1. Postinkulku vuoteen 1882

Vaikka jo Ruotsi-Suomen vuoden 1636 postiasetuksessa määrättiin, että ”joka kahden tai korkeintaan kolmen peninkulman etäisyydelle on asetettava valantehnyt, mieluimmin luku- ja kirjoitustaitoinen, postitalonpoika eli postiljooni”, eivät Pohjois-Suomen talonpojat vielä osanneet haaveillakaan säännöllisestä postinkulusta. Eikä piipposilla edes olisi ollut varaa maksaa kalliita postimaksuja.

Ensimmäiset postilinjat ja -konttorit perustettiin Suomeen 1638, mutta tuolloin ja vielä lähes 200 vuotta myöhemminkin posti palveli lähinnä vain kruunun virkamiehiä ja papistoa, jotka saivat virkakirjeensä niin sanotun kihlakunnanpostin ja lukkarinpostin mukana.

Piippolaan ja muihin sen naapuripitäjiin posti tuli todennäköisesti 1650-luvulla rannikkokaupunkien kautta kulkeneen postireitin mukana. Linja kulki Torniosta Kemin, Oulun ja Raahen kautta rannikkoa pitkin aina Turkuun asti. Tältä reitiltä on ehkä ollut postiyhteys Pyhäjoelta Oulaisten ja Haapaveden kautta Pulkkilaan ja Piippolaan.

Kihlakunnanpostia Piippolaan kuljetti vuosina 1867–1871 lautamies Adam Lassila. Hän lähti reissulleen lauantaina aamupäivällä Pulkkilan vallesmannin konttuurista ja palasi takaisin seuraavana sunnuntai-iltana. Palkkaa Lassila sai 49 markkaa vuodessa.

Kun Oulun läänin toinen postitoimisto perustettiin vuonna 1870 Haapavedelle, järjestettiin sieltä postiyhteys kahdesti viikossa Laukon majataloon Pulkkilaan. Piipposet ja kestiset saivat postinsa Laukosta kahdesti viikossa.

1850-luvulla Venäjän keisarikunnan alaisuuteen joutuneessa Suomen suuriruhtinaskunnassa alkoi suuri yhteiskunnallinen murros, kun ankaran virkavaltaisen Nikolai I:n tilalle tuli uudistusmielinen ja liberaali Aleksanteri II. Kauppa ja teollisuus alkoivat kehittyä ripeästi. Kaukaisessa Pohjois-Suomessakin uudet tuulet näkyivät asutuksen lisääntymisenä ja muuttoliikkeenä kaupunkeihin. Metsäteollisuus muutti maaseudun oloja. Myös luku- ja kirjoitustaito yleistyivät kansakoululaitoksen myötä.

Muutosten takia postipalvelujen käyttäjien joukko laajeni, kuljetukset lisääntyivät ja postin kululta alettiin vaatia varmuutta ja nopeutta. Jo vuonna 1848 oli perustettu kievaripostijärjestelmä, joka nopeutti postinkulkua tuntuvasti, mutta lisää vauhtia saatiin vuonna 1888, kun postia ryhdyttiin kuljettamaan valtion kustantamilla urakkahevosilla. Postitoimipaikkojen perustaminen maaseudulle tuli yhä tärkeämmäksi, mutta samalla törmättiin kiperään ongelmaan: konttorien ja uusien postilinjojen perustaminen oli kallista. Niinpä ryhdyttiin perustamaan postitoimistoja. Konttorien palkkaus-, huoneistojen vuokraus- ja ylläpitokustannuksista vastasi valtion postilaitos. Toimistoa sen sijaan hoiti sivutoimenaan joku paikkakunnan virkamies. Lisäksi toimisto yleensä sijoitettiin kunnan tai toimistonhoitajien järjestämiin tiloihin. Maan ensimmäinen postitoimisto avattiin Mustialan maanviljelysopistoon Tammelaan Lounais-Hämeeseen vuonna 1860.

Toimistoista tuli maaseudulla hyvin suosittuja edullisuutensa takia. Toimivaltaisuudeltaan toimisto vastasi konttoria. Maaseudulla alkoi todellinen postitoimipaikkojen avaamisvimma. Myös valtakunnanpostin linjoja lisättiin. Ja yhä edullisempia palvelumuotoja kehitettiin: luotiin postiasemia, joilla ei ollut yhtä suurta toimivaltaa kuin toimistoilla. Kihlakunnanpostit voitiin lakkauttaa ”vajaatehoisina” vuosien 1882–1888 aikana.

