Sivut

Padingin veisuun pitkä perinne

Ylivieskan Löytynperän ja Raudaskylän rajoille sijoittuva Padinki on Karvoskylän ohella toinen niistä Nivalan kyläkulmista, jossa Wanhan Wirsikirjan sävelet ovat kaikuneet katkeamattomasti sukupolvesta sukupolveen ainakin 1800-luvun alkupuoliskolta lähtien.

Monien mielissä on noussut jopa ihmettelyn aiheeksi se, että tämä vuonna 1701 ilmestynyt järjestyksessään kolmas suomalainen virsikirja on säilynyt näillä kulmakunnilla väkevän elinvoimansa kielellisesti uudistettujen laitosten rinnalla.

Neljäs suomalainen virsikirja hyväksyttiin kirkolliskokouksessa 1886, viides 1938 ja kuudes eli nykyinen virallisesti käytössä oleva 1986. Näissä kaikissa sekä sanoja että säveliä on muokattu ja nykyaikaistettu parhaiden mahdollisten asiantuntijoiden voimin. Siitä huolimatta monet jo 300 vuotta täyttäneet virret, kuten Herra kiitett’ olkoon, Autuaat levoss’ levännevät tai Herraa kiittäkäätt’ kajahtelevat näillä kylillä vanhoilla nuoteilla yhtä komeasti kuin menneiden sukupolvien aikanakin.

Arvia muistellessa

Kootessani tietoja tätä juttua varten saapui ihan yllättäen suruviesti, että monikymmenvuotisen matkakumppanini Arvi Ruuttusen maallinen taival on päättynyt 88-vuotiaana. Arvi oli oiva esikuva siitä, miten jo pienenä poikasena vanhempien veisaamat virret ohjautuvat lapsen tajuntaan ja pysyvät muistissa elämän loppuun asti.

Elämänsä viimeisenä vuotena Arvi Ruuttusen veisaamista Wanhan Wirsikirjan virsistä julkaistiin CD-levy, joka sai osakseen valtakunnallisen suosion. Huomion arvoisena asiana haluan myös mainita, että Nivala-Seuran arkistoon on tallennettu pitkälti toistasataa hänen veisaamaansa 1701 kirjan virttä.

Tässä yhteydessä palautui mieleeni henkilökohtaisena muistona tuokiokuva lähes 30 vuoden takaa. Olimme kumpikin silloin jäseninä kirkon parlamentissa ja suunnittelimme Martti Simojoen eläkkeellesiirtymisjuhlaa. Joku uskalsi – taisi olla Ahvenanmaan kirkolliskokousedustaja – kysyä itseltään arkkipiispalta, että mitä hän toivoo erityisesti esitettäväksi. Simojoki vastasi oitis: ”Ruuttusen veisaamia Wanhan Wirsikirjan virsiä.” Niitä Arvi sitten tuossa juhlassa esittikin.

Toisena tuokiokuvana on paluumatka silloisesta Turun kokouksesta kotiin. Taitoimme matkan Jussi Mäntymaan Volvolla. (Jussi oli vielä silloin Kestilän kirkkoherra.) Ajurin kehotuksesta veisasimme koko matkan ajan noita nyt 300 vuoden ikään ehtineitä virsiä. Ulkomuistista niitä vetelimme, kun kirjaa ei ollut kummallakaan. Arvi taisi kuulua Karvoskylän Johanna Marjoniemen vertaisten joukkoon, joka kykeni vakuuttamaan: ”Tottahan toki minä olen virteni tähän ikään mennessä oppinut.”

Padingin virsikuoron kasetteja seuraveisuun tapaan

Harvinaisia, jollei peräti ainutlaatuisia, ovat ne kasetit, jotka Padingin virsikuoron toimesta äänitettiin 1980-luvun alkupuolella. Tämän kotiseutuhistoriallisesti hyvin merkittävän tallentamisidean isä on Nivala-Seuran entinen aktivisti Eino Hautala. Hän innosti avustajikseen kaksi muuta kykenevää miestä, nimittäin Kaarlo Taanilan ja Oiva Tervosen. Äänitys toteutettiin Padingin koululla ja se onnistui erittäin hyvin. Musiikin asiantuntijat, muun muassa rovasti Väinö Maunumaa, ovat esittäneet kaseteista kiitettäviä arvioita.

Kuoro veisasi kaseteille nelisenkymmentä virttä. Äänittämisessä olivat mukana seuraavat: Taimi Hirsimäki, Toivo Junttila, Kerttu Järvelä, Hanna Mikkilä, Lauri Mikkilä, Aili Niskanen, Arvi Ruuttunen, Aino Rättyä, Eino Rättyä, Lauri Rättyä, Olga Rättyä, Mirja Taanila, Unto Taanila, Elsa Tenkku, Matti Tenkku ja Bertta Vilkuna.

Padingin virsikuoron äänitteitä myytiin 1980-luvulla lähetystyön hyväksi. Ne olivat niin suosittuja, että tulivat melko nopeasti myydyiksi loppuun. Tällä hetkellä niitä ei ole mistään saatavissa. Kun alkuperäiset kappaleet on varastoitu Nivala-Seuran arkistoon, niin niistä olisi mahdollista ottaa uusia kopioita. Tuntuisikin aiheelliselta tällainen menettely. Kasettikauppaa voitaisiin edelleen tehdä esimerkiksi lähetystyön hyväksi. Eräät tilastot, jopa yliopistolliset tutkimuksetkin osoittavat, että vuoden 1701 virsikirja on Suomen kautta aikojen eniten käytetty julkaisu. Sen esitteleminen Padingin virsikuoron äänitteen muodossa sopisi erinomaisesti yhdeksi 300-vuotisjuhlan kunnianosoitukseksi.

