Sivut

Pulkkasen talo

[Kuva: Pulkkasen talo]

Pulkkasen tila sijaitsi Pulkkasenvaarassa Kuusamon Kuoliolla hyvin tyypillisessä kuusamolaisessa asuinympäristössä eli vaaran laella. Pihapiiri oli suorakaiteen muotoinen. Päärakennusta vastapäätä oli navetta ja oikealla aitta. Vanha päärakennus (ns. sedän talo) oli pihapiirin ulkopuolella, kuten myös paja, jyvä- ja jauhoaitta sekä nuottakota. Läheisen puron varteen oli rakennettu härkinmylly ja sen yhteydessä toimi myös vuonna 1911 valmistunut sirkkelisaha.

Taimi Pitkänen kertoo Pulkkasen nimen tulleen siitä, kun talonpoika aikoinaan etsi sopivaa paikkaa talolleen vaimonsa kulkiessa perässä, vetäen vähäisiä tavaroita poronpulkkaa muistuttavassa reessä. Lähitienoon Hukkasen asukas tarkkaili tätä tapahtumaa ja alkoi kutsua tulijoita Pulkkasiksi. Pulkkasen tila oli asuttu jo vuoden 1886 tammikuussa. Pulkkasten ja Hukkasten sanotaan olleen noitia, jotka kilpaa taikoivat toisiaan, kunnes lopulta tekivät sovinnon. Tämän seurauksena pirun sanotaan hukkuneen lähiojaan.

Pulkkasen tilan päärakennuksen, Pulkkasen talon, rakensi Mikko Heikki Pulkkanen (1842–1940) vuonna 1885 tai 1886. Taloon kuuluvat pirtti, kaksi kamaria, porstua ja veranta. Kamarit olivat alkujaan yksi huone, mutta tila jaettiin myöhemmin väliseinällä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana ovat katon räystäiden alle rakennetut pääskyjen pesimäkolot. Talon kuusiruutuiset ikkunat muutettiin kolmiruutuisiksi 1920-luvulla, mutta keittiö ja keittiökamari saivat kolmiruutuiset ikkunat vasta 1940-luvulla. Talon edessä ikkunan alla oli raparperipenkki, verannan pielessä tuomi ja pirtin puoleisessa päädyssä herukkapensas.

Talon asukkaina on ollut suurperhe - kolme sukupolvea, yhteensä 18 henkeä - sekä kaksi palvelijaa ja kaksi työmiestä. Palvelijat asuivat perheen kanssa, mutta työmiehet olivat päiväläisiä asuen kotonaan. Perheeseen kuuluivat isovanhemmat, vanhemmat, sekä kymmenen lasta, joista kaksi kuoli alle kaksivuotiaina. 1930-luvulla tapahtui sukupolvenvaihdos, kun talon vanhimmat lapset astuivat avioon ja vanha emäntä kuoli. Pulkkasen lapsista vanhin, Pauli, asui perheineen porstuasta tehdyssä kamarissa. Neljä muuta lasta asui pirtissä ja myös keittiössä oli sänky. Pirtissä nukkui kerralla viidestä seitsemään henkeä. Kesäisin nukkua saattoi myös aitoissa ja talon vintillä.

Pulkkasen maa-ala oli 700–800 ha ja perhe on hankkinut elantonsa sekataloudesta: maa- ja karjataloudesta sekä kalastuksesta. Perheen isäntä Kustaa teki myös suutarin-, puu- ja sepäntöitä vieraille. Sirkkelisaha antoi myös tienestiä. Pulkkasenvaaran laella oli peltoja ja perheellä oli myös rantaniittyjä. Tilalla oli yhdeksän lypsylehmää, kolme mullikkaa, kahdesta kolmeen hiehoa, kaksi hevosta ja kymmenen lammasta (kesäisin 30). Ennen 1930-lukua tilalla harjoitettiin myös porotaloutta.