2. Postipysäyspaikka Haapalan kauppaan

Piippolaan perustettiin niin sanottu postipysäkki väliaikaisessa kuntakokouksessa 7. tammikuuta 1882. Seuraavassa ote kokouspöytäkirjasta:

Herra Vallesmannin kirjeen johdosta kysyttiin kuntalaisilta, että olisiko tarpeellinen Piippolan kylässä posti pysäys paikka, ja missä olisi se soveliain olemaan, jonka seurakuntalaiset myönsivät olevan tarpeellisen kunnanhallituksen postilaukun tähden.

Kokouksessa sovittiin, että pysäkki perustetaan kunnan esimiehen Sameli Haapalan kauppapaikkaan, joka ”on kirkon läheisyydessä ja keskellä kylää ja noin sata syltää Kuopioon menevältä maantieltä haaramaantien vieressä” (nykyisen uuden osuuspankin seutu). Sameli Haapala otti tehtävän vastaan valtion lupaamalla 200 markan palkalla. Ehtona pysäkin perustamiselle oli, ettei siitä saisi koitua kustannuksia piipposille.

Kuntakokouksen pöytäkirjan ovat allekirjoittaneet Sameli Haapala, Juho Sippari, Heikki Marttila, Juho Jaakola, Juho Mennander, Jaako Nikula, Paavo Jaakola ja Matti Jatkola. Seuraavana vuonna joulukuun 29. päivänä pidetyssä varsinaisessa kuntakokouksessa Haapala lupautui jatkamaan tehtävässä. Nyt pysäkin kustannukset kuitenkin lankesivat kunnalle; niinpä Haapalan palkka pieneni tuntuvasti: kymmeneen markkaan vuodessa. Tuon kokouksen pöytäkirjasta löytyy pysäkinhoitajan tehtävänkuva:

…postilaukun hoidon, jonka pitää ottaa kirjeet vastaan ja antaa ihmisille ja lukita laukku ja viedä se Väänäselle ja sieltä noutaa silloin kuin posti kulkee…

Ja postihan kulki: kahdesti viikossa Pulkkilan Laukon majatalosta Piippolaan.

Elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1889 pidetyssä kuntakokouksessa kunnan postilaukun hoito annettiin Iisak Jaakolalle, ja ”hälle maksetaan palkkaa tästä alkaen vuoden 1889 loppuun 15 markkaa”.

Itse asiassa Piippolassa oltiin hyvin edistysmielisiä, kun pysäkki perustettiin jo vuonna 1882, sillä varsinainen hyppäys postioloissa koettiin vuodesta 1890 alkaen, kun siirryttiin maalaiskirjeenkantoon. Tuolloin alkoivat myös postipysäkit yleistyä reittien varrella.

Vaikka edistys toi uutta varmuutta ja nopeutta postinkulkuun, posti silti myöhästeli usein ja lähetyksiä katosi matkalla. Myös postiryöstöt olivat yleisiä.

3. Postiasema Tuomelan talon kamareihin

Piippolan postin perustaminen ajoittuu vuoteen 1890, aikaan, jolloin suuriruhtinaskunnassa elettiin jälleen yhteiskunnallista murrosta. Uudistusten aika oli nyt ohi; keisarikunnan uusi johtaja Nikolai II pyrki tietoisesti vasallinsa venäläistämiseen. Myös postilaitosta yritettiin ajaa lähemmäs äiti-Venäjää muun muassa postimanifestilla, jolla postilaitos määrättiin Venäjän sisäministeriön alaisuuteen.

Suomen postihallituksen kiertokirjeessä nro viisi määrättiin ”Keisarillisen Senaatin suostumuksen mukaan” perustettavaksi postiasema Piippolan pitäjään ”1. p:nä ensitulevaa Maaliskuuta”. Edelleen todettiin, että Piippola kuuluu Pulkkilan postitoimiston alaisuuteen ja ”vaihtaa postia Iisalmen kanssa”. Piipposet saivat postinsa Limingan ja Iisalmen postin mukana.

