Vanhoja hauskannäköisiä, vaatimattomia maalaispappiloita tuskin enää montakaan tapaa. Ovat jo joko uudestaan rakennetut nykyaikaisemmiksi, taikka kokonaan raastetut maahan ja hävitetyt kaikkine vanhoine muistoineen.

[Piirros: Iin vanha pappila. Opettajatar Olga Nymanin piirros vuodelta 1876]
Iin vanha pappila. Opettajatar Olga Nymanin piirros vuodelta 1876.

Niinkuin vanha Iin pappilakin, jota yllä oleva kuva esittää.

Se oli vanhoja herraskartanoitamme muistuttava rakennus. Korkealle yli puutarhan puiden kohosi sen harja ja laudoista ladottu harmaja katto, joka oli kaksijatkoinen, joka seinälle kallistuva. Puiden välistä pilkoitti punaiseksi maalattu pystyyn laudoitettu seinä sekä valkeat ikkunapielet, jotka ympäröivät pienehköjä kuusiruutuisia valoaukkoja. Pappila oli rakennettu 1743. Iin kirkkoherra Fabritius oli ottanut sen rakentaakseen 3 000 kuparitaalarista, sillä ehdolla, että panee sen omastaan, mikä menee yli mainitun summan. Varsin vaatimaton oli tämä vanha rakennus. Matalat portaat veivät kylmään eteiseen, josta päästiin suureen isohkoon vierassaliin, oikealle rovastinkamariin ja vasemmalle kyökkiin. Salin oikealla puolella oli kaksi kamaria, niistä pihanpuoleinen edellämainittu rovastinkamari; vasemmassa päädyssä oli kyökki ja kamari. Siinä pappilan koko huoneisto.

Mutta on tällä vanhalla pappilalla ollut pieni historiallinen merkkitapauksensakin. Kuningas Aadolf Fredrik viivähti siinä yökauden ollessaan v. 1752 matkalla Pohjanlahden perukoitse Ruotsiin. Tästä tapauksesta juttelee Saara Wacklin ”Satasessa muistelmissaan” (tarina 28: ”Provastinna ymmällä”) sievän tarinan, tietysti vanhoilta kuulemansa: Tuntemattomana ilmestyy kuningas ennen seuruettaan pappilan pihalle ja korkeasta vierailusta kovin huolissaan olevan ruustinna Idmanin kanssa käy maistelemassa talon ruokia ja juomia, jopa kaivolla juomavettä vinttaamassa. Ruokapöydässä joutuu ruustinna sitten istumaan tuntemattoman apulaisensa viereen, ja kysymyksensä johdosta: ”Kuka on kuningas?” saa vierustoveriltaan kultaisen rasian, jonka kannessa on kuninkaan kuva, jotta: ”Katsohan itse!” Sitä kun rouva vertailee kaikkiin läsnäoleviin herroihin, arvoisaan rovastiinsakin, huomaa hän lopuksi suureksi kauhukseen, että ystävällinen ruokien maistelija ja veden vinttaaja onkin itse kuningas.

Näin Saara.

[Kuva: Iin kirkko]
Iin kirkko.

Mutta Iin kirkon vanhoissa kalustoluettelokirjoissa on muiden muistiinpanojen joukossa muuan kasku, jossa myös kerrotaan kuninkaan vierailusta Iin pappilassa. Siinä jututaan asia toisin. Oulun museossa säilytettävän, konsuli J. Fleischerin tekemän jäljennöksen mukaan kerrotaan mainitussa muistiinpanossa, että vanhassa pappilassa asui silloin rovasti Fabritiuksen leski, Margaretha Cajanus, joka kuninkaan vierailua varten sisusti komeaksi salista oikealle olevan nurkkakamarin, m.m. maalautti katon valkeaksi sekä keskelle kattoa seppeleellä ympäröidyn enkelinkuvan. Kun kuningas oli yönsä enkelin valvonnan alla nukkunut, meni Margaretha rouva aamulla armollisen majesteetin luokse, lankesi polvilleen ja sanoi:

”Minulla on tänä vuonna ollut vieraana kaksi kuningasta, taivaallinen ja maallinen. Taivaallinen kuningas otti minulta mieheni ja nyt pyydän minä alamaisimmasti, että maallinen kuningas tahtoisi armossaan antaa minulle toisen miehen.”

Ja kuningas olikin armollinen ja määräsi, että hänen, joka tahtoi päästä Iin rovastiksi, oli mentävä naimisiin edeltäjänsä lesken kanssa. Kirkkoherraksi tulikin ja sai valtakirjan Taneli Idman, mutta hän esiintyi leskiruustinnan kosijana niin harkitun taitamattomasti, että kosittava suuttui häneen sekä hänen lahjoihinsa ja etsi omin neuvoin itsellensä toisen miehen, ”vaprikööri” Bladhin Vaasasta. Siitä Tanelikin vapautui lupauksestaan ja nai oman jo ennen edeskatsomansa ja oli Iin kirkkoherrana ja asui pappilassa vuoteen 1772.

Tämä kunnianarvoisa Iin pappilarakennus on jo hävitetty sekä sen sija muokattu uuden uhkeamman pappitalon puutarhaksi. Talvella 1899 myytiin vanha rakennus huutokaupalla, purettiin ja vietiin Haukiputaalle Halosen sahan konttorihuoneistoksi. Ruustinnan maalauttamat kamarin kattolaudat (5 lautaa keskikatosta) seppeleineen säilytetään vielä Oulun museossa. Seppelemaalaus on niissä vielä näkyvissä, mutta enkeli lienee kyllästynyt oloonsa, koska on katsonut parhaimmaksi lentää tiehensä.