Maria, sukukirjan mukaan Mari, syntyi 13.9.1866 Kestilässä Yrjö ja Kaisa Greta Keräsen tai Kärenlammen viidenneksi lapseksi. Hän on tämän sisarussarjan ainoa, jonka ammatti lääninkarjakko mainitaan Laakajärven Karppisten sukukirjassa. Isän vanhemmat olivat tulleet Kestilään nykyisen Vaalan alueelta Säräisniemeltä, josta myös äiti oli kotoisin. Nivalaan hän muutti 1890-luvun alussa.

Samoihin aikoihin Marian kanssa Nivalaan muutti nuorempi sisar Anna, joka avioitui Emanuel Viljamaan kanssa 1892. He muuttivat Minnesotaan. Todennäköisesti juuri Marian myötä Nivalaan tuli lukuisia sukulaisia Kestilästä, Piippolasta ja Pyhännältä. Osa heistä muutti avioliiton myötä, osa tuli työhön, mm. rakentamaan Iisalmi-Ylivieska -rautatietä. Heidän jälkeläisiään tunnetaan Nivalassa nykyisin muun muassa seuraavan nimisinä: Selkäinaho, Hautala, Turunen, Rautaoja, Kallio, Järviluoma, Sorola, Hakula, Palola, Ylikoski, Jaakola, Nivala, Niskala, Hämäläinen jne.

Vaikka Maria itse oli perheetön, melko monta jälkeläistä hänen suvustaan on tädin tavoin jäänyt Nivalaa ja koko seutukuntaa rakentamaan. Maria oli monialainen ammatti-ihminen ja vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Oulun talousseuran toisessa lääninkarjakon virassa Maria Kärenlampi oli läänin eteläisellä alueella. Hän on tullut tehtäväänsä varsin nuorena. Talousseuran historian mukaan hän piti meijerikoulua 25-vuotiaana Haapajärvellä jo vuonna 1891. Nivalan historian kirjoittaja Harri Turunen tosin kertoo hänen tulleen virkaansa vasta 1896.

Lääninkarjakot antoivat käytännöllistä apua ”karjanhoidossa ja ruokinnassa, koelypsypäiväkirjain laadinnassa ja käsiseparaattorien hoidossa, kerman erottamisessa Schwatzin menetelmän mukaan sekä voin ja juuston valmistamisessa”. Tällä eteläisellä alueella Maria järjesti muun muassa meijerikouluja. Esimerkiksi haapajärvisellä Katteluksen tilalla pidetyssä meijerikoulussa valmistettiin kahden kuukauden koulutuksen aikana 767 kiloa voita vajaasta 18 000 kilosta maitoa, yli 10 kiloa lihavaa juustoa ja yli 15 kiloa laihaa juustoa. Aluksi lääninkarjakkoja vierastettiin, mutta pian heidän asiantuntemukseensa luotettiin niin paljon, että talousseura joutui perustamaan lisää virkoja. Ammattinsa osaavien naisten työ puhui puolestaan.

Lääninkarjakkovuosien jälkeen tai osin samanaikaisesti Maikki siirtyi kahvila- ja leipomoyrittäjäksi Koivulaan. Tätä yrittäjyyttä jatkoi hänen sisarensa pojantytär Lempi Sorola, s. Turunen, joka 8-vuotiaana oli tullut Koivulaan. Maikki omisti myös maita, jotka siirtyivät hänen veljentyttärelleen Aino Keräselle (myöh. Niskala), joka niin ikään asui Koivulassa.

