Utajärven uusi osoitekartta herättää ajatuksia kotipitäjän nimiperinteestä. Paljon on teiden ja paikkojen nimissä perinteitä kunnioittavaa, mutta löytyy kartasta sellaisiakin nimiä, ettei niiden valintaa ole helppo ymmärtää. Lienee oikein ja kohtuullista, että kotiseututarinoissa hieman sorhitaan nimiasioitakin. Utajärveltähän puuttuu kaavoittajien ja kunnan hallintoelimien apuna toimiva asiantuntijoista koostuva nimistötoimikunta. Sellaisena voisi toimia pitäjän kotiseutuyhdistys.

Kylännimet

Utajärven vanha paikannimistö on hyvin mielenkiintoinen. Täällä tavataan lappalaisnimiä muistuttamassa paimentolaislappalaisten oleskelusta. Esimerkiksi Vaala, Utajärvi, Utakoski, Sanginjärvi, Utos, Naama, Juorkuna, Olvasjärvi, Nua, Pontema ja Rokua ovat lappalaisperäisiä nimiä. Täällä tavataan myös länsisuomalaista eli tarkemmin sanottuna hämäläistä nimistöä savolaisnimistön rinnalla. Nimistöstä löytyy myös ruotsalais- ja saksalaisvaikutteita. Meillä on rikas ja arvokas nimistö; välttämättä sitä ei tarvitse muuttaa tai uudenaikaistaa.

Utajärvi tavataan paikannimenä jo 1500-luvun asiakirjoissa Limingan pitäjän kylännimenä. Sitä on käytetty kylännimenä jo ennen Savonkylää, joka myös mainitaan 1500-luvulla kuvaamassa Sotkajärven kylän yläpuolelle asettuneiden asukkaiden alkuperää.

Niskankylä on vanhimmissa löytämissäni asiakirjoissa vaihtanut nimeään montakin kertaa. Ensin oli Raappanankylä ja sen alapuolella Kurenpolvenkylä. Sitten kirjoitettiin komeasti Oulunniskankylä, mutta 1600-luvulla kylännimeksi lyhentyi ja vakiintui nykyinen Niskankylä. Niskankylän asukkaat olivat ennen vanhaan ylpeitä kylästään sekä joestaan ja käyttivät niistä nimeä Niskanjoki.

Muilla Utajärven varsinaisilla kylillä kylännimi on ollut alun alkaen sama kuin nykyisin. Ahmasjärven, Sanginjärven ja Sotkajärven nimet mainitaan kuitenkin nykyisessä puhekielessä useimmiten lyhemmässä muodossa ilman ”järveä”. Nimien kirjoitustapa on vaihdellut aikojen kuluessa kirjurin suomen kielen taidon ja kielikorvan mukaan.

Seutunimistä ja vähän muistakin

Koko Utajärven, Muhoksen ja Vaalan seudun eli Oulujokivarren nimenä ovat eräät toimittajat ja muualta kielikorvansa tuoneet kirjoittajat ryhtyneet käyttämään sanaa Oulujokilaakso. Olen ihmetellyt vuosikausia, missä se laakso täällä Oulujokivarressa oikein on? Olen kiivennyt Utajärven keskustaa rumentavan voimalaitosrakentajan jättämän rakennusjätekasan päällekin etsimään Oulujokilaaksoa tai edes ”laaksoa”. Vain jokitörmien tasalla olevia metsiä, peltoja ja soita näin. Kauempana häämöttävät Rokuanvaarat, eivätkä nekään mielestäni mitään laaksoa ole. Minua suuresti ihmetyttää, miksi vanha ja koko seutukuntaa tarkoittava määritelmä Oulujokivarsi, jota kaikki vuosisadan alun pohjoispohjalaiset historiantutkijat ja nimiasiantuntijat ovat käyttäneet, ei ole näille nykyajan kielenkäyttäjille ja eräiden yhdistyksien nimenkeksijöille kelvannut! Jos se on pakko vaihtaa toiseksi sanaksi, löytyisi toki parempia korvaavia muotoja, vaikkapa Oulujoen seutu tai Oulujokialue.