Piippolan postihistorian kannalta tärkeä väliaikainen kuntakokous pidettiin Kauppilan talossa 27. marraskuuta 1889. Kokouksessa Postiylihallitukselle sorvattiin hyväksyvä vastaus ”toisen luokan postitoimiston” perustamiseksi pitäjään. Samalla sovittiin käytännön järjestelyistä:

…kunnan kassan varoilla hyyrätään kaksi kamarihuonetta ja kööki ja tarpeelliset ulkohuoneet.

Tilat saatiin Juho Turuselta, joka lupautui 150 markan maksua vastaan huolehtimaan myös tarvittavista polttopuista. Kuntakokouksessa kauppamies J. Wäänänen, kauppamies Iisak Jaakola ja rovasti J. Österblad suostuivat maksamaan ”postikonttuurin hyyryrahaa”. Kauppiailta perittiin 25 markan ja rovastilta 10 markan vuosimaksu.

Postiaseman kustannuksiin jouduttiin palaamaan tammikuun 26. päivänä 1890 pidetyssä kuntakokouksessa, kun kunnalta vaadittiin vielä erillistä aseman hyyryrahaa. Pitäjän väki suostui 40 markan hyyryrahan maksuun, etenkin kun ”Juho Turunen on sitä varten huoneet rustannut ja itsejään sen tähden kuluttanut”. Varmuuden vuoksi pöytäkirjaan tehtiin merkintä, etteivät muut talot kuin Turusen Tuomelan torppa saa kunnalta mitään apua. (Tuomelan talo on sijannut Piiponperän tienhaarassa, nykyistä Kerälän taloa vastapäätä.)

Jo seuraavana vuonna, 1891, postiasema nimettiin Postihallituksen kiertokirjeellä nro XVIII ensimmäisen luokan postitoimistoksi. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä toteutunut muutos merkitsi myös sitä, että Piippola sai ensimmäisen varsinaisen postinhoitajansa, Alina Maria Forssbergin.

[Kuva: Marttilan talo]
Marttilan talo

Forssberg hoiti toimistoa Tuomelan talossa vuoteen 1892, jolloin Turusen kamareille ilmaantui kilpailija. Kuntakokouksessa lokakuussa 1892 kirkkoväärti tarjoutui vuokraamaan tilat Marttilan talosta samalla rahalla kuin Turunen. Pitäjäläiset jättivät ratkaisun teon postinhoitajalle.

Marttilaan posti sitten muuttikin, mutta vasta 21. kesäkuuta 1902. Kassatalossa posti sijaitsi vuodesta 1954 vuoteen 1974, jolloin laitos muutti nykyiseen paikkaansa kunnanvirastotaloon.

4. Postilinjat lisääntyivät vuosisadan alussa

Kuten arvata saattaa, postikuljetukset lisääntyivät vuosisadan alussa. Aluksi linjoja ajettiin kerran viikossa, myöhemmin ajoja lisättiin kolmeen, neljään kertaan viikossa. Piippolan ja Pulkkilan välillä postia kuljetti muun muassa Piippolan lukkari Iisakki Heinonen vuodesta 1907 alkaen. 13 markan kuukausipalkalla Heinonen sitoutui muun muassa antamaan postitoimiston käyttöön kuljetuksissa ”yhden tukevan, kelvollisen ja täysin levähtäneen hevosen soveliaine ajokaluineen”. Heinosen linjan peri sittemmin M. Wiio ja hänen jälkeensä Matti Turunen.

Piippolan ja Rantsilan välistä reittiä hoiti vuodesta 1907 alkaen talonpoika Eemil Antinpoika Ojakoski. Hevoskuljetukset jäivät periaatteessa historiaan vuonna 1925, kun Ojakoski aloitti autokuljetukset kuutena päivänä viikossa linjalla Piippola–Pulkkila–Rantsila–Temmes–Liminka. Autokuljetukset eivät kuitenkaan vielä tuolloin olleet varmoja, ja niinpä hevoset saivat yhä etenkin talvikeleillä hoitaa postivirkaansa. Ojakoskella oli aluksi apulaisena Matti Hankonen hevosineen; myöhemmin hommaan tulivat mukaan Fredrik ja Veeti Ojakoski.

Ojakosket ajoivat postia Limingasta, kunnes valtio aloitti oman autolinjan Oulun ja Pyhännän välillä vuonna 1932. Iisalmeen saakka tuo linja hyrskytti vuodesta 1936 aina toukokuuhun 1987 saakka.

