Partasen suku Tuomaankorvassa

Runsas 220 vuotta sitten eli vuonna 1771 sai Utajärven Niskankylän Partalassa syntynyt, juuri 21 vuotta täyttänyt Heikki Ollinpoika Partanen luvan perustaa uudistalonsa Oulujoen Ahmaskosken pohjoistörmälle, Tuomaankorvan kohdalle.

Valittu talonpaikka Ahmaskosken partaalla oli komea, komeimpia koko jokivarressa. Ja mikä tärkeintä, koskessa oli lohta, siikaa ja harria sekä ympärillä runsaasti hyviä tervasmetsiä. Lisäksi joella liikkui kesäisin oulunkävijöitä, joilta saattoi pienellä kaupankäynnillä, vaikkapa kotikeittoisen myynnillä, saada lisäansioita. Molempien nestemäisten kotiteollisuustuotteiden, tervan ja viinan, tuotanto ja markkinointi oli siihen aikaan laillista sekä, varsinkin jälkimmäisen osalta, tuottoisaa puuhaa, jolla vähennettiin rahannuusaa jokivarren taloista.

Vuoden 1775 rippikirjan mukaan Tuomaankorvan uudistalon isäntänä on Heikki Partasen isä Olli Partanen (1722–1781), joka asuu talossa vaimonsa Valpuri Hjerpen (1728–1790) ja kuuden lapsensa kanssa. Maaherralta rakennusluvan nimiinsä saanut ”virallinen” uudisasukas, Heikki Partanen, mainitaan Ollin ja Valpurin lapsista vanhimpana.

Olli Partanen oli Iisalmen seudulta ensin Ahmakselle ja sieltä Niskankylän Askolaan muuttaneen entisen sotilaan Lauri Partasen poika. Ennen Tuomaankorvaan muuttamista Olli asui nuorikkonsa kanssa Niskankylän Kolehmaisessa eli Partalassa, jossa hänen veljensä Juho oli vävynä. Ollin sisar Valpuri puolestaan oli emäntänä Tuomaankorvan lähimmässä naapurissa Kokossa.

Ollin vaimo Valpuri oli syntynyt Niskankylän Hjerpessä eli Hovissa. Hänestä ja Ollista tuli pari, kun Olli oli nuorukaisena renkinä Hovissa. Valpurin isä Aapo Tanelinpoika Hjerppe eli Pyykkö oli syntynyt Niskankylän Sipolassa.

Vuosien 1781–1791 rippikirja kertoo Tuomaankorvan uudistalon isännyyden siirtyneen Heikki Ollinpojan nimiin. Hän oli mennyt naimisiin Kaisa Vähäojan (s. 1759) kanssa. Isä Olli kuoli 1781, mutta äiti Valpuri asui edelleen talossa. Lisäksi siinä asuivat ruotusotilas Matti Fäldtin Anna-tyttären kanssa avioitunut Juho-veli sekä Heikin nuoremmat veljet Lauri ja Olli sekä sisar Valpuri. Työvoimaa oli siis runsaasti.

Tuomaankorvasta ei kuitenkaan tullut Partasen suvulle pitkäaikaista asuinpaikkaa. Heikki-isäntä muutti ensin vaimonsa kotitaloon Vähäojalle eli Lassilaan ja sieltä myöhemmin Ahmalaan. Juho-veli muutti Annansa ja viiden tyttärensä kanssa Ahmaksen Isoniemeen. Lauri-veli muutti vuonna 1812 perheineen peräti Kuopioon asti.

Poutiaisen suku muuttaa Korvaan

Seuraava säilynyt eli vuosien 1804–1810 rippikirja kertoo talon nimen lyhentyneen Korvaksi ja sen isännän olevan nimeltään Heikki Korva eli Poutiainen (1757–1820). Heikki muutti Tuomaankorvaan Poutiaiselta. Hän oli leskeksi jäätyään mennyt naimisiin Kaisa Kemilän (1762–1837) kanssa. Kaisa-emäntä oli syntynyt Niskankylän Kemilässä ja oli isän puolelta Puolangalta muuttanutta Hiltusen sukua sekä äidin puolelta Niskankylän Sipolan Pyykköjä.

Mikä sai Heikin ja hänen perheensä muuttamaan isosta Poutiaisen perintötalosta pienempään Korvan kruununtaloon, ei ole tiedossa. Ehkä uusi vaimo halusi päästä pois voimakastahtoisen anoppinsa komennosta. Tai ehkä Heikkiä pelottivat suuret sisarosuuksien lunastukset ja houkuttivat Korvaan kuuluvat Hautaniemen tervasmänniköt.

Kun nykyisen Oulujokivarren Korvan suvun kantaisä Heikki Korva eli Poutiainen kuoli 1820, hoiti Kaisa-emäntä talon isännyyttä vuoden 1829 tienoille. Silloin hän luovutti talon täysi-ikäiseksi tulleelle pojalleen Antti Heikinpoika Korvalle (s. 1805). Antilla oli vaimona Valpuri Mannermaa (s. 1810). Valpuri oli Lauri Mannermaan tytär ja sukujuuriltaan samoja Partasia kuin Korvan uudistalon ensimmäiset asukkaat.

