

Piirilääkäri P. Z. Collanin tarkastus vuodelta 1922 ei edellä mainittuun kuvaan tuo paljonkaan uutta. Siinä pitkästä aikaa mainitaan apteekkiin tilattujen alkoholipitoisten aineiden määrä. Vuoden 1921 aikana oli tilattu 700 litraa 93 %:n väkiviinaa Rajamäen tehtaasta ja 400 litraa denaturoitua spriitä sekä kuluvana vuonna 1 100 litraa väkiviinaa (joista 500 l Taivalkoskelle), 400 litraa denaturoitua spriitä ja 50 litraa konjakkia.

Kieltolain aika oli apteekeille varsin erikoista aikaa. Ne joutuivat silloin herkästi yleisen mielipiteen silmätikuiksi, koska ainoastaan niistä voitiin luvalla myydä alkoholipitoisia aineita. Houkutus sellaisten myyntiin varmasti olikin melkoisen suuri. Toisaalta sekä lääkintöhallituksen tarkastajat että piirilääkärit tarkastuksissaan seurasivat tiiviisti alkoholin kulutuksen kehitystä apteekissa. Niinikään annettiin määräys, että kaikki spriireseptit oli pidettävä muista resepteistä erillään, ja ne tarkastettiin erikoisen huolellisesti. Apteekkiin tilattavien alkoholiaineiden laatuvalikoima monipuolistui koko ajan. Niinpä esim. vuoden 1930 aikana Pudasjärven apteekkiin oli hankittu 1 300 litraa väkiviinaa, 318 pullollista konjakkia, 30 pulloa viinejä ja 30 litran pullollista viskiä. Vuonna 1929 alkanut lamakausi näkyi kaikessa apteekin myynnissä: sekä käsiteltyjen reseptien että kulutetun alkoholin määrä laski tuntuvasti. Kun sitten vuoden 1931 neuvoa-antavan kansanäänestyksen tuloksena kieltolaki seuraavana vuonna säädetyllä alkoholilailla kumottiin, apteekkien myynti laski vielä entisestäänkin.

Apteekin kunnossa ei 1930-luvun puolivälissä tapahtunut mitään perusteellisia muutoksia. Ulospäin apteekki näytti entisenlaiselta. Apteekkihuoneen pullorivistöt olivat ruskeankeltaista lasia, joissa oli painetut nimikilvet. Apteekin takana sijaitsevassa materiaalihuoneessa, missä tapahtui myös reseptilääkkeiden asisteeraaminen, säilytysastiat olivat valkoista lasia tekstatuin nimikilvin. Kellari, ullakko ja makasiini olivat edelleen myös apteekin käytössä. Vuonna 1934 apteekkiin oli hankittu uusia välineitä Helsingistä Paanasen työpajasta, mm. sterilisaattori.

Koska Wiikinkoski oli jo 1920-luvulla aika vahvasti sitoutunut sekä kunnallispolitiikkaan että muuhun liiketoimintaan, hänen oli pidettävä apteekissa suhteellisen paljon henkilökuntaa. Vuosikymmenen alussa hänellä oli yleensä yksi farmaseutti ja kaksi oppilasta. Vuosikymmenen puolivälissä tilanne parani monellakin tavalla. Pudasjärvellä elettiin taloudellisesti hyvää aikaa, mikä näkyi epäilemättä apteekin myynnissä. Apteekkari aloitti vilkkaan sahaustoiminnan, mikä sitoi häntä entistäkin enemmän. Sen vuoksi apteekissa lisättiin henkilökuntaa. Vuosina 1924–1930 apteekissa toimi kaksi ja ajoittain jopa kolme farmaseuttia. Huolimatta siitä, että vuonna 1930 lama iski täydellä voimalla myös Pudasjärvelle, mikä näkyi varmasti myös apteekin myynnissä, Wiikinkoski ei paljonkaan vähentänyt työvoimaansa, pikemminkin päinvastoin. Hän nimittäin palkkasi syyskuussa 1930 proviisorin, ensimmäisen ja ainoan laatuaan ennen sotia.

