15.1.1970

Pinttyneeksi tavaksi on tullut aina vuodenvaihteen jälkeen tarkastella mennyttä vuotta ja elettyä aikaa.

Toinen kokonainen vuosikymmen elettiin umpeen rauhallisissa merkeissä ainakin Euroopassa. Sodan kurimukset ovat hirvittävimmät, mitkä ihmiselämää ja maailmaa voivat kohdata. Tyytyväisyys ei kuitenkaan ole ollut päättyneelle vuosikymmenelle tunnusomaista. Epäluulot, taistelu etuisuuksista ja asemasta kuuluvat tunnusomaisina kuvaan. Valtakunnan päämies sanoi kerran puheessaan, että Suomen kansa on tiukanpaikan tullen yhtä, mutta rauhan päivinä se tahtoo ratketa keskinäisiin riitoihinsa. On sanottu, että talvisota yhdisti Suomen kansan. Tällaisia yhdistäviä asioita täytyisi löytää rauhankin aikana. Ehkäpä tällä hetkellä, tällaisena yhdistävänä tekijä on Suomen Televisio. Kaikki ovat kiinnostuneita, mutta kaikki haluaisivat muuttaa Television ohjelmia. Sitä on mukava haukkua seurapiireissä: ja työmailla sika asiasta riitaantuu. Kuusikymmentä markkaa vuodessa ei ole iso maksu siitä, jos kaikille suomalaisille löytyy edes yksi yhdistävä tekijä.

Ruotsiin siirtolaisiksi muuttaminen sai päättyneenä vuotena mittavat numerot kunnassamme. Tilanne ei varmasti tule muuttumaan alkaneenakaan vuotena. Selvimmän kuvan siitä antaa runsas viikko sitten tapahtunut muutto.

Eräs kuulutettu nuoripari oli päättänyt lähteä alkavan viikon maanantaina Ruotsiin, ja sopinut jo kuljettajan kanssa ja varannut liput laivaan. Vihkimisen piti tapahtua sunnuntaina. Kirkkoherranvirastossa huomattiin kuitenkin, että kuulutusaika menee umpeen vasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello 12. Mikäpäs siinä, vihkiminen toimitettiin pappilassa vähän jälkeen puolenyön. Maanantaiaamuna lähti nuoripari kohti Turkua ja Ruotsia. Valitettava tapaus, tai realistinen päätös. Kummallakin tavalla asia voidaan tulkita. Joka tapauksessa kunnanisiä on arvosteltu tästä, että heidän tulisi toimia niin, että täällä enemmän olisi mahdollisuuksia. Valitettavasti tällaiset toivomukset ovat todellisuuspohjaa vailla. Kunnanhallituksella eikä valtuustolla ole suuriakaan sanottavia eikä tekemisiä tällaisen koko maata käsittävän yhteiskuntarakenteen muuttumisen kanssa.

Eräs uudenvuodentoivomus olisi kunnanhallitukselle. Kerran kuussa järjestettävä julkinen tenttitilaisuus voisi olla tervehdyttävä kunnalliselämää käsittelevissä asioissa. Tällöin keskustelu voitaisiin siirtää sinne, missä voitaisiin saada vastaukset esitettyihin kysymyksiin. Toisaalta tällainen tiedottaminen olisi kuntalaisia ja veronmaksajia kohtaan aiheellista. Tässä haastattelutunnissa voisi kunnanhallituksen lisäksi olla mukana vielä merkittävien lautakuntien puheenjohtajat.. Voisiko tällaista käytäntöä kokeilla? Mikäli kiinnostusta ei tuntuisi kuntalaisten taholta riittävän paljon, voitaisiin tilaisuuksista luopua. Ainakin yrityksenä olisi pyrkimys avoimempaan kunnallispolitiikkaan.

Toisten mielestä maailma on muuttumassa kovaksi, häikäilemättömäksi ja pahaksi. Ehkäpä asia voi ollakin niin. Nivalan nimismiespiirin rikostilasto viime vuodelta osoitti rikostenmäärän kasvua. Täytynee kuitenkin luottaa siihen erään nivalalaisen toteamukseen, että ainakin hevosvarkaudet ovat vähentyneet.