Veranta

Ensimmäinen veranta oli sivulta avoin ja sen alkuperäinen paikka oli noin verannan mitan verran pirttiin päin. Nykyinen veranta rakennettiin vuosina 1911–1917 ja nykyiselle paikalleen se siirrettiin rakennuksen siirron yhteydessä 1970-luvulla. Tällöin purettiin myös verannan lautarakenteinen kaappi, joka oli nykyisten ullakolle menevien portaiden tilalla. Verannan ikkunat ovat alkuperäiset ja siirron yhteydessä porstuan ikkuna jäi verannan sisäpuolelle. Ikkuna ja listoitus on uusittu. Verannan sisäseinät oli maalattu punaruskeaksi ja lattia ruskeaksi. Lattialla ei ollut mattoja. Kamarin puoleisella seinustalla oli penkki ja ikkunan edessä ns. kasvatuslauta, jossa idätettiin kasveja keväällä. Verannan seinässä oven vieressä nykyisen ikkunan paikalla oli nauloja, joissa säilytettiin kontteja ja laukkuja. Verannan päällä säilytettiin vaatteita ja kesäisin se oli myös yöpymispaikka.

Porstua

Pulkkasen perheen suuren koon vuoksi porstua oli kamarina noin vuodesta 1917 alkaen rakennuksen siirtoon asti. Sitä ennen se toimi tavallisena porstuana eli eteisenä. Asuntona ollessaan porstuan seinät oli päällystetty pahvilla, joka oli kiinnitetty hirsiseinään nauloilla. Seinästä löytyy edelleen pahvinauloja ja -palasia. Pulkkasen perheen vanhin poika Paavali Henrikki (”Pauli”) avioitui vuonna 1932 ja muutti asumaan porstuasta tehtyyn kamariin. Pirtin puoleisella seinällä nykyisellä paikallaan oli puinen naulakko, jossa säilytettiin vaatteita, hattuja ja kontteja. Pirtin puoleisessa nurkkauksessa oli kusisanko ja keittiön oven pielessä vesisaavi korentoineen ja puukauhoineen. Sillä haettiin talvisin vettä vaaran alta kaivon kuivuessa. Porstuassa ei ollut omaa valaistussysteemiä. Kamarin puoleisessa seinässä oli uuni, samanlainen kuin muissakin kamareissa. Pirtin puoleisessa nurkkauksessa oli sivusta vedettävä sänky ja pihan puoleisella seinällä oli kolmiruutuinen ikkuna. Lattialla ei ollut mattoja ja se oli maalattu ruskeaksi.

Pirtti

Pirtin lattia, ovilistat, ikkunankarmit ja vuorilaudat oli maalattu ruskeaksi eikä lattialla käytetty mattoja. Pirtin kolmella seinustalla ja uunin vieressä oli penkit, joista muodostui pihanurkkaukseen kulmaus (ns. ukonlukko), jossa kulkumiehet yöpyivät. Pöydän edessä lattian puolella oli penkki ja pirtissä oli kaksi tuolia. Kaikki kalusteet oli maalattu ruskeiksi. Ovinurkkauksessa oli höyläpenkki ja sen vieressä veistopölkky, jonka päällä oli veistokirves. Höyläpenkin yläpuolella, porstuan vastaisella seinällä oli työkaluteline ja nuottaorren alla ikkunan edessä verkkopöytä. Haulikko ja rihlakko roikkuivat ikkunan vieressä pihan puoleisella seinällä. Talvisin seinällä säilytettiin isännän Fennia-merkkistä miesten pyörää, jolla lapset myös ajelivat pirtissä. Talon ainoa musiikin lähde, virsikannel, roikkui myös seinällä. Päätyseinällä oli nykyisen kaltainen seinäkello ja koukku, johon kattolampun naru sidottiin. Suunnilleen pirtin keskellä katto-orressa oli rissa, jonka kautta lampun naru kiersi. Lamppu oli ns. kuuppalamppu, jossa oli pyöreä peltikupu.