Piippolasta postia kuljetettiin myös Pyhännälle. Iisakki Heinonen hoiti tätäkin Piippolan toimiston ja Pyhännän postipysäkin väliä vuosisadan ensimmäisellä kymmenellä. Reitillä hän pysähtyi Yrjänällä Kangaskylässä. Myöhemmin Heinosen kanssa yhtä matkaa teki talokas Pekka Huttunen. Yhteisvoimin postia tuolloin jätettiin Yrjänän lisäksi Hyväriseen, Hietalaan, Porolaan, Rytiniemeen ja Leiviskään. Heinosen ja Huttusen lisäksi Pyhännän reitti tuli tutuksi myös Eemil Haapalaiselle ja August Hentilälle. Autokuljetus Pyhännälle (Topi Luttinen) alkoi samana vuonna kuin Liminkaankin.

5. Nahkalaukku selässä, hiihtäen tai jalkaisin Leskelään

Leskelän kylään perustettiin postipysäkki maaliskuun 16. päivänä vuonna 1912. Ensimmäisenä postinjakelupaikkana oli I. Y. Anttilan kauppa. Säilyneistä maalaiskirjeenkantosopimuksista (välipuheista vuodesta 1914 alkaen) selviää, että 1900-luvun toisella vuosikymmenellä postia kuljetettiin kirkonkylästä Leskelään kahdesti viikossa. Työtä tällä reitillä teki tuolloin Antti Paakki (1914–1919). Paakki jätti postinsa Junelille ja kauppias Haanpään Ahola-nimiseen taloon. Vuodesta 1919 leskiset saivat postinsa kolmesti viikossa Kuuselan, Vanhalan, Junelin, Viitasen ja Suolasaaren taloista.

1920-luvun alussa postinkuljettajana oli kruununtalonpoika Matti Hyvärinen; hänen jälkeensä toimen otti Juho Ojapelto. Ojapellon välipuheista ilmenee, että vuodesta 1931 postia vietiin Leskelään neljänä päivänä viikossa. Postin mukana sai olla enintään puolen kilon paketteja, yhteensä korkeintaan 25 kiloa. Postin tarkka määrittely kiloina lienee ollut jakajan terveyden kannalta aiheellinen, sillä Juho kuljetti postia nahkalaukussa selässään kesällä jalkaisin ja talvella hiihtäen.

Vuonna 1938 Juhon työtä ryhtyi jatkamaan hänen tyttärensä Anna Cesilia Ojapelto. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1949 asti; vuodesta 1947 posti-Anna taivalsi kirkonkylän ja Leskelän välin kuutena päivänä viikossa. Koska Anna käytti usein hevosta tai polkupyörää postinkantoon, hänen sopimukseensa saatettiin ottaa maininta enintään 300 kiloon nousevasta postimäärästä yhdellä kertaa.

Kesäkuun alussa 1946 Leskelän postipysäkistä tuli postiasema kakkonen. Toimivaltaisemmaksi postiasema ykköseksi se muuttui helmikuussa 1956.

Kun kylään saatiin osuuskauppa, posti sijoittui sen tiloihin. 1960-luvulla asema muutti nelostien varteen Kalle Ritolan taloon. Vuodesta 1982 asti posti on toiminut nykyisen postikonttorinhoitajan Anita Kärkkäisen talossa.

Postiaseman perustamisen myötä alkoi Oulu–Iisalmi-postiautovuoro liikennöidä Leskelän kautta. Samaan aikaan postinkanto kirkonkylästä Leskelään lopetettiin ja jakaja otti toimipisteekseen postiaseman. Leskelän postia kantoi ensin Viljo Tuominen, sitten Anna Ojapelto (1964–1973). Ojapellon seuraajia ovat olleet Vappu Nikumatti, Voitto Marjomaa ja hänen jälkeensä Jari Marjomaa.

6. Lamun posti kulkee Piippolan kautta

Lamun kylään postipysäkki perustettiin kaksi vuotta aikaisemmin kuin Leskelään tammikuussa 1910. Postiasema kakkonen perustettiin maaliskuussa 1962. Sen toiminta lakkasi Lamujoen osuuskaupan toiminnan lopettamisen yhteydessä huhtikuussa 1978.