5.2.1970

Vuolteenahon kaima, ja joku toinenkin on toruskellut toimittajaa siitä, että olen unohtanut lehdessäni entisen elättäjäni, maatalouden. Ehkä on jossain mielessä jäänyt jokin asia vähälle huomiolle. Kyllä se maatalous kuitenkin on vielä tuoreessa muistissa, ja palstatilallisena tulee sitä hiukan harrastettuakin. No otetaanpa nyt muutama asia esille maataloudenkin parista.

Uusi maatalouden verotusjärjestelmä ja maatalousyrittäjäeläkelaki ovat tehneet eräässä mielessä hyvää maataloudelle. Näiden toimenpiteiden jälkeeni on maataloudesta alettu puhua yritysmuotona, jota se totta tosiaan on. Yrittäjäriski on varmasti yhtä suuri ja suurempikin kuin muissa yrityksissä. Tästä johtuen maatalousyrittäjän tulee olla ammatis-saan pitkälle pätevöitynyt, hänellä tulee olla talousmiehen ”hoksnokkaa” haistelemaan tulevia suhdanteita, häneltä täytyy olla runsaasti käyttöpääomaa. Monien erikoistuneen viljelijän, ”huushollin” kokonaisvaihto saattoa pyöriä sadoissa tuhansissa markoissa, Runsaasti pääomia sitovana, ja heikosti yrittäjävoittoa tuottavana yrityksenä jo maatalouden rahoituksen hoitaminen vaatii melkoista laskentataitoa.

Maatalouskirjallisuus ja neuvonta eivät ole pystyneet seuraamaan sitä yleistä kehitystä, joka maataloudessakin on tapahtunut. Tuoretta maatalouskirjallisuutta on vähän saatavissa, ja maatalousoppilaitoksissakin luetaan jo vanhentuneita ja toisarvoisiksi jääneitä tietoja. Poikkeuksen kirjallisuuden suhteen tekee maatalousammattilehdet, jotka välittävät ammattikunnialle tuoreitta tietoutta tutkimus- ja koetoiminnasta. Maatalousneuvonnan merkitys nykyisellään on melko tehotonta. Maataloudessakin tulee yhä enemmän esille erityiskysymyksiä, joiden ratkaisemisessa tarvittaisiin korkean tason asiantuntemusta. Maatalousneuvonnan tulisi tarjota jo palveluksia tuotesuunnittelussa. markkinatutkimuksessa, yritysten rahoitushankkeissa. ym. Varsinkin maatalouden rinnalle nouseva erilainen teollisuustoiminta kaipaisi kehittyäkseen tämän alan asiantuntemusta ja rohkaisua.

Nivalassa on jo olemassa vireää uutta yritystoimintaa. Valitettavasti nämä eivät saa miltään taholta tukea. Pienteollisuus kaipaisi tuotesuunnittelua ja markkinatutkimusta.

Kunniassa on olemassa teollistamislautakunta ja maatilatalouden kehittämislautakunta. Lautakuntina näiden aktiivinen toiminta yksityistä yrittäjää kohtaan jää vähäiseksi. Tulevaisuudessa olisi ehkä etsittävä maataloudelle ja teollisuudelle yhteinen, neuvoja. Tällä viranhaltijalla ei saisi olla muuta työtä painolastina, vaan sen tulisi tutkia yritysten mahdollisuuksia, kannustaa siihen ja antoa alkuvaiheessa tarvittavaa asiantuntija-apua. Maatalouden ja teollisuuden lähentymistä on maaseuduilla tapahduttava, muuten ei kehitystä voida viedä kitka eteenpäin.

5.3.1970

Hiihtelin tässä eräänä päivänä Nivalan aukeilla. Pienoinen syvänne tuntui suksien alla, ja huomasin, että yhden talven vidin täyttämä kanavahan siinä on. Rappeutuneen ruumiinkulttuurin vuoksi tuntui pienoinen lepo olevan paikallaan, ja jäin hetkeksi ottamaan happivajausta takaisin. Siinä tuli mieleen tuonkin kanavan syntyvaiheet. Siellä ne syövät monet Nivalassa kasvatetut ekonomit ja hortonomit leipäänsä jonkun nousevan keskuksen komeassa kerrostalossa. Tuskin muistavat sitä, mistä heidän isänsä on leivän hankkinut.

