Koillisten pitäjien nimet Kuusamo, Posio ja Ranua johtuvat vastaavista järvien nimistä. Nimet ovat hyvin vanhoja saamelaisperäisiä nimiä. Harvinaisina ne toimivat niminä, erottelevat paikkoja, erittäin hyvin. Taustasanaa rohkenee ehdottaa vain nimelle Posiojärvi. Se tulee sanasta poas’sju ’posio, kodan takaosa’. Nimi johtunee siitä, että järvi oli suuressa vesistössä perimmäinen. Sama sana lienee myös Kuusamon Poussu-nimen takana.

Suurimpien järvien nimet ovat Koillismaalla muutenkin etupäässä saamelaisperäisiä. Suurimman järven Kitkan nimi johtunee sanoista gietke ’kivi’ tai gietka ’kehto, komsio’. Nimi Käylä Kitkanjoen niskalla lähtenee lapin sanasta käulehk ’kaareva, taipunut’ tai käulek ’tuohikoppa’. Juuma-nimi voinee tulla sanasta jubma ’korviahuumaava melu, pauhina’. Tällöin voi ajatella, että nimi Juuma on alunperin tarkoittanut Juumajärven alapuolella Kitkanjoessa sijaitsevaa köngästä, Jyrävää. Se on melko nuori suomalaisperäinen nimi, partisiippinimi verbistä jyrätä ’jyristä, pauhata’. Jyrävä tunnettiin ennen myös nimellä Isokoski.

Nimi Oulankajoki on taas yhdistettävä hämäläisiin Oulu-, Oula-nimiin tulvimisen merkityksessä. Joki oli muinainen kulkuväylä Vienan ja Pohjanlahden välisessä kulussa. Joessa sijaitsevan tiukan kosken, Kiutakönkään, nimi pohjautunee sanaan giuuhta, geuhta ’pieni ahdas laakso’, mikä sopii hyvin kuvaamaan koskea sen puristuessa kallioiden väliin.

Kuusamon järvennimistä sellaiset kuin Kiitämä kida ’kevät’, Muojärvi muotta ’lumi’, Suininki sueine ’heinä’, Joukamojärvi jougad ’kinostaa’, Iijärvi ijja ’yö’, Oivanki oaivve ’pää’), Kallunki kállúhk ’poron päänahasta tehty jalkine’ ja Tiermas tierbmes ’ukko, ukkonen’ ovat suomalaiset lainanneet saamelaisilta varmaankin jo eräkaudella, siis ennen Kuusamon suomalaisasutuksen syntyä 1600-luvulta lähtien. Niihin kuuluvat myös rajan taakse jääneet Paanajärvi paanna ’hammas’ ja Tavajärvi tavve ’järven selkä; pohjoinen’. Saamelaisilla oli myös Tava-niminen jumala, kalastuksen ja metsästyksen suojelija.

Posion suurella Suolijärvellä kalastivat sekä kemiläiset että lappalaiset. Tämän monisaarisen ja -osaisen järven nimi perustuu lapinkielen sanaan suolui ’saari’ (myös Puolangalla Suolijärvi). Kemijärven nimen takana on sen sijaan hämäläinen sana kemi ’kova, huonokasvuinen kenttä’.

Pienten ja keskikokoisten järvien nimet ovat yleensä suomalaisia. Niistä on mainittava erikoisuutena, eräänlaisena nimimuotina, Kuusamon ja osin Taivalkosken alueen kymmenet luoma-loppuiset järvennimet, kuten Siikaluoma, Kallioluoma, Kontioluoma, Kylmäluoma, Lauliluoma, Papuluoma jne. Sana luoma merkinnee näissä vain ’järveä’. Nimet lienevät vasta savolaisten uudisasukkaiden antamia, sillä Savossa on Luomanen-nimisiä järviä. On tosin muistettava lounaismurteiden sana luoma merkityksessä ’apaja, nuotanvetopaikka’. Tällöin nimiä voisi ajatella myös rannikon eräkalastajien antamiksi.