Virrenveisuuseen liittyviä erityistapahtumia Padingissa

Vanhojen virsien poikkeuksellisen runsaaseen käyttöön Padingissa liittyy eräitä kylähistorian kannalta katsottuna huomionarvoisia asioita, joita tässä yhteydessä on aiheellista lyhyesti selostaa.

Eräät näistä tarkoittamistani tapauksista ovat niin merkittäviä, että niistä kerrotaan jopa Suomen kokonaiskirkon historiaa käsittelevissä teoksissa. Toiset taas ovat suppea-alaisempia, mutta kiinnostanevat kuitenkin ainakin oman kyläkunnan asukkaita. Viittaan seuraavassa muutamiin padinkilaistapahtumiin, jotka omalta osaltaan ovat olleet vaikuttamassa tässä kylässä näkyvään, harvinaisen vilkkaaseen virrenveisuuseen:

1. Niskaset. Iisalmelta muutti 1830-luvulla Ylivieskaan seurakunnan kappalaisen Jonas Laguksen talon vuokramieheksi Wilhelm Niskanen. Hän osti vuonna 1844 Padingista Niskakosken talon, jota ryhtyi voimaperäisesti viljelemään ja laajentamaan. Niskasesta kehittyi pian koko seutukunnalla tunnettu seuratalo. Wilhelm oli Kalajokilaakson suurten herätysaikojen huomattavin maallikkojohtaja. Hän on kirjoittanut ”Hengellisten asiain muistokirjan”, joka mainitaan muun muassa M. Akianderin ja M. Rosendalin tunnetuissa kirkkohistoriallisissa teoksissa. Wilhelmin johtamaa keskipohjalaista herätysliikesuuntausta nimitetään joissakin julkaisuissa niskaslaisuudeksi.

Yksi perheen pojista, Paavo Niskanen, valittiin valtiopäivämieheksi talonpoikaissäätyyn Piippolan tuomiokunnan edustajana. Hän toimi myös Suomen ensimmäisen kirkolliskokouksen esimiehenä Kalajoen rovastikunnassa 1876. Siinä kokouksessa käsiteltiin Elias Lönnrotin ehdotusta uudesta suomalaisesta virsikirjasta. Sitä eivät Niskanen ja muut edustajat kuitenkaan hyväksyneet, vaan edelleenkin jäi viralliseen käyttöön vuoden 1701 virsikirja. Nykyisin Niskasessa asuu jo kuudennen ja seitsemännen polven veisaajia.

2. Rissaset. Kustannusosakeyhtiö Herättäjän päätoimikunnan kokous 1893 vaikutti muutaman vuoden jälkeen näkyvästi Padingin kyläkuvaan. Mainitussa kokouksessa nimittäin valittiin yhtiön ensimmäiseksi matkapuhujaksi ja kirjakauppiaaksi nilsiäläinen Antti Rissanen. Hän asui aluksi Ylivieskassa ja jonkin aikaa Etelä-Pohjanmaallakin. Vuosisadan lopulla Rissanen osti talon Padingista. Hänen vaikutuksestaan seuratoiminta kylällä entisestäänkin elpyi ja virrenveisuun asema vankistui. Antin jälkikasvun jäseniä veisaa vieläkin virsiä nivalalaisissa seurapaikoissa.

3. Ruuttuset. Jaakola muodostui vähitellen padinkilaisen veisuun keskuspaikaksi. Talon isännäksi tuli noin 100 vuotta sitten Sievin lukkarin poika Sigfrid Ruuttunen. Hän veisasi vanhat virret sellaisella lämmöllä ja rakkaudella jälkeläistensä sydämiin, että ne jäivät sinne lähtemättömästi. Sigfridin poika oli edellä mainittu Arvi Ruuttunen, jonka CD-levyn välityksellä vuoden 1701 virret ovat kuultavina koko Suomessa. Arvin poika, Esa, tunnetaan maamme eturivistöön kuuluvana oopperabaritonina. Radion hartaiden sävelten ohjelmissa esitetään silloin tällöin hänen äänittämiä Wanhan Wirsikirjan säkeitä.

4. Rättyät. Tärkeää osaa Padingin virsiperinteen säilyttämisessä on esittänyt myös Karinkannan väki. Talon osti kannuslainen Janne Rättyä viime vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä. Janne ja hänen poikansa Arvi ja Mikko toivat näkyvän lisän kyläkunnan seuraveisuuseen. Rättyä-suvun melko laaja jälkikasvu on hoitanut ja hoitaa edelleenkin Jannen tuomaa leiviskää.

5. Raudaskylän opisto. Padingin naapurissa 80 vuotta sitten toimintansa aloittanut Kalajokilaakson kristillinen kansanopisto on koko historiansa ajan ollut tärkeä etappipaikka kyläkunnan asukkaille. Täydellä syyllä voidaan sanoa, että he ovat opistoon mieltyneet ja opisto heihin. Paljon puuttuisi kummaltakin osapuolelta, jos keskinäistä yhdyssidettä ei olisi olemassa.

Erityisen mittavaksi on katsottava se uurastus, jota opisto ja padinkilaiset ovat tehneet vuosikymmenien ajan kuorotoiminnan hyväksi. Raudaskylän kuoro tunnettiin jo 1930-luvulla, jolloin S. Hemminki sitä johti ja taitavana Wanhan Wirsikirjan sävelsointujen osaajana käytti niitä runsaasti. Johtajat ovat aikojen saatossa vaihtuneet, mutta kuoron ohjelmisto on pysynyt samansuuntaisena. Edelleenkin Raudaskylän kuorossa soi kauniina 300 vuotta vanha säe:

”Kaikki, joissa henki on. Kiivaat kiittämään olkoon. Herraa hyvää riemuisest’ Halleluja haluisest’.”

Sivut