Näistä kanavista on moni poika pistellyt särvintä suuren lapsilauman tarpeisiin. Ei olisi aivan vähäinen ja Merkityksetön se historia, joka tulisi, niistä teoista, joita nämä ankarat kanavamiehet ovat Nivalan aukealla tehneet.

Kanavamies oli luonteeltaan sellainen, joka ei viihtynyt töissä, josta palkan sai seisoskelusta, ja jossa mieheni kyvyt eivät tulleet esille. Kanavajermut olivat sitkeitä, kuivia ukonköriläitä, joihin vuosien ankaran työni jälkeen oli jäänyt vain nippu sitkeitä ja pitkiä jänteitä, känsäiset kourat ja armoton ja taisteluntahtoinen luonto. Monia kovia kanavamiehiä muistuu mieleen.

Tapanaisen Jaska oli kulkumies, joka jatkosodan jälkeen kulkeutui jostain Karvoskylään. Asusteli Palosaaren vinttikamarissa perheineen, ja kaivoi kanavia Maanviljelysinsinööripiirille. Kumma kähämyrä koko ukko. Jalkoja vähän takapuolelle hupina. Pitkä ja leveä selkä kuin Pirilä-Eetulla. Letkautteli tilsan kauas kottipolun taakse ja huuteli, että navero auki.

Myllylän Aarne saavutti aikanaan legendaarisen maineen. Poikasenakin kun kaivettiin suopellon ojia, koetettiin matkia ja yritettiin heittää Kuusiston Aarnen tilsoja. Armoton oli olo, jos sai montun Aarnen alapuolelta. Hyllylle siinä jäi ukko kuin ukko.

Niin loppui suutarin työt, kun kumisaappaat ilmestyivät kauppaan. Kouristuksenomaisesti puristi myös Kuki Heino nyrkkinsä suutarilestin sijasta lapion ponteen. Suuri perhe ja peräänantamaton luonto panivat miehen kilpasille. Muutaman vuoden, kuluttua alkoi tulokset näkyä. Mies kuivettui käppyräksi, niin kuin yöjuoksussa olleen sulhasmiehen yksipohjaiset, jotka märkänä oli nakattu uunin arinalle. Lihat putos miehen selästä ja jäljelle jäi takkavitan selkää muistuttava jännenippu. Pahkuraiset kourat muotoutuivat lapion ponnen ympärille niin, että sormia ei saanut suoraksi. Tällainen oli kanavamies parhaillaan. Lätkäytteli 26 kuution montun pohjalta lampaan kokoisia savitilsoja penkan päälle. Kilpailu oli aina ankaraa, ja joka kanavaha aralla oli omat sankarinsa.

Ylivieskan Niemelänkylältä muutti Karvoskylään mies, jolla oli luonteessaan eteläpohjalaista kiihkeyttä. Kanaville vei Kokon Aamen tiekin. Hurjan luontonsa kanssa mies joutui koville. Muka¬na oli monia nuorempiakin miehiä. Kilpailu oli kovaa. Täytyi kestää viikkojen kovaa luontia, ennen kuin kilpailija hellitti ja tunnusti voittajansa.

Viimeisien vuosien kanavamestareita olivat Kiiverin Erkki ja Hautojan Kassu, jotka kerkisivät nousta siihen armoitettujen kanavajermujen eliittiin, josta kerrotaan vielä kauan jälkeenpäin.

Se oli kovaa aikaa se. Kyynäräinen kami oli vastassa talvisin, ja suuren aavan ankara vinkka painui puseron läpi. Ei siinä auttanut jumalansana eikä lempeät silmät. Kamit pois, sillä sulille pääsy tiesi myös suojaa talven ankaraa viimaa vastaan.

