Eräät Rokualla toimivat matkailuyrittäjät sekä monet utajärvisetkin uskottelevat vierailleen ns. Keisarintien saaneen nimensä siksi, että Venäjän tsaari Aleksanteri I olisi matkustanut tietä pitkin vuonna 1819 Kajaanista Ouluun.

[Kuva: Keisarintietä]
Keisarintietä Rokuan kansallispuistossa.

Venäjän tsaari, Suomessa mielellään keisariksi kutsuttu, ei kuitenkaan ole koskaan matkustanut Säräisniemeltä Rokuan ja Utajärven kautta Ouluun. Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa II Aadolf sensijaan on talvella 1622 matkannut reittiä matkallaan Liivinmaan sodasta Viipurin kautta valtiopäiville Tukholmaan. Suomenlahti oli silloin jäässä, ja matka maitse Viipurin, Savonlinnan, Oulun ja Haaparannan kautta kiertäen oli paras, ellei ainoa mahdollinen. Vahinko, että kuninkaan yöpymis- ja levähtämispaikoista ei ole jäänyt asiakirjoja eikä myöskään muistitietoa.

[Kuva: keisarintietä]

Vanhan Kuninkaantie-nimen vaihtoivat 1800-luvun loppupuolella Keisarintieksi leukavat ahmaslaiset, jotka muiden jokivarren ja Paltamon pitäjän talollisten tavoin joutuivat elokuussa 1819 Oulun maaherran Samuel von Bornin ja paikallisten nimismiesten käskystä kunnostamaan kovalla kiireellä tietä suunniteltua tsaari Aleksanterin matkaa varten. Säräisniemen ja Oulun välistä matkaa varten varattiin myös peräti 139 kyytihevosta, joiden piti olla valmiina kievaritaloissa odottamassa arvokasta seuruetta. Ennen matkapäivää talolliset joutuivat myös kuljettamaan Oulusta Säräisniemelle pari merivenettä eli luuppia, joilla keisari ja hänen seurueensa sitten elokuun 28 päivänä 1819 purjehtivat Vuolijoelta Kajaaniin. Vaikka keisari ei ilmestynytkään Säräisniemelle, veneet tulivat, ja ne piti kuljettaa myös takaisin Ouluun.

Suomen suuriruhtinaan, Venäjän tsaarin Aleksanterin, matka oli etukäteen huolella suunniteltu, vaikka se sitten ei sujunutkaan aivan suunnitelman mukaan. Matkalla oli mukana sen ajan ”tiedotusmies” kapteeni Sebastian Gripenberg (1795–1869), joka kirjoitti matkasta kuvauksen. Kertomus ilmestyi 1828 painettuna neljällä kielellä, ruotsiksi nimellä Berättelse om Kejsar Alexanders färd från Nissilä Gästgifveri till Staden Kajana under Hans Majestäts senaste resa uti Stor-Furstendömet Finland. Matkakertomuksen kuvitusta varten kapteeni Gripenberg teki toisen matkan mukanaan pietarilainen taiteilija Bolms, joka laati Aleksanterin matkasta piirrosluonnokset. Niistä tehtiin myöhemmin ranskalaisten taiteilijoiden toimesta matkasta kertovat litografiat.

Gripenbergin kertomuksen mukaan Aleksanteri tuli Vieremän Nissilästä Vuolijoelle 1819 elokuun 28. päivän aamuna kello 7. Mukana oli suuri seurue: kenraaleita, ruhtinaita, lääkäreitä ja palveluskuntaa päällikkönään hovimestari Müller. Liikuttiin ehkä vieläkin komeammin kuin nykyiset matkustavat hallitsijat. Vuolijoella syötiin aamiainen paremman tilan puuttuessa Haapalan talon uudessa tallissa. Gripenbergin mukaan keisari kysyi Haapalan savuisessa pirtissä aamiaista valmistavalta Mülleriltä: ”Missä on minun ruokasalini?” Tähän hovi-mestari vastasi: ”Teidän majesteettinne, vaihteen vuoksi tallissa.” Vastaus suuresti huvitti korkeaa vierasta.

Aamiaisen jälkeen matkaa jatkettiin kohti Kajaania Oulujärven Ärjänselän yli Oulusta tuoduilla kahdella meriveneellä eli luupilla. Järvellä oltaessa nousi kova länsituuli, ja tsaarikin sai pärskeistä osansa. Parin tunnin myrskyisen matkan jälkeen matkalaiset pääsivät Kajaaniin. Ämmäkosken alapuolelle oli rakennettu laituri, johon matkalaiset nousivat. Vieraita oli odottamassa koko Kajaanin asujaimisto, kaikkiaan noin 300 eläköötä huutelevaa ihmistä pormestari Flanderin johdolla.

