• Aikusi mehtään ja myöhään kirkkoon niin pääsee pijan pois.
  • Syytä on sysissä, jos on sepissäkin.
  • Ku pakkaa – pakkaa tulla parempi ku on uutenakaa ollu.
  • Pitäskö se riiveitten kans latua, – sano Jalmari, kun ropsi pinoa harvaks moitittiin.
  • Mehtä ajurilla on parempi ku on naula lakkarissa, ku markka rahhaa.
  • Koura ja askel se on vanaha määrä. (Leikkisä määrä kylvämisestä.)
  • Olet ulukona ja peräpisto parsilla. (Lausuma, kun palkolliset jättivät riihessä peräpiston puimatta ja ahtoivat uudet keski- ja ovipistoille.)
  • Riihipäivä työpäivä, talollisen tilipäivä.
  • Salavettiinhan tuota Alatalossaki, eikä kuohituslautaa tarvittu.
  • Sehän on tehty ku juosten kustu. (Huonosti.)
  • Jukertaa se Jussiki työntapasta.
  • Se naula veti, sano timpermanni, jonka lakkariinsa pisti.
  • Tohisee ku kontin tekijä.
  • Kaikkihanne kangasta keskeltä kuttoo ku on joka alottaa ja lopettaa.
  • Se käy ku luomisen työ – iliman alusvaatteita.
  • Sehä käy yhtä pahasesti ku valakijan näyttäminen hevosen kengityksessä.
  • Keitetään vain isä viinaa, näyttäähän nuita rukkiin koukkuja tulevan.
  • Kepulit koostit on aina kepulin koosteja.
  • Akka aijjaa ja rinnustin auki.
  • Aina vaan isonee, sano ukko konsulentille, ku nelijättäkymmenettä kertaa samasta maasta pottuja kuokki.
  • Ei minun kaas leikitellä, sano ukko ku keväthallan jäläkeen siemmenpotut maasta pois kuokki.
  • Ne on napilla, vaan ei ne siinäkään parane. (Heinät sadekesänä niittyaikana.)
  • Kovimpa pijät pitkää kohennus keppiä. (Huolehtia tulenpidosta.)
  • Ei sisäirvi, eikä ulukoirvi, niin tullee pitävä ämpäri.
  • Eesin kirveesä kiuveen lyö sitte nakoksi haukkuu.
  • Se on päänä päsmärinä. (Esim. pitoemäntä, joka liikaa määrää.)
  • Känsä tekevän kourassa, rakko laiskan kämmenessä.
  • Mennee ikä ja terveys, ennen ku se on tehty.
  • Veellä on notkijat sivut. Sano väärän ojan tekijä.
  • Mutkanen ku esivallan peräsuoli.
  • Mutkanen niin ku sijan pirri.
  • Huono riihimies puistelee palakkasa ulos. (Kun puistelee huonosti, menee jyviä olkien mukana.)
  • Tapani on. Puoli piirua sulle, toinen puoli mulle, sano Antti parrunveisto pomolle.
  • Se on työtä pelekäämätön – uskaltaa panna työn viereen vaikka nukkumaan.
  • Mitä usijampi kokki, sen huonompi soppa.
  • Oon tässä jouten olua lopetellu. (Ei oo tehnyt mittään mainittavaa.)
  • Hyvä tullee – vaikka ei se oo paha ollukkaan.
  • Ruusu siihen missä se näkkyy.
  • Kovalle ku ottaa niin koiraski poikii.
  • Ei se oo tiellä joka on kynnyksellä.
  • Ootahan ny pari tuntia.
  • Niin tulle ku västinkiä. (Halon hakkaajan pino.)
  • Kallellaan se on. Vaikka ei tiijetä mihin päin.
  • Niin makkaa, ku pettaa.
  • Jatka varpaan pittuus askeltas, niin jouvvut.
  • Hyvästi suunniteltu on puoleksi tehty.
  • Omasta päästä tehty niin ku tuohikontti.
  • Hijasta oikeen – hammeesta väärin. (Hihan kiinnitys.)
  • Isua ja rummaa ku risuaitaa.
  • Seun sekava ku rökönpuola.