Toinen nimihirviö, joka minua ja monia muita joiden kanssa olen asiasta keskustellut, kauhistuttaa, on Oulujoen tuhoamisen yhteydessä Utajärvenkylän kohdalla entisen joen eteläiselle rannalle muodostuneen ”kauneuskanavan” asemakaavakartoissa esiintyvä nimi Putaalanjoki. Nimi on uudessa osoitekartassa vaihtunut vielä kummallisemmaksi Putaanjoeksi. Kumma, kun nimeksi ei ole muutettu Joenjoki tai Putaanpudas. Yhtä hyviä ja mahdottomia nekin olisivat tuolle joentuhoajien tekemälle kanavantapaiselle. Joenpudas olisi jo luontevampi vaihtoehto. Luulen, että tämä nimisotku johtuu puolisokeasta kartoittajasta, joka on uusinut karttaa vuosisadan alkupuolella ja tehnyt vanhaan karttaan merkitystä Putaansaaresta Putaalansaaren ja ei ole tuntenut sanojen ”joki” ja ”pudas” eroa ja merkitystä.

Putaaksi näitä saarien ja rannan välillä olevia vesiväyliä on aina Pohjois-Pohjanmaalla nimitetty, niin Utajärvelläkin. Ei koskaan ennen näitä karttoja joeksi. Eräässä vanhassa kartassa osaa eteläisimmästä putaasta nimitetään Nurronputaaksi. Eikö koko putaasta voitaisi ruveta käyttämään tuota nimeä, sehän ikuistaisi sen varrella sijainneiden kolmen Nurron talon, nykyisten Putaalan, Postilan ja Pappilan talojen entiset nimet. Pappilan nykyisenkin.

Putaansaari paikannimenä on sinänsä mielenkiintoinen. Saaren vanhin tunnettu nimi on Manninsaari. Nimi johtuu nykyisen Putaalan tienoilla muinoin sijainneesta Mannisen talosta. Saaren nimi muuttui 1700-luvulla Putaansaareksi. Kun 1790-luvulla Utajärvelle suunniteltiin uutta hautausmaata, se pöytäkirjojen mukaan päätettiin sijoittaa Putaansaareen. Sen jälkeen saaren nimenä oli vuosikymmeniä Hautuumaansaari. En tiedä, ehdittiinkö suunniteltua hautausmaata käyttää, mutta muutaman vuoden kuluttua hautausmaan paikaksi vaihdettiin Syvänojanniemi. Lapsuusvuosinani saarella oli monta nimeä: Putaansaaren lisäksi myös Postilansaari, Oravansaari, Putaalansaari ja myös Hautuumaansaari olivat vielä silloin käytössä.

Hieman monimutkaisempi on pitäjän vanhimman säilyneen rakennelman, Keisarintieksi kutsutun vanhan postitien, aikaisemmin Kuninkaantieksi sanotun nimi. Tuo ahmaslaisten koiranleukojen tekemä nimenvaihdos on nimittäin niin suuri vitsi, että se ehkä jää pysyväksi nimeksi. Nimenkäyttäjien tulisi kuitenkin muistaa, että kukaan keisari ei ole koskaan tietä tarvinnut eikä sitä pitkin matkannut, vaikka ahmaslaiset joutuivat kesällä 1819 tekemään päivätöitä tien korjaamiseksi Venäjän tsaarin Aleksanteri I:n suunniteltua matkaa varten. Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf sen sijaan on tietä taivaltanut ja siten sille entisen nimen antanut. Pitäjän matkailuihmisten kannattaisi asiaa miettiä!

Rakentamalla Rokualle keisarinpolkuja ja muita keisarillisia ihmeitä ollaan historianväärentäjän tiellä. Ja se, että jokin valtion omistama turvefirma nimeää aivan toisella nimellä tunnetun suon Keisarinsuoksi, ei ole kansanhuumoria vaan käsittämätöntä piittaamattomuutta seudun nimihistoriasta.