Taivalkosken apteekin itsenäistyminen

Taivalkosken apteekin hoitajaksi oli 16.12.1916 tullut proviisori Toivo Anders Reinikainen. Lääkärinpalvelut oli järjestetty siten, että Kuusamon aluelääkäri kävi Taivalkosken kirkolla pitämässä vastaanottoa noin yhdeksän kertaa vuodessa. Apteekki sijaitsi v. 1920 edelleen Jussilan talossa. Kun Reinikainen huhtikuussa 1921 sairastui, piirilääkäri kehotti lääkintöhallitusta nimittämään apteekille väliaikaisen hoitajan. Sellaiseksi nimitettiin 5.4.1921 lähtien farmaseutti Agnes Pihi. Hänen määräyskirjansa kesti vain heinäkuun 7. päivään saakka, minkä jälkeen proviisori Walter Oksanen tuli hoitamaan apteekkia.

Hoitajatilanne ei vakiintunut vielä seuraavanakaan vuonna, sillä Oksasen apteekinhoito kesti vain vuoden 1922 kesäkuun 1. päivään, minkä jälkeen proviisori Jeremias Lehtinen hoiti apteekkia noin kolme kuukautta. Vasta tämän jälkeen apteekki sai hieman pysyvämmän hoitajan. Hän oli proviisori Eino Johannes Mustakallio. Apteekki sijaitsi todennäköisesti edelleen entisellä paikallaan.

Mustakallio näyttää ottaneen vuoden 1926 kesällä varsin pitkän vapaan, koskapa hän vielä syykuussa tarkastuksen aikana oli pois työpaikaltaan, vaikka oli lähtenyt jo 10.7. Apteekkia hoitivat väliaikaisena farmaseutti Sofia Kallioniemi ja proviisori Sigurd Oswald Finckenberg. Seuraavana vuonna Mustakallio sitten lähti lopullisesti heinäkuun 1. päivänä. Hänen tilalleen tuli Sigurd Oswald Finckenberg. Vaikka apteekin tilanne muutoin pysyikin ennallaan, siellä ilmeisesti oli ryhdytty entistä enemmän valmistamaan lääkkeitä. Syksyllä 1927 apteekki siirrettiin apteekkari Wiikinkosken omistamaan taloon, aivan lähelle kirkkoa. Taivalkosken apteekki itsenäistyi v. 1934. Proviisori Finckenberg sai siihen apteekkioikeudet 14.6.1934, ja hän avasi apteekin itsenäisenä 20.12.1934.

Pudasjärven apteekki sodan aikana 1939–1945

Wiikinkosken kuolema vuonna 1939 oli melkoinen isku koko Pudasjärvelle. Hänestä ja hänen apteekistaan oli muodostunut suorastaan käsite, puhumattakaan siitä, että monipuolisella toiminnallaan osuuskaupassa, suojeluskunnassa ja kunnalliselämässä hän oli näkynyt ja vaikuttanut paikkakunnalla vuosikymmenien ajan.

Wiikinkosken kuolema sattui sikäli erikoiseen aikaan, maaliskuuhun 1939, että seuraajan valinta väkisinkin lykkääntyi melkoisen pitkälle. Syksyllä alkanut YH jo sekoitti kuvioita, sillä siihen kutsuttiin kaikki nuoret apteekkarit ja proviisorit. Heidät pantiin hoitamaan kenttäapteekkeja. Useihin apteekkeihin jäi ainoastaan oppilaita palvelemaan yleisöä. Talvisodan puhjettua kyseiset nuoret proviisorit ja apteekkarit joutuivat hoitamaan kenttäapteekkeja tositilanteessa ja vapautuivat niistä vasta maaliskuussa 1940. Niinpä Pudasjärven apteekkikin sai uuden apteekkarin yli vuoden kuluttua siitä, kun edellinen oli kuollut. Uusi apteekkari Pentti Olavi Jyrkämä pääsi ottamaan apteekin vastaan 27.4.1940.