Taksat oli huonot. Kanavamies itse söi puolet ansiostaan tyydyttääkseen kovan työn vaatiman ravinnonkulutuksen. Talvi-iltoina kertoi lakeuden päällä leijuva usva siitä, missä kanavamiesten työmaa sijaitsee. Kirskuvassa pakkasessa ja jäisin vaattein horjuivat sankarit iltaisin kotiinsa, missä odotti mökin äiti ja lapsilauma väsynyttä ja loppuun ajettua miestä.

Yötkään eivät olleet lepoa. Hammastauti ja reumatismi jauhoivat väsynyttä miestä öisin. Usein suonenveto ja pahat unet sitkeästä montusta saivat kanavamiehen huutamaan ja tempoilemaan unissaan niin että lapset pelkäsivät.

Monet tarinat kätkeytyvät noihinkin kanaviin, jotka nyt ovat pajuttumassa, ja joiden tekijät ovat unohtuneet. Nuista kanavista nousi tilojen mukana leipä monelle nivalalaiselle lapselle, ja nousi myös parempi elämä.

12.3.1970

No niin. Kääntelitte jo varmaan tätä liparetta ja tuumitte, tässähän on nyt näitä sivua enempi kuin aikaisemmin.

Syynkin varmasti huomasitte. Vaalithan ne pukkasi toimitukseenkin sellaisen runsaudensarven, että ihmeessä meinattiin olla. Olisipa näitä lihavia viikkoja ympäri vuoden, niin ei tässä kirjekuoria käänneltäs, vaan rameasti eläisimme. Pianpa ne loppuvat lupausten ajatkin, ja niin on palattava arkeen ja tositilanteisiin. Verkot on pantu pyyntiin. Ensi viikolla koetaan. Toivotaan hyviä säitä.

Kansalaiskuntoa on koeteltu viime viikkojen aikana. Kestävyyttä on vaatinut vaalipuheiden ja ohjelmien seuraaminen. Vielä enempi se on vaatinut kestävyyttä niiltä, jotka ovat pyrkimässä sinne, missä valtakunnallisia päätöksiä tehdään.

Politiikka on kovaa peliä. Ehdokas panee likoon omia varojaan 5 000–15 000 markkaan. Uhraa kuukausien työn ja asettaa itsensä arvostelun kohteeksi.

Vaalien tulosten jälkeen voi käydä niin, että joutuu toteamaan yrityksen epäonnistuneen. Ei ihme jos siinä hartiat nytkähtävät. ”Tämäkö on vaivan pantti, tämäkö on kiitos siitä työstä, jota olen tehnyt yhteiskunnan hyväksi?”

Niille jotka rannalle jäävät muutama lohdutuksen sana. Ei teidän panoksenne ole ollut arvoton. Te olette omalla ehdokkuudellanne auttaneet perustuslain toteutumista vapaiden vaalien muodossa. Te olette henkilökohtaisine ominaisuuksinenne antaneet kansalle erilaisia valinnan mahdollisuuksia. Uskokaa siihen mitä avatussa arpalipussa sanotaan: ”Valitamme, tämä arpa ei voita, mutta jo seuraava voi tuoda teille voiton.”

Pääsiäinen lähestyy ja vieraita tulee. Niitä lappaa Nivalaan joka suunnasta niin kuin pyhiinvaeltajia Itämaille. Äidit ne jo mämmiä laittaa ja patjoja kantelevat. Turkulaiset tulevat taas linja-autolla. Samaa puuhaavat helsinkiläiset. Nivalassa on ryhdytty jo pieniin järjestelyihin. Tarkoitus on järjestää turkulaisten toivomuksesta yhteinen kahvihetki. Kansalaiskoululta on kysytty tiloja ensimmäiseksi pääsiäispäiväksi. Musiikkiakin on luvissa. Lähemmin kerromme, kun saamme asiat lopullisesti kuntoon.