Ahmaslaisten savolaista alkuperää osoittaa toinenkin nimenvaihto. Se tapahtui jo 1700-luvun alussa ja oli vain väliaikainen – kuten toivoisin keisarijohdannaistenkin olevan! Ahmaksen toiseen Seppäseen, nykyiseen Korholaan, tuli Pielisjärveltä uusi isäntä Pekka Korhonen. Lie ollut hieman naapureitaan touhukkaampi mies, rakensi Sipolanojaan myllynkin, koskapa naapurit ryhtyivät kutsumaan uutta isäntää Pekka Lähteväksi. Nimi tuli jopa kirkonkirjoihinkin talon uudeksi nimeksi ja myös isännän sukunimeksi. Samalla Sipolanojan nimi muuttui Lähtevänojaksi. Kun Pekka osoittautui epäilyistä huolimatta tomeraksi isännäksi, valittiin lautamieheksikin eikä joutunut lähtemään talostaan, muuttui Lähtevän talon nimikin Korholaksi. Vain nimi Lähtevänoja jäi pysyväksi muistoksi ahmaslaisten epäilyistä esivanhempiini kuuluvan Pekka Korhosen isännänkykyä kohtaan.

Samanlainen kielikukkanen syntyi, kun kyläläiset, tai ehkä isäntä itse, ryhtyivät kutsumaan Hjerpen savutorppaa Hoviksi. Pilkkanimi vakiintui myöhemmin talon nimeksi.

Outoja nimiä

Moniko utajärvinen tuntee Venäjäntien? Ja kuka tien paikan tuntevista tietää, mistä se on saanut oudon nimensä? Venäjäntie on kärrytie, joka lähtee Kangas-Korholasta Naamankylään johtavalta vanhalta tieltä, läheltä Maijan kiveä, kohti Naamanjokea. Nimensä se on saanut siitä, että Suomen sodan aikana syksyllä 1808 Niskanjoen talolliset polttivat tervaa Oulussa majailevalle Venäjän armeijalle, joka suunnitteli seuraavan talven hyökkäystään Uumajaan. Venäläiset hoitivat tervan kuljetuksen omilla hevosillaan Naamanjoen törmässä olevilta tervahaudoilta Oilinginojaan ja sieltä veneillä Oulujokea laskien Ouluun. Vanhat miehet ovat kertoneet "ryssien maksaneen tervasta hyvän hinnan, paremman kuin Oulun porvarit". Venäjän armeija sai tervansa ja jätti tiennimen muistoksi tapahtumasta.

Sangilta, Mustalammin pohjoispuolelta, löytyy Uhrikangas. Nimi kiehtoo ja panee mielikuvituksen valloilleen, mutta ainakaan minä en ole löytänyt sille selitystä muinaistaruista enkä historiasta.

Utakosken voimalaitoksen kohdalla sijaitsee ojittamalla pilattu ennen hyvä hillasuo nimeltään Neuvostensuo. Minulta on joskus kysytty, minkä neuvoksen kunniaksi suolla on tuollainen nimi. Ratkaisu on hyvin yksinkertainen. Utajärvenkylässä talosteli muinoin pari veljestä, joiden sukunimi oli Neuvonen. Suolla oli heidän niittyjään.

Naamanjoen takaa löytyvät Liippakalliot. Sieltä niskanjokiset hakivat hiomakivitarpeensa entisaikaan, silloin kun liippoja ei saanut kaupasta.

Kirkonkylän kaavatiet

Olen ihmetellyt monen nykyisen kunnanisänkin kanssa joitakin tiennimiä, joita kaavoittajat ovat paiskineet kirkonkylän kaavateille. Joukossa on kyllä paljon onnistuneitakin nimiä, varsinkin taajaman alapäässä eli Oulun-puoleisessa osassa.

Tämän tarinan Tervareitissä julkaistu versio lienee vaikuttanut sen, että pari kaavoittajainsinöörin ja hänen neuvojansa pahinta möhläystä on korjattu. Pihlajatielle palautettiin yli kolmesataa vuotta käytössä ollut nimi Postilantie, ja myös Asematie sai takaisin entisen nimensä. Muitakin korjauksia kaavateiden nimiin asiantuntijoista koottu työryhmä ehdotti, mutta ehdotus ei kunnanisille ja äideille kelvannut.