Keittiön- ja porstuanoven välisellä seinällä oli kolme puutappia, joissa säilytettiin talvella hevosenvaljaita. Samanlaisia tappeja, mutta pienempiä, oli naisten puolen ja pihan puolen seinällä vaatteiden säilytystä varten. Naisten nurkkauksessa oli sivusta vedettävä sänky, joskus kaksikin, jossa vanhemmat lapset nukkuivat olkipatjoilla. Patjojen päällä oli poppanan tyylisiä makuualustoja, päänalusena tyynyliinoilla päällystettyjä höyhentyynyjä ja peitteenä lampaanvällyjä eli velttejä, joiden päällinen oli usein villakangasta. Muut asukkaat nukkuivat tarvittaessa pirtin lattialle levitetyillä vuodevaatteilla. Naisten puolen päätyseinustan ikkunan edessä olivat kangaspuut, joilla kutoja istui kasvot ikkunaan päin. Samassa nurkkauksessa oli myös karstaus- ja kehruupaikka. Nurkkausta käytettiin myös lasten hoitoon.

Pirtin uuni on suuri ja siihen mahtui kerralla paistumaan 26 leipää. Uunin edessä oli päre- ja leipäorsi. Muita orsia käytettiin puutavaran säilytystä ja kuivausta varten. Naisten nurkkauksen ikkunan edessä oli myös Husgvarnan ompelukone. Kangaspuiden edessä penkillä oli palsamikukka ja pirtin ikkunoissa oli puoliverhot. Uunin vieren penkillä säilytettiin taikinasaavia ja härkintä, uunin päällä tai se edessä leipälapiota ja juustopelkkaa. Suuluukun edessä olevassa hiilikourussa oli kolmijalka. Uunin päällä kuivatettiin puutavaraa, vaatteita, kenkiä ja säilytettiin erilaisia pienesineitä. Pirtin lattialla oli tupakoitsijoita varten sylkylaatikko.

Pirtissä oleva kätkyt on Pernunniemestä Juusolasta. Nukke on Taimi Pitkäsen Elvi-siskon kansanopistossa vuosina 1936–1937 tekemä. Pirtin pöydällä olevassa rasiassa on säilytetty asiapapereita ja kirjeitä.

Keittiö

Keittiön lattia ja katto oli valkaistu liidulla ja lattia maalattu ruskeaksi, eikä siellä ollut mattoja, pöytäliinoja tai verhoja. Valoa saatiin pienistä, pöydällä pidettävistä öljylampuista ja pärepihdissä hellan kuvun sisäpuolella poltetuista päreistä. Ovinurkkauksessa oli kommuutti ja sen vieressä aivan nurkassa laskiämpäri. Kommuutin yläpuolella oli teline (naulakko) pyyhkeitä varten. Emalista pesuvatia ja puisessa kotelossa ollutta saippuaa säilytettiin kommuutin yläosassa kannen alla. Muuta peseytymisvälineistöä säilytettiin kommuutin kaappitilassa. Oven vieressä oli pieni peili.

Ikkunan edessä sijaitsi lyhyt pöytä, jonka ympärillä oli kaksi penkkiä. Sillä pidettiin isoa puuastiaa, jossa pestiin astioita tuohisella tollerolla. Pesuaineena oli itse keitetty saippua. Puuastiat kuivattiin verannan penkillä. Pöydän ja hellan väliin jääneessä loukossa oli puuastiakori ja uunin suuluukun edessä lattialla patapölkky. Hellan reunalla säilytettiin isoa kahvipannua ja muita keittoastioita.

Uunin kuvun reunalla oli kahvimylly, padankansia ja muuta keittiön pienesineistöä. Kamarin puoleisella seinällä oli nykyistä muistuttava astiakaappi. Alkuperäisessä oli kaappimainen alaosa. Astiakaapissa säilytettiin kahvikuppeja asetteineen (tusina valkeaa porsliinia), lusikoita, lasista maitonekkaa ja sokeriastiaa, kaulinta, voinsäilytysastioita, valkeita posliinilautasia sekä puuastioita ja -lusikoita. Porstuan puoleisessa nurkkauksessa oli maitonurkkaus, jossa säilytettiin separaattoria (Alfa-Laval, hankittu 1920-luvulla) ja sen penkkiä, kirnua, maitosankoa ja juustokehloja.