Lamulle posti ajettiin vuosisadan alussa Piippolasta. Välipuheita löytyy vuodesta 1912, jolloin postia kuljetti torppari Juho Heikki Pellikka kerran viikossa (Piippola–Lamu–Lapin talo). Myöhemmin postia ovat jakaneet muun muassa Heikki Kyllönen nuorempi, Antti Lyytikäinen, Heikki Luttinen, Antti Autio, Mikko Autio (kaksi kertaa viikossa), Antti Paakkonen (kolme kertaa viikossa), Eemeli Laukkanen, Eemil Nokkoudenmäki, Väinö Luomanen ja Yrjö Piiponniemi.

Kun postiautolinja Kokkola–Vaala aloitti liikennöinnin, postia ryhdyttiin jakamaan Lamun postiasemalta maalaiskirjeenkantona. Jakajina ovat olleet muun muassa Iida Maria Saloranta, Väinö Lehtikangas, Vilho Pykäläinen, Viljo Jalonen, Teuvo Räisänen ja Pirkko-Liisa Autio. Postiautovuoro lakkautettiin keväällä 1988.

Kun postiaseman toiminta loppui, perustettiin linja Piippolan plt–Lamujoki–Lamu–Honkaperä–Piippola. Tällöin lopetettiin postinkuljetus meijeriautossa Honkaperälle. Linjaa hoiti pitkään Aulikki Saastamoinen (noin 11 vuotta). Nykyisin [1990] jakajana on Jaakko Alapere.

7. Yleinen sähkösanomaliikenne alkoi viimeisenä sotavuonna

Piippolan postitoimiston tehtäviä lisättiin viimeisenä jatkosodan vuonna. Helmikuun alusta 1945 toimisto aloitti yleisen sähkösanomaliikenteen. Muutoksen myötä toimiston nimi muuttui Piippolan posti- ja lennätintoimistoksi. Sähkösanomat välitettiin silloin Piippolasta muualle maahan ja maailmalle Oulun kautta.

Maaliskuun alussa vuonna 1979 Piippolan plt alistettiin Pulkkilan postikonttorin alaisuuteen. Tämä organisaatiomuutos oli ensimmäinen posti- ja lennätinhallituksen uudistuksista. Seuraava tapahtui lokakuussa 1985, jolloin posti- ja telehallitukseksi muuttunut postijohto alisti Piippolan Oulaisten postialueeseen.

Uudelle vuosisadalle Piippolan postitoimisto lähtee jälleen Posti-Telen organisaatio- ja postin sisäisen hallintouudistuksen mukana. Liikelaitostuminen vuoden 1990 alussa merkitsi toiminnan jatkamista uuden liikemerkin alla.

Postin työntekijöitä

Piippolan postinhoitajat

[Kuvassa Ester Siren]
Ester Siren
  • Alina Maria Forssberg 30.6.1891–
  • Oiva Lindgren 1899–
  • Hildur Gustava Runsten (Sihvonen) 5.7.1902–
  • Aliina Olivia Sjöstedt (Saleva) 4.11.1902–
  • Maria Pietarila 1904–
  • Maria Wilhelmina Saarnisto 1911
  • Armas William Kukkonen 1912
  • Saima Maria Kuusinen 1913
  • Ester Siren 1917–
  • Hilja Elisabet Korpela 23.9.1924–
  • Olavi Lindqvist 2.12.1960–
  • Mauri Aappo
  • Roopertti Lamusuo 10.2.1971–

Viimeisimmät kirjurit (Korpelan ajalta lähtien)

  • Eila Sipilä
  • Martta Ahola (omaa sukua Jokela)
  • Anna-Liisa Lindqvist
  • Ulla Karhu
  • Marja-Liisa Luttinen

Piippolan plt:n maalaiskirjeenkantajat

  • Pentti Huttunen 1.4.1963
  • Vilho Rytkönen 1.9.1970
  • Aulikki Saastamoinen
  • Jaakko Alapere
  • Väinö Ikola

Lähdeluettelo

  • Museoviraston perinnekeruumateriaali
  • Piippolan kunnan arkisto
  • Piippolan kirjaston äänitekokoelma
  • Piippolan plt:n välipuhemateriaali Postin arkisto
  • Vilmusenaho, Risto: Siikajokilaakson historia 2: 1860–1960. Siikajoki: Siikajokilaakson paikallishistoriatoimikunta, 1984