Monet vieraat toivovat Nivalassa näkevänsä pääsiäiskokkoja. Tämä on vanhan perinne ja se tuo mieleen hempeitä muistoja. Tätä ”kokkokulttuuria” meidän pitäisi ylläpitää. Meillä ei ole monia rikkauksia, mutta tapamme voivat tehdä nivalalaisen ”elämänmuodon” rikkaaksi. Pääsiäiskokko on aitoa nivalalaista perinnettä. Älkäämme päästäkö tätä tapaa unohduksiin. Tämän olemme velkaa niille tuhansille entisille nivalalaisille, jotka saapuvat lomiensa aikana tänne. Tämä on matkailuvalttimme. Ei tarvitse miehisten miestenkään ujostella, jos ovat arkipäivänä kokon laiteosa. Ihmisen on hyvä joskus kaiken kiireen keskellä omistaa aikaa itselleen ja harrastuksilleen, jotka on tarkoitettu keventämään arkiseksi käyvää mielenlaatuamme.

Havupuun tuoksu tuntuu jo aamuisin nenässä. Kevättä ounasteleva varis lentää kaahottaa kylän yli ja raakkuu äänekkäästi. Päästiin ku päästiinki kevääseen.

23.4.1970

Haluatko tehdä matkan kuuhun? Näin lupaa Apollo-pelin kirjemoniste. Viime viikkojen kohutuin asia on ollut avaruuspeli. Missä seisoo muutama mies ryhmässä, siellä puhutaan Karatesta ja Apollosta. Peli, johon virkavaltakaan ei toistaiseksi ole voinut puuttua. Kaiken takana on yksi mies. Sundsvallissa asuva suomalainen Raimo Ahonen.

Kuuluisin alavieskalainen

Puhelu Sundsvalliin lauantai-iltana.
– Oliko Herra Ahonen?
– Puhelimessa.
– Nivala-lehdestä, hyvää iltaa, Te olette tällä hetkellä ehkä kuuluisin suomalainen, kertoisitteko itsestänne?
– No ehkä niin voidaan sanoa. Mikäpä siinä. Olen syntynyt kauniissa Karjalassa, mutta muutin vanhempieni mukana siirtolaisena Alavieskaan 1944. Meillä oli siellä pikkuinen torppa. Kävin kansakoulun, ja yrittelin nuorena poikana liikehommia. Minulla oli kone- ja pyöräliike Kalajoella. Olipa minkkiyrityskin. Olin silloin vielä nuori poika. En pärjännyt, vaan panivat minut polvilleen.

Ruotsiin 1962

Kun liikkeeni menivät nurin, se tuntui pahalta. Ihmisten pilkan takia lähdin Ruotsiin pakoon. Täällä opiskelin muutaman vuoden ja sain jonkunlaiset teknikon paperit. Nyt menee paremmin, jos vaikeuksiakin on ollut. Kolme vuotta suunnittelin tätä peliä aivan yksin. Lokakuun 24. päivänä 1968 peli alkoi pyöriä. Suomeen tämä tuli vasta noin 6 kuukautta sitten.

Eurooppaan ja Kanadaan

Tällä hetkellä peli pyörii Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Suomessa, Saksassa ja Sveitsissä. Kanadasta tuli monia pyyntöjä, ja nyt on peli jo alulla sielläkin. Toimistossani on henkilökuntaa tällä hetkellä 33. Maanantaina täytyy ottaa jälleen 8 uutta työntekijää. Ulkomailla pelin pyörittäminen vaatii myös pätevää henkilökuntaa. Englannissa ja Saksassa minulla on tällaiset pätevät kielitaitoiset juristit avustajina. Peli alkaa kattaa jo läntisen Euroopan ja leviää hyvin nopeasti ympäri maapalloa. Karate-peli pyörii toistaiseksi vain Suomessa.

Haluan nostaa pienteollisuutta

Suomessa olisi ihanteelliset mahdollisuudet pienteollisuuden kehittämiseksi. Hallitusherrat siellä vain eivät katso näitä yrityksiä kovin suopeasti. Minulla on pyhä tarkoitus pistää Kalajokilaaksoon työasusteita valmistava tekstiilitehdas. Haluan vilpittömästi olla luomassa työpaikkoja sinne alikehitysalueille. Mahdollisuuksia Suomessa on vaikka kuinka paljon, jos on ideoita. Tämä omani on yksi sellainen.