  • Ähkä puhka puolen työtä tekkee.
  • Kiire on, sano akka, ku käveli, kusi ja kuto kujelmaa.
  • Ei se koira hauku oravia, joka väkisin mehtään viijään.
  • Justiin ku justuksen housut.
  • Se on kumma ku saapi laiskan nimen, vaikka ei oo teheny mittää.
  • Sillä on peukalo niin keskellä kämmentä, ettei saa puusta muuta ku valakian.
  • Ei terve ruumis työtä kaipaa.
  • Elä hättäile, anna Hiltusen hättäillä.
  • Menevät ylösvirtaan, niin ku uittojätkät maaliskuussa.
  • On niin väsyny, ettei jaksa varestakaa sanua ku linnuksi.
  • Herrathan ne kaikki työt tekis, jos ne vain oisivat herkkua.
  • Hyvä tullee ku joutuu.
  • Hyvä työ ommaan talloon.
  • Niin laskeutuu ku häävuoteelle. (Työssä toinen moittii hitaudesta.)
  • Kontin tautina ja leilin vaivana. (Laiskat ja lapset työmaalla, jossa syödään evästä.)
  • Ei se laitojaan itke. (Iso, esimerkiksi astia.)
  • Ei oo hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi.
  • Hyppää santeri siinä on oja.
  • Ammetta aisoon ja piijua reelle ja hopusti veelle.
  • Enempi miehiä ja isompi hirsi.
  • Yhtä aikka hametta ja paitaa. (Esimerkiksi juntata.)
  • Se tuskan tuntee, joka tupen kääntää.
  • Eihän tänne oo mummun asialle tultukaa. (Oma työ.)
  • Käykö vettä vallain.
  • Ampua pystöstä. (Alusta, esimerkiksi: puut vielä metsässä kasvaa, ku mennee niitä hakemaan.)
  • Meehä jo – ei mittää kiirettä oo, käy pijan vain.
  • Passaa ku pieksu paskaan.
  • Mitä teet niin tervaa.
  • Se meni ku paukka.
  • Palas kirkko, että pääsis puutöhin.
  • Sammaa maata ku maalarin housut.
  • O-ho oksapa sattu.
  • Vönkii ku täi tervassa.
  • Käy vain niinko leipään käsiksi.
  • Ei hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi
  • Hättäilemällä ei saa ku sairaita lapsia.
  • Justiin eikä melekeen.
  • Siinä ei viivy ku punanen minuutti.
  • Hätä käskee härän juosta.
  • Miehet makkaa ja suma seisoo. (Pomo herättää tukinuitossa vonkamiehet, kun on tullut suma. Myös vertaus.)
  • Hyvin kävi, mela vilahti.
  • Lähelläpä on Jaakon akka. (Sanottiin, jos luudan siteen väli jäi lyhyeksi.)
  • Saapa Jussi pitkäkaulasen akan. (Sanottiin, jos siteen väli oli luonnottoman pitkä.)
  • Niin meni, että humu kuulu.
  • Se on eri tuohenlähtyä vaikka on kuusi puut.
  • Reissu on ehty, eikä mastossa oo käyty.
  • Saat jouluna hokmanni sokerin. (Palkkion lupaus.)
  • Saat jouluna taivaassa lehemän kellolla viinaa. (Palkkion lupaus.)
  • Niin kävi ku kissa kuumassa uunissa.
  • Sillä on muuttunu työhalut ruokahaluksi.
  • Aijjaa ku käärmettä pyssyyn.
  • Tyhyjän saa pyytämättäki. (Ei onnistu.)
  • Mennee ku täi tervassa.
  • Pakko Sakarin tanssata ku soitetaan.
  • Lauvantai on laiskan työpäivä.
  • Satteella kummoon ja pouvalla lattoon.
  • Paremmin yksin ku huonon kaverin kaas.
  • Mistä se tuo pirunpoika tuohon hirtty. (Kutojan lankaan tuli solmu.)
  • On jo vakallinen ja omat on vielä kokematta. (Kehui säikähtynyt kalastaja.)
  • Tulihan tuossa semmonen jäneksen palava.