Keittiökamari

Keittiökamaria käyttivät asuntonaan perheen isovanhemmat, Mikko Heikki ja Reeta Sofia (1852–1922). Molemmilla oli oma vuode ja ikkunoiden edessä pöydät tuoleineen. Seinät oli vuonna 1934 tai 1935 päällystetty oululaisilla Kaiku-sanomalehdillä ja 1940-luvulla pahvilla, joka kiinnitettiin seinään nauloilla. Museolla seinät on nyt päällystetty Liitto-sanomalehdillä. Kamarin katto oli valkaistu liidulla ja lattia maalattu ruskeaksi. Ikkunoissa oli naruilla pingotetut puoliverhot. Keittiön puoleisessa nurkkauksessa sängyn yläpuolella oli puutappeja vaatteiden säilytystä varten.

Vanhan isännän sänky oli keittiön puoleisessa nurkkauksessa ja vanhan emännän porstuan puoleisessa nurkkauksessa. Molemmat sängyt olivat sivusta vedettäviä. Vanha isäntä eli liikuntakyvyttömänä koko 1930-luvun keittiökamarissa, josta häntä liikuteltiin paareilla. Pöydillä oli pieniä pöytäliinoja ja seinillä merkkausliinoja, mutta lattialla ei ollut mattoja. Kamarin pöytäliina on tehty Tavajärven opettajan Lämsän rouvan mallin mukaan.

Porstuakamari

Porstuakamarissa asuivat perheen vanhemmat, Kustaa (”Kustu”) ja Sofia, sekä pienimmät pojat Erkki Kustaa ja Johannes. 1930-luvulla seinillä oli tapetit, joissa oli punaruskea pohjaväri ja valkeat pystyt rannut. Tapettimalli tuhoutui rakennusta siirrettäessä ja tilalle on liisteröity alkuperäisen kaltaista muistuttavat tapetit. Porstuan ja toisen kamarin tapaan myös tämän kamarin seinät olivat jossain vaiheessa päällystetyt pahvilla. Lattiat oli maalattu ruskeaksi ja niillä pidettiin säkkikankaasta kudottuja mattoja. Ikkunoissa oli pitkät ja lyhyet verhot, jotka oli pingotettu narulla.

Uunia vastapäätä oli vanhempien päästä vedettävä ja ovinurkkauksessa poikien sivusta vedettävä sänky. Pihanpuoleisessa nurkkauksessa oli kaappi ja piironki. Piirongissa säilytettiin kirjoja (Raamattu, Raamatun historia, katekismus ja virsikirja), talon papereita ja valokuvia. Huoneen keskellä oli keinutuoli ja ikkunan edessä nelikulmainen pöytä, jonka päällä pidettiin öljylamppua, kukkia (palsami, unelma, verenpisara, ahkeraliisa, pelakuu) sekä emännän herätyskelloa. Lattiakellarissa säilytettiin tupakkaa.

Nykyinen museolla oleva porstuakamarin pöytä on löydetty venäläisestä korsusta Tiililästä. Pöytäliina on tehty Jenni Kantolan mallin mukaan. Alkujaan valkoiset tuolit on tehnyt Paavo Kallunki Haatajassa. Keinutuolin on lahjoittanut Kalle Virkkula 1900-luvun alussa. Toisen museon keinutuolin on lahjoittanut Hilja Astikainen ja se on tehty evakossa puukolla vuollen. Kolmannen keinutuolin on lahjoittanut Mirja Holma ja sen on tehnyt vuosisadan alussa Taimi Pitkäsen isä, Erkki Pätsi.

Lähdeluettelo

Kuusamo-Seuran historia.
Meriläinen, Anneli (1987). Kuusamon kotiseutumuseoon kuuluvan Rävän pikkupuolen museosuunnitelma.
Moilanen, Eini (1983). Kuusamon kotiseutumuseo.
Mäntyniemi, Meimi (2015). Pienen talon tarinoita.
Nousiainen, Pentti (1985). Ulkomuseon näyttely- ja kehittämissuunnitelma.
Palosaari, Helena. Kotiseutumuseon huoltorakennus.
Palosaari, Helena (1996). Kuusamo-Viena -seuran iltapäivä kotiseutumuseolla 9.6.1996 klo 13:00.
Palosaari, Helena. Julkaisemattomat muistiinpanot.

Sivut