Pala Kuusamon historiaa

[Kuva: Kuusamon kirkonkylä]

1800-luvun loppupuolelta lähtien tukkiyhtiöt, rahdinajo, puutavaran myynti, tukinajo ja rahaliikenne toivat vaurautta Kuusamoon. Tukinajo toi paikkakunnalle myös ns. ”lentojätkiä”: virkamiehistö kolminkertaistui 1905–1910. Syynä oli kansakoulujen, kansanopiston, sairaalan, apteekin ja säästöpankin perustaminen.

Useita yhdistyksiä perustettiin 1900-luvun alussa (työväenyhdistys, raittiusyhdistys, naisyhdistys, kansanopisto, nuorisoseura ja sen yhteyteen kirjasto). Yhdistystoiminta kutistui, mutta kansanopisto jäi elämään.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa kuusamolaiset ajoivat rahtia Karjalasta Ouluun. Välityskauppaa hoitivat pääasiassa maanviljelijät ja Vienan Karjalasta Kuusamoon muuttaneet kauppiaat. Vuosisadan vaihteessa kirkonkylässä oli viisi kauppaa. Ensimmäisen liippatehtaan perusti Matti Eksymä Kuusamon Jyrkällekoskelle v. 1920. Eri puolille pitäjää perustettiin myllyjä. Poussun isännät perustivat saha-, mylly- ja vanutuslaitoksen.

Muutamia historiallisia tapahtumia Kuusamossa

  • Autot alkoivat kuljettaa postia Kuusamoon vuoden 1928 jälkeen; aikaisemmin rahdit ajettiin hevosilla.
  • Kuusamoon alkoi kulkea talvisin linja-auto vasta v. 1932.
  • Sähkölinja tuli Oijusluomalta v. 1928; sähköä saatiin muutama tunti vuorokaudessa.
  • Voimavalolamput (Petromax) tulivat käyttöön 1920–30-luvulla.
  • Asuntohallitus antoi lainoja talojen kunnostukseen (päärakennuksen maalausvelvollisuus) 1930-luvulla.
  • Pulavuodet 1929–1932, näinä vuosina kuitenkin vietiin kuusamolaisia liippoja esim. Ruotsiin.
  • Pulavuosista, pahimmillaan 1930–33, selvisivät elinkeinoelämässä parhaiten vienankarjalaiset kauppiaat, joilla oli terävä kauppavainu.
  • Ensimmäinen erikoisliike, Haatajan leipomoliike, perustettiin vuonna 1931, muutamaa vuotta myöhemmin Reino Tammen kellosepänliike.

Asutus

Kuusamossa on ollut asutusta jo kivikaudella. Siitä on löytynyt runsaasti merkkejä ajalta 2 000–3 000 vuotta ennen Kristusta.

Täällä oli lappalaista asutusta 1500-luvulla. Asutus keskittyi Maanselän ja Kitkan talvikyliin. Ensimmäiset uudisasukkaat tulivat 1600-luvun lopulla Kainuun suunnalta. Uudisasutus eteni niin voimakkaasti, että lappalaiset joutuivat väistymään tai sulautuivat uudisasutukseen miltei täydellisesti 1700-luvun puoliväliin mennessä.

Kirkkokedon kehitys

Maarekisterin mukaisen kirkonkylän halkaisija on noin 20 km. Sen keskipisteenä on alue, josta on käytetty nimitystä Kirkkoketo.

Kirkonkylän ja Kirkkokedon kehittyminen nykyiselle paikalleen sai alkunsa kirkon paikan määräytymisellä. Ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1686 Torangintaipaleelle vajaan kolmen kilometrin päähän nykyisestä kirkosta. Nykyiselle paikalle rakennettiin v. 1694 kirkko, joka oli järjestyksessä toinen. Samalle paikalle valmistui kolmas kirkko v. 1800. Sen välittömässä läheisyydessä oli erillinen kellotapuli.

Kirkon läheisyyteen perustettiin 1790-luvulla Vaaralan eli Kelan ja Leskelän uudistilat. Kirkkokedon kehittyminen vauhdittui vasta 1800-luvulla, jolloin eri puolilla asuneet virkamiehet ja liiketoiminta siirtyivät tälle alueelle. Vielä 1900-luvun alussa Kirkkoketo oli muutamien manttaalitalojen nautinnassa. Alueelle oli näiden lisäksi asettunut asumaan 36 mäkitupalaista. Alueen väkiluku oli kasvanut 1940-luvun alkuun mennessä jo lähelle tuhatta henkeä.