Yhteiskunnallisesti aktiivisena Maikki Kärenlampi oli alusta alkaen mukana Nivalan Nuorisoseuran toiminnassa. Hänet valittiin vuonna 1906 Nivalan Nuorisoseuran toiseksi esimieheksi 1906 Kyösti Kallion jälkeen.  Samana vuonna hän täytti 40 vuotta ja samana vuonna suomalainen nainen sai äänioikeuden. Maikki edellytti toisin kuin edeltäjänsä, että jokainen seuran juhlissa ohjelmansuorittajaksi määrätty hoiti oman osuutensa. Kyösti Kallio itse piti usein kaikki puheet ja lausui runot. Maikki jopa antoi rangaistuksen sille, joka jätti tehtävänsä hoitamatta. Maikin aikana nuorisoseuran iltamissa sai jo tanssiakin, mitä Nivalassa paheksuttiin. Ensimmäinen suurempi näytelmä Minna Canthin Roinilan talossa esitettiin Heikkilän riihiladossa. Tuo pelottava, suuri rakennus oli Knuutinrannan tien varressa vielä lapsuusvuosinani.

Nuorisoseura tarjosi monenlaisia mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen. Silti se ei saavuttanut kaikkien suosiota. Vuoden 1912 toimintakertomuksessa Heikki Kivimäki ja Maikki Kärenlampi moittivat yhdessä nivalalaisia huvittelun halusta ja haluttomuudesta itsekasvatukseen. He soimaavat uskonnollisia lahkoja, joilla he ilmeisesti tarkoittavat kirkollisia herätysliikkeitä herännäisyyttä ja lestadiolaisuutta. Ne kuulemma toivoivat koko seuran kuolemaa.

1910-luvulla Maikki kuului myös Nivalan eläinsuojeluyhdistyksen johtokuntaan. Tapio Pihlajamaalta saamani tiedon mukaan Maikki kuului Nivalan Osuuskaupan ja Nivalan Säästöpankin johtokuntiin. Seuraava nainen hänen jälkeensä valittiin Osuuskaupan johtokuntaan vasta 1940-luvulla. Hän oli opettaja Aino Junttila eikä sen jälkeen muita naista johtopaikoilla Nivalan Osuuskaupan historiassa ollutkaan.

Maikki Kärenlammella oli ilmeisesti yhteyksiä pääkaupunkiseudulla vaikuttavaan naisliikkeeseen. Suurlakon jälkeen joulukuussa 1905 hän suunnitteli muutamien muiden valveutuneiden naisten kanssa naisyhdistyksen perustamista Nivalaan. Hän avasi naisten kokouksen lukemalla Helsingin naisyhdistyksen lähettämän esitelmän naisten äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta. Tilaisuudessa muotoiltiin kolme pontta: 1) naiduille ja naimattomille naisille oli saatava samanlainen äänioikeus ja vaalikelpoisuus kuin miehillä, 2) kaikkien väkijuomien myynti oli kiellettävä ja 3) kaikki epäsiveellisyyslaitokset oli poistettava. Ponnet päätettiin toimittaa tuomiokunnasta valittavalle valtiopäivämiehelle. Tämän yhdistyksen myöhemmästä toiminnasta ei valitettavasti ole tietoa. Naiset saivat kuitenkin äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden.

Vuoden 1918 kunnallisvaaleissa oli ehdolla kaikkiaan neljä naista: ompelija Dagmar Jokisaari vasemmiston listalta sekä opettajatar Maria Alhovaara, leipuri Maikki Kärenlampi ja emäntä Maria Nivala porvarillisesti ajattelevien yhteisillä listoilla.

Kansalaissodan aikana Maikki johti kirkonkylän naisten työtoimikuntaa, joka varusti suojeluskuntalaisia yhdellä tai kahdella vaatekerralla ja myös rintamalle lähetettiin vaatetta. Kirjeenvaihdostaan päätellen Maikki kuului Kyösti Wilkunan ystäviin. Naiset muonittivat sekä omasta pitäjästä sotaan valmistautuvia että paikkakunnan läpi kulkevia valkoisten joukkoja. Päivittäin ruokittiin jopa 200 henkeä. Tuolloin Maikin omistamassa Koivulan leipomossakin oli varmasti tavallista kiireisempää.

