Niin kutsutun ”olutkokouksen” jälkeen ilmapiiri Kuusamossa oli hyvin jännittynyt. Tilanne oli omiaan erilaisten huhupuheiden levittämiselle, kuten sille, että voimayhtiöt olisivat lahjoneet asiamiehiä puhumaan kotikylilleen yhtiönsä puolesta. Lisäksi manttaalinomistajat pelkäsivät jommankumman yhtiön jättäytyvän kilpailusta, jolloin koskiosuuksien hinnat laskisivat. Toukokuun 13. päivänä vuonna 1955 Imatran Voima Oy rikkoi ostokieltosopimusta aloittamalla yksipuolisesti koskiosuuksien ostot uudelleen. Asiasta ilmoitettiin Pohjolan Voima Oy:lle, joka puolestaan kertoi siitä edelleen Liitto-lehdelle, ilmoittaen samalla itse kunnioittavansa alkuperäistä sopimusta. Imatran Voima Oy:n päätöksen takana oli ilmeisesti se, että eräs kilpailijan asiamies oli tehnyt yksittäisen kaupan ostokieltosopimuksen ollessa voimassa. Kauppojen nopeuttamiseksi Imatran Voima Oy vuokrasi asiamiestensä palvelukseen helikopterin ja kahdeksan maastoautoa, sillä kelirikko oli tuohon aikaan vuodesta pahimmillaan ja liikkuminen hidasta.

Jo koskisodan uudelleen puhkeamisen päivänä manttaalikunnan valitsema toimikunta kokoontui neuvottelemaan syntyneestä tilanteesta. Toimikunta laati vetoomuksen, jossa manttaalinomistajia pyydettiin pidättäytymään myynnistä siihen asti, että voimayhtiöiltä saataisiin kirjalliset ostotarjoukset ja nämä tarkistettua. Lisäksi isäntiä muistutettiin siitä, että liikkeellä oli vain yksi ostaja eikä kyseessä siis ollut kilpailu. Toimikunta katsoi Imatran Voima Oy:n rikkoneen ostokieltosopimusta, eikä yhtiöön voinut heidän mielestään enää jatkossa luottaa. Muistissa oli myös vielä Pohjolan Voima Oy:n aikaansaama ”olutkokous”, joten kummankaan yhtiön imago ei ollut parhaimmillaan, mikä vaikutti manttaalin kunnan osakkaiden myyntihaluttomuuteen.

Pohjolan Voima Oy julkaisi 15.5.1955 ostotarjouksensa Liitto-lehdessä. Samassa lehdessä ilmestyi manttaalikunnan toimikunnan ilmoitus, jossa viitattiin Imatran Voima Oy:n ostohyökkäyksen aikaiseen pelotteluun. Manttaalinomistajia oli muun muassa uhkailu kertomalla, että valtio tulisi pakkolunastamaan koskiosuudet joka tapauksessa, mikäli niitä ei myytäisi valtion yhtiölle vapaaehtoisesti. Vielä samaisessa lehdessä oli Imatran Voima Oy:n ilmoitus, jossa se lupasi maksaa aikaisemmin halvemmalla myyneille manttaalinomistajille lisähinnan.

Kun manttaalinomistajien toimikunta kokoontui 16.5., he totesivat, ettei Pohjolan Voima Oy:n sanomalehdessä julkaistu ostotarjous ollut samansisältöinen kuin yhtiön toimikunnalle jättämä tarjous. Ilmeisesti lehteen oli ollut tarkoitus laatia aiottua parempi ilmoitus. Saman keskustelun aikana Pohjolan Voima Oy lupasi jättää kirjallisen tarjouksen kesäkuun toiseen päivään mennessä ja ilmoitti aikovansa edelleen kunnioittaa ostokieltosopimusta. Sanomalehdessä julkaistu ostotarjous tuli siis merkityksettömäksi.

Kuusamon tapahtumat – erityisesti Imatran Voima Oy:n yksipuolinen sopimuksen rikkominen herättivät huomiota muuallakin. Valtionyhtiön menettelyä pidettiin niin arveluttavana, että kansanedustaja M. Lahtela jätti siitä eduskuntakyselyn hallituksen vastattavaksi 20.5.1955. Kyselyssä kerrattiin Kuusamon koskisodan tapahtumia ja todettiin molempien yhtiöiden aloittaneen ennakko-ostot, vaikka todellisuudessa Pohjolan Voima Oy oli ollut aloittajana. Esille tuotiin myös molempien yhtiöiden osallistuminen ainakin jossain määrin ostokieltosopimuksen rikkomiseen ja mainittiin manttaalikunnan ”olutkokous”, josta jätettiin kuitenkin kertomatta kokouksen päättyneen sekasortoon. Imatran Voima Oy muistutti tehneensä alueella tutkimuksia jo useita vuosia aikaisemmin sekä hankkineensa omistukseensa suurimman osan kylävesistä. Pohjolan Voima Oy:tä yhtiö syytti yhteismetsien vesialueiden oston aloittamisesta ennen kuin niiden sijainnista oli edes päätetty.

Samassa yhteydessä paljastettiin myös se, että yhtiöt olivat käyneet neuvotteluja keskenään kiistan sopimiseksi. Imatran Voima Oy:n mukaan Pohjolan Voima Oy oli vaatinut kilpailevan yhtiön poistumista Kuusamon alueelta ja omistamiensa vesiosuuksien vaihtamista Pohjolan Voima Oy:n omistamien Kemijoen osuuksiin kilowatti kilowatilta. Imatran Voima Oy puolestaan oli esittänyt, että perustettaisiin yhteinen yhtiö Kuusamon vesien rakentamiseksi. Pohjolan Voima Oy oli kieltäytynyt tästä, joten Imatran Voima Oy oli aloittanut koskien ostot uudelleen.