Pitkään ei tsaari Kajaanissa viipynyt, vain parisen tuntia kaikkiaan. Kun Oulujärvellä edelleen myrskysi, hän ei suostunut tekemään paluumatkaa veneellä. Niinpä matkasuunnitelma uusittiin ja päätettiin matkata maitse Mainuan kautta takaisin Vieremän Nissilään. Näin jäivät säräisniemiset, ahmaslaiset ja utajärviset sekä monet muhoslaisistakin ilman iloa ja kunniaa nähdä keisarinsa ja tämän hovi.

Kajaanista löytyi vain yksi satula. Sen ja parhaan hevosen ratsukseen sai tietysti keisari. Hoviväki sai tyytyä heinäsäkkeihin satuloinaan. Oppaakseen korkea seurue sai kajaanilaisen Erkki Määtän. Tietöntä taivalta matkustettiin, soita ja kivikoita ylittäen ja välillä pitkospuilla kulkien. Vaivalloisen matkan jälkeen keisarin matkue saapui illalla puoli seitsemän maissa Kivimäen taloon, missä levähdettiin hetki. Kello kahdeksan tienoilla saavuttiin Mainuan Ronkaalaan. Siellä tsaari päätti yöpyä häntä varten siistityssä huoneessa. Muut matkalaiset saivat tyytyä pirtin lattialle levitettyihin heiniin.

Matkakertomuksen mukaan talon russakat eivät ymmärtäneet kunnioittaa korkeaa vierastaan, vaan häiritsivät niin, että tämä päätti jatkaa matkaa jo aamukolmelta. Kolmen tunnin matkan jälkeen saavuttiin valtiopäivämies Heikki Tervosen taloon, jossa vieraille tarjottiin parasta mitä löytyi: leipää, voita, viiliä ja pottuja.

Matkalla oli ylitettävä 20 metriä leveä Vuottojoki. Gripenberg kertoo: ”Sattumalta rannassa oli pieni kalastajavene. Keisari, ruhtinas Volkonski ynnä matkaopas Määttä astuivat veneeseen. Keisari istui perään, ruhtinas Volkonski tarttui airoihin ja hämmästyneenä seisoi hiljainen Määttä keskellä venettä.”

Kun hevosetkin oli uitettu joen yli, jatkettiin matkaa. Saaresmäessä päästiin maantielle ja saatiin kiesit ratsujen tilalle. Nissilän kestikievariin saavuttiin iltamyöhällä. Oli elokuun 29 päivä 1819. Seuraavana päivänä tsaari seurueineen jatkoi matkaa Piippolan, Pulkkilan ja Limingan kautta kohti Oulua. Kello puoli yhdeksän hallitsija saapui kevyillä matkavaunuillaan Limingan tullin kautta Ouluun. Utajärvi ja Keisarintie jäivät siis matkalaisilta pahasti sivuun.

Tsaarin Oulun-vierailusta ja matkan jatkumisesta Tornioon, jossa hänelle näytettiin seitsenhenkinen aito ja kansallispukuinen alkuasukasperhe Lapista ja kaksi poroa, sekä matkalla sattuneista kommelluksista voi lukea riemastuttavan kuvauksen Sara Waclinin kirjasta Sata muistelmaa Pohjanmaalta.

Matkan vaikeasta ratsastusosuudesta Mainuan sydänmaalla oli tuleville matkamiehille se hyödyllinen seuraus, että viranomaiset ryhtyivät puuhaamaan Mainuan kautta kulkevaa tietä Iisalmen ja Kajaanin välille. Tie valmistui vuonna 1828.

Kun tsaarin vierailusta oli kulunut kahdeksan vuotta, kotiseutuhenkiset paltamolaiset siirsivät Paltaniemen kirkon viereen sen Vuolijoen Haapalan talon tallin, jossa korkea vieras söi ensimmäisen aamiaisensa Kainuussa. Tänään matalassa ja hämärässä tallissa on nähtävillä pöytä, jonka pintaan on kirjoitettu keisarillisen aamiaisseurueen jäsenten nimet. Tallin seinillä on jäljennöksiä ”TK-mies” Bolmsin keisarin Kainuun matkaa kuvaavista litografioista.

Vaikka tsaari viipyi Kajaanissa vain pari tuntia, on kainuulainen perimätieto tietävinään, että muutamilla kajaanilaisilla virtaa vierailun seurauksena Romanov-suvun verta suonissaan vielä tänäkin päivänä.

Oulujokivarsi jäi ilman näitä keisarillisia muistoja. Jotkut muhoslaiset lienevät käyneet Oulussa kumartamassa hallitsijaansa. Utajärvisille ja säräisniemisille jäi vain ahmaslaisten koiranleukojen tympeiden päivätöidensä muistoksi vaihtama tiennimi muistuttamaan päivistä, jolloin korkeaa vierasta odotettiin hartaasti mutta turhaan.