Tässä kotiseututarinassa kerrotaan Ruotsin vallan lopulla perustetusta Niskankylän Pirilän talosta, kirjoittajan vanhanäidin eli isänäidin syntymäkodista, sen isännistä ja emännistä sekä talosta sukunimen saaneista suvuista.

Pellikan suku Pirilässä

Vuonna 1789 sai Utajärven Niskankylän Pellikassa syntynyt Hannu Juhonpoika Pellikka (1768–1818) yhdessä veljensä Pekan kanssa luvan perustaa uudistalo Niskankylään Sipolan alapuolelle. Uudistilan toinen perustaja Pekka Pellikka oli aikaisemmin perustanut torppansa Pirilän paikalle. Pekka kuoli kohta perustamisluvan tultua, ja Hannu jäi yksin uudistalon isännäksi.

Pellikan suku on tullut Niskankylän Miettulaan 1660-luvulla. Todennäköisesti suku on lähtöisin Rantasalmelta, sillä 1700-luvulla Pellikasta muutti poikia ja tyttäriä sinne, todennäköisesti takaisin sukulaisten luokse.

Talon nimenä oli aluksi perustajiensa mukaan Pellikka. Nimi muuttui sitten Pellikka-Piriläksi ja myöhemmin Piriläksi. Samalla Hannu-isännän sukunimi vaihtui Piriläksi. Mistä syystä Pellikasta tuli Pirilä, ei ole selvinnyt. Nimihän tarkoittaa Birgerin eli Pirin taloa. Sen nimisiä ei kuitenkaan tavata Pellikan veljesten tai heidän vaimojensa lähipiirissä. Ehkä vain haluttiin talolle uusi nimi erottamaan se kylän toisesta Pellikasta ja tehtiin talosta kaima kuululle Kempeleen Pirilälle, jossa moni niskanjokinen talon ja torpan tyttö oli käynyt piikomassa ja oppimassa rantamaiden tapoja.

Hannu Pellikan vaimo Kaisa Matintytär Korhonen (1771–1831) oli kotoisin Pellikan joen takaisesta naapurista, Kettulasta. Lapsia Hannu ja Kaisa saivat useita. Heistä muutamat muuttivat Ouluun ja Tyrnävälle. Myös nykyiset Ahmaksen Pirilät ovat Hannun ja Kaisan jälkeläisiä.

Hannun kuoltua Pirilän isännyys siirtyi 1818 hänen pojalleen Juho Pirilälle (1787–1865). Juhon vaimo oli nimeltään Liisa Ala (1788–1858). Juhon ja Liisan isännyys ja emännyys kestivät vuoteen 1843. Silloin he ja samalla Pellikan suku muuttivat pois talosta.

Hiltusen ja Tervon suvut Pirilässä

Pirilän uudeksi, kolmanneksi isäntäväeksi tuli vuonna 1843 niskankyläläinen Matti Kemppainen (1801–1848) ja hänen vaimonsa Kaisa Puhakka (1802–1846). Matti oli Niskankylän Kemilässä syntyneen ja sieltä Kemppaisen taloon uudisasukkaaksi siirtyneen Antti Kemilän poika. Alkuaan tämä Kemilän suku on Puolangan Auhonkylän Hiltusia.

Lapsia, uusia Pirilöitä, syntyi Matille ja Kaisalle kahdeksan. Näiden jälkeläisiä asuu nykyisin eniten Vaalassa. Mm. Niskankylän Ahossa asuneet ja asuvat Pirilät ovat tätä Hiltusten sukuhaaraa.

Matin isännyyskausi Pirilässä jäi lyhyeksi. Kun Kaisa-emäntä kuoli ja Matti itse sairastui, siirtyi Pirilä vuonna 1847 talon neljännelle isännälle Juho Juhonpoika Tervolle (s. 1813). Uusi isäntä muutti Tololasta ja kuului Tervon eli Skottin sukuun, mutta hänellä oli sukusiteitä myös Pirilän edelliseen isäntäväkeen. Juho oli naimisissa Kreeta Liisa Kärsämän (1821–1859) kanssa. He isännöivät Pirilässä vuoteen 1868 saakka. Juholla ja Kreetalla oli useita lapsia. Heidän jälkeläisensä muodostavat Pirilän kolmannen sukuhaaran. Tämän sukuhaaran jäseniä asuu nykyisin eniten Keski-Pohjanmaalla. Myös Niskankylän Välitalon Pirilät kuuluvat tähän Tervon sukuhaaraan.

Monet lappilaiset kotiseutuhistorian harrastajat ovat olleet kiinnostuneita eräästä Pirilän talosta sukunimen saaneesta miehestä. Kyseessä on Utajärvellä vuonna 1876 syntynyt Viktor Albert Pirilä, Pirilän neljännen isännän pojanpoika, joka muutti aikuisena Lappiin. Siellä hänestä tuli maakunnan kuulu liikemies joka tunnettiin 1920–1930 luvulla nimellä ”Pirtu-Pirilä”.

