Vaasan maanjako-oikeus antoi 16.4.1955 päätöksen, jonka perusteella Oulangan laakso määrättiin valtiolle ja Juuman alue manttaalinomistajille. Manttaalikunnan puheenjohtaja U. A. Virranniemi määräsi kokouksen, joka oli määrä pitää 28.4.1955. Pohjolan Voima Oy kutsui manttaalinomistajat tiedotustilaisuuteen samalle päivälle. Tämä saattoi olla yhtiön pyrkimys vaikuttaa manttaalikunnan kokouksen päätöksiin, sillä tilaisuus oli ollut alun perin tarkoitus pitää toukokuun 15. päivänä. Manttaalinomistajien kokouksessa enemmistö kannatti toimikunnan valitsemista koskiosuuksien myyntiä varten, kun taas vähemmistö olisi jo kyseisessä kokouksessa halunnut päättää, kenelle myytäisiin ja mihin hintaan. Häviölle jääneet alkoivat häiriköidä loppukokousta siinä määrin, että paikalle piti kutsua poliisit. Paikkakunnan nimismies sai myöhemmin selville, että manttaalinomistajille oli aikaisemmin samana päivänä tarjottu 1 208 pulloa olutta Pohjolan Voima Oy:n tiedotustilaisuudessa. Häiriköinnistä huolimatta kokousta jatkettiin poliisien poistuttua epävirallisena kokouksena, jossa valittiin voimayhtiöihin yhteyttä pitävä toimikunta.

Muodostettu toimikunta alkoi varsin ripeästi selvittää, myydäänkö myymättä olleet koskiosuudet rahalla, vuokrataanko ne, otetaanko hinta sähkönä vai alkaako manttaalikunta tulevien voimalaitosten osakkaaksi. Kumpikaan yhtiöistä ei kuitenkaan suostunut pitämään toimikuntaa manttaalikunnan virallisena edustajana. Imatran Voima Oy:n mukaan ostoilmoituksia ei voitu tehdä, sillä aiemman ostokieltosopimuksen sanamuodon mukaan se oli voimassa siihen asti, kunnes manttaalikunta olisi virallisessa kokouksessa päättänyt yhteismyynnistä tai todennut sen mahdottomaksi. Pohjolan Voima Oy puolestaan lupasi pyydettäessä lähettää tarjouksen koskiosuuksista. Myös Imatran Voima Oy tarjoutui myöhemmin jättämään ostotarjouksen, joka luvattiin lähettää kuukauden sisällä.