Tämä työ johti luontevasti siihen, että Maikki oli vuonna 1920 perustamassa Lotta Svärd -yhdistystä Nivalaan ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Yhdistys sai vuonna 1934 häneltä testamentilla 10 000 markkaa. Samansuuruinen summa käytettiin pari vuotta myöhemmin Suojatuvan hankintaan, joka olikin tarpeen talvisodan ja jatkosodan aikana. Silloin koulutettiin ahkerasti nuoria naisia vapaaehtoisen maanpuolustuksen tehtäviin.

Olen muokannut tämän kirjoituksen puheesta, jonka pidin Maikki Kärenlammen haudalla 5.5.2017, jolloin hänen hautakiveensä kiinnitettiin Lotta Svärd -tunnus. Kiitos näiden tunnusten hankkimisesta Maikin ja muiden nivalalaisten lottien haudalle kuuluu Tapio Pihlajamaalle ja Mikko Kujalalle.

On ollut mielenkiintoista tutustua suvun merkittävän naisen historiaan, joka on vaikuttanut monin tavoin Nivalan kehitykseen 1800–1900-lukujen taitteessa. Me nykyajan sukulaiset olemme vain ihmetelleet kuvanveistäjä Kalervo Kallion suunnittelemaa komeaa hautamuistomerkkiä ja sen lennokasta nimikirjoitusta. Yhteys Heikkilään ja Kaisa ja Kyösti Kallioon lienee ollut sekä ammatillinen että henkilökohtainen, sillä Maikki kutsuttiin Weikon kummiksi 1906.

Valitettavan vähän Maikki-tädistä on jäänyt merkintöjä aikakirjoihin, kuitenkin enemmän kuin monesta muusta oman aikansa naisesta. Hän kuoli 68-vuotiaana 27.8.1934 Nivalassa. Kaisa Kallio kertoo kirjeessä puolisolleen Maikin hautajaisista näin: ”Kärenlampi haudattiin juhlallisesti. Torvisoittokunta soitti surumarssia Koivulan rakennuksen päässä siksi, kunnes Maikin arkku laskettiin hautaan. Suojeluskunta lippuineen käveli edellä arkun. Lottia oli myöskin niin paljon, että tuli heistä kunniakuja. Seppeleitä oli paljon. Mekin laskimme Marin ja Weikon kanssa yhteisen. Kerttu lopuksi laski rukiin tähkiä ja elokaunokkia pienen kimpun eläinsuojeluliiton puolesta (joka yhdistys on aikoja sitten häipynyt unholaan) ja lausui oman sepittämänsä kauniin runon. Se oli kaikkein liikuttavin koko juhlatilaisuudessa, niin sanoivat melkein kaikki läsnäolijat. Näin nukkuu Maikki kukkakummun alla. Jumala antakoon hänen sielulleen rauhan.” 

Maria Kärenlammen elämäntyöstä voisi päätellä, että hän oli rohkea, uudesta innostuva ja vastuuntuntoinen isänmaansa rakentaja, ahkera ja pätevä liikenainen. Häneen sopivat 1800-luvun vaikuttajan, kirjailijan ja kollegan, itsenäisen liikenaisen Minna Canthin sanat: ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua.”

Lähdeluettelo

Nivalan kirja, toim. Toivo Nygård. 1970.
Kari Moilanen: Sotkamon Laakajärven Karppisten sukukirja. 1999.
Harri Turunen: Nivalasta ollaan ja toimeen tullaan. Nivalan historia 1980-luvulta uudelle vuosituhannelle. 2007.
Uskon, että paikkasi on siellä. Kaisa ja Kyösti Kallion kirjeenvaihtoa vuosilta 1904-1917, Toim. Maria-Liisa Kallio ja Kaija Valkonen.
Marjatta Perälä: Oulun läänin talousseuran historia, verkkojulkaisu Pro Agria Oulu.
Valkoinen kirja. 1928
www.kirjastovirma.fi
Kaisa ja Kyösti Kallion painamaton kirjeenvaihto, Maria-Liisa Kallion hallussa