Sodan aikana apteekkilaisen työpäivä alkoi kello 8 aamulla ja päättyi arki-iltaisin kello 18. Sunnuntaina apteekki oli auki kello 9:stä 19:ään. Joka toinen yö oli yövuoro. Viikonlopun päivystäjä joutui tavallisesti olemaan lauantaista maanantaihin saakka, niin että hänen työvuoronsa päättyi vasta maanantaina kello 18. Aivan kuin ensimmäisen maailmansodan ajalle niin tällekin sota-ajalle oli ominaista tiettyjen lääkeaineiden kova puute. Puute ei kuitenkaan ollut niin ankara, sillä apteekit eivät olleet enää yhtä riippuvaisia ulkomaisista lääketehtaista kuin aikaisemmin. Sota-ajan pitkittyessä alkoi apteekin asiakkailla olla rahasta puutetta. Asiakkaiden pääosa oli naisia, koska miehet olivat rintamalla. Sivukylien naiset hoitivat apteekkiin tullessaan naapurienkin asioita. He löivät rahat tiskiin ja sanoivat ”tuolla rahalla”, ja sitten he esittivät tarpeensa. Vähät rahat oli koetettava saada riittämään monen huushollin lääkkeisiin.

Miehet olivat suorastaan unelma-asiakkaita. Kun he rintamalta päästessään pistäytyivät apteekkiin, he eivät pihistelleet pennejään. Pääsiäismarkkinoiden aikana riitti apteekissa vilskettä. Silloin piti vain olla tarkkana, sillä pääosa asiakkaista oli ”tippojen” pyytäjiä ja sääntönä oli, ettei samalle hakijalle annettu samoilla markkinoilla toista kertaa. Mutta eihän siinäkään apteekkineitien vahtiminen paljon raittiutta lisännyt, sillä uusia hakijoitahan aina riitti ja tippapullot vaihtoivat omistajaa heti apteekin ulkopuolella. Sesonkia apteekissa aiheuttivat myös sotilaskuljetukset. Sen sijaan saksalaisia kävi Pudasjärven apteekissa varsin harvoin, aivan satunnaisesti, päinvastoin kuin Kuusamon apteekissa, missä he olivat lähes päivittäisiä asiakkaita.

Välirauhan aika ja uuden sodan alkaminen lisäsi aluksi selvästi apteekin myyntiä. Pudasjärvelläkin se näkyi lisääntyneenä liikenteen vilkastumisena. Koska Oulun–Kuusamon tie oli rintamalle johtava tie, sitä myöten kulki päivittäin raskaita sotilaskuljetuksia. Tuohon aikaan nämä kuljetukset eivät painelleet ohi, sillä tie oli mutkainen ja mäkinen sekä paikoitellen huonossa kunnossa, joten Pudasjärvi oli itsestään selvä levähdyspaikka. Monella kulkijalla tuli siinä sivussa apteekkiinkin asiaa. Sodan kestäessä myös väestön sairastuvuus tietysti lisääntyi, olkoonkin, että ihan vähistä vaivoista ei lääkäriin mentykään.

Sodan päättyminen ja välirauhan solmiminen aiheutti melkoista vilskettä Oulun–Kuusamon tiellä. Kuusamo tyhjennettiin kokonaan syyskuun puoliväliin mennessä ja hyvin pian myös Taivalkoski. Sieltä loppuivat myös lääkärin palvelut. Lähes 20 000 ihmistä valui pitäjän läpi kohti Oulua. Useat kulkijoista olivat sairaita ja pääsivät lääkäriin vasta Pudasjärvellä. Pudasjärvi evakuoitiin viimeisenä, vasta sitten, kun pohjoiset pitäjät oli tyhjennetty. Apteekin evakuoimisesta ei vuoden 1945 tarkastuskertomuksessa ole edes mitään mainintaa. Ilmeisesti apteekki oli pois toiminnasta vain muutaman viikon lokakuussa.