Tuhoutuminen

Kirkkoketo säästyi talvisodassa 1939–1940 varsinaisilta maasotatoimilta. Omat suojajoukot joutuivat kuitenkin polttamalla tuhoamaan mm. monet sivukylät. Sitä vastoin Kirkkoketo kärsi huomattavat pommitusvauriot. Talvisodan 105 päivän aikana oli Kirkkokedolla 128 ilmahälytystä ja pommituksia oli 17 kertaa. Pommeja laskettiin pudotetun n. 1 200 kpl, joista valtaosa oli palo- ja sirpalepommeja. Tuhoisin päivä oli 26.1.1940, jolloin pommituksia oli neljä ja koneita yhteensä 19. Vielä välirauhan solmimispäivänä 13.3.1940 klo 9.15 suoritti kahdeksan lentokonetta pommituksen. Pommituksen jäljiltä laskettiin 79 pommikuoppaa.

Itä-Karjalasta Kiestingin suunnasta vetäytyneet saksalaiset sotajoukot tuhosivat, pääosin polttamalla, Kuusamon asutuksen syksyllä 1944. Kirkkokedon osalta tuho oli täydellinen.

Venäläiset sotajoukot, jotka saksalaisten vetäytymisen jälkeen miehittivät Kuusamon, rakensivat Kirkkokedon alueelle joukoilleen ”korsukaupungin”.

Evakuoinnin yhteydessä saatiin kirkosta pelastetuksi mm. alttaritaulu ja kynttiläkruunut. Kirkonkellot, jotka oli kätketty ennen kirkon polttamista, löydettiin 14 vuotta myöhemmin saksalaisten sotilaiden hautausmaa-alueelta.

Kuusamoon aikoinaan haudatut saksalaiset sotilaat on sodan jälkeen siirretty Rovaniemelle. Kirkon vierellä on suomalaisten sankarihauta-alue. Siihen on siunattu 441 kuusamolaista kaatunutta. Venäläisten sotilashautausmaa on Nilonkankaalla, johon on haudattu 747 sotilasta.

Jälleenrakentaminen

Jälleenrakentaminen päästiin aloittamaan 1945 ja saatiin loppuun suoritetuksi 1950-luvun alussa.

Kirkkokedon pienoismallin rakentaminen

[Kuva: Kirkkokedon pienoismalli]

Lähes 30 vuotta sitten, jolloin jälleenrakennettuja taloja jo purettiin ja niiden tilalle rakennettiin uusia, heräsi Kaarlo Raunion mielessä ajatus, että tuhottu Kirkkoketo olisi tallennettava tuleville sukupolville.

Rakennuksista ei ollut käytettävissä piirustuksia, ja valokuvamateriaalikin oli vähäinen. Toteuttaminen oli pohjattava muistitietoon. Kansalaisopiston opintopiiriin koottiin henkilöitä, jotka olivat asuneet useita vuosikymmeniä tällä alueella. Ryhmä sai vetäjän ja täydennykseksi teknistä asiantuntemusta. Tältä pohjalta ryhmä rakensi Kirkkokedon pienoismallin, joka

  • kuvaa tilannetta 1930-luvun jälkipuoliskolla
  • on laadittu pohjan osalta mittakaavaan 1:300 ja muiltakin osin tätä soveltaen
  • perustuu ensisijaisesti rakentajien muistitietoihin sekä vanhoihin valokuviin ja eri henkilöiltä saatuihin tietoihin
  • pohjan osalta koostuu sahanpurusta ja liimasta tehdystä massasta, jolle tiet on rajattu hiekalla. 492 rakennusta on tehty balsapuusta sekä puut ja pensaat pääasiassa jäkälästä
  • on rakentajiltaan vaatinut yhteensä noin 3 000 työtuntia.

Voimanlähteenä on ollut vanhan Kuusamon rakennusperinteen tallentumisen halu ja pyyteetön kotiseuturakkaus.

Rakennustyön ovat suorittaneet Erkki Hyvärinen, Pellervo Koivunen, Eino Kuosmanen, Kaarlo Raunio, Iivo Salmenkorva, Lauri Tammi, Pekka Tirkkonen, Unto Turunen ja Veikko Törmänen. Pienoismalli valmistui 1986.