Haatajan suku tuli Pirilään

Vuonna 1868 Pirilään muutti taloon viides isäntäpari ja neljäs omistajasuku, kun talo siirtyi Haatajan suvulle eli pitäjänräätäri Juho Kukkohoville (1822–1877), alkuaan Haataja, ja tämän vaimolle Valpuri Ristiniemelle (1833–1869).

Tämän Haatajan suvun ensimmäinen Utajärvelle muuttanut jäsen oli renki, sotilas ja myöhemmin uudistilallinen Matti Haataja eli Fäldt (1735–1791). Hän palveli parhaat vuotensa Ruotsin kuningasta Niskankylän talollisten kustantamana sotilaana Niskankylän Fäldtin ruodussa. Matti Haataja oli syntynyt Jaalangassa, mutta hänen sukunsa on asunut Manamansalon Harjussa ainakin vuodesta 1623 lähtien.

Pirilän osaomistajaksi tuli muutamiksi vuosiksi Juho Kukkohovin Aukusti-veli. Omistus vakiintui, ja talo on pysynyt jatkuvasti ”nuorimman Pirilän suvun” hallussa.

Juhon ja Valpurin kuoltua Pirilä oli jonkin aikaa heidän kolmen poikansa Juhon, Heikin ja Kustaan yhteisomistuksessa eli perikunnan talona. Tarmokkaasta veljesparvesta tunnetuin oli Kustaa Sipola, aikanaan Utajärven kunnan, seurakunnan ja säästöpankin hallintomiehenä toiminut.

Vuodesta 1888 lähtien Pirilän omistus jäi sen kuudennen isännän Heikki Juhonpoika Pirilän (1859–1933) ja hänen vaimonsa Kreeta Tolosen (1858–1900) harteille. Kreetan kuoleman jälkeen Heikki haki taloon uudeksi emännäksi Anna Kaisa Pekkalan (1875–1960).

Vuosina 1917–18 Pirilä oli Suomen itsenäisyysliikkeen tukitalo. Heikki Pirilän sisaren Vapun puoliso, poliisi Pekka Hiltunen, entisen Venäjän armeijan vääpeli, koulutti kesästä lähtien ”Niskankylän kyläpalokunnan” nuoria palokuntalaisia sotilastaitoihin. Itsenäisyysjulistuksen jälkeen toiminta muuttui tammikuussa 1918 Utajärven suojeluskunnan nimissä tapahtuvaksi.

Pirilässä hoidettiin myös vapaussodan aikana pidätettyjen Ylisuvannon punakaartilaisten kuulustelut. Talo toimi tuolloin jonkinlaisena päävartiona Utajärvellä. Nuo pidätetyt kaartilaiset päästettiin kuulustelujen jälkeen koteihinsa.

Heikillä oli toistakymmentä lasta. He ja heidän jälkeläisensä muodostavat nykyisin Pirilän sukuseuraan kuuluvan yhteisön. Heikin ja Kreetan vanhin poika Pekka Pirilä muutti ensin Ouluun ja myöhemmin Kestilään. Vanhoilla päivillään hän hoiti Pirilän taloa tilanhoitajana. Pojista toinen, Heikki Pirilä, muutti Lappiin, missä hän toimi mm. Veitsiluodon piiripäällikkönä ja Tornionjoen lauttauspäällikkönä. Hänestä tuli Lappiin toinen tunnettu Pirilä. Nuuskakairan eli Länsi-Lapin jokivarsilla hoettiin keväisin tunnetun lorun muunnosta: ”Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, Pirilästä ei päivääkään!” Nuoremmista pojista Kustaa Pirilä muutti Muhoksen Muhosperään. Useimmat nykyisistä Muhoksen Pirilöistä ovat hänen jälkeläisiään. Yrjö Pirilä muutti Kelloon ja avioitui siellä ja perusti sinne sahan.

Vanhemman Heikki Pirilän kuoltua 1933 Pirilän isännyys siirtyi hänen tyttärelleen Jenni Kauhaselle (1897–1985) ja tämän miehelle Uuno Kauhaselle (1894–1965). Uunosta tuli näin Pirilän seitsemäs isäntä. Vuonna 1955 Kauhaset myivät Pirilän sen nykyiselle isäntäväelle, Heikki Pirilän vanhimman tyttären Liisan pojalle Martti Oilingille ja tämän vaimolle Maija Päivänsalolle. Martista tuli Pirilän kahdeksas isäntä. Vuonna 1998 Niskankylän Pirilä täytti 209 vuotta ja tuli olleeksi nykyisen omistajasuvun hallussa 130 vuotta.