Ehkäpä joskus tulee aika, jolloin nimenmuutosten vastustajatkin ymmärtävät, että omakotitontille johtavan tien nimi voi olla muukin kuin Tonttitie ja että joen- tai putaanrantaa kiertävän tien nimi voi olla muukin kuin Kiertotie. Ja sen, että rakentaja on tehnyt talonsa muistomerkikseen eikä tarvitse enää tiennimenä Rakentajantietä. Yhtä hyvin sekin tie voisi olla nimetty uudisraivaajan, kyntäjän, äestäjän, tai vaikkapa ojankaivajan mukaan. Kirjoittajakin on tuon tien paikalla kaikkia noita askareita entisillä kotipelloillaan tehnyt, mutta ei silti vaadi töilleen tiennimeä muistomerkiksi.

Eniten minua harmittaa, että Aitamurrontie ei kelvannut Utajärven kunnanvaltuustolle. Ja vielä ollaan muka hiihtourheilun ystäviä ja tukijoita!

Ihmettelen sitäkin, miksi kylänosan nimi Hiltulanniemi ei enää kelvannut, vaan se piti muuttaa Lahdensuuksi. Kyllä Hiltulanniemi on tuon alueen paikannimenä monta sataa vuotta vanhempi kuin tuntemattoman kartoittajan 1940-luvulla karttaansa merkitsemä Lahdensuu. Ja luulen, että kaikki vanhemmat utoslahtiset olisivat asian tienneet, jos heiltä olisi kysytty.

Talontiet

Useimmat uuden osoitejärjestelmän mukaiset talonteiden nimet ovat onnistuneita, jotkut aivan oivia oivalluksia, mutta eivät kaikki. Eri kylillä on ollut erilaiset arvostukset nimiä valittaessa. Mielestäni särkijärviset ja varsinkin juorkunalaiset ovat onnistuneet nimien valinnassa paljon paremmin kuin ahmaslaiset ja Oulujoen rantakylät. Jos sankilaiset olisivat jättäneet antamatta yhdelle järven rantaan johtavista kymmenistä teistä äärettömän suurta kekseliäisyyttä osoittavan nimen Rantatie, olisin pitänyt heidänkin tiennimistöään aika onnistuneena! Uhrikankaan ja vanhojen ruotutorppien nimet he kyllä jättivät käyttämättä.

Sitten esimerkkinä muutama mielestäni epäonnistunut nimenvalinta. Niskankylän Tuliniemeen johtavalle tielle annettiin nimi Nyryläntie. Se on ihan hyvä nimi; onhan niemessä Nyrylä-niminen talokin. Mutta miksi unohdettiin, että Tuliniemi on ainoa muisto Utajärvellä entisestä vainotulien muodostamasta viesti- ja hälytysjärjestelmästä. Tuliniementie olisi ollut hyvää valittua nimeä vielä paljon, paljon parempi.

Sotkalla on Sorsatie ja Utoslahdella Koskitie. Luulen, että näissä nimissä on kirjoitusvirhe, sillä tietääkseni edelliselle ei ole annettu nimeä vesilinnun, vaan vanhan Sorsan talon mukaan, eikä jälkimmäisen tien lähellä ole edes virtaavaa vettä, vaan tie lienee saanut nimensä tienvarren asukkaiden sukunimen mukaan. Eikö voitaisi näille teille vaihtaa uudet viitat joissa lukisi Sorsantie ja Koskentie.

Olisi siinä Koskitien kohdalla ollut myös vanha kalastuspaikka ja tervansoutajien kuuluisa, kirjallisuudessakin kuvattu haminapaikka Kullesaari. Jos minä olisin saanut valita tielle nimen, sen nimi olisi Kullesaarentie.

Utoslahdella on toinenkin harhaanjohtava tiennimi. Myllykoskentien outo luulee johtavan Myllykosken rantaan. Mutta kun ei johda. Myllykoski on kilometrejä Nuojuankosken yläpuolella. Koska Nuojuankoskentie on jo kosken itärannalla, olisi varmaan järkevää vaihtaa tielle uusi nimi. Muutamat Utajärven talontiet on nimetty niiden varrella asuvien henkilöiden mukaan. Yleensä näin ei tehdä; Oulussakin Ahtisaaren aukio lienee ainoa elossa olevan mukaan nimetty. Sitäkin oululaiset nimiasiantuntijat pitävät ennen aikojaan nimettynä.