Sivut

Tuomittujen jälkeläiset jatkavat aloitettua työtä

Kalajoen käräjissä tuomittujen jälkeläisjoukko on suuri. He toimivat erilaisissa tehtävissä maan monissa osissa, eniten Kalajokilaaksossa.

Useissa keskusteluissa ilmeni, että vielä 150 vuoden jälkeen yleisesti ihaillaan sakkoja saaneiden vakaumusta ja pyritään seuraamaan heidän antamaa esimerkkiä elämänvaelluksessa.

Lauantaina 26.8. on rovasti Esko Jaatisen käräjäesitelmä, jonka toteutuksessa tuomittujen jälkeläisistä ovat mukana professori Hannu Hårdh, maaherra Jacob Söderman ja piispa Jukka Malmivaara.

Professori Hårdh kertoi, että hänen isoisänsä isä oli maanmittari Kari H. Hårdh, jolle oikeus langetti sakkotuomion hartausseuroihin osallistumisesta, kuten myös rouva Amanda Sofia Hårdhille. Professori ilmoitti lisäksi, että Saloisten kihlakunnan silloinen kruununvouti Gustav A. Hårdh, joka lähetti Kalajoen alapiirin nimismiehen Niilo Sandmanin ilmiannon edelleen Oulun läänin kuvernöörille, oli Karl H. Hårdhin veli. Saman sisarusparven jäsenistössä oli sekä syyttäjiä että syytettyjä, huomautti Hårdh.

Maaherra Södermanin äidin isoisä oli Kalajoen tervahovinhoitaja Daniel Roos, yksi käräjien keskeisimmistä henkilöistä. Hänen kotinsa oli Kalajoen kirkonkylän huomattavin seurapaikka, jossa pidettiin näkyvällä paikalla lähetyslaatikkoa. Roos tuomittiin suuren hartausseurasakon ohella maksamaan viiden papin ja maanmittari Hårdin kanssa yhteisvastuullisesti yleisen syyttäjän esittämän 162 ruplan 60 kopeekan kululasku.

Roosin suvussa oli 1600-luvulta lähtien paljon pappeja, joiden toimipaikka oli yleensä joko Etelä-Pohjanmaalla tai Satakunnassa. Daniel syntyi Lapväärtissä, josta muutti Kalajoelle. Maaherra Södermanin arvelun mukaan, hänen esi-isänsä liittyminen heränneen kansan matkansaattoon tapahtui lähinnä Niilo Kustaa Malmbergin julistuksen hedelmänä. Hänhän aloittikin työnsä Kalajoella viittä vuotta aikaisemmin kuin Hemming, Durchman ja Laurin.

Niilo Kustaa Malmberg oli piispa Jukka Malmivaaran isoisän isä. Suvun vaiheissa on Jumalan siunaus näkynyt sellaisessakin muodossa, että jo kuudennen perättäisen sukupolven edustaja on vihitty pappisvirkaan. Niilo Kustaan isä Herman Malmberg oli pappi samoin hänen poikansa Wilhelmi Malmivaara. Jukan isä oli Oulun hiippakunnan piispa Väinö Malmivaara ja hänen poikansa Matti Malmivaaran pappisvirka on Helsingissä.

Piispa Malmivaara sanoi, että hän Kalajoen käräjäesitelmän yhteydessä saamansa puheenvuoron aikana pitää tavallisen seurapuheen.

Nivalan Karvoskylässä, Haapajärven Autiorannalla ja laajemmallakin alueella asuu nykyisin lukumääräisesti hyvin suuri joukko Kalajoen viimeisissä käräjissä talonpoikaissyytettyjen puolesta oikeuden jäsenille loppulausunnon esittäneen Matti Niemen jälkeläisiä. Niemen talosta kerrotaan Ukko-Paavon ja Malmbergin tapaamispaikkana toisaalla. Jälkeläisten viidennen polven edustaja Martti Niemi sanoi puhelimessa: ”Meitä taitaa olla puolet Karvoskylän väestä.” Hän tiesi, että useita jälkipolvien edustajia matkustaa viikonvaihteessa Kalajoelle. Se on muistojen paikka, kun yksi esi-isistä joutui siellä 150 vuotta sitten sekä hengelliselle että maalliselle esivallalle esittämään perusteensa hartausseurojen järjestämisestä. Yksimielisesti tahtoo nykyinen sukupolvi pyrkiä samaan päämäärään kuin kaukainen esi-isäkin ”että löytäisimme laupeuden ja saisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.”

Syvä totuus on Matti Niemen tasan 150 vuotta sitten kihlakunnanoikeuden pöytäkirjaan merkityssä lausunnossa: ”Kun me pidisjärveläiset (Nivalan nimi oli silloin Pidisjärvi) ennen viinapäissä ja parannusta tekemättä veisasimme esimerkiksi hautajaisissa, ei meitä silloin oikeuteen vedetty, vaan kun selväpäisinä, syntejämme surevalla ja Jumalan sanaa ikävöivällä sydämellä kuuntelemme pappimme opetuksia ja yksissä hänen kanssaan veisaamme, niin meidät vedetään oikeuteen ja meitä koetetaan kaikin tavoin saada sekoitetuksi. Tämä on varsin kummallista.”

Nivalan Haapaperällä asui Pietari Ahola -niminen talonpoika. Hänen talonsa oli tunnettu seurapaikka. Siitä syystä Aholaakin ahdistettiin koko oikeudenkäynnin ajan. Matti Takalo ja hän tuomittiin suurimpaan sakkorangaistukseen, 124 ruplaa 60 kopekkaa. Myöhemmin tämä herännyt mies siirtyi asumaan saman pitäjän Pihlajaperälle. Siellä useiden talojen asukkaissa on vieläkin Aholan jälkeläisiä. Heidän kotinsa ovat nykyäänkin tunnettuja seurataloja.

Pekka Pihlajaniemi, yksi suurimman sakkotuomion saaneen talonpojan jälkeläisistä, totesi isoisänsä isoisän käräjänkäyntejä muistellessa, että kyllä silloin heränneet joutuivat elämään paljon kovemman paineen alaisina kuin me. Saammehan aivan vapaasti järjestää seuroja silloin kuin haluamme. Viranomaiset eivät tarkkaile toimiamme. Lähetystyölle ei ole minkäänlaisia rajoituksia. Koko Nivalan seurakunnan alueella on säilynyt vanha tapa, että seuroihin kokoonnutaan säännöllisesti. Herra yksin tietää, onko sananharjoituksemme vilpitöntä. Sellainen pyyntö on mielessä, että jospa muistaisimme elämämme kaikissa tilanteissa, niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin kristinoppimme totuuden: ”Meidän kallein asiamme on tulla tuntemaan Jumala ja Jeesus Kristus. Joka tuntee Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen hänellä on iankaikkinen elämä.”

Sivut