Nimi Oulunsalo mainitaan asiakirjassa jo vuonna 1443 (Owlansala). Tuolloin käsiteltiin Turun raadissa korvausanomusta sen johdosta, että Novgorodin miehet Mikaelin ja Kaifaan johdolla olivat ryöstäneet jouluna 1415 Oulunsalon kauppapaikalla majailleiden turkulaisten kauppavaraston. Oulunsalo oli tuolloin vielä suuri saari eli salo lähellä mannerta, Kempeleen niemen edustalla.

Saarta sanottiin Oulun- eli Oulujokisuun saloksi siksi, ettei se sekoitu etelämpänä olleeseen, nykyiseen Raaheen kuuluvaan vanhaan Salon kylään ja sen satamaan. Sekin ”salo” oli aikanaan suuri, mantereenläheinen saari.

Oulujokisuun vanhin kauppapaikka ja satama, nimeltään Hamina, sijaitsi Oulunsalossa saaren mantereen puoleisella suojaisella rannalla. Oulunsalon vanha kylä oli samalla rannalla – siitä nimi Kylänpuoli –, ja kuuluisa uhrikirkko oli meren niemessä, nykyisen kirkon seutuvilla. Ehkä Oulun vanhin linnakin oli Oulunsalossa kauppapaikan suojana. Satama ja kauppapaikka lienee siirtynyt Oulujokisuulle, Hahtiperään, nykyisen Radisson-hotellin paikalle, vasta 1500-luvun alussa.

Vanhoihin kauppayhteyksiin viitannee myös Oulunsalon nimi Varjakka. Varjakka tunnetaan myös Lumijoen rannalta. Sana varjakka on suomalainen mukaelma ruotsalaisia viikinkejä, varjageja, tarkoittavasta nimityksestä.

Seudun nimistä Kempele, Liminka, Temmes ja Sangi lienevät saamelaisia muinaisnimiä, niin vanhoja, ettei nimien lähtökohtasanoja ole helppoa enää hahmottaa. Lappalaisten asumiseen Oulun seudulla viittaavat myös monet Lapin-alkuiset nimet, Lapinniemi Lumijoella. Lapinkankaat Limingassa, Oulunsuussa ja Kuivasjärvellä sekä Lapinsaari Oulujoessa. Vanhan tarinan mukaan lappalaiset olisivat kalastaneet Turkan padolla yhdessä talonpoikien kanssa. Oulujoen lohenpyynnissä tunnettiin sana kiesiä, joka tarkoitti lohikulteen eli -nuotan vetoa; se perustuu lapin sanaan giessat ’kääriä, kietoa’.

Paitsi kalastus ja hylkeenpyynti oli lappalaisten tärkeänä elinkeinona peuran metsästys. Siitä ovat muistona monet Peura-nimet, Lumijoen Hirvasniemi (< hirvas ’urospeura’), Pikkaralan Vasankangas ja monet Hangaskankaat (< hangas ’peura-ansan johdeaita’). Ängeslevän nimen lähtökohta lienee lapin ’hangasta’ merkitsevä sana äägis, ákkis. Sanan levä merkitys on tässä ’suo’.

Sen sijaan Tyrnävän nimeen sisältynee lounaismurteissa yleinen sana tyrnävä ’vahva, väkevä, sakea’; hyvää sahtia saatettiin kehua ”tyrnäväksi”. Ehkä Tyrnäväjoen veden humuspitoisuus antoi aiheen nimelle?

Muhos tulee Muhosjoen nimestä, joka johtunee itämurteisesta sanasta muho ’pehmeä, kuohkea, suoperäinen maa’. Muhoksen Pyhäkoski, Oulujoen väkevin, lienee saanut nimensä yleisesti jylhyydestään tai siitä, että se nielaisi niin monta kulkijaa kitaansa. Koskea lepytettiin uhrein vielä 1700-luvulla.