Tässä kotiseututarinassa kerrotaan Utajärven Niskankylän Poutiaisen talosta, yhdestä pitäjän suurimmista, sekä talon isännistä ja emännistä sen liki 400 vuotta kestäneen historian aikana.

Ensimmäinen vuosisata

Oulun pitäjän Oulunniskankylään silloin kuulunut Poutiaisen talo mainitaan Pohjanmaan voudintileissä ensimmäisen kerran vuonna 1612. Uudisasukkaan nimi oli Kauppi Poutiainen. Mistä hän tuli, ei tiedetä, mutta tiedetään Poutiaisia asuneen tuohon aikaan Savossa ja Karjalassa sekä Poutia-nimellä mm. Limingassa.

Poutiaisen seuraava isäntä oli vuoden 1624 maatarkastuskirjassa mainittu Tuomas Poutiainen, alkuaan Hyvönen. Hän oli Kauppi Poutiaisen vävy ja kotoisin Siikajokivarresta. Jo vuonna 1626 isännäksi vaihtui Erkki Poutiainen, jota vuoden 1629 myllytulliluettelossa kutsutaan edellisen isännän, nähtävästi Erkin, langoksi.

Vuoden 1624 maatarkastuskirja ja vuoden 1626 karjaveroluettelo kertovat Poutiaisella olleen peltoa vain 0:20 äyrinmaata sekä hevosen ja härän lisäksi 3 lehmää ja 3 hiehoa sekä 7 lammasta. Varsin pieni oli siis talon varallisuus vielä tuolloin.

Vuoden 1633 maakirja kertoo Tuomas Poutiaisen olevan jälleen isäntänä. Erkki-isäntä oli joko kuollut tai joutunut sotilaaksi. Taloa verotettiin nyt ¼ manttaalin mukaan. Seuraava isäntä vuodesta 1641 lähtien oli Vilppu Poutiainen. Häneltä Poutiainen siirtyi jo vuonna 1643 Holapan suvulle.

Ilmeisesti uusi isäntä Erkki Matinpoika Holappa tuli Poutiaiselle vävyksi, sillä eräässä lähteessä mainitaan hänen vaimonsa nimeksi ”Margetha Poucain” ja hyvällä tahdolla voidaan kuvitella, että kirjuri on tarkoittanut sukunimeä Poutiainen. Erkki Holappa omisti myös Niskankylän Kokon talon ja maksoi taloistaan yhteistä veroa. Noihin aikoihin taloille annettiin kylittäin juoksevat numerot, ja jälkipolvien suku- ja kotiseutututkijat pääsivät ihmettelemään miksi kahdella Niskankylän vanhalla talolla, Poutiaisella ja Kokolla, on sama rekisterinumero (Niskankylän nro 3), vaikka ne eivät ole edes naapureita. Erkki Matinpoika lienee kuollut jo 1649, sillä 1650 mainitaan isännän paikalla Erkki Holapan leski. Vuonna 1663 Erkki Erkinpoika Holappa on jo täysi-ikäinen, ja Poutiaisen isännyys on siirtynyt hänelle.

Erkki Erkinpoika ei tykännyt liian lähelle tupanneista naapureista. Vuoden 1685 Oulun käräjien pöytäkirja nimittäin kertoo, että Poutiaisen maalle rakennettu Kemilän torppa tuomittiin purettavaksi. Ei tiedetä, toteutettiinko kova tuomio, mutta naapurusten välit kyllä myöhemmin paranivat ja Yrjö Kemiläinen sai uudistalonsa, nykyisen Kemilän, perustetuksi.

Erkki Matinpojalla näyttäisi olleen ainakin kaksi poikaa, Erkki ja Olli, sillä vuosina 1669–82 mainitaan isäntänä Olli Poutiainen. Edellä mainitun käräjäpöytäkirjan mukaan myös Erkki on asunut vielä Poutiaisella, ehkä talon toisena omistajana Kokossa. Vuoden 1700 myllytulliluettelo kertoo Poutiaisen toisella puolella eli Kokossa olevan isäntänä ”vävynpoika Kokon”. Kokkoa asutaan kolmisenkymmentä vuotta eri talona, kunnes vuoden 1729 maakirjassa talot on jälleen yhdistetty.