Apteekin voimakas kehitys 1945–1960

Uusi apteekkari Edgar Oskar Viktor Gillberg oli syntynyt Helsingissä. Gillberg aloitti toimintansa Wiikinkosken talossa niin kuin edeltäjänsäkin. Gillberg oli varmaan suunnitellut uutta huoneistoa jo pitkään, sillä Wiikinkosken huoneisto koettiin jotenkin vanhanaikaiseksi ja riittämättömäksi. Vuonna 1954 maaliskuun alussa kauan valmisteltu ja odotettu muutto sitten tapahtui. Apteekkari Gillberg oli varannut liikehuoneiston suunnitteilla olevasta PYP:n uudesta liiketalosta PYP:n paikallisen konttorin kanssa. Gillberg aloitti apteekkarikautensa varsin vaatimattomalla henkilökunnalla, kahdella farmaseutilla ja oppilaalla.

Sekä henkilökunnan olosuhteet että apteekkityö muuttuivat ratkaisevasti jo Jyrkämän mutta varsinkin Gillbergin aikana. Ensiksikin Wiikinkosken aikainen järjestelmä, että henkilökunta olisi yöpynyt apteekilla ja syönyt siellä, loppui jo Jyrkämän aikana. Apteekkihenkilökunta joko kuljetti eväänsä mukanaan tai sitten käväisi päivällä häthätää jossakin syömässä. Gillbergin aikana työaika oli melkoisen täsmälleen 8 tuntia. Lahja Ojala kertoi, että apteekkiapulaisen työ helpottui ratkaisevasti, kun muutettiin Wiikinkoskelta PYP:n taloon. Vanhalla paikalla työpäivä alkoi siten, että oli ensin käsin nostettava kaivosta vesi, sitten oli tehtävä tulet uuniin ja sitten siivottava portaat. Siivoustyökin kuului vanhalla apteekilla teknisen henkilökunnan tehtäviin. Tässä suhteessa järjestelmä muuttui uuteen paikkaan tultaessa tyystin. PYP:llä ja apteekilla oli yhteiset siivoojat, jotka pitivät huolta kaikkien apteekin tilojenkin siivouksesta. Vesi tuli sisälle, ja rakennuksessa oli keskuslämmitys. Sen sijaan apteekkiapulaiselle kuuluva kevyempi työ lisääntyi tuntuvasti.

Apteekkari Gillberg kuului niihin vanhan ajan apteekkareihin, jotka katsoivat velvollisuudekseen olla apteekilla aivan riippumatta siitä, oliko heillä siellä jotakin tekemistä tai ei. Hän oli velvollisuudentuntoinen ja tarkka mies, joka valppaasti seurasi katseellaan, että kaikki tapahtui niinkuin pitikin. Ainoastaan, jos jokin ruuhka sattui apteekissa, hän itse tuli mukaan käsikauppaan. Hänen aikansa farmaseutit, Inkeri Kotonen ja Kaisa Riekki, kertoivat, että 1950-luvun alussa tuli uusia lääkkeitä, kuten penisilliini ja streptolysin, jotka herättivät kovasti huomiota ja joita pidettiin eräänlaisina ihmelääkkeinä. Vuoden 1954 apteekin tarkastuskertomuksessa mainitaan sellaiset reseptilääkkeet kuin Algidon, Codinon ja Dolorex. Näistä oli tullut ilmeisesti tarkastajan mukaan vähän turhankin suosittuja, koska niitä oli toistuvasti määrätty uusituilla resepteillä. Vuoden 1958 tarkastuksessa todettiin, että apteekille tuotiin tislattu vesi Oulusta Pohjolan Rohdokselta. Em. farmaseuttien mukaan myös lääkkeet tulivat yleensä samasta liikkeestä. Apteekki ei enää hakenut toimituksia niin kuin Wiikinkosken aikana, vaan ne kuljetettiin Nevakiven autossa.

Vuodesta 1946, jolloin Edgar Gillberg varsinaisesti otti apteekin vastaan, vuoteen 1961, jolloin hän kuoli, elettiin rajua kehityksen aikaa. Sinä aikana reseptimäärä lähes nelinkertaistui; toisin sanoen vuotta kohden reseptimäärä lisääntyi noin 1600:lla. Tälle välille mahtui ainoastaan kolme pientä pysähdyksen vuotta, nimittäin 1950, 1956 ja 1958. Kyseiset vuodet olivat koko Suomen talouselämässä tietynlaisia ongelmavuosia, jolloin useimpien muidenkin apteekkien reseptimäärä laski. Tämän huomattavan nousun ansiosta Pudasjärven apteekki alkoi 1950-luvun lopulla olla reseptimäärältään Pohjolan apteekkaripiirin suurimpia maaseutuapteekkeja; ainoastaan Kannus, Oulainen ja Kuusamo olivat sitä selvästi edellä.

