Kemin Lapin pastoraatti (myöhemmin Kuusamon seurakunta) syntyi v. 1673. Turun tuomiokapitulin kirjoissa syntymävuodeksi on merkitty 1675. Ensimmäinen kirkkoherra Gabriel Tuderus on saarnannut ensimmäisessä saarnatuvassa Kuusamon Kitkajärven pohjoisrannalla 1670-luvulla.

Torangintaipaleen kappelikirkko (1686–1694)

Ensimmäinen kirkko eli ns. kappelikirkko ja ensimmäinen kristillinen hautausmaa ovat sijainneet Kuusamojärven ja Torankijärven välisellä kannaksella vuosina 1686–1694. Kappelikirkon pienoismalli perustuu rakennusryhmän mittauksiin ja oletustietoihin. Läheisyyteen rakennettiin myös pappila v. 1693. Tällöin syntyi myös Kuusamon Lapin seurakunta.

Kappelikirkossa pidettiin käräjiä, ja kirkkorakennuksessa sijaitsi papin asunto. Läheisyyteen oli rakennettu asuinaittoja, joissa pitkämatkalaiset kirkkovieraat yöpyivät. Asuinaittoihin he jättivät myös aseet. Niitä ei saanut viedä sisälle kirkkorakennukseen.

Ensimmäisen kirkon sijaintipaikalla on nykyään muistomerkki.

Ensimmäinen ristikirkko (1694–1800)

[Kuva: ristikirkon pienoismalli]

Kappelikirkon pienoismalli kuvaa v. 1964 nykyisen kirkon paikalle valmistunutta ensimmäistä virallista kirkkorakennusta. Kirkon paikasta käytiin kiista papin ja seurakuntalaisten välillä. Papin kanta voitti, ja kirkko rakennettiin nykyisen kirkon paikalle.

Elias Lagus (1741–1819) on kuvannut kirkkoa puiseksi ristikirkoksi, maalamattomaksi ja koristelemattomaksi. Vain messinkistä kynttiläkruunua ja joitakin kynttilänjalkoja oli koristeltu. Kirkko oli laudoitettu ulkopuolelta, ja se oli paanukattoinen. Sakastiksi oli erotettu puolet pohjoisrististä.

[Kuva: kellotapulin pienoismalli]

Ensimmäisen kirkonkellon on lahjoittanut Ruotsin kuningas Kaarle XI v. 1698. Sitä on kutsuttu kuninkaan kelloksi. Pienemmän, ns. papin kellon, hankki kirkkoherra Forbus Tukholmasta v. 1721. Kuninkaan kellolla soitettiin miehet haudan lepoon, papin kellolla naiset. Väliaikainen kellotapuli oli käytössä vuoteen 1759.

Kuusamon pappila paloi tuhkaksi v. 1730, jolloin myös seurakunnan asiakirjat paloivat.

Kirkko kävi ahtaaksi ja rappeutui (se oli rakennettu maapohjaan kiinni), joten se purettiin ja myytiin huutokaupalla. Puutavaran yhteydessä kirkon katolla ollut kukko (kristillisessä taiteessa valvomisen vertauskuva) joutui Aato Kilpivaaran suvun hallintaan. Suku lahjoitti viirin (kukon) takaisin seurakunnalle 19.8.1960. Tämä kirkko joutui usein ryöstelyn kohteeksi.

Toinen ristikirkko (1800–1944)

[Kuva: toisen ristikirkon pienoismalli]

Toinen ristikirkko on rakennettu v. 1800 ja vihitty käyttöön v. 1804. Kellotapuli on rakennettu v. 1759 ylikiiminkiläisen Heikki Väänäsen johdolla. Kirkkoon mahtui 1 200 sanankuulijaa. Kirkkoa korjattiin vuosina 1858 ja 1884. Myös rovasti Eerolan aikana ristikirkkoa korjattiin kahteen otteeseen. Kirkon katto sai peltikatteen ja koko kirkko maalattiin v. 1925. Ennen viimeistä remonttia (1935) jumalanpalvelukset pidettiin talvisin Rauhanyhdistyksen seuratalolla. Täydellinen remontti tehtiin v. 1935, jolloin kirkkoon asennettiin mm. lämmityslaitteet ja hirsikirkkoon tehtiin lautavuoraus. Lämmitys tapahtui puulla. Ensimmäiset urut hankittiin v. 1935. Kuusamolainen lähetystö sai hankittua v. 1938 silloiselta eduskunnalta suuren avustuksen ehtoollisvälineiden ostoon. Kirkon läheisyydessä oli ns. piiskausmänty.

[Kuva: kellotapulin pienoismalli]

Kruununesimies Konrad Planting lahjoitti oululaisen J. Hedmanin v. 1824 maalaaman alttaritaulun ”Jeesus ristillä”, joka on myös nykyisen kirkon alttaritauluna.

Kirkko ja kellotapuli tuhoutuivat sodassa v. 1944. Saksalaiset kätkivät kirkonkellot maahan, ja ne löytyivät vasta 20.7.1959. Kellot oli kätketty muutaman kymmenen metrin päähän kellotapulista saksalaisten sotilaitten hautausmaahan. – Palaneen tapulin paikalla on muistomerkki.

Evakkoon lähdettäessä pelastettiin jonkun verran kirkon omaisuutta, mm. kirkonkirjat ja ehtoolliskalusto. Alttaritaulu viillettiin puukolla kehyksistään irti, rullattiin ja heitettiin auton lavalle. Myös saarnastuolin laidoilla olevat evankelistojen (Matteus, Markus, Luukas ja Johannes) symbolit pelastettiin. Myös lasiposliinia olevat ehtoollispikarit kävivät evakkoreissun. Pikarit löysi seurakuntamestari A.-L. Hekkala v. 1986 vanhan pappilan kellarista.

Nykyinen kirkko rakennettiin amerikkalaisten tuella v. 1951. Uumajan seurakunta lahjoitti kuusamolaisille sodan jälkeen kaksi kelloa uuteen kirkkoon. Nämä kellot siirrettiin Käylän rajaseutukirkkoon vanhojen kellojen löydyttyä vuonna 1959.

Lähdeluettelo

  • Ervasti–Kyllönen–Näppä. Kuusamon seurakunnan historia
  • Vaaramo Erkki. Kuusamon seurakunta 1675–1975
  • Poukkula Antti. Paimenen kronikka
  • Kirkon oppaan käsikirja
  • Seurakuntamestari A.-L. Hekkalan kerrontaa