Vuosina 1683–97 Poutiaisen isäntänä mainitaan Elias Poutiainen. Hän lienee ollut vielä Holapan sukua, luultavasti Erkin poika, mutta suurten kuolonvuosien aikana 1698 talo siirtyi uusien naapureiden eli Kemiläisen suvun haltuun. Uusi isäntä oli Erkki Yrjönpoika Kemiläinen. Edellä mainittu vuoden 1700 myllytulliluettelo kertoo Poutiaisen isäntänä olevan Erkin veljen Pekka Kemiläisen. Seuraavan vuoden henkikirja kertoo, että Poutiaisen isäntänä on veljesten isä Yrjö Kemiläinen. Vuonna 1704 isäntänä mainitaan Pekan veli Jaakko, mutta jo vuoden 1710 henkikirja kertoo isännän nimen olevan Olli Poutiainen. Ei tiedetä, oliko Poutiaisen entinen isäntä Olli Holappa palannut taloonsa sotareissultaan vai onko kyse toisesta Ollista. Joka tapauksessa Ollin isännyys ei kestänyt kauan, sillä jo 1712 isäntänä mainitaan Kemilän sukua oleva Jaakko Yrjönpoika Poutiainen, joka asuu talossa veljensä vaimon Liisan kanssa.

Poutiainen näyttää olleen parisenkymmentä vuotta naapurin eli Kemilän isännän ja hänen poikiensa omistuksessa, mutta isännyys ei vakiintunut ja talo autioitui.

Isonvihan jälkeen

Isonvihan jälkeen, vuoden 1722 tienoilla, Poutiaisen omistajasuku vaihtui ja vakiintui. Kymmenisen vuotta autiona olleen talon sai haltuunsa Niskankylän Sipolan poika Pekka Aaponpoika Pyykkö (1698–1763) yhdessä emäntänsä Liisa Kolehmaisen kanssa. Uusi isäntä oli Ahmakselle vuonna 1558 tulleen Paavo Pyykköisen jälkeläinen ja siis kuulua Pyykön raivaajasukua. Liisa-emäntä oli syntynyt Ahmaksen kestikievaritalossa Kolehmaisessa. Pekan sukunimi vaihtui 1728 Poutiaiseksi. Isännyytensä alkuaikoina Pekan talon nimenä on ”Poutiainen och Kokko”, mutta 1730-luvulla Kokkoon tulee oma isäntä. Pekka Poutiainen oli talonpidon ohella taitava seppä, jonka takoma Muhoksen kirkonoven lukko oli käytössä vielä 1950-luvulla.

Pekan jälkeen Poutiaisen isännäksi vuosiksi 1755–1784 tuli hänen vanhin poikansa Heikki Poutiainen (1723–1784). Tällä oli vaimona muhoslainen Anna Tikkanen, kuuluisan kirkonisännän Simo Tikkasen tytär. Tarmokas Anna-emäntä mainitaan Poutiaisen omistajana 1784–1789. Heikin kuoltua Poutiainen jaettiin kahdeksi taloksi: ”Lesken puoleksi” ja ”Pekan puoleksi”.

Lesken puolen eli Yli-Poutiaisen isännäksi tuli Annan jälkeen vuonna 1810 hänen ja Heikin vanhin poika Juho (1753–1811) yhdessä veljensä Aapon (s. 1764) kanssa. Juholla ei ollut poikaa, ja Aappo muutti isännäksi Vähäojalle. Yksi veljeksistä, Heikki (1757–1820), oli muuttanut jo aiemmin isännäksi Korvaan. Heidän sisarensa Liisa (s. 1789) hoiti Yli-Poutiaisen isännyyttä muutaman vuoden, mutta vuonna 1820 hän luopui talostaan.

Pekan puolta eli Ala-Poutiaista ryhtyi 1784 isännöimään Pekka Pekanpoika Poutiainen (s. 1737). Hän muutti kuitenkin jo 1786 isännäksi Tyrnävän Ängeslevän Haatajaan. Ala-Poutiaisen isäntänä jatkoi vuodesta 1787 lähtien Pekan nuorempi veli Juho (1742–1806). Hänellä oli emäntänä näissä kotiseututarinoissa toisaalla mainitun Mauno Nevalaisen tytär Kaisa.