Kesällä Nivalaan

Seinäjokiset ovat tahtoneet minua sinne. Ovat luvanneet panna minut seuraavissa vaaleissa eduskuntaan. Tämä on vain leikkiä tietenkin. Olen nykyisin Ruotsin kansalainen. Vaimoni ja lapseni ovat tosin Suonien kansalaisia. Vaimoni on Lumijoelta, ja minulla on seitsemän lasta.

Pelipankin pyörittäminen pitää kiinni kovasti, mutta kuukauden kuluttua tulen luultavasti käymään Suomessa. Tulen silloin käymään myös Nivalassa. Järjestetään sitten joku tilaisuus, jossa jutellaan ideoista. Luulisin, että kyllä minä sen verran väkeä saan liikkeelle kuin joku poplaulajakin. Terveisiä sinne Nivalaan. Muistan sitä jokilaaksoa lämpimästi, vaikka olenkin nähnyt siellä vain köyhyyttä ja epäonnistumista.

Siinäpä miehen puhetta. Miehen, joka epäonnistuneiden yritysten jälkeen näppäryydellään rakenteli pelin, joka tuotti hänelle rahaa koko loppuiäksi.

Toimittajallekin on soiteltu puolin ja toisin. On käsketty tehdä terävä artikkeli, moisen huijauksen lopettamiseksi. Toiset ovat soittaneet, että jos nyt ryhdyt kirjoittamaan, niin se tietää monelle nivalalaiselle menetyksiä, jotka ovat kerinneet tähän peliin jo sijoittaa.

Yleisenä piirteenä voi sanoa, että tämä peli on enimmäkseen pyörinyt virkamiesten ja hyväpalkkaisten kesken. Näin ollen valistustyön tekeminen on tuntunut tarpeettomalta. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Ottamatta kantaa peliin, täytyy kuitenkin sanoa, että alavieskalainen 35-vuotias torpanpoika on hatunnoston väärti. Idean suunnitteluun, toteuttamiseen ja uskoon sen onnistumisesta on todella tarvittu aivoja ja rohkeutta. Todellinen pelimaailman ”Auervaara”, kihlaa monta, mutta ei vie kaikkia vihille.

4.6.1970

Kevään uudistava vaikutus on voimallista myös ihmisten keskuudessa. Talven kaamoksessa ihminen tuntee joskus toivottomuutta, mutta kevään tulo tempaa hänet innostuneeseen toimintaan.

Haapaperän kova urheilumies Kotipellon Jaska käveli talvella kylällä vastaan. Miehen olemuksessa oli jotenkin alakuloisuuden leima. Pää oli riipuksissa niin kuin tulimyllyn pyörittämiseen tympääntyneellä hevosella, jolle todellisuus on paljastunut yksitoikkoisena kiertämisenä.

Kun kyselin Jaskalta urheilukuulumisia, ei kaima jaksanut innostua. Kertoi tulevansa Kinnusen remontista ja tuumaili että. taitaa tulla seuran vaihto Tuonelan tovereihin. Tuntui vähän ikävältä, kun ennen niin elämänmyönteinen ja iloinen kaveri tuollaisia lausuntoja antoi. Tässä päivänä muutamana huomasin kaiman jälleen kirkolla. Nyt oli miehessä eloa. Liikkeet oli sukkelat kuin kärpällä, ja kissa söi joutuin Jaakon saapasvartta kun hän kirkolla puikkelehti asioillaan. No eihän tullutkaan seuran vaihdosta, sain udelluksi kaimalta. Ei tullut tuonelan tovereihin lähtö, nyt voisi muuttaa vaikka Elämäjärven Poikiin, hihkaisi jälleen kuntoutunut Paavolan Jalmari.