Apteekki 1960-luvulta nykyaikaan

Pudasjärven apteekin seuraava omistaja oli pitkän linjan apteekkilainen, Arnold Gustaf Vilhelm Fabritius. Kun Arnold Fabritius otti vastaan Pudasjärven apteekin 24.7.1961, siellä työskenteli varsin kokenut farmaseuttikunta. Vuonna 1965 apteekki muutettiin uuteen taloon, jonka Arnold Fabritius rakennutti Oulun–Kuusamon maantien varteen. Uuteen paikkaan muutettu apteekki aloitti varsin pienellä henkilökunnalla. Apteekkarin lisäksi siellä työskenteli kolme farmaseuttia ja yksi apteekkioppilas. Fabritiuksen apteekkarikausi kesti noin 20 vuotta.

Seuraava apteekkari Risto Martti Saastamoinen syntyi 5.4.1938 Vimpelissä. Hän haki Pudasjärven apteekin oikeuksia ja sai ne 27.1.1983. Itse apteekin hän otti vastaan saman vuoden heinäkuun 1. päivänä. Apteekki oli vielä Ouluntien varressa. Saastamoinen kertoi kyllä jo silloin harkinneensa apteekin muuttoa, koska apteekkari Fabritiuksen kuolinpesä ei ollut halukas talon myyntiin. Tarkastuskertomuksessa onkin jo maininta, että apteekki tullaan muuttamaan uuteen paikkaan kesällä 1985, niin kuin sitten tapahtuikin.

Siirryttäessä uuteen apteekkihuoneistoon ei vanhasta apteekista otettu mukaan mitään kalustoa joitakin työtuoleja lukuunottamatta vaan sinne hankittiin kokonaan uusi, nykyaikainen kalusto. Muutaman vuoden kuluttua siirtymisen jälkeen muutettiin reseptien käsittely atk-pohjaiseksi. Vuonna 1992 apteekkiin rakennettiin lisätilaa, johon sijoitettiin tavaroiden vastaanotto-ja pakkaustilat sekä aseptiset tilat. Niin ikään konttori siirrettiin uuteen osaan ja entinen konttoritila yhdistettiin yleisötiloihin.

110-vuotisjuhlavuotenaan apteekki varustettiin uudella vartavasten apteekkeja varten suunnitellulla Salix-atk-järjestelmällä. Tällöin siirtyvät atk-pohjaisiksi reseptienkäsittelyn ohella kassatoiminnot, tiliasiakaslaskutus- ja ylläpito, varaston valvonta, tilaukset, pankkiyhteydet jne. Apteekki sijaitsee nykyisin Kurenalan liikekeskuksessa. Tämä on apteekin kuudes toimipaikka. Yli sadan vuoden aikana apteekki on kehittynyt valtavasti. Rohdoskaupasta ja iilimatojen myyntipisteestä on kehittynyt nykyaikainen antibiootteja ja muita tehdasvalmisteisia lääkkeitä myyvä apteekki. Lääkkeitä valmistavasta ja niitä myyvästä henkilökunnasta, joka vietti apteekilla päivät ja yöt, on kehittynyt pitkälle koulutettu asiantuntijajoukko, joka ohjaa asiakkaita entistä tehokkaampien lääkkeiden asialliseen käyttöön. Apteekki on työpaikka ja liike siinä missä muutkin. Mutta toisaalta se on enemmän. Se on oleellinen osa nykyistä terveydenhoitoa. Sen vuoksi se on Pudasjärvelle muutakin kuin veronmaksaja ja työnantaja. Se on oleellinen osa paikkakunnan terveyskulttuuria.