Isännyyden vaihtuessa Kaisalta Heikki-pojalle tehtiin Korvassa jako. Heikin ja Kaisan tytär Maria Korva (1797–1864) avioitui 1826 Samuel Aspegrenin kanssa ja he saivat Koskenlahden rannalta asuinpaikan Marian perintöosana. Vuoden 1869 isojaossa perinnöstä muodostettiin Kuusela-niminen tila. Samuel Aspegren oli Sangille Niemelän uudistalon perustaneen Samuel Aspegrenin poika ja Utajärven ensimmäisen lukkarin Samuel Aspegrenin pojanpoika.

Seppästen aika alkaa

Antti Korva jatkoi isäntänä vuoteen 1835, jolloin hän muutti vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa pois Korvasta. Uudeksi isäntäväeksi muutti säräisniemeläinen Heikki Seppänen (s. 1801) vaimonsa Anna Kreeta Kemilän (s. 1809) kanssa. Anna Kreeta oli Korvan aikaisemman emännän Kaisa Kemilän veljentytär, joten hänenkin sukujuurensa johtavat Niskankylän Sipolaan. Heikki Seppäsen sukujuuria on vaikea selvittää, koska asiakirjat paloivat Säräisniemen pappilan palossa.

Vuonna 1842 Korvan isäntäväki vaihtui jälleen. Heikki Seppänen ja Anna Kreeta muuttivat Säräisniemelle, ja taloon muutti Lauri Juhonpoika Raappana (s. 1821) yhdessä vaimonsa Maria Heikintytär Hiltusen (1818–1857) kanssa. He hankkivat lisätuloja pitämällä talossa vuokralaisina perheettömiä laskumiehiä. Marian kuoltua 1857 Lauri Raappana muutti pois, ja 1863 talossa tavataan uusi isäntäväki.

Uudet isännät tulivat Ahmaksen Korholasta. Isäntä oli Korholan vävy Iikka Aaronpoika Lotvonen (s. 1825) ja emäntä Heta Kustaava Iikantytär Seppänen (s. 1829). Iikka ja Heta asuvat Korvassa vain kymmenisen vuotta. Vuonna 1874 Korvaan muutti isännäksi Iikka Lotvosen lanko eli Heta-emännän veli Iikka Iikanpoika Seppänen (s. 1832). Iikka ja Heta olivat Ahmaksen Korholassa asuneen Iikka Seppäsen lapsia.

Korvan uusi emäntä oli muhoslainen Maria Heikintytär Rahko (s. 1843). Hänenkin sukujuurensa johtavat Niskankylän Poutiaisella ja Sipolassa asuneisiin Pyykköihin.

Vuoden 1887 joulukuussa Iikka-isäntä sai haltuunsa ”talonvastan”. Se oli juhlava kaksikielinen asiakirja jossa ”Kamaritoimituskunta Keisarillisen Suomen Senaatin Talous-Osastossa” luovutti Korvan kruununtilan Iisak Seppäselle perintötaloksi 97 markan 70 pennin hinnalla. Maksuaikaa annettiin 10 vuotta. Lisäksi Iikka joutui maksamaan maaveroa 4 ruplaa ja 40 kopeekkaa sekä metsäveroa 7 markkaa 32 penniä.

Talon muututtua perintötaloksi sen omistus vakiintui, ja Korvan talo on pysynyt Korholan Seppästen suvulla nykypäiviin. Iikan ja Marian jälkeen vuonna 1912 isännäksi tuli heidän poikansa Heikki Eemil Seppänen (1879–1961). Heikillä oli vaimona Manamansalon Karppisten sukua oleva Kaisa Maria Karppinen (1869–1955).

Heikin ja Kaisa Marian kuoltua Korvassa tehtiin jako. Pojista vanhempi eli Arttu Seppänen (1901–1976), kuulu kalamies ja lohenpyytäjä, jolla oli emäntänä Martta Kamari (1901–78), sai nykyisin Hautaniemenä tunnetun tilan, ja vanha kotipaikka jäi kuopuksen eli Jaakon (s. 1914) ja hänen vaimonsa Maija Seppäsen (1912–67) nimiin. Maijankin sukujuuret johtavat Niskankylän Pyykköihin.

Nykyisin Hautaniemen isäntänä on taloon vävyksi tullut Ahti Kokko ja emäntänä Eija Artuntytär Seppänen. Isännänkin sukujuuret ovat vankasti Niskanjoella. Hänen sukuaan on asunut mm. Honkasella ja Lamminaholla. Korvan puolen isäntänä on vuodesta 1975 lähtien ollut Heikki Jaakonpoika Seppänen ja emäntänä oululaissyntyinen Eija Fiskari. Hän on ainakin kuudes Korvan emäntä, jonka sukujuuret johtavat Niskankylän Sipolan Pyykköihin.