Tiistai-iltana tuli käydyksi Haaviston perällä. Tienvarsikoivikossa viserteli peipponen: ”Ei ole näkynyt Pöntiön isäntää rykiin. Kuulu joutuneen Nivalan sairaalaan, ja juhlat ovat tulossa. Pöntiön Antti tulee miehen ikään ja täyttää viisikymmentä vuotta”. Antilla on viime aikoina ollut vastoinkäymisiä. Vatsahaava puhkesi viime keväänä, ja mies sai taistella tosissaan sairautensa kanssa. Eipä tuo ihme jos Antin vatsalaukku kävi hapraaksi. Ei sitä ole liioin lellitty monipuolisella ja säännöllisellä ruokavaliolla. Kymmenillä savotoilla ja tietyömailla on Antti pureskellut kuivia muonia ankaran työn vaatiman ravinnon tarpeen tyydyttämiseksi. Eipä ole tainnut liioin olla palsamia haavoihin ne Antin ketunhäntä-sätkät, joihin heikkokin mies tuupertuisi. Antti voitti sairautensa, mutta kevätlentsu iski mokoma juuri syntymäpäivän aattona ja oli turvauduttava lasarettiin.

Koitahan Antti joutua juhlapäiväksi kotiisi. Jo suopellolla tervehtii sinua kotoinen pelto, jolle olet uskollinen ollut. Siinä ovat kaivamasi ojat tikkusuorina ja syvinä. Pellon pinta on mukavasti pyöreä. Pyörtänöt olet hipsinyt niin kuin ne olisi metsän siivellä pyyhitty. Kättesi jälki ja tunnollinen työ tervehtii kotiin palavaa isäntää. Metsä on puhdas ja hoidettu. Eipä siellä pääse mitään tapahtumaan, jota ei isännän silmä huomaisi. Uskollisuutesi kotiasi ja maatasi kohtaan on suuri, josta palkkasi on ollut vapautesi ja työn ilo. Onnea Pöntiön isännälle merkkipäivänä.

23.7.1970

No niin sitä on siirrytty Manttaalitalon kodikkaaksi käyneestä vintistä Pokelan ”peräkamariin”. Näköyhteys kuntaan on katkennut, mutta toivotaan, että muut yhteydet pelaavat ja suhteet säilyvät. Isoisten kanssa on hyvä pysytellä välilöissä. Toimittajan huoneen ikkunasta on nyt suora näköyhteys Tolopan Topin tanhuville. Laatuisat siis on naapurit uudessakin paikassa.

Taas heiluu Nivalan talojen ja torppien pyykkinaruilla pikkupyykkiä. Lomalaisten mukana tulivat lastenlapset ja elämää on kylissä. Äidit munittavat vesijärveläistä perunapenkistä ruokapöytään. Ruotsalaiset rekkarit ovat enemmistönä Nivalan liikenteessä. Maamiehetkin ovat kerinneet viettää muutaman päivän loman. Joku on käynyt vierailulla olevan vävypojan kanssa kalassa. Maatalousnäyttelyt, herättäjä- ja suviseurat ovat toisille ainoita kesälomapäiviä. Kujalan Mikkokin piipahti vaimonsa kanssa herättäjäjuhlilla. Mikäs oli lähtiä, kun sai kotimieheksi lenkkikaverinsa Raivion Askon ja Ojan Mailan.

Lypsyhomma oli alkuun tuottanut Askolle vähän harmia. Lehmät pyörivät haassa lypsyn välillä, ja Askolta meni rätinki sekaisin mikä oli lypsetty ja mikä ei. Kätevänä miehenä Asko otti seuraavalla kerralla kolikynän taskuunsa, ja veti sillä ristin lehmän takapuoleen aina lypsyn päälle. Seuraavalla kerralla piti panna ympyrä ja seuraavalla kaksi. Onneksi Mikko tuli pian takaisin.

Muutama viikko sitten julkistettiin ruotsalainen tilasto, joka osoitti, että Ruotsissa runsas vuosi sitten raivonnut ukkosenilma ja myrsky aiheuttivat yhdeksän kuukautta tapahtuman jälkeen huiman nousun syntyvyystilastoissa. Luonnonvoimien jyllätessä puolisot tunsivat varmaan turvattomuuden tunnetta ja unohtivat pikku riidat ja kömpivät saman peiton alle edellä kerrotuin seurauksin.

Nivalassa on ollut viime päivinä myös ankaria ukonilmoja. Sietääpä Nivalan neuvolassakin varautua ruuhkaan, jos Ruotsin tilastoon on uskomista.

