Sivut

Osa 1

Pistäydyn Nivalassa sentään silloin tällöin, useita kertoja vuosittain. Siteet synnyinpitäjään ovat lujaa tekoa. Luulen niiden kestävän niin kauan kuin liikuntakykyä on tallella.

Eräällä Nivala-matkalla vastaani tuli sattumalta metsänhoitaja Ahti Cajanus. Hän on tuttavani lähes 70 vuoden takaa. Pieninä poikakosseina asuimme samalla Sarjankylällä. Ahdin isä Paavo toimi kylän kansakoulunopettajana Aino Koskisen jälkeen.

Tapaamisemme ei katkennut pelkkään kättelyyn ja hyvän jatkon toivotukseen. Siihen sisältyi aimo annos muun muassa historiaa, joka ulottui 1600-luvulle asti.

Sanoin keskustelukumppanilleni: ”Onpa erittäin mieluinen sallimus, kun saan puristaa kymmenennen polven Cajanus-suvun miehen kättä. Olihan isoisäsi, vuosisadan alkupuolen Nivalan rovasti, kahdeksannen polven Cajanus. Isäsi Paavo Raivio oli yksi jäsen tuon papin poikaparvesta. Tämän perusteella voin todeta, että olet ko. suvun kymmenennen polven edustaja kantaisä Antti Eerikinpojasta laskien.”

Tuttavani silmäili minua epäilevien katsein ja ilmeisesti arveli kertomaani joiltakin osin (tarkat sukupolvet) kyseenalaiseksi. Hän kyllä myönsi kuuluvansa Antti Eerikinpojan suureen jälkeläisjoukkoon, mutta suhtautui varauksellisesti toteamukseeni, että hän on kymmenennen polven Cajanus.

Olin aikaisemmin kirjoittanut nykyisen asuinpaikkakuntani sekä seurakunta- että kouluhistorian. Siinä työssä tutkin kaikki saatavissa olevat asiakirjat. Niistä selvisi luotettavasti myös Cajanus-suvun vaiheet. Samalla sain selkeästi näkyviin tuon sukupuun oksan, johon sijoittuvat Nivalan Cajanit, Raiviot ja Cajanukset.

Suvun kantaisä Antti Eerikinpoika muutti Kirkkonummelta Säräisniemelle. Sen asian päätti kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Hän nimitti ystävänsä pitäjän nimismieheksi sekä samalla koko vapaaherrakuntansa voudiksi.

Antti rakennutti voutilansa lähelle nykyistä Säräisniemen kirkkoa. Arkistojen kätköistä löytämieni asiakirjojen mukaan talo, Juusola, oli 1600-luvun loppupuolella Oulujärven ympäristön suurin karjatila.

Kymmentä lastaan varten Antti Eerikinpoika perusti kotikoulun. Sen opettajana toimi vapaaherrakunnan ensimmäinen pätevä koulumestari Tuomas Henrikinpoika Ulander.

Opettajan kyvykkyydestä antaa selkeän todisteen oppilaiden myöhemmin saavuttama arvostus yhteiskunnassa. Viisi poikaa valmistui papiksi. Heidän työnsä Suomen kirkon vaiheissa muodostui hyvin näkyväksi. Erityisen korostetusti historioissa esitellään rovasti Johannes Cajanus. Hänet muistetaan sananpalvelijan viran lisäksi kirjailijana ja valtiopäivämiehenä.

Jeremias-niminen poika jatkoi isänsä työtä paikkakunnan nimismiehenä ja Juusolan isäntänä. Nivalan Cajanus-sukuun kuuluvat jäsenet ovat hänen jälkikasvuaan suoraan alenevassa polvessa. Kahdeksatta polvea edusti vuosien 1905–23 kirkkoherra Josef Cajan, yhdeksättä entinen opettajani Sarjankylän kansakoulussa, Paavo Raivio ja kymmenennen polven lokeroon sijoittuvat ainakin Toivoniemen Kerttu Kivioja, Asko Raivio sekä vuosikymmenien takainen tuttavani Ahti Cajanus.

Muutamia kuukausia alussa kerrotun kohtaamisen jälkeen Ahti oli tavannut sisareni Katrin. Heidän välisen juttutuokion yhteydessä Ahti oli pyytänyt Katria välittämään minulle kuuluvan suusanallisen viestin, jonka sisältö kuului suurin piirtein näin:

”Ilmoittaisitko Vaalassa asuvalle veljellesi, että epäilykseni hänen sukutietoudestaan oli aiheeton. Olen tarkasti tutkinut sukuluetteloita. Niistä sain varmuuden, että todellakin kuulun kymmenenteen sukupolveen Cajanusten kantaisän Antti Eerikinpojan jälkeen.”

Sivut