Juhon ja Kaisan aikana talo vaurastui. Se oli vuoden 1798 maatarkastuspöytäkirjan mukaan peltoalaltaan pitäjän suurin. Hevosia oli 6, lehmiä 14 jne. Juhon omaisuus arvioitiin 1 000 riksiksi, eli hän oli sukulaistensa Matti Roinisen ja Tapani Pyykön jälkeen pitäjän kolmanneksi varakkain isäntä. Ilmeisesti Juho maksoi tuolloin verot myöskin Yli-Poutiaisen eli Lesken puolen maista.

Sisaruksilta, sediltä ja tädeiltä lunastetuilla perintöosuuksilla hankittu vauraus ei tainnut olla onneksi, sillä seuraava isäntä, Juhon ja Kaisan poika Pekka Poutiainen (1779–1842), joutui luopumaan talostaan 1820 ja muutti huonemieheksi Murronkylän Aitamurtoon ja sieltä vävyksi vaimonsa kotiin Sotkan Tuppuraiseen.

Pekan lähdettyä talostaan ja Liisa-serkun luovuttua omasta talonpuoliskostaan tuli Lesken puolen eli Yli-Poutiaisen omistajaksi yhdeksän vuoden ajaksi Keinäsen suku. Uudet omistajat olivat Sangin Rasilasta 1809 Ouluun ja sieltä 1820 Poutiaiselle muuttaneet veljekset Taneli (s. 1787) ja Erkki (s. 1795) Keinänen. Heillä oli vaimoina sankilaiset Holapan sisarukset Kreeta ja Dorde. Uusien emäntien myötä Poutiainen siirtyi muutamiksi vuosiksi uudelleen Holapan suvun haltuun. Veljesten mukana muuttivat Poutiaiselle myös heidän isänsä Erkki Keinänen ja äitinsä Margareeta. Vennonvieraita eivät uudet isännätkään olleet, vaan heillä oli kaukaisia sukulaisuussuhteita Poutiaisen aikaisempiin omistajiin. Vuonna 1829 Keinäset muuttivat Poutiaiselta Utajärvenkylän Paavolaan.

Korhoset Poutiaiselle

Vuoden 1811 tienoilla Pekan puolelle eli Ala-Poutiaiselle muutti Niskankylän Korholasta Heikki Korhonen (1781–1860). Vuonna 1829 hänen poikansa Heikki Heikinpoika Korhonen (1808–1879) tuli täysi-ikäiseksi ja hänestä tuli Poutiaisen molempien puoliskojen omistaja. Isä-Heikki palasi isännäksi syntymäkotiinsa Korholaan. Korhosiakin voidaan pitää Poutiaisen entisten isäntien sukulaisina, sillä vanhemman Heikin vaimo ja äiti olivat Pyykön sukua.

Vuonna 1868 talo jaettiin uudelleen, kun Tyrnävällä syntynyt Maria Jaakontytär Korhonen (1828–1911) ja hänen miehensä Samuli Pyykkö (1821–1880) saivat omistukseensa puolet talosta eli Ala-Poutiaisen. ”Pikku-mummuna” suvun kesken myöhemmin muisteltu Maria oli Niskankylän Korholassa 1747 syntyneen ja Muhokselle Karhun taloon muuttaneen Lauri Korhosen pojantytär. Samulin äiti Kreeta Pyykkö oli syntynyt Niskankylän Sipolassa.

Ala-Poutiaisen isänniksi tulivat Samulin kuoltua 1880 hänen ja Marian pojat Jaakko ja Iikka. Pojista kolmas, Samuli, muutti Muhokselle.

Yli-Poutiaisen isännäksi tuli Heikki Poutiaisen kuoleman jälkeen Heikki Heikinpoika Poutiainen nuorempi (1844–1888), jolla oli vaimona Kaisa Palo-oja (1857–1888). Nykyisin Lesken puoli eli Yli-Poutiainen on Ala-Poutiaisen toisen isännän Iikka Samulinpoika Poutiaisen (1857–1918) ja hänen vaimonsa Anna Kreeta Vähäojan (1865–1929) jälkeläisten omistuksessa.

Ala-Poutiaisen toinen isäntä Jaakko Samulinpoika Poutiainen (1850–1918) avioitui 1879 kuolleen Heikki Heikinpoika Poutiaisen nuorimman tyttären Anna Poutiaisen (1858–1938) kanssa. Ala-Poutiaisen nykyiset omistajat ovat heidän jälkeläisiään.