Eihän ne lehtitiedot aina paikkaansa pidä. Seuraava tarina tekstiilikauppiaasta todistaa sen, miten vähän painettuun sanaan luotetaan.

Kauppias esitteli naisasiakkaat le liivimallejaan.
– Saisiko olla mallia sanomalehti vai mallia pelastusarmeija.
– Mitä eroa niillä on? tiedusteli asiakas.
– No, sanomalehti tekee kärpäsestä härkäsen, ja pelastusarmeija nostaa alas vajonneen.

26.11.1970

”Hesputel”, aloittaa Vesa Nuolioja toimitukselle lähettämänsä kirjeen ja jatkaa: Ei ole entinen turvenuija vielä saanut kotiseutua mielestä pois. Sinnepä aatokseni yhäti palajaa lakeuden rauhaisaan romantiikkaan, sinne missä västäräkki aurani jäljiltä suolinkaisia noukki ja missä talviaamun hämärässä kirveskynsäni kapsahteli huurteisen hongan tyveen, sinne missä paljain varpain tallustelin pellon piennarta, narautin ringin auki ja huikkasin mansikkia: tule puis ämmiä, tule puis tuluu. Kömminpä siellä myös usein iltaisin muuten vain navettaan ja karjaisin ”kukko perkele!”

Entisensä, entisensä on Vesa, meidän viimekesäinen toimittaja. Jutussa on Nivala-Seuran ukkojen mieluista kotiseutuasiaa, ja Kujalan Esan maalailevaa ja rönsyilevää kerrontaa.

Kiitoksia vaan muistamisesta. Kyllä sinä Vesa hyvä mies, olit muuten heikko suunnistaja, vaikka oli miehellä pitkät raajat. Sinulla oli huono vauhtipää, muistelen Ahteen suunnistusten ajoilta. Toivottavasti se kestää siellä Jyväskylässä, kun kapuat ylös tiedon portaita toivomuksemme mukaan mahdollisimman ylös. Terveisiä toisille ”keltanokille”.

Hosion Roopekin se on sitten turvautunut lähipuolustukseen. Innokas erämies on löytänyt uuden harrastuksen. Tuiskulan kehässä Roope heilautti hanskoja niin kuin lännen suuri huuliveikko Mohamed Ali. Mikähän on saanut Roopen, tuon metsien samoilijan ja sanan säilälläkin itseään puolustamaan pystyvän miehen opettelemaan myös nyrkkeilyn jalon taidon.

Toimittajallekin tarjoutui tilaisuus käydä ensimmäisen kerran nykyaikaisessa konepajassa, kun Joose Vilkunan mukana pääsin tutustumaan Parkanon tehtaisiin. Näitä nopeasti kehittyviä tehtaita johtaa diplomi-insinööri Jouko Vilkuta.

Entisen Mekeksen ”kuolinpesästä” on Jouko nostanut pystyyn nykyaikaisen ja nopeasti kehittyvän tehtaan, jonka tuotesuunnittelu on saanut tunnustusta ja markkinoita on avautunut runsaasti ulko- ja kotimaahan. Olipa tehtailla toinenkin nivalalainen, Hautalahden Pentti toimii tehtailla työnjohtajana.

Vuosiin ei ole tullut kokeiltua saunasta lumihangessa käyntiä, mutta Parkanossa sekin tuli tehtyä. Vilkunan nuoret miehet Antti ja Perttu panivat Jouko-isän ja toimittajan niin ahtaalle, että pakko oli mennä saunasta hankeen, sellainen oli veikka. Kiitoksia vieraanvaraisuudesta.

Kolleegani Kiia ylistelee kotiseuturakkaudella nousevaa ja tulevaa kotikaupunkiaan. Teillä on kuulema jo suurkaupungin ongelmiakin siellä. Olen kuullut, että teillä on AA-kerhokin. Kiri-Kalle käski laittaa sinulle terveisiä, että on sitä täällä Nivalassakin yöelämää. Täällä on varastettu jo kaksi autoakin syksyn aikana, jos niin kuin kilpasilla ollaan. Terveisiä vaan.